Vuoden 1945 promokuvassa vuodelta Hank soittaa viulua silloisessa Drifting Cowboys -bändissään.
Amerikka liittyi toiseen maailmansotaan vuonna 1941 ja siitä alkoivat vaikeammat ajat Hankille, sillä kaikki hänen vakibändinsä jäsenet joutuivat rintamalle. Hank ei joutunut mukaan, koska hänellä oli 4F-luokitus rodeo-onnettomuuden jäljiltä. Korvaavat bändin jäsenet kieltäytyivät yksi toisensa jälkeen työskentelemästä Hankin kanssa hänen pahenevan alkoholisminsa vuoksi. Hank tuli myös radio-ohjelmiinsa päihtyneenä ja niinpä elokuussa 1942 WSFA-radioasema erotti hänet tästä syystä. Noihin aikoihin eräs Grand Ole Opry -tähti totesikin Hankille: ”Sinä ole miljoonan taalan tähti, jolla on 10 sentin aivot!”. Sodan aikana Hank joutuikin baarikeikkojensa ohella hankkimaan elantoaan mm. työskentelemällä eräällä laivatelakalla.
Hankin vaimo ja manageri Audrey.
Vuonna 1943 Hank tapasi Audrey Sheppardin, jonka kanssa hän avioitui seuraavana vuonna, myöhemmin avioliitto kuitenkin mitätöitiin, koska Audreyn eroprosessi edellisestä miehestään oli kesken. Vuonna 1945 elämä alkoi taas hymyillä Hankille, sillä hän pääsi jälleen esiintymään WSFA-asemalle. Hank kirjoitti uusia lauluja viikottain ja julkaisi ensimmäisen laulukirjansa, nimeltään Original Songs Of Hank Williams. Kirjasessa oli kymmenen Hankin kirjoittaman kappaleen lyriikat ja sen päätarkoitus oli saada suuri yleisö entistä paremmin tietoiseksi siitä, että Hankin hitit olivat pääasiassa hänen omia sävellyksiään. Original Songsilta löytyy seuraavien kappaleiden sanoitukset: Mother Is Gone, Won’t You Please Come Back, My Darling Baby Girl, Grandad’s Musket, I Just Wish I Could Forget, Let’s Turn Back the Years, Honkey-Tonkey, I Loved No One But You, A Tramp On The Street, You’ll Love Me Again.
20160716hh
Olen tänään kuunnellut levyä putkeen 4 tuntia (eli CD-soittimessa repeat-säätö päällä) ja täytyy sanoa, että joka kuuntelulla olen löytänyt uusia juttuja tästä levystä. Jo tässä vaiheessa uskallan suositella levyä ainakin henkilöille, jotka pitävät PINK FLOYDista.
Kingston Wall on epäilemättä eräs suomirockin unohdettuja suuruuksia, 1990-luvun merkittävin suomalaisbändi, joka valitettavasti ehti julkaista vain kolme albumia ennen hajoamistaan. Vaikka Kingston Wallin musiikki ammensi voimakkaasti 1960-luvun hardrockin ja 1970-luvun progen mestarien tuotannosta oli se kuitenkin innovatiivista ja kokeilevaa. Viimeisellä levyllään bändi yritti kiinnostavalla tavalla yhdistää proge- ja hardrock-vaikutteitaan 1990-luvun konemusiikkiin. Vaikka bändin musiikki oli intensiivistä ja taidokasta, jäi kaupallinen menestys puuttumaan ja niinpä bändi hajosi kolmannen albumin jälkeen loppuvuodesta 1994. Jo seuraavana kesänä lyötiin kirjaimellisesti lopullinen naula bändin arkkuun kun trion luova voimahahmo, kitaristi Petri Walli Intian matkansa jälkeen, 28.kesäkuuta 1995, hyppäsi Töölöön kirkon tornista kuolemaansa. 
Jimi Hendrix kuuluu niihin artisteihin, joiden merkitys vain kasvaa vuosien
saatossa. Meidän tavallisten maan matosten on ehkä hieman vaikea ymmärtää sitä,
että vielä meidän lastenlastenlastenlasten lapsiemmekin aikana kirjoitetaan
Jimi Hendrixistä ja vielä silloinkin hänen musiikkiaan kuunnellaan ja arvostetaan.
Se tuntuu sikäli hassulta, että alunperin rockmusiikin piti olla VAIN rockmusiikkia
eli tavallaan sellainen 10, korkeintaan 20 vuoden juttu, mutta toisin kävi!
Parhaasta rockmusiikista tuli "klassista" ja parhaan klassisen musiikin
tunnusmerkki on juuri kuolemattomuus. CD:t, 
