Dylan ja The Hawks konsertoivat siis seitsemänä iltana Australiassa keväällä 1966. Kyseessä oli Dylanin ensimmäinen Australian kiertue. Hänellä oli tukku tuliteriä klassikkobiisejä setissään eli siinä mielessä kiertueen olisi pitänyt olla suuri menestys. Australiassa kävi kuitenkin samoin kuin vähän myöhemmin Eurooppassakin eli yleisö ja erityisesti lehdistö vierasti sähköistä settiä ja siksi konsertit saivat lehdistössä ristiriitaisia arvioita. 1966 live -boksilla (2016) on ensimmäinen Sydneyn ja molemmat Melbournen (19.-20.4.66) konsertit. Brisbanen (15.4.66), toisen Sydneyn konsertin (16.4.66) sekä Adelaiden (22.4.66) ja Perthin (23.4.66) konserteista äänitteitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Alla arvio Sydneyn ensimmäisestä konsertista.
13.4.1966 Sydney CD#1 45:30 ja CD#2 41:26, Mono
Setti
Lähes kaikki on saatu nauhalla, ainoastaan avauskappale She Belongs To Me on hieman vajaa. Muutoin nauhoite on kokonainen eli sisältää perussetin 7 akustista ja 8 sähköistä kappaletta (kts. Take 9). CD#2:lla sähköisen setin viimeinen kappale on poikkeuksellisesti Positively 4th Street. Yhteensä musiikkia näillä kahdella CD:llä on lähes 90 minuuttia, joka ilmeisesti on ollut täyden perussetin kesto vuoden 1966 kiertueella.
Äänite 4/5
USA:n masentavan huonojen yleisöäänitteiden jälkeen Sydneyn ensimmäisen keikan äänite on lähes mannaa korville! Kyseessä on TCN 9 televisiokanavan ammattiäänite, tosin tämäkin on monofoninen. Akustinen osuus on taltioitu lähes täydellisesti: laulussa on hyvä preesens, kitara toistuu luontevana ja balanssi on hyvä. Ainoastaan huuliharpussa on jonkin verran ylimääräistä digitaalista kireyttä, joka saattaa olla syntynyt kun nauhaa on muutettu digitaaliseksi. 
Sähköisessä setissä äänite on edelleen hyvä, mutta muutamassa kohdassa Dylanin mikrofonista tulee häiriöääniä ja saattaa olla että nämä eivät ole äänittäjän vastuulla, vaan mikrofonit on vain lavalla sijoitettu tai säädetty huonosti. Sähköisessä setissä Dylanin laulu on etualalla ja bändi jää ajoittain vähän taustalle. Täydellisen akustisen setin jälkeen nämä pienet puutteet häiritsevät jonkin verran. Kokonaisuutena äänite on kuitenkin varsin hyvä ja tätä uskaltaa kuunnella suuremmallakin volyymillä.
Esitys 4/5
Akustinen setti on upea! Myös sähköinen setti svengaa kohtalaisen hyvin, mutta sellainen viimeinen “rutistus” tästä jää puuttumaan eli siksi tämä ehkä kuitenkin jää esityksenä luokkaan “oikein hyvä”.
Harri Huhtanen 2018
Yhdysvalloissa myytiin vuonna 2017 CD:eitä kaikkiaan 89 miljoonaa kappaletta, mikä oli peräti 90% vähemmän kuin vuonna 2001, jolloin CD:eitä meni kaupaksi 800 miljoonaa kappaletta. Yhdysvalloissa merkittävän osan cd-myynnistä muodostavat paikalliset vähittäiskauppajätit Best Buy ja Target. Nyt 
Akustinen osuus
1966- kokoelman keikoista suurin osa on Soundboard -äänitteitä eli hyvätasoisia. Muutamassa on kuitenkin merkillisiä tasonvaihteluita ja jopa yleisön taustaääniä, jotka viittavat siihen että joitain nauhoituksia olisi ”paikkailtu” muilla äänitteillä? En tosin tiedä voiko tämä olla oikea selitys, koska kokoelman varsinaiset yleisöäänitteet ovat niin huonotasoisia että jos soundboard -äänitettä olisi täydennetty yleisöäänitteellä olisi kyllä amatöörikuulijakin sen huomannut. Olipa syy tasonvaihteluun mikä hyvänsä on tilanne se, että myös näissä julkaistuissa soundboard -äänitteissä on laatueroja tai jos ei ole niin sitten laatuerot johtuvat digitaalisesta masteroinnista. Valitettavasti aika monella levyllä huuliharppu on digitalisoitu aivan liian kireäksi, kovassa kuuntelussa se vihloo korvia ja siksi ei kuulosta lainkaan mukavalta. Kuulemissani 1960-luvun analogiäänitteissä ei tätä ongelmaa ole. Digitalisointi olisi ollut mahdollista tehdä siten, että huuliharppukin olisi kuulostanut miellyttävältä. Esimerkiksi Kööpenhaminan äänitteen digitalisoinnissa jotain on tehty erittäin hyvin, koska siinä huuliharppu toistuu kohtalaisen luonnollisena. Tuo digitaalinen kireys vaivaa joillain kokoelman äänitteillä muitakin instrumentteja, tosin ei niin selvästi kuin huuliharppua, mutta kuitenkin hieman häiritsevästi. Mutta se mikä on digitalisoitu voidaan masterista digitalisoida uudestaan eli voi olla että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa saamme kuulla ainakin osan näistä äänitteistä enemmän analogista muistuttavassa muodossa eli pehmeämpinä ja miellyttävämpinä. Teknologia on jo olemassa ja tällaisia upeilta kuulostavia digitaaliäänitteitä on jo tehty, kyse on vain siitä miten äänitteen frekvenssijakaumaa käsitellään ja mitä frekvenssejä ja millä volyymillä korostetaan digitalisoinnissa.
Ruisrockissa kesällä 2017 Zara esiintyi maailmantähden elkein ja tavallaan se on hyvä, koska hänellä on hyviä kappaleita ja hän on erittäin lahjakas, mutta TV:stä tulleessa jälkitaltioinnissa oli erikoinen kohtaus kun joku ”vitsiniekka” yleisöstä yritti heittää Zaraa vessapaperi -rullalla. Tästä Zara suivaantui niin pahasti että poistui lavalta ja palatessaan piti lyhyen saarnan siitä että jos vielä joku heittää jotain keskeyttää hän konsertin. YLE nauhoitti ja lähetti konsertin koko Suomen kansalle ja tuo Zaran vihanpurkaus on nyt siis virallisesti dokumentoitu. Ei hyvä juttu. Tosin tuon voi laittaa nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Mutta tärkeämpi kysymys on tuleeko Zarasta globaali megastara, joka on joskus uransa alkuaikoina esiintynyt myös ”pikkuisessa” Turussa vai päätyykö hän sinne kymmenien lahjakkaiden blondien ”hautausmaalle”, jossa on häntä vastassa toinen toistaan lahjakkaampia ja kauniimpia blondeja, jotka vaan syystä tai toisesta eivät koskaan sitten lyöneet itseään lopullisesti läpi kansainvälisillä markkinoilla.
WINTERLUDE FINLAND 