Neil Young: Harvest 50th Anniversary Edition  (2022) -osa 1

25-vuotiaana, alkuvuodesta 1971 Neil Young oli jo miljönääri, joka esitti BBC:n TV -ohjelmassa useamman julkaisemattoman kappaleen tulevalta Harvest -albumiltaan.

Ennen kuin aloin kirjoittaa tästä upouudesta Harvest -julkaisusta yritin tarkistaa mitä olin tästä levystä aikaisemmin kirjoittanut Winterludeen. Mitään ei löytynyt! Muistan aivan selvästi että vanhaan Winterludeen (2005-2015) kirjoitin arvostelun Harvestista, mutta näköjään en ole sitä siirtänyt tänne uuteen Winterludeen (2016-). Ehkä hyvä näin, koska kyseessä on merkittävä levy ja näin voin ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä.

Vuonna 1972 julkaistu Harvest ei välttämättä ole Youngin paras levy, mutta klassikkolevy se on ja vuosikymmenien kuluessa sen arvostus on vain noussut. Levyn ilmestyessä kriitikot olivat vähän epäröiviä tai jopa mollasivat levyä, mutta suuri yleisö rakasti Harvestia välittömästi. Young oli toki vaurastunut jo ennen tätä, koska hän pystyi jo vuonna 1970 ostamaan Kaliforniasta yli 60 hehtaarin  Broken Arrow Ranch maatilan. Young viihtyi siellä erinomaisesti yli 40 vuotta.  Hän muutti sieltä pois vasta vuoden 2014 avioeronsa jälkeen.  Harvestilla on monta klassista Young -sävellystä ja mielenkiintoinen detalji on se, että kappale Old Man  kertoo tiettävästi Broken Arrow Ranchin aikaisemmasta tilanhoitajasta Louis Avilasta.  

Harvest on Youngin kaupallisesti parhaiten menestynyt levy. Single Heart Of Gold nousi USA:n listaykköseksi. Harvest albumi oli ainakin seitsemässä maassa maassa listaykkönen ( USA, Englanti, Kanada, Australia, Ranska, Hollanti ja Norja). Suomessa ja Ruotsissa albumi nousi sijaluvulle 12.  Harvestin myynti 1970-luvulla ja sen jälkeenkin oli vielä huikeampaa kuin listasijoitukset. Sitä myytiin USA:ssa yli 4 miljoonaa kappaletta. Ranskassa, Italiassa ja Englannissa albumia myyttiin lähes miljoona kappaletta. Saksassa 750 000 kappaletta ja Australiassa 490 000 kappaletta.  Harvestin maailmanlaajuinen myynti lienee tällä hetkellä jo yli 9 miljoonaa kappaletta. Kuten kaikkien fyysisten levyjen kohdalla on Harvestin levymyynti kuitenkin merkittävästi hidastunut 2000-luvulla enkä ole nähnyt tilastoja siitä miten sitä on striimattu.

Kyseessä on siis merkittävä Neil Young -albumi  jota suuri yleisö rakastaa ja 2000-luvulle tultaessa myös kriitikkojen mieli on muuttunut ja nykyään hekin pitävät Harvestia klassikko -albumina.    

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

Wishbone Ash: Elegant Stealth (2012)

Wishbone Ash keikalla vuonna 2015. Vasemmalla suomalainen Jyrki ”Muddy” Manninen ja keskellä Wishbonen viimeinen alkuperäisjäsen Andy Powell. Parhaimmillaan Manninen ja Powell tavoittivat jotain Wishbonen alkuaikojen biisien magiasta hienolla duokitaroinnillaan!

Hitaasti hyvä tulee. Julkaisin tämän kategorian avausjuttuna jo vuonna 2006 kirjoittamani Wishbone Ash -artikkelin. Siinä kerroin vuonna 2003 julkaistusta mielenkiintoisesta DVD:stä jossa esiteltiin vanhojen Wishbone Ash -arkistofilmien lisäksi bändin uudempia levyjä. Ikävä (kaupallinen) totuus on, että vuoden 1982 jälkeen bändin julkaisemat albumit eivät ole enää nousseet listoille ja siksi niitä ei täällä Suomessakaan ole kaupoissa näkynyt. Alkuperäisen kitaristin Andy Powellin johdolla bändi on kuitenkin peräänantamattomasti jatkanut uusien levyjen julkaisemista ja keikkailua melko tasaiseen tahtiin. Niinpä Wishbone Ash on julkaissut melko hiljattain eli vuonna 2020 jälleen uuden studioalbumin. Wikipedian diskografian mukaan se on bändin 24.studioalbumi, mutta kun laskin esitetyn listauksen on siinä 26 studioalbumia eli jompikumpi luku on ilmeisesti väärä. Kaupallisesti menestyneitä ovat vuosien 1970-1982 albumit, joita on siis 12 kappaletta. Vuosina 1985-2020 on ilmestynyt 14 albumia, mutta niitä ei ole listoilla noteerattu.

Mutta siis palaan tuohon ”hitaasti hyvä tulee” -fraasiini. Viittaan tällä siihen että kun siinä 2003 vuoden DVD:ssä kriitikot kilvan kehuivat myös vuoden 1982 jälkeen tehtyjä Wishbone Ash -albumeita niin pohdin jo tuolloin että niitä minun kai olisi hyvä hankkia. No, edelleen tilanne on se, ettei niitä suomalaisissa levykaupoissa ole tullut vastaan ja koska olen huono tilaamaan netistä tavaroita niin siksi tämä asia ei ole edennyt ennen vuoden 2022 kesää, jolloin olin laajalla Itä-Suomen kierroksella ja tutustuin johinkin levydivareihin tuolla alueella. Lappeenrannassa minua onnisti eli käytettyjen levyjen kaukalosta löytyi Elegant Stealth (2012) ja totta kai ostin sen heti. Wikipediassa levyn ilmestymisvuodeksi ilmoitetaan 2011, mutta koska tämä minun kappaleeni on painettu kansitekstien mukaan EEC:ssä 2012 niin siksi käytän tässä nyt sitä vuosilukua.

Erityisen mielenkiintoiseksi tämän levyn tekee se, että sen aikaisessa kokoonpanossa Powellin kitarapartnerina on suomalainen ”Muddy” Jyrki Manninen. Aika harvinaista että suomalainen rockmuusikko pääsee mukaan kansainvälisesti tunnettuun rockbändiin. Tosin Wishbone Ash nyt taitaa nykyisin olla enemmän kriitikkojen kuin suuren yleisön suosikki, koska listasijoituksia ei enää ole bändille herunut.  Kaikkiaan bändissä on ollut kuluneen 52 vuoden aikana 22 muusikkoa ja heistä Manninen on yksi pitkäaikaisemmista, vaikka tämä asia tuskin lienee Suomessa kovin tunnettu. Manninen oli mukana useilla Wishbone Ashin levyillä koska hän ehti olla bändissä peräti 13 vuotta (2004-2017)! En tiedä miksi hän lähti bändistä vuonna 2017.

Olen ehtinyt kesän jälkeen kuunnella Elegant Stealthin jo useita kertoja. Aluksi tämä levy yllätti minut erittäin positiivisesti sillä kaikki vinyylilevyn ykköspuolen kappaleet olivat hienoja tai vähintäänkin hyviä. Parhaimmillaan Powellin ja Mannisen duokitarointi toi mieleen klassisen eli alkuaikojen Wishbone Ashin upeat kappaleet. A-puolella kuullaan komean duokitaroinnin lisäksi hienoja melodioita ja kokonaisuutena A-puolta voisin kuunnella vaikka miten pitkään. B-puoli onkin sitten ongelmallisempi. Kappaleiden taso ei ole samaa luokkaa kuin A-puolella, mutta kieltämättä B-puolellakin ajoittain bändi jammailee hienosti. Lisäväriä ”jameihin” tuo Deep Purplen 2000-luvun kosketinsoittajan Don Aireyn vierailu B-puolen kolmannella kappaleella.  Eihän tämä mikään viiden tähden levy ole, mutta yllättävän hyvä kuitenkin eli jos näitä ”harvinaisuuksia” tulee lisää vastaan divarikierroksilla niin varmaan jatkan näiden kotiuttamista.                  

Harri Huhtanen 2022

Adele live at London Palladium 6.11.2021

Adelen kotiinpaluukonsertti aiheutti Lontoossa melkoisen faniryntäyksen konserttipaikan liepeillä.

Runsas vuosi sitten kirjoitin Adelen comeback -konsertista, joka järjestettiin Los Angelesissa lokakuussa 2021. Mitä Adelelle on tapahtunut sen jälkeen? Ensinnäkin hän ei ole lähtenyt kiertueelle. Ei hänen tarvitse koska hän on jo maailmankuulu ja multimiljönääri. Lisäksi vuosien 20216-17 maailmankiertue johti ääniongelmiin ja varmaankin Adele on tämän jälkeen halunnut varjella ääntään, joka on hänen tärkein instrumenttinsa. Jos hän sen menettää lopahtaa loistava urakin. Ehkä siksi hän esiintyy nykyään enää harvakseltaan. Tänä vuonna Adele on esiintynyt vain joissain Tv-gaaloissa, Lontoon Hyde Parkissa ja nyt marras-joulukuussa hän on tehnyt “Elvikset” eli konsertoinut koko ajan samassa paikassa Las Vegasissa.

Miksi siis kirjoitan juuri nyt Adelesta?  Syynä on se, että TÄNÄÄN (20.12.22 klo 20) Suomen TV2 lähettää Adelen Lontoon Palladiumin konsertissa marraskuussa 2021 kuvatun ohjelman. Tämä on ilmeisesti lähetetty Suomen TV:ssä ensimmäisen kerran jo toukokuussa 2022, mutta se lähetys meni minulta ohi. Tänään aion katsoa. Etsiessäni tietoja tuosta vuoden takaisesta konsertista ilmeni, että se kesti 2 tuntia, Suomen TV:n lähetys on kuitenkin kestoltaan vain 70 minuuttia, 50 minuuttia jää siis näkemättä. Toivottavasti karsittu osa keskittyy kysymysosioon (jossa Adele siis vastailee julkkisten esittämiin kysymyksiin) eikä suinkaan lauluihin, joita Adele esitti konsertissa vain 11 kappaletta.

Harri Huhtanen 2022

UNOHDETUT LEVYT -osa 7

Man: Maximum Darkness’  (1975)

2000-luvulla Maximum Darkness’ista on julkaistu CD-painos jossa on mukana kaksi hienoa live-esitystä toisesta konsertista. Tämä levy on helpommin saatavissa kuin alkuperäinen vinyyli ja tätä voin suositella.

Vaikka Man oli Suomessa 1970-luvun puolivälissä niin suosittu että pystyi tekemään 12 keikan kiertueen niin ilmeisesti noiden keikkojen yleisö ei enää harrasta rokkia tai on liian passiivisia kirjoittaakseen muistoistaan ja niinpä Suomen kiertuetta edeltävänä  vuonna julkaistusta loistavasta Man-levystä Maximum Darkness’ (1975)  ei ole olemassa suomenkielistä Wikipedia-artikkelia. No onneksi on edes englanninkielinen. Bändin voimahahmot Micky Jones (k. 2010) ja Deke Leonard (k. 2017) ovat todella liekeissä tässä Lontoon Roundhousen konsertissa. Roundhouse rakennettiin jo 1800-luvun puolivälissä veturitalliksi, mutta 1960-luvulla sitä alettiin käyttää konserttipaikkana ja siellä on esiintynyt monia rockmaailman legendaariasia hahmoja ja haluan lukea tämän Manin konsertin samaan legendaaristen keikkojen katraaseen. Tuntuu hölmöltä että kirjoitan tätä juttua nyt unohdettujen levyjen kategoriassa, koska tämän levyn pitäisi kuulua jokaisen rockin harrastajan peruskokoelmiin, niin hyvä tämä levy on!   Pitäisikö perustaa “Finnish Man Revival Society” jotta saataisiin jotain oikeutta tähän epäkohtaan että edesmenneen legendaarisen rocktoimittaja Waldemar Walleniuksen yksi suosikkibändi on vaipumassa kokonaan unholaan täällä perä-pohjolassa? Edes Kulttuuritalo ei ollut tänä vuonna loppuunmyyty vaikka siellä soitti samassa pitkässä konsertissa kolme legendaarista rockbändiä eli Soft Machine, Man ja Colosseum. Jim Morrison lauloi jo vuonna 1970 että “Rock Is Dead” . Toivottavasti hän ei ollut  oikeassa, vaikka alkaa vaikuttaa siltä että rockmusiikki ei ole se mitä valtaosa nykynuorisosta haluaa kuulla.  

Harri Huhtanen 2022              

TOP10 Loka-joulukuu 2022

ALBUMILISTA 178-180

  1. ( – )   THE CURE: 40 Live (4CD + 2BR) (2019) (UUSI= 3kk)
  2. (02) ALLMAN BROTHERS: At Fillmore East (CD) (1971, p.2015) (5kk)
  3. (RE) COLOSSEUM: Valentyne Suite (LP) (1969) (4+3kk)
  1. ( – )  PENTANGLE: I (LP) (1968) (UUSI=3kk)
  2. ( – )  MAN: 2 ozs. Of Plastic With A Hole In The Middle (LP) (1969) (UUSI=3kk)
  3. (06)  NEIL YOUNG: Barn (CD) (2021) (4kk) 
  4. (07)  IT’S A BEAUTIFUL DAY: First (LP) (1969) (4kk)
  5. (09)  CARAVAN: For Girls Who Grow Plump In The Night (CD) (1973, 2001) (6kk)
  6. ( – )  HUMBLE PIE: The Crust Of Humble Pie (LP) (1970) (UUSI=3kk)
  7. (08)  PETER GREEN: Little Dreamer (LP) (1980) (4kk) 

Harri Huhtanen 2022

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 11

Colosseum -osa 2

Kuvassa alkuperäisen Colosseum-yhtyeen kaikki kolme vuosina 1969-70 julkaistua studiolevyä.

Colosseumin huippuaika jäi lyhyeksi eli luovimmillaan bändi oli ensimmäisellä jaksollaan 1968-1971. Studioalbumeja tuolla lyhyeksi jääneellä jaksolla bändi julkaisi kolme:  Those Who Are About To Die Salute You – Morituri Te Salutant (1969), Valentyne Suite (1969) ja Daughter Of Time (1970).  Näiden lisäksi USA:ssa julkaistiin vuonna 1970 The Grass Is Greener , jossa oli osittain eri kappaleet kuin Euroopan julkaisulla, mutta varsinaisesti uudesta studioalbumista siinä ei ollut kyse. Sitten vuonna 1971 julkaistiin vielä tupla-albumi Colosseum Live, joka nimensä mukaisesti sisälsi live-äänitteitä. Kuten aikaisemmin kirjoitin uudestaan bändi alkoi keikkailla ja julkaista levyjä vasta vuonna 1994 eli telakalla he ehtivät olla peräti 23 vuotta! En ole kuullut näitä uusimpia levyjä, mutta olen ymmärtänyt että parhaat biisinsä bändi tosiaan teki tuolla ensimmäisellä toimintajaksolla ja niitä he edelleen soittavat keikoillaan ahkerasti.  

Kun Googleen kirjoittaa hakusanaksi Colosseum näyttää haku lähinnä yhtä maailman kuuluisinta nähtävyyttä eli Rooman Colosseumia käsitteleviä sivuja. Jos haluaa löytää rockbändi Colosseumin pitää hakuun lisätä sanat rockband. Bändin nimi siis tulee muinaisesta roomalaisesta areenasta jossa gladiaattorit taistelivat toisiaan ja afrikkalaisia villieläimiä vastaan kuolemaan saakka. Bändi ei pelkästään lainannut nimeään roomalaisilta, vaan lisäksi näiden kolmen ensimmäisen albumin kansikuvissa ja useamman biisin nimissä toistuvat antiikin Rooman aiheet.  Siksi näistä kolmesta levystä on niin helppo pitää. Albumien kansitaide on hienoa, kappaleiden nimissä on historiallista syvyyttä ja musiikki on ajoittain erittäin innovatiivista. Colosseum yhdistelee hienosti klassisen musiikin, rockin ja jazzin elementtejä ja lopputulos on silkkaa progea, siis aitoa progea!     

Harri Huhtanen 2022

CURE: Wish (2022) -osa 2

Vuonna 1993 Cure toimitti fanklubinsa jäsenille myöhemmin keräilyharvinaisuudeksi muuttuneen kasetin Lost Wishes.

Cure nousi maailmanmaineeseen jo 1980-luvun jälkipuolella. Disintergation (1989) – albumin julkaisun aikoihin bändi teki jo rahakkaita kiertueita USA:ssa 50 000 hengen yleisöille. Wishin Deluxe -julkaisun (2022) johdantotekstissä bändin johtaja Smith pohtii että valtava menestys toi myös valtavat paineet ja lieveilmöinä bändin päihteidenkäyttö lisääntyi. Smith oli kuitenkin päättänyt hallita tilannetta ja onnistui siinä erinomaisesti, sillä 1990-91 äänitetyt demot ovat hienoja ja Wish-albumia työstäessään bändi oli positiivisen ongelman edessä: mitkä kappaleet otettaisiin mukaan? Smith kertoo tuoreessa haastattelussa, että he äänittivät lyhyessä ajassa yli 40 kappaletta, joista olisi voinut työstää useammankin albumin.

“Jouluna 1990 mietin asiat uusiksi ja tulin siihen tulokseen että paras tapa edetä oli perinteinen tapamme…kokoontua yhteen ja kuunnella kunkin lauluja ja päättää bändinä miten jatkaa siitä…halusin äänittää lähellä kotiani ja Manor, joka sijaitsi lähellä Oxfordia oli aivan huippustudio siihen tarkoitukseen. Se oli myös riittävän iso jotta pystyimme kaikki asumaan ja työskentelemään siellä ilman että tuli ahtaan paikan kammoa.”

Jo tätä ennen Smith ja bändi olivat tehneet ison määrän demoja The Live Housessa sekä Cotswoldsin Farmyard studiolla. Smith totesi näistä esivalmisteluista seuraavaa:

“Niissä kahdessa sessiossa purkitimme noin 40 kappaletta. Olimme totisesti liekeissä !”   

Hieman erikoiselta tosin tuntuu Curen viime vuosien julkaisupolitiikka, sillä luin muualta, että Smith olisi jo vuodcen 2018 haastattelussa todennut että Wishin Deluxe-julkaisu on valmis. Eli jos näin oli niin miksi sitä ei julkaistu edes Korona-vuosina 2020-2021, vaan vasta nyt loppuvuodesta 2022?! No, pääasia että levy lopulta julkaistiin. Tällä vuoden 2022 julkaisulla on siis remasteroituna alkuperäinen Wish -albumi (1992), jolla on 12 kappaletta. CD2 sisältää peräti 21 demoa, joista valtaosa jäi julkaisematta, mutta osa päätyi julkaistulle levylle. CD3 sisältää 12 kappaletta sekalaisempaa materiaalia eli vuoden 1993 harvinaisen 4 kappaleen kasetti EP:n nimeltä Lost Wishes.  Se on harvinainen siksi että aikanaan se lähetettiin vain bändin fanclubin jäsenille eli se ei  tullut yleiseen myyntiin. Loput ovat uusia miksauksia julkaistuista kappaleista sekä julkaisemattomia kappaleita. Yhteensä kappaleita Deluxe-painoksella on siis peräti 45 ja levyjen kokonaiskestoaika on lähes kolme ja puoli tuntia!        

Harri Huhtanen 2022 

Vesa-Matti Loirin levytuotanto -osa 1

Loirin Pyhät Tekstit (2016) viimeisteltiin Islannissa ja TV-dokumentissa Loiri totesi että tämä on viimeinen levy jonka hän tekee ja se sana piti eli albumi todella jäi hänen viimeisekseen.

Shakespeare aikanaan kirjoitti sekä tragedioita että komedioita.  Näyttelijät ja monet näytelmäkirjailijat eivät koe ongelmaa siinä, että välillä kirjoitetaan tai esitetään hauskoja juttuja ja välillä surullisia. Muusikkojen kohdalla asia ei ole näin yksinkertainen. Jos muusikko haluaa olla uskottava, vakavahenkinen artisti ei hänen ehkä kannata olla mukana kovin kevyissä tai helppohintaisissa projekteissa. Minulle Loiri musiikintekijänä on ollut aikaisemmin ongelmallinen siksi, että kansa (ja minä myös!) tuntee hänet ensisijaisesti “Uuno Turhapuro -miehenä” eli heppoisten farssien näyttelijänä. Loirille tällainen monen “roolin” esittäminen on kuitenkin ollut luontevaa, koska hän on näyttelijä ja musiikin osalta enimmäkseen tulkitsija ja erittäin lahjakas sellainen. Lisäksi hän on todennut että jos niistä monista uravalinnoista joita hänellä on ollut pitäisi valita vain yksi niin hän valitsisi musiikin. Tämän lausunnon perusteella oletan ja haluan uskoa, että pohjimmiltaan Loiri ei ollut mikään UunoTurhapuro -mies, vaan vakavasti otettava artisti. Lisäksi se vähä mitä olen kuullut hänen 2000-luvun tuotantoaan on vakuttanut minut siitä että viimeisinä vuosinaan tämä kovin sairas mies ikään kuin muuttui loppuaikojen Johnny Cashiksi . Laulujen tulkintoihin tuli uudenlaista, pitkän elämänkokemuksen antamaa syvyyttä ja läpitunkevaa tunnetta.

Haluan siis Winterludessa tarkastella Loiria vain musiikintekijänä, vaikka Suomen kansa muistaa ensisijaisesti hänet loistavana, monilahjakkaana näytelijänä joka hallitsi sekä vakavan että huumoripitoisen ensiintymistyylin. Loiri julkaisi ensimmäinen LP:nsa vuonna 1971 ja viimeisen vuonna 2016. 45 vuoden aikana ilmestyi peräti 34 albumia, lisäksi Loirin levyistä on julkaistu parikymmentä kokoelmaa eli aika vaikuttavan musiikillisen perinnön hän jätti jälkipolville.                 

Harri Huhtanen 2022                  

The Beatles: Revolver 2022 Deluxe edition – osa 5

Beatles oli onnellinen, harmoninen bändi vielä vuonna 1966. Siksi esimerkiksi Revolver-albumin kappaleet ovat maagisia!

Edelleen olen hämmästynyt siitä miten vasta nyt alan tajuta miten nerokas Beatlesien Revolver (1966) – albumi on. Tuntuu että se on jäänyt täysin seuraavana vuonna julkaistun Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin (1967) varjoon. Klassikkolevy sekin toki on ja siitä on tehty myös useita TV-dokumentteja ja aikanaan koko pop-musiikkia harrastava maailma odotti sitä samoin kuin lapset odottavat Joulupukkia Jouluaattona.  Mutta nyt kun olen kuullut hienosti remiksatun (kiitos siitä Martinin Giles -pojalle) Revolverin ja osan sen sessionauhoista niin Sgt. Pepper jää minun arviossani Revolverin taakse.  Pidän kyllä valtavasti Beatlesien “nimettömästä” White Double -albumista (1968), erityisesti sen vuonna 2018 julkaistusta Deluxe-painoksesta, jossa oli todella mielenkiintoisia sessionauhoituksia. Siksi en nyt vielä julista Revolveria Beatlesien parhaaksi albumiksi, mutta toteanpa vain että sillä on erittäin paljon vahvuuksia, joita myöhemmillä levyillä ei välttämättä ole. Revolverilla bändi työskentelee kuulohavaintoni mukaan 100%:sti yhdessä. Mitään ristiriitoja ei vielä tässä vaiheessa ole, siis niitä jotka söivät jonkin verran viimeisten albumien energiaa.  Kaikki Revolverin 14 kappaletta ovat hienoja!  Paul, John, George ja Ringo suoriutuvat tällä levyllä upeasti! Eikä pidä unohtaa tuottajaa eli (isä) Martinia, joka on sovittanut Paulin Elenor Rigbyyn  aivan jäätävän hienot jousiosuudet. Siksi tuntuu hassulta että säveltäjäksi on merkitty Lennon-McCartney kun oikeasti crediiteissä pitäisi lukea Martin-McCartney!       

Harri Huhtanen 2022         

Neil Young & Crazy Horse: World Record (2022) -osa 2

Levyn tuottaja Rick Rubin ja Neil Young kertovat uuden levyn äänitysprosessista.

Jokainen artisti uskoo tai ainakin uskottelee itselleen että hänen uusin levynsä on hänen parhaansa. Jos näin ei olisi ei levytysprosessi olisi kovin “rehellinen”.  Jokainen artistin fani uskoo tai ainakin haluaa uskoa että uusi levy jota hän kuumeisesti odottaa on hänen suosikkiartistinsa paras. Niinpä minunkin odotukseni Youngin uuden World Recordin kohdalla olivat korkealla.Kaksi ensimmäistä kuuntelukertaa olivat kuitenkin pienoisia pettymyksiä. Tuntui että Young toistaa jälleen sitä kaavaa, jolla hän on tehnyt jo lukemattomia albumeja.

Tänään sitten kuuntelin levyn kolmannen, neljännen ja viidennen kerran ja tällä kertaa lukien kaikki tekstivihon sanoitukset ja vaikka edelleen olen sitä mieltä, ettei tällä levyllä varsinaisesti ole uusia Young -klassikkobiisejä, niin minua säväytti kyllä se, että tämä saattaa olla Youngin puhdasverisin teemalevy!  Kaikki albumin kappaleet kertovat (tavallaan) uhkaavasta ekokatastrofista. Sanoitukset ovat Youngin tyyliin enemmän tai vähemmän kryptisiä, mutta  ei tarvitse suurennuslasia huomatakseen että jokaisessa biisissä toistuu jossain muodossa ajatus uhkaavasta ekokatastrofista. Lisäksi hienoa on huomata, ettei tämä ole dystooppinen, katkera levy, vaan pikemminkin hyvin hippihenkinen eli sanoituksien perusteella jää sellainen vaikutelma, että Young oikeasti uskoo tai haluaa uskoa, että tulevat sukupolvet korjaavat aikaisempien sukupolvien virheet ja maailma pelastuu.  Eli mitä tästä opimme?  Kannattaa kuunnella levyt useampaan kertaan, koska ensivaikutelma ei välttämättä ole sama kuin se vaikutelma, jonka saa 5. tai 10. kuuntelukerralla. Tämä pätee siis lähinnä artisteihin, joilla oikeasti on jotain merkityksellistä sanottavaa.   

Harri Huhtanen 2022