Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 19

dylan1966b5.5.1966 Dublin   CD#5  45:12 ja CD#6 44:23 ,  molemmat Soundboard mono -äänitteitä

Setti. Sydneyn (13.4.) jälkeen tämä on vasta toinen äänite, jolla on 90 minuutin keikka  kokonaisuudessaan. Akustisessa osuudessa on perussetin 7 kappaletta ja sähköisessä 8 kappaletta (kts. Take 8).

Äänite 4/5.  Akustisen setin alussa Dylanin ääni on etäinen ja kaikua on turhan paljon. Lisäksi taustalla kuuluu yleisön puhetta. Ensimmäisessä kappaleessa äänityksen taso myös vaihtuu kesken kappaleen. Huuliharpussa on turhaa digitaalista kireyttä. Kitara toistuu turhan vaimeana. Visions of Johannasta   eteenpäin laulu ja kitara ovat paremmin balanssissa.  Myös sähköisen setin alussa äänitteessä on teknisiä ongelmia, sillä yleisöäänet vuotavat liikaa Dylanin esityksen päälle. Rumpusoundi on yllättävän metallinen vai pitäisikö sanoa digitaalinen. Huuliharppu vihloo monessa kohtaa eli digitaalinen siirto on tehty yliampuvasti. 5. ja 6. kappaleen välissä äänitteellä kuuluu merkillistä huminaa. Kritiikistä huolimatta tämä on tyypillistä Soundboard -tasoa eli päihittää kirkkaasti kokoelmalle mukaan otetut yleisöäänitteet.

Esitys 4+/5. Akustisen setin huippuhetkiä ovat  7 minuuttinen Visions sekä 10 minuuttinen Desolation. Sähköisessä setissä Hudsonin soitossa on kivoja koukkuja Tom Thumbsissa . Konsertin huippuhetket koetaan jälleen  kerran päätöskappaleilla  Ballad Of A Thin Man sekä Like A Rolling Stone.

Dylandublin1966a

Kuvassa aikaisemmin julkaistun bootleg-CD:n takakansi.

Harri Huhtanen 2018

TOP 10 Syyskuu 2011

Alla Syyskuun 2011 TOP10 albumilistani:

pinkfloyd1974

ALBUMILISTA 45

  1. ( – ) PINK FLOYD: The Dark Side Of The Moon (LP) (1974) (RE from 11/08) (3+1kk)
  2. (03) KATE BUSH: Director’s  Cut (CD) (2011) (4kk)
  3. ( – ) BLACK SABBATH: Paranoid (2CD + DVD) (1970, 2009) (UUSI) 
  4. (02) GENESIS: Duke (LP) (1980) (3kk)
  5. ( – ) LOVE: Love (CD) (1966, 2001) (UUSI)
  6. (05) NICO: Desertshore (LP) (1971) (2kk)
  7. (09) SANDY DENNY: Where The Time Goes (CD) (1967-70, 2005) (2kk)
  8. (10) RORY GALLAGHER: Blueprint (CD) (1973, 2000) (2kk)
  9. ( – ) JEWEL: Spirit (CD) (1998) (UUSI)
  10. ( – ) BADLY DRAWN BOY: The Hour Of Bewilderbeast (CD) (2000) (UUSI)

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 4

doorsisleofwight1970jimOlen nyt kuunnellut Doorsien Isle Of Wight CD:n viidesti ja nyt voin sen sanoa: tämä on mitä parhain Doors-testi henkilölle, joka ei ole aikaisemmin kuunnellut Doorsia.  Doorsiin tutustuminen kannattaa aloittaa tästä levystä. Jos tämä levy ei  innosta, niin voi unohtaa Doorsit kokonaan, sillä tällä levyllä on kuultavissa melkein KAIKKI  se minkä perusteella bändi on ainutlaatuinen! Tietenkin nykyisenä digi-aikana miettii että onko Isle Of Wight -äänitettä ”tohtoroitu”. Doorsien ensimmäinen live-levy Absolutely Live (1970)  kun oli koostettu useasta eri konsertista, jopa niin että saman kappaleen sisällä oli käytetty eri konserttien ääniteitä leikkaa-liimaa -tekniikalla!  Kun tarkkaan kuuntelee Absolutely Livea, kuulee että näin on tehty, mutta Isle Of Wight taltiointi vaikuttaa ”aidolta” eli ettei sitä olisi räätälöity muiden konserttiäänitteiden avulla.

Koko bändi on huikeassa vedossa tällä keikalla!  Jim Morrison tulkitsee upeasti Doorsien klassikkokappaleet. Manzarek (kosketinsoittimet), Krieger (sähkökitara) ja Densmore  (rummut) suoriutuvat kaikki erinomaisesti omasta osuudestaan.  Täydellinen keikka ja upea taltiointi! Ainoa mikä ihmetyttää on se miksi tämän keikan virallista julkaisua jouduttiin odottamaan yli 47 vuotta!

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylanin Euroopankiertue 2018, osa 4

Dylan Madridissa maaliskuussa 2018 !

dylanmadrid2018b

Nyt keväällä 2018 Dylanin setti on entistä enemmän sekoitus vanhaa ja uutta: omia vanhoja kappaleita, omia uusia kappaleita sekä muutamia Sinatran tunnetuksi tekemiä erittäin vanhoja kappaleita. ”Sinatra”-kappaleiden osuus setissä alkaa nyt selkeästi vähetä ja Dylanin oma tuotanto nousee taas voimakkaammin esille. Alla esimerkkinä yksi settilista kiertueen alkupuolelta:

                                  27.03.2018 Madrid

        1. Things Have Changed
        2. It Ain’t Me, Babe
        3. Highway 61 Revisited
        4. Simple Twist Of Fate
        5. Summer Days
        6. Melancholy Mood (Sinatra)
        7. Honest With Me
        8. Tryin’ To Get To Heaven
        9. Once Upon A Time (Sinatra)
        10. Pay In Blood
        11. Tangled Up In Blue
        12. Soon After Midnight
        13. Early Roman Kings
        14. Desolation Row
        15. Spirit On The Water
        16. Thunder On The Mountain

      – 20 minuutin tauko –

    2.              17. Blowin’ In The Wind
    3.              18. Ballad Of A Thin Man

 

Harri Huhtanen 2018

TOP10 Elokuu 2011

Alla Elokuun 2011 TOP10 albumilistani:

Youngsleeps

ALBUMILISTA 44

  1. ( – ) NEIL YOUNG. Sleeps With Angels (CD) (1994) (RE from 06/08 ) (2 +1kk)
  2. (03) GENESIS: Duke (LP) (1980) (2kk)
  3. (04) KATE BUSH: Director’s  Cut (CD) (2011) (3kk)
  4. ( – ) ROLLING STONES: Flowers (CD) (1967, 2002) (UUSI)  
  5. ( – ) NICO: Desertshore (LP) (1971) (UUSI)
  6. (07) TUOMARI NURMIO: Kohdusta Hautaan (LP) (1979) (3kk)
  7. (09) KINGSTON WALL: II (CD) (1993,1998) (3kk)
  8. (06) LOVE SCULPTURE: Forms And Feelings (LP) (1969) (2kk)
  9. ( – ) SANDY DENNY: Where The Time Goes (CD) (1967-70, 2005) (UUSI)
  10. ( – ) RORY GALLAGHER: Blueprint (CD) (1973, 2000) (UUSI)  

 

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 12

Pfrickdave1968 Germin/ation (PFREY2) boksin CD:n 13 esitystä on käsitelty lyhyesti alla (suluissa olevat numerot viittaavat kappaleen numeroon CD:llä):

Joulukuussa ilmestynyt Point Me At The Sky (1)  oli toinen Pink Floydin vuonna 1968 julkaisemista singleistä. Kappaleen olivat kirjoittaneet Waters ja Gilmour ja singlen kääntöpuolella oli myöhemmin legendaariseksi live-esitykseksi muodostunut koko bändin nimiin kirjattu Careful With That Axe, Eugene (4) . Singlestä tehtiin myös promovideo, mutta sekään ei auttanut myynnissä. A-puolen kappaleesta äänitettiin peräti 6 ottoa, mutta B-puolen Careful sen sijaan purkitettiin yhdellä otolla.

Huhtikuussa ilmestynyt It Would Be So Nice (2) oli ensimmäinen  Pink Floydin vuonna 1968 julkaisemista singleistä. A-puolen kappale oli Wrightin käsialaa. B-puolen Julia Dreamin (3) oli kirjoittanut Waters.  Singlen A-puolta bändi hioi pitkään ja hartaasti, sillä vasta 18 otto julkaistiin. Watersin Julia Dreamista, jonka alkuperäinen työnimi oli Doreen Dream,  sen sijaan julkaistiin jo toinen otto. Tämäkään single ei menestynyt ja siksi bändi päätti lopettaa singlejen julkaisun ja keskitttyä albumikokonaisuuksiin.

 

pinkfloydBBCPink Floyd esiintyi useita kertoja BBC:n radiosessioissa 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun alkupuolella. 

Näitä nauhoituksia on julkaistu bootlegeina sikin sokin jo kymmeniä vuosia. Tunnetuin näistä bootleg-firmoista oli erityisesti 1980-luvulla voimissaan ollut ”svengaava sika”, jonka eräs tuotos on esitelty oikealla.   

 

Kesäkuussa ja joulukuussa 1968 bändi soitti BBC:n radiosessioissa. Ensimmäisestä sessioista (25.6.68) julkaistiin boksilla neljä kappaletta ja toisesta kolme kappaletta.

Kesäkuun Top Gear -sessiossa bändi testasi siinä vaiheessa vielä julkaisemattomia kappaleitaan, jotka osoittivat hienosti sen suunnan mihin bändi oli Barrettin jälkeen menossa. Työnimillä Murderotic Woman (7) (Careful With That Axe) ja The Massed Gadgets Of Hercules (8) (A Saucerful Of Secrets) boksilla julkaistut kappaleet olivat jotain sellaista johon radion kuuntelijat eivät olleet tottuneet aikaisemmin eivätkä oikeastaan sen jälkeenkään!  Ne edustivat Pink Floydia kokeellisemmillaan. Session päättivät siinä vaiheessa vielä julkaisematon Saucerful -albumin avauskappale Let There Be More Light (9) sekä huhtikuun singlellä julkaistu Julia Dream (10).

Joulukuun Radio One Club -sessio oli itse asiassa live -radiokonsertti joka lähettiin saman tien yleisölle (20.12.68).  Glen Poveyn mukaan Pink Floyd esitti neljä kappaletta, mutta ilmeisesti kappaleita oli enemmän, koska boksilla mukana on kaksi kappaletta, joita Povey ei edes mainitse kirjassaan. Boksin session avaa live-esitys uunituoreesta Point Me At The Sky (11) -singlestä. Toisena kuultava, julkaisematon Embryo (12) on Watersin käsialaa.  CD:llä julkaistun session päättää yli 9 minuuttia pitkä, erikoinen versio Interstellar Overdrivesta (13). Siinä on paljon mielenkiintoista improvisaatiota, erityisesti loppupuolen kellon tikitys jota bändi käytti myöhemmin supersuosituksi muodostuneella The Dark Side Of The Moon -albumillaan.

Elokuussa 1968 bändi poikkesi toisen USA:n kiertueensa loppupuolella Los Angelesissa Capitolin Hollywoodin studioilla ja äänitti nauhan jossa oli useita uusia instrumentaalikappaleita (22.8.68). Nauhoitus jäi kymmeniksi vuosiksi pölyttymään Capitolin holveihin, kunnes lopulta tällä vuoden 2016 boksilla bändi päätti julkaista kaksi esityksistään virallisesti. Ensimmäisen nimeksi tuli yksinkertaisesti vain Song 1 (5) ja jälkimmäisen Roger’s Boogie (6). Song 1 on merkitty koko bändin nimiin ja Roger’s Boogie Watersin nimiin. Molemmat harjoitelmat on hienosti äänitetty ja ovat kappaleina erinomaisia ja tuntuu oudolta että ne julkaistaan vasta nyt. Erityisesti Wrightin urkuosuus Roger’s Boogiessa on upea!

Harri Huhtanen 2018   

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 3

Isle-of-Wight-Festival1970

The Doorsia ei enää ole.  Jim Morrison kuoli 1971. Ray Manzarek kuoli 2013. Doorsien perintö elää enää äänitteissä. Kun on seurannut bändiä kymmeniä vuosia, on jokainen uusi julkaisu jännittävä elämys. Vaikka Doors soitti viimeisen keikkansa joulukuussa 1970, on heiltä ilmestynyt ”uusia” levyjä tasaiseen tahtiin vielä 2000-luvullakin. Tämä on mahdollista vain siksi, että vuodesta 1967 lähtien bändin tärkeimmät keikat äänitettiin. Doorsien studioäänittäjä Bruce Botnick  on sitten näitä äänitteitä hionut 2000-luvulla ja monet näistä konserteista on julkaistu virallisina versioina Rhino -yhtiön kautta. Mutta Doorsien suurin ja kolmanneksi viimeisin keikka on odottanut julkaisuaan vuosikymmenet. Viime vuonna kuollut Murray Lerner (1927-2017)  kuvasi ryhmineen koko vuoden 1970 Isle Of Wightin festivaalin ja julkaisi siitä elokuvan, josta Doorsien konsertti jätettiin pois.  Lisäksi Columbia äänitti koko festivaalin siirrettävällä Pye Records äänitysyksiköllä. Silti vasta nyt, 48 vuotta tapahtuman jälkeen, Doorsien osuus julkaistaan virallisesti!  Jännitystä lisäksi luonnollisesti se, että esimerkiksi kuuluisan Doors-biografin Greg Shaw’n  hakuteoksessa annettiin ymmärtää ettei Doorsien keikka Isle Of Wightissa mennyt ihan nappiin.  Mutta onneksi on nämä nauhat!  Ja onneksi nämä on hyvin restauroitu!  Pelko pois. Voin nyt, koko CD:n kuunneltuani, sanoa että äänite on ensiluokkainen ja bändi on hyvässä vedossa. Jim Morrison panee parastaan valtavan yleisömeren edessä (väitetään että paikalla oli peräti 600 000 katsojaa!).

Harri Huhtanen 2018       

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 18

Dylan1966

1.5.1966 Kööpenhamina   CD#4  36:25, Mono

Setti. Akustisesta osuudesta julkaistulla CD:llä on mukana vain ensimmäinen kappale sekä fragmentti toisesta. Loput 5 kappaletta puuttuvat kokonaan! Sähköisestä setistä mukana on 5 kappaletta, joista Leopard on vajaa.  Sähköisen setin 1., 2. ja 6. kappale puuttuvat kokonaan.  Kaikkiaan noin 90 minuutin setistä puuttuu siis reilusti yli 50 minuuttia musiikkia.

Äänite 4½/5.  Kyseessä on Soundboard -äänite eli tasoltaan tämä on aivan eri luokkaa kuin Tukholman (29.4.) yleisöäänite.  Äänitteessä on hyvä preesens. Akustista osuutta olisi kovin mielellään kuunnellut pidempäänkin! Sähköisessä osuudessa kitara, basso, kosketinsoittimet ja rummut toistuvat hyvin.  Soittimien välillä on hyvä erottelu. Kokonaissoundi on kauttaaltaan nautittava! Äänitteellä on muutamia hienoja yksityiskohtia.  Konsertin huipentavat lopussa Ballad ja Rolling, jotka molemmat ovat kestoltaan yli 7 minuuttia.

Esitys 4½* / 5.  Joku voisi sanoa että on rohkeaa lähteä arvioimaan esitystä, josta vain kolmasosa on taltioituna. Äänite on kuitenkin niin hyvä ja sähköinen osuus toistuu niin vaivattomasti ja tyylikkäästi, että arvio on pakko suorittaa vaikka suurin osa akustisesta setistä puuttuu. Myöhemmillä äänitteillä todettavaa digitaalista kireyttä, ajoittaista yliohjautumista tai puuroutumista ei tällä äänitteellä ole lainkaan kuultavissa.  Tällä keikalla Dylan on selvästi hyvässä vedossa! Tom Thumbsin alussa hän selostaa pitkään laulun taustoja, jotka ovat siis täyttä puppua eli Dylanin oudon huumorintajun tuotetta. Dylanin kertomuksen  mukaan laulu kertoo Meksikossa asuvasta yli 100 vuotiaasta taiteilijasta, jolla on menossa “sininen kausi”. Lieneekö Dylan ajatellut Picassoa omituista kehyskertomusta kyhätessään? Konsertin kliimaksi ovat Ballad ja Rolling Stone. Erityisesti jälkimmäisessä Dylan ja bändi ovat erittäin vakuuttavia. Kaikkien aikojen ensimmäinen Tanskan keikka on saanut täyttymyksensä!  Dylan purkaa Like A Rolling Stonen esitykseen vihaa, raivoa ja turhautumista nuoruuden kiihkolla ja innolla!

* = pisteet annettu sähköisen setin perusteella

Harri Huhtanen 2018

NME:n paperiversio lopetetaan!

NME

New Music Express on ollut kymmenet vuodet brittien rocklehdistön kivijalka samaan tapaan kuin legendaarinen Rolling Stone -lehti on ollut sitä Amerikassa. Vuodesta 2015 lähtien vuonna 1952 perustettu NME on kuitenkin ollut vaikeuksissa. Kun sen levikki putosi 15 000:een muutetiin lehti ilmaisjakelulehdeksi jota rahoitettiin mainostuloilla. Tämän jälkeen levikki nousikin 300 000:een. Armottomassa bisnesmaailmassa arvot ja perinteet eivät kuitenkaan paljon paina. NME:n nykyinen omistaja Time Inc. UK myytiin hiljattain pääomasijoitusyhtiö Epirisille 130 miljoonalla punnalla. Uusi omistaja päätti ensi töikseen lopettaa lehden säännöllisesti ilmestyvän printtiversion, mutta lupasi samalla että printattuja erikoisnumeroita tehdään jatkossakin. Aika näyttää miten NME:n tarina jatkuu, mutta nykyiset omistajat ovat kuitenkin päättäneet ensi sijaisesti keskittyä lehden sähköisen version kehittämiseen.

20180309hh