Beatles: Abbey Road 50th anniversary edition 2019 !

beatles-abbey-road-50th.jpg

Tavallaan Beatlesien  vuonna 1969 ilmestynyt Abbey Road -albumi oli bändin viimeinen, sillä seuraavana vuonna ilmestynyt virallisesti viimeinen albumi Let It Be äänitettiin aikaisemmin kuin Abbey Road.

Syyskuussa 2019 tulee kuluneeksi 50 vuotta Abbey Roadin ensimmäisestä julkaisusta ja  sen kunniaksi Apple on taas kasannut mielenkiintoisen juhlapaketin, joka julkaistaan ainakin neljässä eri formaatissa, jotka on lueteltu alla:

  • Deluxe -boksi, jossa on 3 CD:tä, 1 BD-levy (vain audio) sekä iso kirja
  • 3LP:n vinyyliboksi, alkuperäinen levy + 2 LP:tä sessionauhoituksia
  • 2CD:n Deluxe -painos, alkuperäinen levy + 1 CD sessionauhoituksia
  • 1 CD:n painos, jossa alkuperäinen levy uudella 2019 stereo -miksauksella

Emme siis ole saamassa lainkaan kuvamateriaalia sessioista, mutta onneksi Deluxe-boksissa pääpaino on julkaisemattomilla versioilla eli kolmesta CD:stä kaksi sisältää julkaisematonta materiaalia. Virallista biisilistausta ei ole vielä julkaistu, joten alla oleva listaus voi periaatteessa vielä muuttua ja jos näin tapahtuu informoin siitä:

Abbey Road 50th anniversary edition 3CD+Blu-ray super deluxe edition

Disc 1 (CD) : 2019 Stereo Mix

1. Come Together / 2. Something / 3. Maxwell’s Silver Hammer
4. Oh! Darling / 5. Octopus’s Garden / 6. I Want You (She’s So Heavy)
7. Here Comes The Sun / 8. Because / 9. You Never Give Me Your Money
10. Sun King / 11. Mean Mr Mustard / 12. Polythene Pam
13. She Came In Through The Bathroom Window / 14. Golden Slumbers
15. Carry That Weight / 16. The End / 17. Her Majesty

Disc 2 (CD): Sessions

1.     I Want You (She’s So Heavy) (Trident Recording Session & Reduction Mix)
2.     Goodbye (Home Demo)  / 3.     Something (Studio Demo)
4.     The Ballad Of John And Yoko (Take 7) /  5.     Old Brown Shoe (Take 2)
6.     Oh! Darling (Take 4) /  7.     Octopus’s Garden (Take 9)
8.     You Never Give Me Your Money (Take 36) / 9.     Her Majesty (Takes 1-3)
10.  Golden Slumbers/Carry That Weight (Takes 1-3 / Medley)
11.  Here Comes The Sun (Take 9) / 12.  Maxwell’s Silver Hammer (Take 12)

Disc 3 (CD): Sessions
1.     Come Together (Take 5) / 2. The End (Take 3)
3.     Come And Get It (Studio Demo) / 4.  Sun King (Take 20)
5.     Mean Mr Mustard (Take 20) / 6. Polythene Pam (Take 27)
7.     She Came In Through The Bathroom Window (Take 27)
8.     Because (Take 1 – Instrumental) /  9. The Long One (Trial Edit & Mix – 30 July 1969)
10.  (Medley: You Never Give Me Your Money, Sun King, Mean Mr Mustard, Her Majesty, Polythene Pam, She Came In Through The Bathroom Window, Golden Slumbers, Carry That Weight, The End)
11.  Something (Take 39 – Instrumental – Strings Only)
12.  Golden Slumbers/Carry That Weight (Take 17 – Instrumental – Strings & Brass Only)

Blu-Ray:

Audio Features: Dolby Atmos,  96kHz/24 bit DTS-HD Master Audio 5.1,
96kHz/24 bit High Res Stereo (2019 Stereo Mix)

Harri Huhtanen 2019

Tukholma 8.-10.3.2019 -osa 2

Lauantai 8.3.2019 (jälkimmäinen osa)

tukholmanationalmuseum

Tämän lyhyen viikonloppumatkan pääkohde oli vuosien 2015-2018 suurremontin jälkeen hiljattain avattu Tukholman Nationalmuseum. Sielläkään en ollut käynyt kuin muutaman kerran elämässäni ja edellisestä käynnistä oli ainakin yli 20 vuotta aikaa. Itse rakennus on vuodelta 1866, mutta kokoelmat ovat paljon vanhempaa perua, sillä alun perin monet näistä taideaarteista olivat Ruotsin kuninkaiden omistuksessa jo 1500-luvulla. Kokelmaa laajennettiin jatkuvasti hankkimalla taideaarteita Euroopasta. Julkiseen omistukseen kuninkaalliset kokoelmat siirtyivät 1792, Ranskan suuren vallankumouksen vanavedessä. Nationalmuseumin maalaustaiteen kokoelma käsittää yli 10 000 taulua ja on mittaamattoman arvokas. Koriste-esineitä museon kokoelmissa on 30 000, veistoksia useita tuhansia, piirustuksia ja grafiikkaa peräti 500 000 kappaletta ja niin edespäin.  Kokoelmat ovat niin valtavat että vaikka itse museorakennuksessa on kolme näyttelykerrosta ja tuhansia neliöitä tilaa, mahtuu sinne vain murto-osa kaikista museon omistamista taide-esineistä. Erityisen vaikuttava oli museon taulukokoelma, jonka arvo lienee satoja miljoonia euroja. Kokoelmien ensimmäiset taulut on hankittu Euroopasta jo Kustaa Vaasan hoviin 1500-lvulla  ja kun Ruotsi sitten 1600-luvulla oli suurvalta ja soti Saksassa, tuotiin merkittäviä määriä lisää arvokkaita taide-esineitä Ruotsiin  ryöstösaalina jossa ne edelleen ovat, koska rikos on jo ”vanhentunut”.

tukholmavassaeggen

Ilta alkoi jo hämärtyä museosta poistuessamme. Satoi hentoa vihmasadetta ja oli suhteellisen kylmä. Oli aika etsiä illallispaikka. Lopulta päädyimme hotellin lähellä sijaitsevaan Vassa Eggen ravintolaan, joka vaikutti olevan nuorison suosiossa sisäänkäynnin lähellä olevan baarin perusteella. Ravintola oli aivan tupaten täynnä 25-35 vuotiaita nuoria ja tämäkin viittasi siihen että ruoka siellä oli varmaan hyvää. Paikkatilannetta kysyttäessä tarjoilija oli ensin epäileväinen oliko yhtään paikkaa vapaana, mutta lopulta hän sitten ohjasi meidät aivan sisäänkäynnin lähellä olevaan pieneen pöytään. Ruokalistalla oli lähinnä erilaisia pihvejä, hinnat vaihtelivat 25-50 euron välillä eli olivat kohtuullisia. Tarkoitukseni oli lisäksi tilata pullo viiniä, mutta kun avasin viinilistan kyllä siinä suu loksahti auki. Viinivalikoima oli laaja, mutta hinnat tuntuivat ihan käsittämättömiltä. Vain muutamia viinejä sai alle 100 eurolla. Suurin osa maksoi 100- 1000 euroa pullo ja yksi ”tee napurisi kateelliseksi” -viini maksoi jopa 2500 euroa pullo!  Katsoin ympärilleni. Viereisissä pöydissä istui muodikkaasti pukeutuneita 25-vuotiaita nuoria miehiä ja naisia ilman että heidän seurassaan olisi ollut varakkaan näköisiä isähahmoja. Joka toiseen pöytään oli tilattu viinipullo, joissain niitä oli jopa kolme. Tuli sellainen tunne että tukholmalaisnuoret ovat nykyään varoissaan tai vaihtoehtoisesti suuri osa heistä on kovaa vauhtia hankkimassa itselleen luottohäiriömerkintää. No, kun tarjoilija tuli olin jostain merkillisestä syystä muuttanut mieleni ja tilasinkin viinin asemasta Brooklynin lageria, se maksoi ”vain” 10 euroa pikkutuoppi.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019      

Tukholma 8.-10.3.2019 -osa 1

img_20190309_113407.jpg

Lauantai 8.3.2019

Hotellimaailmassa on jo pitkään ollut sama ilmiö kuin yritysmaailmassa ylipäätään: suuret ketjut valtaavat alaa ja itsenäisten pienten yrittäjien asema käy yhä tukalammaksi. Niinpä Tukholmassakin suurin osa hotelleista alkaa olla Scandic -ketjun omistuksessa. Halusin jotain yksilöllisempää ja päädyin tällä kertaa valitsemaan edelleen yksityisessä omistuksessa olevan Crystal Plaza hotellin, joka sijaitsee Birger Jarlsgatanilla, aivan Humlegårdenin puiston vieressä. Talo on rakennettu kahdessa vaiheessa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Hotellin mielenkiintoisimmat, pyöreät huoneet sijaitsevat talon kadulle vinosti suuntautuvassa ”paraatipäädyssä”, ne ovat tilavia ja huonekorkeus on vanhan ajan tyyliin hulppeat 4 metriä! Olin varannut huoneen 603, ylimmästä kerroksesta ja sieltä oli hieno näköala Birger Jarlsganille.

mdePäivän kierros suuntautui Skeppsholmeniin, jossa sijaitsee Östasiatiska Museet sekä Moderna Museet. Östasiatiska Museetin kokoelmat on sijoitettu pitkään, jo 1600-luvulla rakennettuun köysitehtaan rakennukseen. Museon esineet ovat suurelta osin peräisin Kiinassa jo 1920-luvulla matkustelleen Johan Gunnar Anderssonin laajasta yksityiskokoelmasta. En lähde tässä yhteydessä selostamaan mitä kaikkea museossa on, mutta sen verran asiaa avaan, että kokoelmat ovat hienot ja kiinnostavat, jopa henkilölle joka ei ole niinkään perehtynyt Kiinan yli 2000 -vuotiseen historiaan.

Moderna Museet sijaitsee aika lähellä Östasiatiskan museota ja siellä olen muistaakseni käynyt kerran aikaisemmin, tosin se käynti taisi tapahtua jo vuonna 1986 eli melkoisesti aikaa oli siis kulunut ensi visiittini jälkeen. Tämäkin museo alkaa ”moderni” -nimestä huolimatta olla ”vanha” eli on perustettu jo vuonna 1958. Tilat ovat hulppeat, mutta täytyy sanoa että monet suurista saleista ovat täysin alikäytössä, sillä tuntuu vähän hölmöltä astua noin omakotitalon kokoiseen saliin jonka seinillä on vain muutama hassu taulu tai jopa niin että ison salin keskellä on vain pari veistosta. Toisin oli englantilaisten kohutaiteilijoiden Gilbert & Georgen maksullisessa näyttelyssä, joka oli siellä vielä esillä. Gilbert & George ovat nykyisin jo yli 70-vuotiaita ja ovat saavuttaneet suurta mainetta ympäri maailmaa erikoisilla, valtavan isoilla ja värikylläisillä pop-tauluillaan. GG:n näyttelyissä mitään ei jätetä tyhjäksi eli seinät peitetään aina kokonaan näillä suurteoksilla ja kun niitä näkee kymmenittäin täytyy sanoa että näyttelyn kokonaisvaikutelma on aika voimakas. Osa tauluista on monimerkityksellisiä, osassa sanoma on selvä. Sodanvastaisuus ja huoli ympäristöstä ovat toistuvia teemoja, GG:n suhde uskontoon sen sijaan jäi minulle vähän hämärämmäksi, koska näyttelyn ”uskonnolliset” teokset voi yhtä hyvin tulkita ateistisiksi.

img_20190309_142655.jpg

Pysyvän näyttelyn osalta suuren museon anti jäi paljon heppoisemmaksi. Ainoan poikkeuksen muodosti  minulle entuudestaan tuntematon taiteilija Miriam Bäckström (s. 1967), jonka futuristinen, ”koneneulottu”, kokonaisen seinän peittävä tapetti oli hyvin vaikuttava. Kaukaa katsoen näytti kuin teos olisi tehty lasista ja metallista ja vasta läheltä katsoessa pystyi toteamaan että kyseessä olikin pelkkä iso kangas!               

 Teksti ja kuvat:  Harri Huhtanen 2019      

Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 1

woodstock_deluxebox2019.jpg

Woodstock 1969  (WS) ei ehkä enää ole katsojamäärältään maailman suurin rockfestivaali, muta epäilemättä se on maineeltaan suurin. WS on ikään kuin kaikkien rockfestivaalien isä tai äiti, sillä sen jälkeen esimerkiksi Euroopassa alettiin monissa maissa järjestää rockfestivaaleja ja perinne jatkuu edelleen, sillä joka kesä Euroopassa järjestetään kymmeniä suuria rockfestivaaleja,  samoin Amerikassa.

Woodstockissa oli yleisöä yli 500 000 ja tapahtumaa oli kuvaamassa ja äänittämässä kymmeniä alan ammattilaisia. Aika pian festivaalin jälkeen valmistui Woodstock – konserttielokuva, joka pyöri elokuvateatteissa ympäri maailmaa ja saavutti suuren maineen. Seuraavana vuonna elokuvan äänitteet julkaistiin siihen aikaan hulppean ”laajana” 3LP:n soundtrackina. Vuonna 1994 alkuperäinen WS täytti 25 vuotta ja juhlan kunniaksi julkaistiin peräti 4 CD:n paketti, jossa oli paljon julkaisemattomia alkuperäisäänitteitä. Vuonna 2009 WS täytti 40 vuotta ja sen kunniaksi tuottajat pistivät vielä paremmaksi eli julkaistiin 10 CD:n kokoelma, jossa oli jo viiden festivaalilla esiintyneen artistin setti kokonaisuudessaan.

Mutta edelleen julkaisematta on kymmeniä tunteja alkuperäisesityksiä. Nyt elokuussa 2019 WS täyttää 50 vuotta ja sen kunniaksi Rhino -levy-yhtiö on kaikessa hiljaisuudessa neuvotellut kaikkien WS artistien tai heidän perikuntiensa (osa artisteista kun on jo siirtynyt taivaallisille soittolavoille) kanssa luvat tulevalle jättijulkaisulleen nimeltä Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive (WBTTG).

Tämä WBTTG -boksi on melkoinen ”hyppy” uusiin sfääreihin sekä sisällön että hinnan suhteen aikaisempiin julkaisuihin verrattuna. Boksilla on 38 CD:tä ja uskomattomat 432 kappaletta! Käytännössä tuollaiset 99% äänitetystä materiaalista. Pois boksilta ovat jääneet ainoastaan kaksi  Jimi Hendrix -raitaa, joiden julkaisua perikunta vastusti sekä yksi Sha Na Na -yhtyeen kappale joka jäi teknisistä syistä nauhoittamatta. Musiikkia uudella boksilla on siis 36 tuntia, josta noin 20 tuntia eli 267 kappaletta on aikaisemmin julkaisemattomia! Hinnassa ei ole tingitty, koska tässä vaiheessa Rhino on ilmoittanut painavansa boksia vain rajoitetun 1969 kappaleen painoksen (ymmärrätte varmaan mistä tuo ”mystinen” kappalemäärä tulee). Hinta on 800 dollaria. Erikoisinta tässä on se, että Rhinon omilla sivuilla ilmoitetaan että tämä laaja kokoelma on jo SOLD OUT ! Sen sijaan 10 CD:n rajoitetumpi versio on yhä saatavilla. Julkaistaanko tästä 38 CD:n kokoelmasta myöhemmin ”kansanpainos”?  Se jää nähtäväksi. Jos ei julkaista niin kaksi asiaa on varmaa: siitä tehdään nopeasti iso määrä piraattipainoksia ja alkuperäisen aidon 38 CD:n kokoelman keräilyhinta nousee nopeasti ”pilviin”.

Lisätietoja aiheesta täällä:

https://www.rhino.com/woodstock50

Harri Huhtanen 2019

D.A.Pennebaker (1925-2019)

D.A. Pennebaker kuvasi useat dokumenttinsa ammattikameroilla, joissa ei ollut jalustaa eli näin hänen ei tarvinnut lavastaa tilanteita, koska hän pääsi nopeasti liikkumaan kameran kanssa paikasta toiseen ja kuvaamaan tapahtumat käsivaralta juuri sillä hetkellä kuin ne tapahtuivat. Hänen vaimonsa, Chris Hegedus (kuvassa alla) toimi myöhempien dokumenttien kuvauksissa usein ”äänimiehenä”.

The War Room - 1993

Yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä rock -dokumentaristeista, amerikkalainen elokuvaohjaaja D.A. Pennebaker kuoli 94-vuotiaana 1.elokuuta 2019 kotonaan Long Islandissa. Vaikka Pennebaker teki dokumentteja jo 1950- luvulla ja jatkoi niiden julkaisemista vielä 2000-luvullakin, osuvat hänen uransa tähtihetket vuosiin, jolloin rockmusiikki nousi maailmanlaajuisesti sekä kulttuurillisesti että taloudellisesti merkittäväksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi. Pennebakerin  vuosina 1965 ja 1966 Dylanin Englannin kiertueella kuvaamat dokumentit ovat vuosikymmenien kuluessa saavuttaneet yhä ikonisemman aseman.  Vuoden 1965 kiertueen kuvaus Don’t Look Back on julkaistu jo kahdesti, mutta Dylanin osittain editoima 1966 kiertuedokumentti Eat The Document on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle ja lisäksi Pennebakerin oma versio Something Is Happening on edelleen julkaisematta.  Kaikki 1966 maailmankiertueen Euroopan konsertit äänitettiin sen ajan State of artia edustavalla  Nagra-nauhurilla ja ilmeisesti konsertit myös kuvattiin kokonaisuudessaan. Vuoden 1966 kiertueäänitteet on jo julkaistu, mutta ei filmimateriaalia, joitain yksittäisiä pätkiä lukuunottamatta.

Dylanin jälkeen Pennebaker kuvasi mm. Jimi Hendrixiä, Janis Joplinia, The Whota, John Lennonia, Otis Reddingiä, Jefferson Airplanea, Alice Cooperia, David Bowieta, Little Richardia, Chuck Berryä ja vielä 1980-luvulla silloin maailmanmaineeseen noussutta superbändiä Depeche Modea.

Merkittävä rockdokumentaristi on poissa, mutta hänen teoksensa elävät edelleen  ja vaikuttaa siltä, että niiden merkitys vain kasvaa vuosi vuodelta.

Harri Huhtanen 2019

Kate Bushin remasteroidut vinyylialbumit 2018 – osa 4

Bob Dylanin Bootleg Series -sarjan bokseissa on aina tarkat selostukset ja analyysit alkuperäisistä levyksistä. Kate Bush ei päästä kuulijaa yhtä helpolla eli kuuntelussani oleva vinyyliboksi IV ei oikeastaan sisällä paljon mitään tietoja alkuperäisistä levytyksistä, joten näiden tietojen hankkimiseksi pitää tehdä taustatyötä. Onneksi netistä nykyään löytää melkein mitä vaan kun osaa oikein hakea. Tutkimukseni mukaan vinyyliboksin IV alkuperäiset levytykset LP:eillä 2-4  ovat peräisin 19 eri singlejulkaisulta, 2 soundtrackilta, 1 kokoelmalevyltä ja 1 demolta. Alla laatimani selvitys:

LP 1: 12″ Mixes
01. Running Up That Hill (A Deal With God)
02. The Big Sky (Meteorological Mix)
03. Cloudbusting (The Orgonon Mix)
04. Hounds Of Love (Alternative Mix)
05. Experiment IV (Extended Mix)

kate-bush-ne-tenfuis-pasLP 2: The Other Side 1
01. Walk Straight Down The Middle – 1989 singlen The Sensual World B-puoli
02. You Want Alchemy – 1994 singlen Red Shoes B-puoli
03. Be Kind To My Mistakes – 1989 singlen This Woman’s Work B-puoli
04. Lyra – 2007 kappale soundtrackilta The Golden Compass
05. Under The Ivy – 1985 singlen Running Up That Hill B-puoli
06. Experiment IV – 1986 singlen A-puoli
07. Ne T’Enfuis Pas – 1983 singlen A-puoli
08. Un Baiser D’Enfant – 1983 singlen Ne T’Enfuis Pas B-puoli
09. Burning Bridge – 1985 Cloudbursting singlen B-puoli
10. Running Up That Hill (A Deal With God) 2012 Remix – 2013 10”promosinglen A-puoli

katebushdecemberLP 3: The Other Side 2
01. Home For Christmas – 1993 3” CD single
02. One Last Look Around The House Before We Go – 1989 singlen Love And Anger B-puoli
03. I’m Still Waiting – 1989 12” single This Woman’s Work
04. Warm And Soothing – 1980 singlen December Will Be Magic Again B-puoli
05. Show A Little Devotion – 1993 CD single Moments Of Pleasure
06. Passing Through Air – 1980 singlen Army Dreamers B-puoli
07. Humming – 1973 demo
08. Ran Tan Waltz – 1980 singlen Babooshka B-puoli
09. December Will Be Magic Again – 1980 singlen A-puoli
10. Wuthering Heights (Remix / New Vocal from ‘The Whole Story’) – 1986 julkaisu

LP katebushrocket4: In Others’ Words
01. Rocket Man – 1990 singlen A-puoli
02. Sexual Healing – 2005 singlen King Of The Mountain B-puoli
03. Mná na hÉireann – 1996  LP Common Ground, Voices Of Modern Irish Music
04. My Lagan Love – 1985 singlen Cloudburstin B-puoli
05. The Man I Love – 1994 single
06. Brazil (Sam Lowry’s First Dream) – 1993 movie soundtrack (äänitetty 1985)
07. The Handsome Cabin Boy – 1985 singlen Hounds Of Love B-puoli
08. Lord Of The Reedy River – 1981 singlen Sat In Your Lap B-puoli
09. Candle In The Wind – 1990 singlen Rocket Man B-puoli

Tiedot alkuperäisistä levytyksistä kokosi Harri Huhtanen 2019

TOP10 Heinäkuu 2019

Alla Heinäkuun 2019 TOP 10 albumilistani

katebushremasteredIV 

         ALBUMILISTA 139

01 (02)  KATE BUSH: Remasterd In Vinyl IV (4LP) (2018)(7kk)
02 (03)  LOVE: Forever Changes (4CD + LP + DVD) (r.1967, P. 2018) (rf 7/10) (7 + 3kk)
03 (04)  BOB DYLAN: RTR, the 1975 live recordings (14CD) (r.1975, P.2019) (2kk)
04 ( – )   DON McLEAN: American Pie (LP) (1971) (UUSI)
05 (06)  WIGWAM: Fairyport (CD) (r. 1971) (3kk)
06 ( – )   YAZOO: Three Pieces (3CD) (r.1982 -2017, p. 2018) (UUSI)
07 (08)  LEEVI AND THE LEAVINGS: Musiikkiluokka (LP) (1989) (4kk)
08 ( – )   JOHN FOGERTY: Centerfield (LP) (1985) (UUSI)
09 ( – )   MELANIE C: Northern Star (CD) (1999) (UUSI)
10 ( – )   MEJA: Mellow (CD) (2004) (UUSI)

Harri Huhtanen 2019

She’s Leaving Home: Turku 28.7.2019

IMG_20190728_191734

Päivitys 28.9.2024. Eilen olin Paraisilla Suomen pienimmillä Beatles-festivaaleilla, joiden puuhamiehenä on toiminut kuvan vasemmassa laidassa näkyvä Riddo Ridberg.  Aikaisemmin vastaavanlaisia festivaaleja on järjestetty muun muassa Helsingissä ja Tampereella.  Valitettavasti en voi osallistua Paraisten festivaaleille enää tänään, mutta eilinen kolmen tunnin kestoinen konsertti antoi jo hyvän käsityksen siitä että jopa Suomessa voi järjestää Beatles-festivaaliin sillä noin 100-paikkainen ravintolasali tuli ihan täyteen ja ymmärtääkseni tämän illan (La 28.9.) konsertti myytiin loppuun jo aikaisemmin. Kirjoitan keikkakokemuksistani vasta myöhemmin ja siksi laitan tässä nyt vain kertausmielessä perusasiat bändistä.  

Kuinka monta Beatles -cover bändiä on maailmassa? Entä Suomessa? En tiedä, mutta sen tiedän että niitä on paljon, sillä elokuussa 2019 Liverpoolissa on Beatles-festivaalit, jonne on kutsuttu esiintymään noin 70 Beatles-cover bändiä 20 eri maasta.  Yksi mukaan päässeistä bändeistä on loppuvuodesta 2017 perustettu suomalainen She’s Leaving Home. Bändin johtohahmo on kosketinsoittaja Riddo Ridberg, bändin vokalistina on Myyri Ruokolahti, bassoa soittaa  Anton Elmvik ja rumpuja Oliver Tschernij. Bändin kotipaikka on Paraisilla ja toistaiseksi he eivät ole kovin montaa keikkaa vielä tehneet. Bändin settilista koostuu noin 20 Beatles- klassikosta, joukossa muutamia harvemmin 2000-luvulla esitettyjä biisejä, lähinnä Beatlesien uran alkutaipaleelta.

Bändi esiintyi sunnuntai-illalla 28.7.2019 ilmaiskonsertissa Puutorin vessa -nimisen ravintolan terassilla. Yleisöä oli varsin vaatimattomasti eli noin 50 henkeä. Epäselväksi jäi olivatko kaikki heistä edes tulleet varta vasten bändiä kuuntelemaan. Myyri lauloi kauniisti, mutta jotenkin hänen tulkinnassaan jäin kaipaamaan voimakkaampaa tilanteeseen heittäytymistä ja laulujen sisäistämistä. Nyt laulujen tulkinnat kuulostivat jotenkin ulkokohtaisilta. Tietysti myönnän että voi olla kohtuutonta  sanoa näin, koska lähiaikoina olen kuullut livenä Bob Dylanin ja John Fogertyn kaltaisia mestareita, jolloin odotusarvoni voi tästä tahattomasti vääristyä.

Koska bändissä ei ole kitaristia, nousi basisti tässä kokoonpanossa mukavasti esille, useinhan bändin basisti on juuri se jonka mukana oloa on vaikea edes huomata kokonaissoundissa ellei kyseessä sitten ole joku virtuoosi tai musiikki sen laatuista että basson osuus erityisesti siinä korostuu. Kosketinsoittaja Riddo on bändin seniori ja kokenein soittaja, mutta häneltäkin jäin kaipaamaan parempaa heittäytymistä hetkeen ja kappaleisiin. Vain muutamassa kappaleessa hän innostui “irrottelemaan”, mutoin soitto on akateemisen huoliteltua, ei siis sellaista joka saisi yleisön “liekkeihin”.  Oliver hoiti nuoresta iästään huolimatta rummut kohtalaisen varmasti ja pääsi yhdessä kappaleessa jopa esittelemään taitojaan kosketinsoittajana Riddon siirtyessä puolestaan rumpuihin.  Riddon välijuonnot olivat kömpelöitä ja kaikesta huomasi että siltä osin “käsikirjoitus” oli vielä kesken. Yhdessä vaiheessa hän vitsailikin harjoittelevansa juontojaan Liverpoolin tulevaa kymmentä keikkaa varten.

Keikasta jäi ihan hyvä mieli, kuulinhan uudenlaisia sovituksia noin 20:stä Beatles -klassikosta ilmaiseksi. Sikäli en halua sanoa mitään pahaa tästä bändistä. Hienoa että näitä perustetaan nykyään myös Suomeen, vaikka yleisöä ei aina tahdo kaikille tämäntyyppisille bändeille riittää. Sen kuitenkin sanon, että jos tämä bändi haluaa menestyä edes pienessä mittakaavassa on heidän syytä kehittää live-settiään räväkämmäksi, elää enemmän hetkessä ja uskaltaa rohkeammin kehittää näitä uusia sovituksiaan, joista nyt jäi vähän turhan “akteeminen” maku kuulijalle.

Lisätietoja She’s Leaving Home’sta täällä:

https://www.facebook.com/shesleavinghome2017/

Teksti ja kuva: Harri Huhtanen 2019

 

John Fogerty: Centerfield, 1985.

fogerty1984

John Fogertyn Helsingin keikka (2.7.19) oli sen verran hyvä, että se innosti minut ottamaan kymmenien vuosien tauon jälkeen uuteen kuunteluun ne Fogertyn soololevyt, jotka omistan. Aloitin Centerfieldistä (1985), koska se taitaa olla Fogertyn parhaiten menestynyt albumi ja ainakin epäsuorasti eniten julkisuutta saanut ,sillä levyn julkaisun jälkeen Fogerty joutui oikeuteen Fantasy Recordsin levypomon halventamisesta.  Levystä voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta keskityn tässä nyt vain niihin kahteen kappaleeseen, joista Fogertylle kalliiksi käynyt kärhämä syntyi. Toisaalta ehkä levyn julkaisun jälkeen Fogertylla oli kuitenkin millä maksaa sovittelurahoja Fantasy-pomolle Saul Zaentzille, sillä Warner Brosin julkaisemaa Centerfieldiä myytiin pelkästään USA:ssa yli 2 miljoonaa kappaletta ja muissakin maissa levy menestyi kohtalaisen hyvin.

CCR:n hajoamisvaiheessa vuonna 1972 Fogerty halusi kokonaan eroon bändistä ja samalla Fantasy -sopimuksesta. Hän ilmeisesti teki tuossa vaiheessa virheen eli hänen omien kappaleidensa omistusoikeudet siirtyivät Zaentzille ja kun Fogerty oli käytännössä kirjoittanut kaikki CCR-biisit, jotka vuodesta toiseen myivät hyvin, lihottivat nämä tuotot vain Zaentzin pankkitiliä tilanteessa, jossa Fogertyn oma sooloura oli pohjamudissa. Fogerty katkeroitui tilanteesta, lopetti CCR-biisien esittämisen konserteissaan ja piti yli yhdeksän vuoden tauon levyjulkaisuissa. Niinpä Fogertyn kolmatta soololevyä, Centerfieldiä fanit ja suuri yleisö saivat odottaa niin pitkään että varmaan osittain senkin vuoksi se nousi USA:ssa Billboard -listan ykköseksi. Fogertyn kannalta tilanne kääntyi kuitenkin nopeasti huonoksi, sillä hän ei ollut “piilottanut” katkeruuttaan riittävän hyvin ja niinpä Fantasy pomo Zaentz pystyi nostamaan oikeusjutun kunnianloukkauksesta.

Jo albumin ykköspuolen päätöskappale Mr. Greed (Herra Ahneus) sisältää varsin kovaa tekstiä, mutta koska siinä ei ketään mainita nimeltä niin sen perusteella Zaentzilla tuskin olisi ollut mahdollisuutta menestyä oikeudessa.

                                Mr. Greed / why you got to own / everything that you see
                                 …
                                 You’re a devil of consumption / I hope you choke / Mr. Greed         

Kakkospuolen päätöskappale sen sijaan on jo nimen, Zanz Kant Danz perusteella vikitikki, sillä sen perusteella Zaentz pystyi nostamaan oikeusjutun jossa hän menestyi eli Fogertyn lakimiehet ilmeisesti suosittelivat lopulta sovintoratkaisua, koska juttu ei päätynytkään oikeussaliin.  Se kuitenkin tarkoitti sitä että Fogerty joutui maksamaan isot rahat jotta Zaentz luopui haasteesta. Aluksi Fogerty yritti päästä pälkähästä siten että levyn ensipainoksen jälkeen kappaleen nimi muutettiin muotoon Vanz Kant Danz , mutta tämä ei paljon auttanut, koska yhteys todelliseen henkilöön oli liian ilmeinen.

Onneksi sentään oikeus tajusi että ahneen Zaentzin toinen, naurettava syyte siitä että Fogerty oli “kopioinut” Warner Bros -levyllä itseään ja siten CCR:ää jonka biisien oikeudet Zaentz omisti, kaatui kun Fogerty otti oikeussaliin kitaran ja esitti kappaleet ja selosti miten ne eroavat toisistaan. Totta kai Fogerty kuulostaa Fogertyltä!  En tiedä rockin historiasta yhtään toista juttua, jossa artistia olisi syytetty itsensä plagioinnista!

       Vanz can’t dance / but he’ll steal your money / watch him or he’ll rob you blind
                                   ….
       He’s silent and Quick / just like Oliver Twist / before it’s over your pocket is clean     

Vaikka Centerfieldillä on useampi “ihan kiva” kappale, pidän ehkä eniten kuitenkin näistä kahdesta “vihakappaleesta”. Nykyään vihapuhe on kiellettyä, mutta rockissa usein viha ja satiiri tuottavat sitä erinomaisinta jälkeä. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat muutamat Neil Youngin ja Bob Dylanin klassikkobiisit. Näissä Fogertyn kahdessa kappaleesta on ripaus samaa magiaa. Ymmärrettävistä syistä Fogerty ei kuitenkaan voi esittää näitä biisejä konserteissaan.

Harri Huhtanen 2019

Danny Boyle: Yesterday (2019)

Päivitys 17.10.2021. TV5 esittää tänään klo 21 tämän hienon elokuvan. Jos ette ole tätä vielä nähneet niin kannattaa katsoa. Kirjoitin 2019 että kriitikot ovat antaneet Yesterdaylle vain kolme tähteä, mutta ehkäpä elokuvan arvostus on vähän lisääntynyt Korona-aikana, sillä tänään Turun Sanomien arvostelija Pekka Eronen antoi jo neljä tähteä.

beatlesYesterday2019

Tämän vuoden ehkä merkittävin Beatles -tapaus on ollut ohjaaja Danny Boylen yli 20 miljoonaa dollaria maksaneen Yesterday (2019) -elokuvan julkaisu. Kävin katsomassa elokuvan viime viikolla Turun Finnkinossa. Ainakin Turussa elokuva poistuu kohta ohjelmistosta, koska se oli jo siirretty pikkusaliin, jossa oli alle 100 katsojapaikkaa ja sunnuntain näytöksessä paikalla oli vain noin 20 Beatles-musiikin ystävää. Luulisi että paikalle oli tullut edes osa niistä yli 100 000:sta Helsingin Ed Sheeran -konserttiin matkaavista nuorista, onhan elokuvassa Ed Sheeranilla varsin merkittävä rooli. Koska Yesterday myöhemmin julkaistaan DVD:nä ja BR-levynä niille jotka eivät nyt näitä teatterinäytöksiä ehtineet katsomaan, niin en spoilaa heidän tulevaa elokuvanautintoaan kertomalla  elokuvan tarinaa.

Ohjaaja Boyle ja hänen tuottajakaverinsa ostivat Sonylta oikeudet käyttää elokuvassa Beatlesien klassikkokappaleita. Huhujen mukaan he joutuivat maksamaan noista oikeuksista yli 10 miljoonaa dollaria. Jack Malikia näyttelevä Himesh Patel esittää oikeasti elokuvassa kuultavat Beatles -kappaleet ja niistä on myös julkaistu Soundtrack -albumi.   Elokuva ei ole saanut kaikilta arvostelijoilta kehuja, mutta koska elokuvan idea on niin nerokas päätin tarttua härkää sarvista ja olla uskomatta arvostelijoita ja testata henkilökohtaisesti onko elokuvasta mihinkään. Ja kyllä on! Juonen loppuosa on tietenkin sellainen että se on selvästi suunniteltu suurta amerikkalaista yleisöä varten ja varmaan tämä on syy siihen miksi kriitikot eivät antaneet elokuvalle kuin kolme tähteä viidestä. Juonta tärkeämpi ja merkittävämpi on kuitenkin se, että elokuva on erittäin hauska ja osa live-vedoista on täyttä rautaa, erityisesti elokuvateatterissa hyvillä kaiutinsysteemeillä kuultuna. Beatlesien musiikki tulee niissä taas hienosti “lihaksi ja vereksi” ja ymmärtää miksi bändi aikanaan oli niin valtavan suosittu.

Yesterday on nimestään huolimatta vielä aivan uunituore sillä sen maailman ensi-ilta oli 28.kesäkuuta 2019 eli alle kuukausi sitten! Uskon että tämä on elokuva jonka merkitys tulee kasvamaan ajan myötä. Eikä tuo 10 miljoonan tekijänoikeuskorvauskaan ollut loppujen lopuksi kuin “narikkaraha”, sillä tiettävästi elokuva on jo nyt tuottanut lähes 100 miljoonaa dollaria, joista 50 miljoonaa pelkästään USA:n esityksistä.

Harri Huhtanen 2019