LEEVI AND THE LEAVINGS: Varasteleva Joulupukki (2022) -osa 2

Mitä ihmettä? Kirjoitan joulualbumeista helmikuussa! No, nythän on niin että vuosi vuodelta joulumarkkinointi aloitaan yhä aikaisemmin eli näin ajattellen helmikuussa on ihan oikea hetki kirjoittaa joululahjasuosituksista Jouluksi 2023!

Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin julkaisi Leevi and The Leavings (eli LATL) Varasteleva Joulupukki (VJ)-albumin jo vuonna 1990. Viime vuonna siis tapahtui sellainen “ihme” että Minna Koski, Mikael Saari & Lumos- Kvartetti  julkaisivat tästä LATL-albumista cover-albumin! En muista että Suomessa olisi koskaan tapahtunut vastaavaa eli että yksi artisti olisi julkaissut “identtisen” version jostain aikaisemmin julkaistusta albumista. Siksi haluan vertailla näitä levyjä, jotka molemmat ilmestyivät viime vuonna (myös alkuperäisestä VJ -levystä ilmestyi uusintapainos).  Joulun alla joululevyt menestyvät yleensä oikein hyvin  ja niin kävi myös näille kahdelle levylle eli molempia myytiin aika mukavasti.

Koska tiedän että nykyään monet ihmiset eivät halua lukea pitkiä artikkeleita, vaan haluavat kuulla lopputuloksen mahdollisimman nopeasti, niin siksi helpotan heidän elämäänsä kirjoittamalla heti alkuun että Göstan ja kumppanien alkuperäinen vuoden 1990 albumi on parempi kuin Kosken, Saaren ja Lumos-kvartetin uusi albumi. Perustelut tulevat seuraavassa kirjoituksessa.                              

Harri Huhtanen 2023

TASAVALLAN PRESIDENTTI – osa 3

Ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan varsinaista  Korjaamon keikka-arvostelua on varmaan syytä, varsinkin uusille lukijoille, selventää Tasavallan Presidentin taustoja sekä yhteyksiä nykyiseen ”tynkä” -pressaan.

Suomen aikoinaan paras kitaristi Jukka Tolonen ja ”armoitettu” rumpali Vesa Aaltonen perustivat  alkuperäisen Tasavallan Presidentin keväällä 1969. Basistiksi he kutsuivat Måns Groundstroemin (s. 1949), joka puolestaan toi mukanaan saksofonisti Juhani Aaltosen (s.1935). Laulajaksi kutsuttiin brittiläinen Frank Robson (s.1946). Juhani Aaltonen jätti kuitenkin bändin jo seuraavana vuonna ja hänen tilalleen tuli Pekka Pöyry (1939-1980).

Näistä alkuperäisistä muusikoista Korjaamolla soittivat vain Vesa Aaltonen ja Jukka Tolonen. Aaltonen on edelleen hyvässä kunnossa. Jukka Tolonen näytti myös pirteältä, hänhän on jättänyt kaikki päihteet jo yli 10 vuotta sitten. Sormien kroonisen niveltulehduksen vuoksi Tolonen soittaa nykyään kuitenkin vain pianoa ja bassoa. Korjaamossa hän toimi basistina. Alkuperäinen laulaja Robson on edelleen hengissä, mutta kurkkusyöpäleikkausten vuoksi hän on viime vuosina välttänyt julkisia esiintymisiä ja varmaan siksi häntä ei nähty Korjaamon keikallakaan. Alkuperäinen basisti Måns olisi voinut tulla mukaan, mutten tiedä miksi hän ei ollut paikalla.

Vesa Aaltosella on oma bändi ja kuten esittelytekstissä mainittiin ”Vesa Aaltonen Prog Band play the music of Wigwam & Tasavallan Presidenti featuring Jukka Tolonen & Jukka Gustavson” eli ehkä pyrkimys ei ole ollutkaan haalia kaikkia alkuperäisiä soittajia yhteen. 

Keikan jälkeen olen kuunnellut jo pari päivää Svart Recordsin erinomaista arkistojulkaisua Changing Times And Movements (2021).   Tällä  2CD:llä kuullaan harvinaiset alkuperäisen Tasavallan Presidentin live -esitykset   Ruisrockissa 1970, Tukholmassa 1970 ja Lappeenrannassa 1971. Hienoa että tällaiset nauhat ovat edelleen olemassa ja vielä hienompaa että ne on vihdoinkin julkaistu, sillä näillä nauhoituksilla pressa kuulostaa ehkä paremmalta kuin koskaan aikaisemmin!  Robson on loistava laulusolisti!  Tolonen on vuonna 1970 mahtava kitaristi!  Pöyry on upea saksofonisti ja Måns taitava basisti! Bändi soittaa hienosti yhteen ja jammailu sujuu luontevasti. Selvää on ettei Korjaamossa voitu kuulla samantasoista groovea, vaikka keikka kokonaisuutena olikin hieno kokemus. Mutta tästä tuoreesta keikasta tarkempia tietoja siis vasta myöhemmin. Hyvää kannattaa odottaa – eikä vain?      

Harri Huhtanen 2023    

PETER GABRIEL: uusi studioalbumi vihdoinkin valmistumassa?!  – osa 2

Tammikuun 2023 Youtube -videolla Gabriel ilmoitti julkaisevansa uuden kappaleen aina “täydenkuun aikaan”. Viimeksi en maninnut tätä, koska tuntien I/O -albumin hirveän pitkän valmisteluhistorian ajattelin ettei tämä lupaus välttämättä toteudu. No, nyt näyttää paremmalta, sillä kun helmikuun alun täysikuu tuli piti Gabriel lupauksensa ja julkaisi jälleen uuden kappaleen, nimeltään Court. Siitä on itse asiassa Yuotubessa jo useampikin versio ja analyysi, joten en tässä lähde analysoimaan uutta kappaletta, vaan annan mestarin itsensä hoitaa analyysin oheisella Youtube -videolla.

Hieman erikoinen tällainen tapa että uusi levy paljastetaan yksi kappale kerrallaan, mutta ehkäpä tämä on nyt tätä nykyaikaa. Pitää olla koko ajan esillä eikä vain hetkittäin.   

Harri Huhtanen 2023                              

Konserttilippujen hinnat maailmalla vuonna 2023 !

Suomessa konserttilippujen hintataso on vielä kohtuullinen tai jopa halpa. Kansainvälisesti konserttilippujen hinnat alkoivat kuitenkin nousta jo pari vuotta ennen Koronaa ja nyt kun kahden vuoden Korona-stopin jälkeen keikkoja saa taas pitää ovat megastarat,  keikka- promoottorit ja lipunmyynti – firmat maailmalla huomanneet että suurempien tähtien keikkalipuista voi pyytää ihan mitä vaan ja silti ihmiset maksavat. Niin kova on juuri nyt ”live kokemuksen nälkä”! Pahimmat esimerkit tästä epäterveestä kehityksestä ovat Taylor Swift ja hieman yllättäen ”työläisten sankari” Bruce Springsteen. Näiden kahden keikkalipuista on ihan virallisten kanavien kauttakin myynnissä pyydetty yli 5000 dollaria kappaleelta!

Taylor ilmoitti julkisuudessa ettei hän hyväksy tätä eli vakuutti syyttömyyttään ilmiöön. Bruce sen sijaan totesi että hän on viimeinkin alkanut veloittaa sen mitä muutkin veloittavat. Bruce siis vetosi siihen, että häntä on vuosikausia ”petetty”, koska hänen lippujaan on saanut halvemmalla kuin muiden saman luokan artistien lippuja.

Minä olen kuitenkin sitä mieltä ettei kenenkään ole syytä maksaa konserttilipusta 5000 dollaria ellei kyse ole siitä, että rahat ohjautuvat kokonaan hyväntekeväisyyteen eivätkä jo ennestään äärimmäisen rikkaiden esiintyjien omille tileille. Tänään juuri tuli uutinen, että Brucea 43 vuotta tukenut fanzine lopettaa toimintansa, koska he eivät voi enää kannustaa ketään ostamaan näin rajusti ylihintaisia lippuja. Tarkemmin aiheesta täällä:

Konserttilippujen hinnat katkaisivat kamelin selän – 43 vuotta toiminut Bruce Springsteen -fanzine lopettaa toimintansa

Harri Huhtanen 2023

Rock Theatre plays Genesis -osa 15

Turun Linnateatterin konsertti 28.1.2023 -osa 2

Linnateatterissa kaikki oli jo lähtökohtaisesti paremmin kuin kolkossa Loimaan Kanalassa, jossa olin edellisen kerran kuullut RT:tä livenä alkuvuodesta 2020. Linnateatterin tila on nykyään tunnelmallinen sekoitus 1950-luvun amerikkalaista kapakkaa ja perinteistä elokuvateatteria. Tämä omituinen hybridi on joitain vuosia sitten aikaansaatu remontoimalla jo vuodesta 1956 lähtien toiminut legendaarinen, Turun suurin (yli 600 istumapaikkaa) Domino-elokuvateatteri siten että osa penkkiriveistä poistettiin ja korvattiin ravintolapöydillä, joita on salin edessä ja keskellä. Yleisömäärä putosi tässä remontissa puoleen, mutta teatterissa kävijöitäkin nykyään houkuttelee mahdollisuus katsoa esitystä omasta pöydästä, jossa voi nauttia ”virvokkeita” myös esityksen aikana.

En tiedä miten Domino-teatterin seinät ja katto on aikoinaan paneloitu enkä sitä muutettiinko akustisia ratkaisuja hiljattain tehdyssä suurremontissa. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, vaan lopputulos ratkaisee. Lopputulos on se, että RT:n Genesis-musiikki soi tässä tilassa todella upeasti! Istuin kolmannella rivillä keskellä ja kuuntelupaikallani soundi oli ihanteellinen: ei mitään häiritseviä jälkikaikuja ja kaikki soittimet kuulostivat yhtä hyviltä kuin jos olisi istunut Tampereen konserttitalossa! No, ehkä minä nyt vähän liioittelen, mutta kokonaissoundi oli joka tapauksessa paljon parempi kuin Loimaalla 2020 ja sanoisin että Paraisten monitoimitalon äänentoisto vuonna 2018 ei myöskään ollut samalla tasolla.  

Harri Huhtanen 2023            

Bob Dylan: Fragments – Time Out of Mind Sessions (1996-1997), The Bootleg Series Vol.17 -osa 2

25 vuotta on yksi sukupolvi. Minulle Time Out Of Mind (TOOM) ilmestyi ”juuri äsken”. Uskomatonta. Mutta minkäs teet: ikääntyessä vuodet menevät yhä nopeammin ja vaikka Einstein ei tätä ajan suhteellisuusteorioillaan (välttämättä) tarkoittanutkaan, niin jotenkin  ajattelen että tämäkin ilmiö liittyy Einsteiniin, joka on kiistatta 1900-luvun suurin tiedemies, ehkä jopa kaikkien aikojen suurin tiedemies.

Dylan esiintyi Paaville 1997. Hän on ainoa rockartisti joka on saanut luvan esiintyä Rooman Paaville!

Mutta onko Dylan 1900-luvun suurin rockartisti?  Minusta on, mutta tiedän että monet yllättyvät tällaisesta väitteestä. Monille Dylan on vain joku folkheppu 1960-luvulta, joka lauloi protestilauluja. Mutta tällainen näkemys on asiantuntematon ja väärä. Dylan on tehnyt 2000-luvullakin hienoja levyjä, mutta ehkäpä ne eivät enää ole sopineet ajan henkeen ja ovat siksi jääneet vähemmälle huomiolle.

Kuten olen aikaisemmin todennut: vuonna 1997 ilmestynyt TOOM on mestariteos, joten ehkäpä tässä kohtaa on hyvä avata vuosien 1996-97 tapahtumia ja korjata muutamia väärinkäsityksiä ja jopa virheellisiä tietoja.

TOOM ilmestyi syyskuun lopussa 1997. Keväällä 1997 Dylan oli sairastanut vaikean Histoplasmoosi-infektion jonka vuoksi hän joutui sairaalaan ja joutui peruuttamaan jo sovitun syksyn Euroopan kiertueen. Silloin tajusin että Dylan on oikeasti vakavasti sairas, koska hän oli ainoastaan kerran pitkän uransa aikana peruuttanut kokonaisen kiertueen. Tämä tapahtui jo syksyllä 1966, jolloin Dylan oli joutunut vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen ja siksi Grossmanin hänelle buukkaama kiertue piti perua.

TOOMin pohjia  oli äänitetty jo syksyllä 1996 Lanoisin studiolla Kaliforniassa ja julkaistavien kappaleiden lopulliset versiot äänitettiin tammikuussa 1997 toisella puolen maata, Miamissa. Dylan sairastui Histoplasmoosiin keväällä 1997 eli huomattavasti sen jälkeen kun TOOM oli jo purkitettu. Keväällä ja kesällä 1997 johtavat amerikkalaiset ja eurooppalaiset rocklehdet kirjoittivat juttuja, joissa vihjailtiin että Dylan on kuolemassa. Tilanne saattoikin olla silloin kriittinen, koska uutisoitiin siitä että Histoploasmoosi oli aiheuttanut keuhkotulehduksen lisäksi tulehduksen myös Dylanin sydänpussissa (perikardiitti), jolloin potilaan kuoleman mahdollisuus kasvaa melkoisesti.  

Dylan kuitenkin toipui ja pystyi jopa tekemään lyhyen Iso Britannian kiertueen syksyllä 1997. Kuten aikaisemmin kirjoitin olin noilla keikoilla Bournemouthissa, Cardiffissa ja Lontoossa. TOOM ilmestyi kiertueen alussa eli 30.9.1997. Koska TOOM:illa on useita kuolemaa käsitteleviä kappaleita innostui kansainvälinen lehdistö spekuloimaan sillä että Dylan kirjoitti itsestään. Täysin vaille huomiota jäi se että Histoplasmoosin hän sairasti monta kuukautta sen jälkeen kun koko albumi oli jo purkitettu! Toisaalta ehkä Dylanissa oli ripaus Nostradamusta eli hän ennakoi joutuvansa lähitulevaisuudessa kuolemanvaaraan.  Loppuvuoden 1997 haastatteluissa hän kuitenkin tyrmäsi toimittajien spekulaatiot siitä että hän olisi pohtinut lauluissa  omaa kuolemaansa. Yhdessä haastattelussa Dylan sarkastisesti totesikin että kun toimittaja pohtii Dylanin kuolemaa niin hän ajattelee ettei asia koske toimittaa itseään, vaikka toimittajakin kyllä valitettavasti tulee kuolemaan.  

Lontoossa 1997 tapasin Wembleyn konsertissa kuuluisan Dylan-kronikoitsijan Clinton Heylinin. Pyysin häneltä nimmaria hänen uusimpaan Dylan-kirjaansa. Pelkän nimmarin sijasta hän kirjoitti omistuskirjoitukseensa paljon puhuvan lauseen, jossa hän totesi että ollaan matkalla ”hautakuoppaan”. Heylin oli 1997 kirjassaan myös sitä mieltä, että Dylan teki parhaat levynsä jo 1960- ja 1970- luvuilla ja että Dylanin  olisi syytä hidastaa  tahtia tai pitää jopa taukoa. Näinhän Dylan ei suinkaan tehnyt. Ja 25 vuotta myöhemmin, 81-vuotiaana,  hän on entistä suositumpi! Mitä tästä opimme?  Artistin ei kannata uskoa kronikoitsijoita, vaikka he olisivat miten kuuluisia, vaan uskoa omaa näkemystään. Tässä Dylan on ollut hyvä aina.                                   

 Harri Huhtanen 2023

Rock Theatre plays Genesis -osa 14

Turun Linnateatterin konsertti 28.1.2023 -osa 1

Sähköpostiini tuli joitain päiviä ennen konserttia ilmoitus, jossa kehoitettiin tulemaan paikan päälle hyvissä ajoin koska konsertti oli lähes loppuunmyyty. Ilmoitettiin, että ovet avautuvat klo 18 ja keikka alkaa klo 19. Viimeksi olin ollut Linnateatterissa Andy McCoyn konsertissa ja silloin tilaa katsomossa oli kyllä oikein hyvin ja koska muistin miten vuonna 2020 Loimaan ”Kanalassa” RT:n konserttiin tuli vain 50 kuulijaa, niin epäilin vähän oliko koko sähköposti suunnattu lipun ostaneille vain kaljamyynnin fasilitoimiseksi. No, kuuliaisena kansalaisena ja kuluttajana menin kuitenkin paikan päälle vähän ennen ovien avautumista ja kohtasin uudenlaisen, oudon ilmiön: ovien edessä oli jonoa! Tämä oli jo kolmas RT-keikkani minkä sanoisin olevan aika hyvä suoritus ottaen huomioon että viime vuonnakin bändi teki vain 8 keikkaa. Turun keikka oli jo kahdesti peruutettu ilmeisesti Koronasta johtuvista syistä. Nyt oli vuorossa kolmas kerta, joka siis toteutuisi.320-paikkainen Ravintolasali täyttyi vauhdilla ja kaikesta aisti että tulossa oli hyvä konsertti-ilta. Kuulijat olivat pääsääntöisesti ikähaarukassa 35-65v. Tosin tuskin kovin moni heistä oli kuullut Genesistä bändin alkuaikoina, sillä bändin alkuaikojen levyjen ilmestymisestä oli kulunut jo yli 50 vuotta. Minullekin Genesis tuli tutuksi vasta vuonna 1978 asuessani Turun Ylioppilaskylässä. Muistaakseni eräs sen aikainen tuttuni, joka oli jo silloin kova Genesis-fani äänitti minulle bändin alkuaikojen levyt ja pyysi perehtymään niihin. Perehdyin ja ihastuin!  Siitä saakka olen diggaillut Genesistä ja diggaan yhä edelleen. Miksi?  Koska he tekivät alkuaikoina kerrassaan ylittämättömiä progekappaleita. Siksi myös RT niitä esittää vuodesta toiseen, vaikkei myyntilistoille pääsekään. Sitä nimitetään intohimoksi musiikkiin.   

Harri Huhtanen 2023

VESTA – 2020-luvun artisti? -osa 2

Vestan debyyttialbumi Lohtulauseita (2018) oli kolme viikkoa Suomen myyntilistan ykkösenä ja lehdet kirjoittivat ylistäviä artikkeleita Vestasta. TV:stä näin seuraavana vuonna Vestan Ruisrockin  keikan joka oli oikein hieno. Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että Vestan tyyli ei ollut kopio kenenkään aikaisemman artistin tyylistä, vaan hänellä oli ihan oma “Vesta-soundinsa”. Tosin aika pian taustatyötä tehtyäni selvisi että debyyttialbumin tuottaja oli “kultasormi” Jori Sjöroos, joka oli PMMP:n suurimpien hittien takana ja kun sitten ilmeni ettei Jori tuottasi enää Vestan kakkosalbumia, niin pelkäsin että Vesta putoaa siihen “kertakäyttötähtien” isoon kaukaloon, jossa on jo kymmeniä suomalaisia naisartisteja. Nykyään kun Suomessa nuori naisartisti voi nousta pinnalla todella nopeasti ja pudota tuntemattomuuteen lähes yhtä nopeasti!

Korona lopetti myös Vestan keikat kahdeksi vuodeksi. Kakkosalbumi, Uskon Tulevaan ilmestyi vasta vuonna 2022. Nyt taas Vesta keikkailee säännöllisesti, mutta lähinnä vain isoilla festivaaleilla eli hän ei ole kansanartisti joka kiertäisi jokaisen kyläkuppilan. Toisaalta Vestan musiikki on myös sellaista ettei se pikku baareissa ehkä toimisikaan, koska Vestan hienon laulun ohella konesoundi on olennainen osa kokemusta ja se vaatii jo vähän isomman tilan.  En ostanut kakkosalbumia ja siksi kun joitain päiviä sitten YLE näytti Vestan kesän 2022 Helsingin Flow konsertin oli se minulle mielenkiintoinen kokemus jo kotisohvalta kuunneltuna ja katseltuna! Vesta soitti rohkeasti melkein kaikki kakkoslevynsä kappaleet eli niitä kuultiin 10 ja paremmin menestyneeltä ykköslevyltä kuultiin vain 5 kappaletta.  

Uskon Tulevaan (2022)  nousi ilmestymisensä jälkeen Suomen listalla sijaluvulle 4 eli Vesta ei flopannut, vaikka Sjöroos ei enää ollut sovittamassa hänen kappaleitaan kultakantaan.  Tämän kirjoitussarjan otsikoksi valitsin vuonna 2019 “Vesta -2020 -luvun artisti ?”  enkä vieläkään uskalla ottaa pois tuota kysymysmerkkiä otsikosta, mutta sanotaan niin, että Flow- keikka 2022 palautti uskoni siihen, että Vesta saattaa edelleen olla SE artisti jota 2030-luvulla pidetään 2020-luvun parhaana suomalaisartistina. Vesta ei suinkaan kopioi Björkiä tai Florence Welchiä, mutta hänen hienoissa live-esiintymissään on samaa intensiteettiä ja omaperäisyyttä. Flowssa ajattelin ensin uusista kappaleista että “eivät nämä ole läheskään yhtä hyviä kuin debyyttilevyn kappaleet”, mutta mitä pidemmälle keikka eteni aloin uskoa siihen mitä Vesta oli tekemässä ja sanomassa eli uusi ei ollutkaan huonoa, se ei ehkä ollut yhtä koukuttavaa kuin Sjöroosin tuottamat kappaleet, mutta sanoitukset ja Vestan laulutyyli kompensoivat tuotannolliset vajeet ainakin live-esiintymisessä 100%:sti.

Harri Huhtanen 2023                       

TASAVALLAN PRESIDENTTI – osa 2

Vuoden 2023 Suomen virallisen (viikko 3) levymyyntilistauksen lukeminen oli hämmentävä kokemus. On selvää, että striimilistalla on turha odottaa törmäävänsä vanhoihin progesuuruuksiin, mutta minä seuraankin nykyään ensi sijaisesti fyysistä albumilistaa, koska haluan tietää mitä levyjä ostavat ne ihmiset jotka ihan oikeasti vielä ostavat oikeita levyjä! Joko oikeita levyjä ostetaan valtavan vähän tai sitten vaihtoehtoisesti 1970-luvun suomalaisten rock- ja progesuuruuksiin maine on edelleen timantinkova! Viikon 3 fyysiseltä listalta kun löytyivät aika korkeilla sijaluvuilla nämä uutuuslevyt:

03 Tasavallan Presidentti: Lost 1971 Studio Session (Svart Records 2022) 

04  Tasavallan Presidentti: State Visit -Live in Sweden 1973 (Svart Records 2022) 

07  Wigwam: Live At Natsa 1971 (Ainoa 2022)

Minusta on hienoa, että Suomesta löytyy nykyään jo peräti kaksi levy-yhtiötä, jotka julkaisevat näitä ikivanhoja progenauhoituksia vinyyleinä mainioine esittelyteksteineen. Tämä jos mikä on oikeaa kulttuurityötä!

Tasavallan Presidentti ja Wigwam ovat juuri nyt ajankohtaisia myös siksi, että he ovat päättäneet esiintyä yhdessä Helsingin Kulttuuritehdas Korjaamolla lauantaina 4.helmikuuta 2023. Tosin kun Jim Pembroke on jo kuollut esiintyy Wigwam tässä konsertissa nimellä Wigwam Revisited . Minusta tämä on reilua ja oikea kunnianosoitus korvaamattomalle laulajalle ja säveltäjälle. Jäljellejääneet muusikot voivat soittaa Wigwamin -biisejä, mutta he itsekin ymmärtävät ettei kukaan voi korvata Pembrokea ja siksi tuo Revisited-nimi on juuri oikea ratkaisu, jotta bändin musiikin esittämistä voidaan jatkaa ilman että ketään loukataan. Samoin Tasavallan Presidentti esitetään tällaisella vähän mutkikkaalla nimellä: Vesa Aaltonen Prog Band play the music of Wigwam & Tasavallan Presidenti featuring Jukka Tolonen & Jukka Gustavson. Eipä kuulosta kovin ”kaupalliselta” nimeltä, mutta toisaalta eihän pressan musiikki koskaan ollutkaan kovin kaupallista. Tulevasta keikasta tarkempia tietoja täällä:

Wigwam Revisited & Vesa Aaltonen Prog Band Play Music of WIGWAM & TASAVALLAN PRESIDENTTI feat. Jukka Tolonen ja Jukka Gustavson

Harri Huhtanen 2023

PETER GABRIEL: uusi studioalbumi vihdoinkin valmistumassa?!

Tässä uunituoreessa videossa Peter Gabriel selittää tulevan albuminsa ja kiertueen taustoja ja tarkoitusperiä.

Peter Gabriel täyttää helmikuussa 2023 jo 73v ja huomasin juuri ettei Winterludessa ole vielä omaa kategoriaa hänelle ja syynä on varmaankin se, ettei Gabriel ole julkaissut uutta materiaalia peräti 20 vuoteen! Vuoden 2002 Up -albumi  oli hänen viimeisin uutta, omaa materiaalia sisältänyt sutdioalbumi. Sen jälkeen Gabriel on julkaissut lähinnä live-albumeja sekä cover-albumin sekä yhden albumin uudelleentulkintoja vanhasta materiaalistaan.

Gabriel on jo 1960-luvulta lähtien ollut taiteellisesti täysin tingimätön. Hän lähti Genesiksestä vuonna 1975, juuri kun bändi oli saavuttamassa maailmanmainetta. Häntä on vuosikymmenet haluttu takaisin Genesikseen, mutta hän ei ole antanut periksi rahan houkutukselle, vaan on jatkanut tinkimättömästi soolourallaan. 1970-luvulla  ja 1980-luvun alkupuolella näytti siltä että “taistelussa” Genesis versus Gabriel, Genesis selviäisi (taloudellisena) voittajana, sillä vaikka Gabrielin neljä ensimmäistä soololevyä myivät toki kohtalaisen hyvin, erityisesti Amerikassa, niin vähitellen Genesiksestä tuli Phil Collinsin johdolla paljon suositumpi kuin mitä se oli ollut Peterin aikana. Tilanne muuttui kuitenkin keväällä 1986 kun Peter julkaisi kaikkien aikojen parhaimman albuminsa nimeltään So . Tämän albumin myötä Gabrielista tuli todellinen maailmanluokan artisti, jonka kiertueet myytiin nopeasti loppuun ja erityisen pitkään esillä oli myös siihen aikaan huippusuositun USA:n ja Euroopan MTV -musiikkikanavan yötä päivää pyörittämä Sledgehammer -video.  So -albumia myytiin yksinomaa USA:ssa yli 5 miljoonaa kappaletta, Englannissa lähes miljoona ja lisäksi So nousi kahdeksassa maassa (mukaanlukien Suomi) listaykköseksi.  Kun tinkimätön artisti yhtäkkiä saavuttaa näin valtavan maineen, niin mitä hän tekee?  Tilanne ei ollut varmaankaan Gabrielille helppo. Vasta neljän vuoden kuluttua eli 1992 Gabriel julkaisi seuraavan levynsä nimellä Us . Sekin myi kyllä hyvin (yli 3 miljoonaa levyä), mutta kokonaisuutena Us-albumin saama huomio jäi vähäisemmäksi kuin So -albumin. Sanotaan että huipulta on vain yksi suunta eli alaspäin. En tiedä tukahduttiko So-levyn valtava menestys Gabrielin luovuuden sillä uusia sävellyksiä ja levyjä alkoi ilmestyä yhä harvemmin. Us-albumin seuraaja Up ilmestyi vasta 10 vuotta myöhemmin eli vuonna 2002. Ja sitten… ei enää mitään uutta! Vuoden 2002 jälkeen Gabriel on julkaissut kolme live-albumia, yhden cover-albumin ja yhden albumin uusia tulkintoja vanhoista kappaleistaan. Ei hän siis toimeton ole ollut, mutta fanit tietenkin odottavat että mestari tekee uutta musiikkia ja luo uusia hienoja sävellyksiä jatkuvasti, mutta niitä ei siis ole saatu kahteenkymmeneen vuoteen.  Eli ei ole ollut helppoa Gabriel -fanien elämä 2000-luvulla.  

Nyt kuitenkin aivan hiljattain jopa Suomen rocklehdissä kirjoitettiin että Gabrielilta olisi tulossa uusi levy nimeltään I/O . Annettiin ymmärtää että uusi pitkään odotettu albumi ilmestyisi jo tänä vuonna  (2023). Niinpä päätin selvittää mikä on totta ja mikä on huhua. Valitettavasti kansainvälisiä Gabriel -fanisivustoja selaillessa ilmeni että jo vuodesta 2003 lähtien on kirjoitettu joka vuosi siitä että Gabriel julkaisee “pian” tai “lähiaikoina” I/O -nimisen uuden albumin!  Mikä sitten on muuttunut?  Se, että joitain päiviä sitten Gabriel todella julkaisi Youtubessa Panopticom -nimisen uuden kappaleen ja aika pian tämän jälkeen yli 8 minuuttisen videon, jossa hän kertoi uuden kappaleen taustoista ja tulevasta levystä ja kiertueesta. Gabriel lupasi että toukokuussa 2023 alkavalla Euroopankiertueella hän soitaa myös uusia kappaleita. Valitettavasti Suomi putosi jälleen pois keikkalistauksesta. Hartwall Areenan puuttuminen aiheuttaa nyt jatkuvasti sitä että kaikkein suurimmat rocktähdet eivät tule Suomeen, sillä Kulttuuritalo on heille liian pieni ja Jäähalli liian ankea. Ilmestyykö I/O lopultakin vuonna 2023?  Time will tell…

Harri Huhtanen 2023