Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 7

Nykyrahaksi (2019) muutettuna tuo kolmen päivän lipun hinta 24 dollaria vastaa noin 170 dollaria eli yhden päivän lippu maksoi nykyrahassa noin 56 dollaria joka on saman verran euroja. Ottaen huomioon että esiintyjiksi oli saatu suurin osa sen ajan huippuartisteista oli lippu edullinen, mutta kuten aikaisemmin totesin tuli kuitenkin ostajille kalliiksi, koska loppujen lopuksi suurin osa yleisöstä pääsi festivaalialueelle ilmaiseksi.    

Woodstockticket1969

Ja alla vielä lueteltuna KAIKKI  alkuperäisen Woodstock -festivaalin esiintyjät:

  1. päivä 15.-16.8.1969 Perjantaista lauantaihin  

 Richie Havens / Sweetwater /  Bert Sommer
Tim Hardin / Ravi Shankar / Melanie Safka
Arlo Guthrie / Joan Baez

  1. päivä 16.-17.8.1969 Lauantaista sunnuntaihin

Quill / Country Joe McDonald
Santana / John B. Sebastian
The Keef Hartley Band / The Incredible String Band
Canned Heat / Mountain / Grateful Dead
Creedence Clearwater Revival / Janis Joplin
Sly & the Family Stone / The Who
Jefferson Airplane

  1. päivä  17.-18.8.1969 Sunnuntaista maanantaihin

The Grease Band / Joe Cocker
Country Joe and the Fish / Ten Years After
 The Band / Johnny Winter
Blood, Sweat & Tears / Crosby, Stills, Nash & Young
Paul Butterfield Blues Band /  Sha Na Na
Jimi Hendrix

Nimien linkeistä pääsee yksityiskohtaisempiin tietoihin.

Harri Huhtanen 2019

Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 6

woodstocktraffic

Philadelphialaisen WXPN -radioaseman Woodstock -maratonlähetys on nyt loppu. En tiedä kuinka moni enää harrastaa radiosta äänittämistä, mutta ne harvat jotka lähetystä Suomessa kuuntelivat saivat siinä harvinaisen tilaisuuden artistien kokonaisten settien äänittämiseen, sillä Rhinollahan tuo kaikki WS -artistit kattava 38 CD:n boksi on ollut alusta saakka loppuunmyyty eli ilmeisesti se myytiin loppuun jo Amerikan ennakkomyynnissä, koska painos oli vain 1969 kappaletta.

Woodstockin tunnelmien muistelua voi kuitenkin vielä jatkaa Suomen TV:n kautta sillä jo lauantaina nähty dokumenttifilmi lähetetään huomenna (20.8.) YLE teemalla uudestaan puolenyön tienoilla. Kannattaa katsoa!  Dokumentissa ei tällä kertaa keskitytä artisteihin, vaan festivaalin järjestelyihin, jotka olivat – noh!  – miten tämän nyt kohteliaasti sanoisi: hippihenkiset.

Kun lopulta löytyi farmari joka uskalsi vuokrata maansa hippikansalle oli ensimmäinen este voitettu, mutta siitä vasta alkoikin melkoinen hurlumhei, sillä järjestäjät eivät ensinnäkään olleet varautuneet sellaiseeen väkimäärään joka lopulta paikalle tuli ja toiseksi, he olivat ylipäätään varautuneet kaikkeen erittäin huonosti.

Esiintymislavaa ja aitaa rakennettaessa ja festivaalin alun uhkaavasti lähestyessä tuli työnjohtaja ilmoittamaan järjestäjille, ettei molempia voitu mitenkään saada ajoissa valmiiksi. Niinpä järjestäjät priorisoivat esiintymislavan koska ilman sitä ei festivaalista olisi tullut mitään. Tämän seurauksena valtasoa festivaalikansasta pääsi alueelle ilmaiseksi mikä luonnollisesti oli erittäin väärin niitä kohtaan jotka olivat ostaneet lippunsa ennakkoon. Pysäköinti- ja liikennejärjestelyt oli myös laiminlyöty, sillä tiet menivät tukkoon kun tuhannet ihmiset alkoivat pysäköidä autojaan minne sattui !  Lääkintähenkilökuntaa oli aivan liian vähän, lisähoitajia ja lääkäreitä lennätettiin armeijan helikoptereilla alueelle ympäri osavaltiota. Ruoka pääsi festivaalikansalta loppumaan ja niinpä paikalliset farmarit tulivat apuun ja alkoivat toimittaa hätäapuna alueelle ruokaa. Ja niin edespäin!

Samoin kun jälkeen päin on ihmetelty miten samana vuonna tapahtunut kuulento saattoi onnistua kun niin moni asia olisi silloin voinut mennä pieleen, niin voi vain ihmetellä miten WS:n järjestäjät selvisivät improvisoimalla kaikista heitä kohdanneista vakavista ongelmista. Oltiin lähellä tilannetta että he oliviat joutuneet vankilaan mutta sen sijaan heistä tuli miljonäärejä, sillä festivaalista tehty elokuva ja levyt tuottivat myöhempinä vuosina ja vuosikymmeninä valtavat määrät myyntituloja ympäri maailmaa.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019

Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 5

woodstockJimiHendrix

WXPN radioaseman maratonlähetys lähestyy loppua. Nyt sunnuntaina (18.8.) siellä soittaa The Butterfield Blues Band, seuraavaksi on vuorossa Sha Na Na (noin klo 15.30 Suomen aikaa) ja sitten ollaankin jo finaalissa eli koko tämän legendaarisen festivaalin päätti yhtä legendaarinen kitaristi eli Jimi Hendrix.  Ennakkotiedon mukaan Jimin osuus alkaa klo 17 Suomen aikaa.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019

Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 4

woodstockjaniswoodnoplay

Aina vaan mielenkiintoisemmaksi käy!  Tänään WXPN -radio on soittanut koko komean Janis Joplinin Woodstock -keikan ja nyt menossa on  funkbändi Sly & The Family Stonen -setti. Jos soittavat näitä järjestyksessä niin sitten seuraavaksi kuullaan The Whon upea setti ja – nyt tulee tämä päivän paras uutinen – ollaan vasta boksin CD:ssä numero 20 !  Tällä vauhdilla WXPN lähettää todennäköisesti koko viikonlopun Woodstock -taltiointeja. Upeaa että nämä kaikki setit on aikanaan tallennettu. Se on ollut todellinen kulttuuriteko.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019 

Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 3

woodstockwxpn

Jäin siis ilman 800 dollarin hulppeaa 38 CD:n WBTTG -boksia, mutta onneksi voin edes kuunnella noiden levyjen sisältöä. Kun torstai (15.8.) vaihtui perjantaiksi (16.8.) alkoi amerikkalainen, Philadelphiassa toimiva WXPN radioasema lähettää nonstop -lähetystä jossa luvattiin esittää koko setti!  Yhteensä levyjen kestoaika on  36 tuntia ja kun asema soittaa aina välillä muutakin musiikkia ja kun siellä on myös erilaisia kuulutuksia ja mainoksia, kestää lähetys ilmeisesti useamman päivän! Aamulla he lähettivät mm. Joan Baezin ja Byrdsien setin ja nyt illalla kuuntelen Santanan huikaisevaa settiä.  Aidon oloisen ja kiehtovan tästä valtavasta äänitepaketista tekee se, että mitään ei ole leikattu pois. Kaikki välijuonnot ja tauot ovat mukana ja luovat vakuuttavasti ajankuvaa ja tunnetta siitä että on itse läsnä. En tiedä kuinka moni suomalainen onnistui hankkimaan näitä nyt jo harvinaiseksi muuttuneita 38 CD:n bokseja, joita painettiin vain 1969 kappaletta. Jos joku onnistui hankkimaan boksin niin onneksi olkoon!  Musiikki on laadukasta ja erittäin hyvin äänitettyä. Tätä on ilo kuunnella!

Miten WXPN:ää pystyy kuuntelemaan?  Siihen tarvitaan Internet -radio. Joko erillinen lähetin tai sitten asemaa voi myös kuunnella ihan tietokonekaiuttimien kautta.

Lähetystä on tätä kirjoittaessani tullut jo 22 tuntia eli todennäköisesti puolet on vielä jäljellä koska ollaan vasta Santanassa…

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 25 (Atom Heart Mother, part 3)

AHM:llä on vain viisi kappaletta, tosin sekä avauskappale Atom Heart Mother (yli 23 minuuttia) että päätöskappale Alan’s Psychedelic Breakfast (APB) (13 minuuttia) ovat hyvin pitkiä ja moniosaisia. Loput kolme kappaletta If, Summer’68 sekä Fat Old Sun ovat selvästi lyhempiä.

pinkfloydalanspsychedelicbreakfast

Albumia on moitittu hajanaisesta rakenteesta ja on totta ettei kyseessä liene varsinainen teema-albumi kuten niin monet muut PF:n levyt ovat, mutta yhtenäisen teeman puutetta kompensoi se että kaikki viisi kappaletta ovat erittäin mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia. AHM on selvästi parempi levy kuin edellisenä vuonna ilmestynyt kokeellinen tupla-albumi Ummagumma. Erityisesti näin jälkikäteen arvioiden Wright ja Gilmour ovat tällä levyllä selvästi hallitsevammassa osassa kuin aikaisemmin. Sekavaksikin haukuttu päätöskappale APB sisältää mielenkiintoisten ääniefektien ohella nautinnollista musisointia koko bändiltä. Lisäksi APB on taas jotain uutta, tietääkseni yksikään toinen bändi ei siihen mennessä ollut kokeillut mitään vastaavaa. Livenä PF on esittänyt  APB:n erittäin harvoin. Onneksi jotkut näistä esityksistä on  (epävirallisesti) nauhoitettu, kuten vuoden 1970 päätöskeikka Sheffieldissä (22.12.70).

Harri Huhtanen 2019

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 24 (Atom Heart Mother, part 2)

pinkfloydatomheartmother_lp_uk_inside

Bändi oli sopinut että Hipgnosis -ryhmä suunnittelee uuden albumin kannet. Storm Thorgerson muisteli eräässä haastattelussa että bändi halusi kansiin jotain “ei-psykedeelistä”, vastapainona vuoden 1968 A Saucerful Of Secrets  -albumille, jonka kansikuva oli “ultrapsykedeelinen”. Stormin ystävä John Blake ehdotti kuvaa lehmästä, se jos mikä olisi ainakin maanläheistä! He matkustivat Potters Bariin, Hertfordshireen ja sopivat erään maanviljelijän kanssa lehmien kuvaamisesta. Lopulta kuvista kanteen valittiin lehmä, jolle maanviljelijä oli antanut nimeksi Lulubelle III. Kun eri kuvavaihtoehtoja sitten studiolla käytiin läpi bändin soittajien kanssa, oli Waters purskahtanut nauruun nähdessään ensimmäistä kertaa Lulubellen kuvan ja sen jälkeen hän vaati että nimenomaa se kuva piti saada albumin kanteen. Storm kertoi myöhemmin että EMI:n pomot sen sijaan vihasivat kuvaa ja kysyivät “yritetättekö saattaa koko yhtiön perikatoon?!”. Watersin tuella Storm sai kuitenkin kuvan läpi ja jälkikäteen ajatellen tämä omituinen valinta oli tavallaan nerokas, sillä kuvasta tuli ikoninen ja se jopa innoitti 2000-luvulla kahta irlantilaista miestä perustamaan yhtyeen nimeltä Lulubelle III eli jos katsotte Googlella tietoja Lulubellesta, niin ensimmäiseksi törmäätte tämän bändin tuotoksiin.

Harri Huhtanen 2019   

Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 2

Huom. alla on pelkkä kuvakaappaus eli siitä ei pääse itse videoon. Video on katsottavissa alla olevan CBS:n linkin avulla sen ajan kuin CBS antaa sitä katsoa. Otin kuvakaappauksen, koska videoilla on paha taipumus ajan oloon hävitä netistä, jolloin linkit niihin eivät enää toimi.

WoodstocknauhatWoodstockin -masternauhoja säilytetään Warner Brosin Los Angelesin holveissa. Nyt on julkaistu mielenkiintoinen video, jossa esitellään WB:n valtavat äänitearkistot sekä osa noista alkuperäisistä Scotchin masternauhoista. Video on katsottavissa täällä:

https://www.cbsnews.com/video/the-woodstock-tapes-revealed/

Harri Huhtanen 2019

 

 

Bob Dylan: Helsinki 24.6.2019 – Don’t Think Twice It’s Alright

PÄIVITYS 14.10.2025. Dylan esiintyy uudistuneen bändinsä kanssa entisellä Hartwall Areenalla (nykyisin Veikkaus Areena) torstaina 16.lokakuuta 2025. Ovet avataan klo 18.30 ja Dylanin esitys alkanee klo 20. Konsertti on sikäli poikkeuksellinen että vanhan valokuvauskiellon lisäksi käytössä ovat entistä järeämmät keinot valokuvauksen estämiseksi eli kaikkien kännykät suljetaan pussiin jota ei voi eikä saa avata keikan aikana. Ravintoloissa keikan aikana kaikki ostokset joutuu siksi tekemään vanhanaikaiseen tapaan fyysisellä luottokortilla koska puhelinta ei saa käyttää maksamiseen. Myöskään käteisellä ei voi Areenan ravintoloissa maksaa.  

Bob Dylan ja rumpali Receli Lontoon Hyde Parkin konsertissa heinäkuussa 2019.

dylanjareceli2019

Parhainta Helsingin konsertissa oli varmaan näiden yli 50 vuotta vanhojen klassikkobiisien uudellensovitukset. Dylan lauloi erityisesti nämä vanhat biisit huolellisesti ja hänen rakkautensa näihin mestariteoksiin ei jäänyt epäselväksi.  Niin intensiivisesti Dylan oli läsnä juuri siinä hetkessä ja siinä tulkinnassa.  Toki mukana Dylanin konserteissa on aina rautaista ammattitaitoa, mutta samanaikaisesti sellaista erikoista herkkyyttä ja hajoamisen tunnetta, joka tekee monista tämän tyyppisistä tulkinnoista niin tuoreita ja jännittäviä. Dylan pitää kuulijaa pihdeissään ja jännitys kasvaa kasvamistaan. Kuulija miettiin koko ajan: ”mitä tapahtuu seuraavaksi, miten hän laulaa sen ja sen säkeen tällä kertaa?”

Olen yrittänyt muistella milloin toden teolla aloin diggailla hienoa Don’t Think Twice -klassikkobiisiä. Sen täytyi tapahtua Turun ylioppilaskylässä jossa asuessani sain loppuvuodesta 1979 eräältä tytöltä lainaksi itseäänitetyn C-kasetin, joka sisälsi Dylanin parhaita 1960-luvun kappaleita. Monet niistä tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, erityisesti Don’t Twice joka tuntui sopivan sen hetkiseen elämäntilanteeseeni hyvin ja oli todella kaunis biisi.

Dylan on esittänyt Don’t Think Twicen jo yli 1000 kertaa kuluneen 57 vuoden aikana. Vain muutamilla kiertueilla (mm. 1966, 1975 ja 1979) kappaletta ei kuultu. The Never Ending Tourin aikana eli vuodesta 1988 lähtien Dylan on esittänyt kappaleen joka vuosi, tosin monena vuonna se on kuultu vain muutamassa konsertissa noin sadasta eli mikään vakiobiisi se ei ole ja ehkä siksi on säilyttänyt edelleen viehätyksensä.

Helsingin versio 2019 on hyvin hidas, Dylanin laulu on jälleen yllätyksellistä ja hänen flyygelinsoittonsa sekä Garnierin säestys kontrabassolla tekevät tulkinnasta yhden parhaista jonka olen Dylanilta kuullut. Ja näitä helmiä oli Helsingin konsertissa monta!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

Tukholma 8.-10.3.2019 -osa 3

Sunnuntai 10.3.2019

img_20190310_125138-e1563651763339.jpg

Lauantai oli ollut viileä ja jopa sateinen, sunnuntai alkoi aurinkoisena, mutta kylmää oli edelleen, oltiinhan Pohjolassa. Päivän ohjelmaa ei ollut fiksattu etukäteen ja lopulta nettisurffailun tuloksena päädyimme valitsemaan kohteeksi Tukholman Stadshusetin, jonka näkee aina kun tulee Tukholmaan, sitä ei voi olla huomaamatta, mutta kumma kyllä – en ollut vieraillut siellä koskaan aikaisemmin. Punatiilinen iso rakennus on ulkoa katsoen vähän tylsän näköinen, joten odotukset sen suhteen eivät olleet kovin korkealla ja hyvä niin, koska jos ei odota liikaa niin voi joskus yllättyä iloisesti. Vuonna 1923 valmistunut Tukholman Kaupungintalo olikin sisältä huikea kokemus! Oli pakko perehtyä sen historiaan tarkemmin. Ilmeni että talon oli suunnittelut aikansa ehkä kuuluisin ruotsalaisarkkitehti Ragnar Östberg, joka haki inspiraation rakennuksen upeisiin sisätiloihin Venetsian maailmankuulusta Dogen palatsista. Kun hän sitten sekoitti tähän Italian renesanssityyliin pohjoismaista gotiikkaa sekä bysanttilaista ja islamilaista taidenäkemystä oli lopputulos erikoinen, kiinnostava ja katsojaa innostava! Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki valtavan iso ja hienosti tuhansilla mosaiikeilla koristeltu Gyllene Salen, jossa alun perin järjestettiin Nobel juhlien illalliset.

img_20190310_121625-e1563652161310.jpg

Seuraavana oli vuorossa tutustuminen Riddarholmenin saaren, joka on silloilla liitetty sekä Gamla Staniin että Kungsholmeniin, jossa Stadshuset sijaitsi.  Erityisesti minua kiinnosti Riddarholmenin kirkko ja luostari jotka ovat tietävästi Tukholman vanhimmat rakennukset, sillä alun perin ne on rakennettu jo 1300-luvulla. Luonnollisesti vuosisatojen saatossa rakennuksiin oli tehty lukuisia muutoksia, joten oli vaikea sanoa mitkä osat niistä olivat keskiajalta peräisin. Mielenkiintoni ei sinänsä ollut herännyt itse kirkosta, joka on esimerkiksi Ranskan goottilaisiin kirkkoihin verrattuna melko pieni ja vaatimaton ulkoapäin katsottuna.cof
Ainutlaatuiseksi Riddarholmin kirkon teki se, että sinne on haudattu kaikki Ruotsin kuninkaat vuodesta 1634 vuoteen 1950 saakka!  Suureksi pettymykseksi kirkko oli kuitenkin kiinni. No, ehkä sitten seuraavalla matkalla tärppää. Myöskään Wrangelska Palaceen ei päässyt. Wrangelskan palatsi on puolestaan merkittävä siksi että Ruotsin kuninkaat asuivat siellä 57 vuoden ajan, koska Tukholman alkuperäinen kuninkaanlinna oli tuhoutunut raivoisassa tulipalossa vuonna 1697.

 Teksti ja kuvat:  Harri Huhtanen 2019