Ohessa vuonna 2000 omasta levyhyllystäni kokoama listaus Peter Greenin levytyksistä. Tämä on siis vain otos, eikä mikään täydellinen diskografia! Vaikka Peter Green on siis ollut pitkiä jaksoja musiikkimaailman ulkopuolella on hän kuitenkin aktiivisina kausinaan ehtinyt julkaista melko paljon materiaalia.

A. Peter Greenin FLEETWOOD MAC -ajalta (1967-70) julkaistuja levyjä
- Alkuperäiset studioalbumit
Fleetwood Mac: Peter Green’s Fleetwood Mac. CBS 1968.
(LP, bändin ensimmäinen studioalbumi, uusintapainos 1973,1977)
Fleetwood Mac: Mr. Wonderful. CBS 1968.
(LP, toinen albumi, uusintapainos Castle 1989)
Fleetwood Mac: Then Play On. Reprise 1969.
(LP, kolmas ja viimeinen studioalbumi, jolla Green oli mukana)
2. LIVE-julkaisuja
Fleetwood Mac: Black Magic Woman. Platinum 198?.
(3LP, live -kokoelma)
Fleetwood Mac: The Blues Collection. Castle 1989.
(2LP, kokoelma, mukana harvinaista live-materiaalia)
Fleetwood Mac: Green Manalishi LIVE. Commander 198?.
(LP, kokoelma, mukana harvinaista live-materiaalia)
Fleetwood Mac: Fleetwood Mac LIVE. Br. Music 198?.
(LP, live -materiaalia)
Fleetwood Mac: London Live’68. Thunder Bolt 19??.
(LP, harvinainen live-äänitys)
Fleetwood Mac: Live at the BBC. Castle 1995.
(2CD, BBC-sessiot 1969/70)
Fleetwood Mac: The Boston Box. Snapper Music 1999.
(3CD, alkuperäiset Bostonin live- nauhoitukset digitalisoituina,
rajoitettu 10.000 kappaleen boxi)
3. Kokoelmat
Fleetwood Mac and Christine Perfect: Albatross. CBS 1969.
(LP, kokoelma, uusintapainos CBS 1977)
Fleetwood Mac: The Pious Bird of Good Omen. CBS 1969.
(LP, kokoelma, uusintapainos CBS 197?)
Fleetwood Mac: The Original Fleetwood Mac. CBS 1971.
(LP, kokoelma, uusintapainos CBS 19??)
Fleetwood Mac: Looking Back On Fleetwood Mac. Pickwick 1989.
(LP, kokoelma)
Fleetwood Mac: The Vaudeville Years of Fleetwood Mac 1968-70.
Receiver Records 1998. (2CD, julkaisemattomia studionauhoituksia)
Fleetwood Mac: The Complete Blue Horizon Sessions. Sire 1999.
(6CD, upea boxi! Amerikkalainen ”pitkä” boxi on suositeltavampi kuin
”lyhyt” eurooppalainen versio)
B. Peter Greenin SOOLOTUOTANTO
1. KAUSI 1970-1978 (vaikeneminen)
Peter Green: The End of the Game. Reprise 1970.
(LP, uusintajulkaisu 1973)

2. KAUSI 1979-1983 ( I paluu)
Peter Green: In the Skies. Sail Records 1979.
(LP, alkuperäinen amerikkalainen painos)
Peter Green. Little Dreamer. Lotus Records 1980.
(LP, alkuperäinen ruotsalainen painos)
Peter Green: Whatcha Gonna Do? Polydor 1981.
(LP, alkuperäinen hollantilainen painos)
Peter Green: White Sky. PVK 1982.
(LP, alkuperäinen suomalainen painos)
Peter Green: Kolors. Headline Records 1983.
(LP, alkuperäinen englantilainen painos)
Peter Green: Blue Guitar. Creole 198?.
(LP, kokoelma 1979-83)
Peter Green: Legend. Creole 1988.
(LP,kokoelma 1979-83)
Peter Green: Katmandu. A Play 1996.
(CD, julkaisematonta studiomateriaalia)

3. KAUSI 1997 – ??? ( II paluu)
Peter Green: Peter Green Splinter Group. Artisan Recordings CD 1997.
Peter Green: The Robert Johnson Songbook. Artisan Recordings CD 1998.
Peter Green: Soho Session. Artisan Recordings 2CD 1998.
(Rajoitettu 20.000 kappaleen painos)
Peter Green: Destiny Road. Artisan Recordings CD 1999.
Harri Huhtanen 2000

Heti levyn avauskappaleessa, GOOD TIMES BAD TIMES, henki salpautuu ja ylistysadjektiivit loppuvat. En tiedä mistä bändi lainasi alkuperäismelodian, mutta toteutus on kyllä 100%:sta Zeppeliniä!
Myös loistavan bluerock bändin CANNED HEATin tarina on surullinen. Kaksi bändin voimahahmoa kuoli jo 1970- ja 1980-luvuilla. Soittajat ovat tämän jälkeen vaihtuneet tiheään tahtiin ja nykyinen Canned Heat on lähinnä brändi, jonka nimissä soitetaan Canned Heat musiikkia. Lisäksi bändi on kärsinyt taloudellisista vaikeuksista, koska heidän back kataloginsa koostuu lähinnä epämääräisistä live-levyistä, joita on surutta päivitetty ja julkaistu piraattiversioina ja joiden kustannusoikeudet ovat usein päätyneet bändin ulottumattomiin. Suomi-yhteys syntyy siitä ,että bändi esiintyi kaikkien aikojen suurimmalla Ruisrock festivaalilla 1971. Tuolloin Kansallispuistossa kävi kolmena päivänä yli 100.000 ihmistä ja Turun poliitikot ja tavalliset kadunmiehet vaativat loppua tälle hirviömäiset mittasuhteet saaneelle ”pilvi-festivaalille”. Poliitikkojen mielestä huumeet ja rikollisuus olivat tehneet festivaalista kaupunkille vaarallisen. Siitä alkoi Ruisrockin alamäki. Canned Heatin esiintyminen Turussa 1971 saatiin kuitenkin purkkiin ja julkaistiin 1990-luvulla.
Jos Kate Bush ei olisi julkaisut mitään muuta kuin debyyttilevynsä The Kick Inside , niin minusta tuskin olisi tullut Kate Bush -fania. Dave Gilmour ”löysi” Katen 15-vuotiaana ja olen kuullut Katen vuoden 1975 demot ja niitä kuuntelemalla maallikko ei välttämättä ymmärrä, että kyseessä on yksi rockhistorian nerokkaimmista naisartisteista. Onneksi Gilmour ymmärsi! EMI:llä Katea kasvatettiin kuin harvinaista kasvia. Vaikka Kate oli tiettävästi jo murrosikäisenä säveltänyt ja sanoittanut noin 200 kappaletta, ei levy-yhtiö halunnut julkaista niitä ennen kuin Kate olisi täysi-ikäinen. Odotteluaika käytettiin siihen, että Kate sai opetusta laulutekniikassa, tanssissa ja live-esiintymisessä. Hänellä oli bändi, jonka kanssa hän esiintyi lontoolaisissa pubeissa saadakseen esiintymisvarmuutta.
Ruisrockilla on juhlavuosi. Ruisrock on jatkunut yhtäjaksoisesti Ruissalon kansallispuistossa jo 40 vuoden ajan. Juhlan kunniaksi järjestäjät lupasivat KAIKILLE yli 70-vuotiaille ILMAISEN sisäänpääsyn. Silti 30.000 hengen yleisöstä vain 40 ikävaatimuksen täyttäneistä lunasti tuon ilmaislipun. Mitä tästä voimme päätellä? Joko sen, että rockin harrastajat eivät elä kovin vanhoiksi tai vaihtoehtoisesti sen, etteivät ennen vuonna 1940 syntyneet ole kovin kiinostuneita Ruisrockista. Rockin yhteydessä yleensä puhutaankin sodan jälkeisen sukupolven musiikista. Luulenpa, etteivät Ruisrockin järjestäjät enää 10 vuoden kuluttua uskalla uusia tempaustaan, koska silloin ilmaislippulaisten määrä voisi jo kohota paljon suuremmaksi.
04 MUSIC HUNTER, HELSINKI
Sisätiloiltaan MH oli melko psykedeelinen kokemus: pieniä sinne tänne labyrinttimaisesti risteileviä huoneita, jotka olivat katosta lattiaan aivan tupaten täynnä levyjä, mitä merkillisimpiä rock-oheistuotteita, julisteita jne. Vinyylien katselu oli melko tuskaista puuhaa, koska ylitäytön vuoksi selailu ei onnistunut. Kaikki levyt eivät olleet edes käden ulottuvilla. Genret olivat varmaan jossain järjestyksessä, mutta mikä tuo järjestys oli, se ei minulle kyllä selvinnyt lyhyen käyntini aikana. Lisäksi ensimmäiset huoneet olivat täynnä minulle täysin tuntemattomien metallibändien tuotantoa josta en ollut kiinnostunut. Vasta aivan liikkeen perältä löysin huoneen, jossa oli rockvinyylejä, mutta tämäkin huone oli aivan liian ahdas tavarapaljouden vuoksi. Monissa levyistä oli selviä naarmuja, hinnat vaihtelivat 5-50 euron välillä. Vähitellen aloin löytää helmiä: valitsin alkuperäisiä, amerikkalaisia 1960-luvulla julkaistuja Vanilla Fudge – ja Iron Butterfly -albumeja. Kaikkiaan ostettavia albumeja kertyi kainalooni yli 100 euron edestä.

Olen viime viikkoina kuunnellut koko Pink Floydin tuotannon uudestaan yrittäen auditiivisesti hahmottaa Wrightin todellista osuutta Floydin mestariteoksissa ja jos joku ihmettelee millä perusteella yllä oleva lista on laadittu, niin voin kertoa, että kyseessä on puhtaasti Wrightin kunniaksi laadittu MUISTOLISTA. Tämä selittää myös sen ,että albumit ovat eri järjestyksessä kuin mihin ne pitäisi sijoittaa ko. levyille antamieni kokonaispisteiden perusteella. Erittelevä uusintakuuntelu paljasti aika hätkähdyttävällä tavalla, miten keskeisessä asemassa näennäisesti täysin taustalla musisoinut Wright todellisuudessa oli monilla Pink Floydin varhaiskauden levyillä, juuri niillä levyillä joita rakastan eniten!