Dylan myi äänitteidensä oikeudet Sonylle!

Joulukuussa 2020 maailmalla uutisoitiin jättikauppa jonka Dylan ja Universal olivat kaikessa hiljaisuudessa tehneet. Sekä Dylanin toimisto että Universal kieltäytyivät julkaisemasta kauppasummaa, mutta ilmeisesti joku sisäpiiriläinen oli vuotanut kauppasumman jollekin lehdelle, sillä varsin nopeasti kaikissa asiaan liittyvissä uutisissa kauppasummaksi ilmoitettiin 300 miljoonaa dollaria, eikä tuota väitettä ole vieläkään kaupan osapuolten taholta kumottu tai vahvistettu.  

Dylanin ensimmäinen Columbialle (nykyisin Sony) äänittämä masternauha on vuodelta 1961.

Vuoden 2020 kaupassa Universal sai ilmeisesti kaikkien Dylanin vuosina 1960-2020 kirjoittamien kappaleiden julkaisuoikeudet. Musiikkibisneksessä asiat eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia eli julkaisuoikeuksien (publishing rights) lisäksi taiteilijalla on myös ääniteoikeuksia (recorded rights). Ääniteoikeuksien haltijalla on mahdollisuus päättää ja laskuttaa äänitteiden striimauksesta ja käytöstä esimerkiksi elokuvissa, TV:ssä ja radiossa.  

Vasta nyt (25.1.22) maailmalla alkoi levitä uutinen että Dylan on myynyt myös nämä ääniteoikeutensa. Tällä kertaa ostajana oli Sony, jonka hallussa masternauhat jo ovat. Yllättävän pitkään kauppa pysyi salassa, sillä nyt ilmoitetaan että kaupasta olisi sovittu jo puoli vuotta sitten eli kesällä 2021. Jälleen kauppasumma pidetään salassa, mutta lehdistö tietää että joku summa uteliaille lukijoille pitää ilmoittaa ja siksi tämän kaupan arvoksi ilmoitetaan nyt 200 miljoonaa dollaria.

Harri Huhtanen 2022               

Barclay James Harvestin uran huippuhetket! -osa 2

Miksi BJH:sta tuli niin suosittu Saksassa 1970-luvun jälkipuolella ja 1980-luvulla? Pääasiallinen syy tähän lienee se, että bändi teki kolmessa vuodessa kolme hienoa levyä: Octoberon (1976), Gone To Earth (1977) ja XII (1978). Näistä kolmesta Gone To Earth (GTE) oli bändille todellinen läpimurto Saksassa ja muuallakin Keski-Euroopassa. Sitä myytiin yli miljoona kappaletta ja albumi pysytteli Saksan Top-listalla peräti neljän vuoden ajan, vastaavaan ovat pystyneet vain erittäin harvat rockartistit.  GTE:llä oli bändin toisen johtohahmon John Leesin  säveltämä kappale Poor Man’s Moody Blues.  Ymmärrän ettei oikean Moody Bluesin Justin Hayward  ollut kovin mielissään tästä “tribuutista”, sillä kyseessä ei ollut Moody Bluesien tunnetuimman Night In White Satin (NIWS) (1967)  -kappaleen cover-versio, vaan Leesin muunnelma alkuperäisestä biisistä, jolloin hän saattoi laittaa sen omiin nimiinsä. Miksi Lees teki näin? Hän halusi maksaa potut pottuina englantilaisille kriitikoille, jotka olivat arvosteluissaan kutsuneet BJH:ta “köyhän miehen Moody Bluesiksi”. Vertaus on sikäli kovin ontuva, että se pitää paikkansa vain levymyynnin osalta sillä oikea Moody Blues oli yksi 1970-luvun menestyneimpiä englantilaisbändejä, heidän levyjään on tähän päivään mennessä myyty jo yli 50 miljoonaa kappaletta, määrä josta BJH saattoi tuhansien muiden bändien ohella vain haaveilla. Tragikoomisesti tästä BJH:n NIWS -pastissista tuli yksi heidän suurimmista live-bravuureistaan!  Eikä ihme, sillä alkuperäinen kappalehan on klassikko ja Leesin versio on sen verran erilainen, ettei 1980-luvun nuoriso sitä enää välttämättä edes tunnistanut Moody Bluesin kappaleeksi. Tätä yksittäistä kappaletta lukuunottamatta BJH:n musiikilla on kuitenkin erittäin vähän yhtymäkohtia Moody Bluesiin. Mainitsemallani kolmella levyllä BJH:n uusi soundi (sanon uusi, koska varsinaiset proge-kappaleensa bändi teki jo 1970-luvun alkupuolella) vertautuu minusta Moody Bluesia enemmän seuraaviin samanaikaisiin artististeihin:  10CC, Eagles ja  (amerikkalainen) Fleetwood Mac.  Paljon bändin musiikissa on edelleen myös omintakeista. Kappaleiden sovitukset ovat hienosti viimeisteltyjä kautta linjan. Vaikka kitaristit John Lees ja Les Holroyd  ovat säveltäneet valtaosan kappaleista tarvitaan nautinnollisen kokonaissoundin viimeistelemiseksi vielä kolmas, tärkeä elementti joka syntyy kosketinsoittaja Stuart Wolstenholmen mellotronin ja hienojen orkesterisovitusten avulla.           

BJH ei koskaan tehnyt läpimurtoa USA:ssa, joka on jokaisen rockbändin Shangri’La eli maa, jossa menestyminen avaa “taivaan portit”, ainakin levymyynnin osalta.  BJH oli hyvässä nosteessa 1970-luvun lopulla ja heidän levyjään soitettiin paljon Keski-Euroopassa. Spekulointi on yleensä turhaa touhua, mutta näiden kolmen edellä mainitun levyn sarja lupaili sitä että bändi voisi lopultakin tehdä läpimurron myös USA:ssa, sillä tyylillisesti he olivat siirtyneet lähemmäs mainstreamia ja sellaista musiikkityyliä, jonka olisi olettanut menestyvän myös Amerikassa.  Haaveet läpimurrosta kuivuivat kuitenkin kasaan  heti vuoden 1978 XII -albumin jälkeen, sillä Wolstenholme päätti lähteä bändistä. Kuten aikaisemmin kirjoitin BJH oli hyvin suosittu Saksassa vielä 1980-luvullakin, mutta tuo suosio liittyi voimakkaasti siihen mitä he olivat levyttäneet jo 1970-luvulla.      

Harri Huhtanen 2022              

Barclay James Harvestin uran huippuhetket! 

Jo 1960-luvulla aloittanut Barclay James Harvest (BJH)  sai kohtuullisen nopeasti levytyssopimuksen englantilaisen EMI -levy-yhtiön kanssa. EMI oli siihen aikaan maailman johtavia levy-yhtiöitä, jonka tallissa oli mm. The Beatles. Suuren levy-yhtiön siipien suojissa luulisi bändin levyjen menestyvän helpostikin. Mutta aina näin ei käy ja BJH kärsi uransa alussa huonosta levymyynnistä. Kuluneen sanonnan mukaan kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Tosin se on siinä mielessä hölmö sanonta että kyllä jotkut selvästi ovat profeettoja omalla maallaan, mutta siis BJH ei alkuaikoina eikä oikeastaan sen jälkeenkään kunnolla menestynyt kotimaassaan Englannissa.  Niinpä he 1970-luvun puolivälissä vaihtoivat EMI:ltä Polydorille ja katso: levymyynti ja suosio lähtikin nousuun!  Erityisesti Saksassa BJH oli kova nimi 1970-luvun jälkipuolella.

Kun punk-aalto pyyhkäisi rockmaailman yli 1970-luvun jälkipuolella joutuivat monet, jopa kuuluisat, proge-bändit leivättömän pöydän ääreen. Pahimmillaan bändit lopettivat ja soittajat siirtyivät normaaleihin siivilitöihin.  BJH:a tämä progemusiikin hetkellinen alunnustila ei koskenut, päinvastoin he kokivat uransa huippuhetket juuri proge-musiikin laihalla 1980-luvulla, sillä 30.elokuuta 1980 he esiintyivät historiallisessa ilmaiskonsertissa Berliinin kuuluisan Valtiopäivätalon edustalla peräti 250 000 kuulijalle! Tästä merkittävästä konsertista julkaistiin sekä LP että VHS-video. Berliinin muuri oli silloin vielä voimissaan, joten Berliinin DDR:n puolelta ei päästy osallistumaan konserttiin ja tämä kismitti suuresti sikäläistä nuorisoa. BJH:n hieno konsertti poikikin heille jatkotilauksen sillä vuonna 1987 DDR:n johto lähestyi bändiä ja toivoi että he voisivat pitää samanlaisen konsertin myös Itä-Berliinissä. Tällä kertaa sovittiin että yleisö myös maksaisi konsertista. DDR:n lippumyyntisysteemi oli kuitenkin alkeellinen ja järjestelmän kaaduttua lopputuloksena 170 000 yleisöstä suuri osa seurasi keikkaa ilmaiseksi. BJH:ta tämä ei varmaankaan haitannut, sillä nämä kaksi mega-konserttia olivat betonoineet heidät Keski-Euroopassa progebändien ykkösluokkaan. Itä-Berliinin konsertti julkaistiin vuonna 1990 nimellä Glasnost ja englantilaisen Prog Archives-sivuston arvosteluissa sitä kehuttiin äänityksen ja esityksen osalta. BJH oli siis 1980-luvun päättyessä uransa huipulla!  

Harri Huhtanen 2022              

UNOHDETUT LEVYT -osa 4

Barclay James Harvest: Early Morning Onwards  (1972)

Jokaisella suurella bändillä on signatuuri- kappaleensa eli sellainen laulu, joka tekee heistä kuolemattomia. Led Zeppelinillä se oli Stairway To Heaven  jota  yli 50 vuotta sen julkaisun jälkeenkin soitetaan ahkerasti jopa Suomen radiossa. King Crimsonilla se oli Epitaph jota ei tosin Suomen radiossa enää  kuule, mutta joka on vähintään yhtä hieno kuin Zeppelinin STH -kappale. Barley James Harvest (BJH) -bändi on aika tuntematon Suomessa enkä tiedä ovatko he koskaan edes esiintyneet Suomessa.  Siksi BJH:n signatuuri -kappale Mockingbird (1971)  lienee Suomessa aika tuntematon. Aikanaan eli 1970-luvulla BJH esiintyi Euroopassa isoilla festivaaleilla yhteensä sadoille tuhansille ihmisille eli he ainakin muistavat Mockingbirdin. Tuo kappale on BJH:lle yhtä tärkeä kuin Lynyrd Skynyrdille  Sweet Home Albama .

Early Morning Onwards (1972) vinyyli lienee myös aika tuntematon Suomessa. En tiedä onko siitä edes tehty CD-painosta. Minulla on tuo alkuperäinen vinyyli. Se on kokoelma sekä BJH:n suuria kappaleita että harvinaisempia julkaisuja vuosilta 1968-72. Nuo vuodet olivat musiikillisesti bändin huippuaikaa, tosin suurempi suosio tuli vasta 1970-luvun jälkipuolella, mutta niinhän nämä asiat ainakin 1970-luvulla menivät eli bändi julkaisi aluksi sarjan hienoja levyjä, mutta yleisö ymmärsi vasta 3-5 vuoden viiveellä miten hienoja ne olivat eli siksi BJH:n yleisösuosion huippu ajoittuu aikaan jolloin heidän huippulevyjensä ilmestymisestä oli kulunut jo useampi vuosi.    

Harri Huhtanen 2022      

David Bowien TOY (2022) nousi suoraan Suomen fyysisen albumilistan ykköseksi!

Bowien postuumisti ilmestynyt Toy julkaistiin maailmalla nostalgisesti myös C-kasettiversiona! Albumin kansikuva on Bowien itsensä suunnittelema ja kuvastaa aika hyvin Bowien erikoista huumorintajua. Albumi äänitettiin jo vuonna 2001, mutta Virgin ei suostunut silloin julkaisemaan albumia. Ehkäpä yhtenä syynä oli juuri tuo hieman karmaiseva kansikuva.

Olipa melkoinen yllätys nähdä että Suomen virallisen myyntilistan 2022 viikolla kaksi David Bowien ikivanhoista kappaleista (1964-71)  koottu Toy -boksi nousi suoraan fyysisen albumilistan ykköseksi! Toy on tähän mennessä menestynyt hienosti myös suurimmassa osassa Euroopan maita. En luettele nyt muita sijoituksia tässä, toteanpa vain että yli kymmenessä maassa albumin sijoitus on ollut yllättävän hyvä.  Vuosina 1990-2015 Bowie jäi jotenkin pimentoon mutta nyt tuntuu että Bowien kuolema (2016) oli  lähtölaukaus jonkinlaiselle Bowie-renesanssille. Suuri yleisö sai silloin todellista ”sokkihoitoa”, koska Bowien kuolema tammikuussa 2016 tuli lähes kaikille suurena yllätyksenä. Bowie oli pystynyt taitavasti salaamaan sairastavansa parantumatonta syöpää ja viimeiset, hieman karmaisevat videot sekä  viimenen albumi julkaistiin vasta aivan Bowien kuoleman kynnyksellä.           

Toyn menestys on sikälikin suuri yllätys, ettei albumista julkaistu ainakaan Suomessa ollenkaan halpaa 1CD:n ”karvalakkipainosta”, vaan saatavilla on ainoastaan 3CD:n versio, joka tosin on yllättävän maltillisesti hinnoiteltu eli maksaa vain vähän yli 30e. Vinyylin ystävät sen sijaan joutuvat sijoittamaan tähän tuotteeseen noin 130e, sillä jostain kumman syystä Toy-vinyyliboksi julkaistiin epätavallisina  10 tuuman EP-levyinä, joita vinyyliboksissa on kuusi kappaletta. Vinyyliboksin sisältö on sama kuin 3CD:n eli jos on kiinnostunut vain musiikista, kannattaa hankkia tuo 3CD:n versio.         

Harri Huhtanen 2022

Kotimaiset artistit TOP10 -listallani -osa 1

Kuten kaikille Winterluden lukijoille on tähän mennessä jo varmaan käynyt selväksi on TOP10-listoillani pääasiassa angloamerikkalaisia artisteja ja taitaa olla myös niin, että tuo anglo-artistien edustus on suurempi kuin amerikkalaisten artistien.  Tämä johtuu varmaan siitä, että nuoruudessani altistuin enemmän englantilaiselle rokille kuin amerikkalaiselle. 1970-luvulta lähtien tosin Suomessakin oli hienoja rockbändejä ja -artisteja, joten vähitellen nekin ovat päässeet listoilleni.  

Esitän listoilleni päässeet artistit tässä listalle nousun mukaisessa aikajärjestyksessä joka on siis eri asia kuin paremmuusjärjestys. Kuten tämän sarjan alussa totesin ei se ettei joku artisti ole vielä päässyt listalleni tarkoita sitä etteikö hän joskus vielä pääsisi. Ainoa mistä pidän kiinni on se, että näkemykseni mukaan kaikki TOP10 listalleni päässeet kotimaiset artistit ovat sellaisia, joihin kannattaa tutustua, jos on rockmusiikin ystävä. Jos sitten ei kolahda niin ei voi mitään. Osittain nämä ovat makuasioita ja musiikissa paremmusjärjestykset ovat joskus vähän kuin myrkkyä, mutta johonkin on rima asetettava ja valikointia joutuu tekemään kun miettii ketä suosittelee.      

Marraskuu 2009 –  TUOMARI NURMIO

Ensimmäinen kotimainen artisti, jonka otin TOP10 listalleni oli Tuomari Nurmio, jolta ilmestyi vuonna 2009 komea 7CD:n Dumari -boksi. Se on kattava läpileikkaus koko Tuomarin urasta, mutta koska itse olen kronologian ystävä vierastin aluksi sitä, että boksille valitut ääniteet olikin järjestetetty aiheen eikä julkaisuvuoden mukaan. No, tämä on sitä Tuomarin artistiutta ja pitänee hyväksyä. Tuomarin uran alkuvaiheen levyt ovat kuitenkin niin komeita että oli ihan pakko ottaa hänet Top10 listalle. Myöhemmin nostin mukaan myös Punaisen Planeetan (1982), joka on yksi hienoimpia Suomessa tehtyjä rocklevyjä.

Huhtikuu 2010 -KALEVALA   

Kalevala on nykyään vaipunut enemmän tai vähemmän unholaan Suomen progepiirien ulkopuolella. Sen verran hieno bändi kuitenkin on kyseessä että oli pakko nostaa vuonna 2008 julkaistu kahden albumin CD People With No Names (1972) ja Boogie Jungle (1975) hetkeksi listalleni.

Elokuu 2010 -KASEVA     

1970-luvun hetkellinen Suomi-suosikki Kaseva  on esiintynyt satunnaisesti vielä 2000-luvullakin ja siksi minullakin on ollut onni nähdä bändi kahdesti ihan livenäkin (Porissa ja Raumalla).  Aikanaan Kasevaa soitettiin ahkerasti radiossa. Nykyään bändi lienee vaipunut aika hyvin unholaan ja sitä muistelevat lähinnä vain bändin fanit. Annan kuitenkin vahvan kuuntelusuositukseni tämän bändin kohdalla. Ei ole räppiä vaan jotain paljon sofistikoidumpaa.  Ensimmäisenä listalleni nostin Kun maailma elää (1976) -albumin.

Lokakuu 2010 -HASSISEN KONE  

1970-luvun lopussa Suomessa tapahtui suomalainen “punk -vallankumous”, jonka kärkinimiä olivat Ismo Alankon johtama Hassisen Kone sekä Pelle Miljoona, Eppu Normaali ja tavallaan myös Tuomari Nurmio, vaikkei hän punkkia esittänytkään. Hassisen Kone jäi lyhytikäisesksi mutta sai kaikki mahdolliset palkinnot ja voitti kaikki yleisöäänestykset.  Vuonna 2009 julkaistiin Hassisen Koneen tuotannosta upea kuuden CD:n boksi Jurot nuorisojulkkikset , joka oli pakko nostaa TOP10 listalleni, sen verran merkittävä julkaisu oli kyseessä. Nyt jännitetään onnistuuko Hassisen Koneen moneen kertaa siirretty paluukeikka edes kesällä 2022.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022     

The Doors -kirjat -osa 1

Rockbändin merkitys historiallisessa tarkastelussa on usein siinä, miten pitkään ja miten paljon heidän musiikkiaan myydään. Aikaisemmin olisin sanonut miten paljon heidän levyjään myydään, mutta kun nykyään niin paljon musiikkia kulutetaan ja myydään netin kautta striimattuna niin siksi on ehkä parempi puhua vain musiikin myynnistä. Toinen tärkeä “kestävyysmittari” on bändistä / artistista julkaistu kirjallisuus. Jos bändi on pitkässä juoksussa merkityksellinen niin ihmiset kiinnostuvat siitä vielä vuosikymmenien jälkeenkin ja haluavat lukea tarinoita bändistä ja sen jäsenistä.   

The Doors on monella mittarilla osoittanut kestävyytensä erilaisia musiikkivirtauksia ja trendejä vastaan. 1970- luvun loppupuolella ja ehkä myös 1980-luvulla oli jakso, jolloin bändi oli kovin vähän esillä, mutta 1990 vuodesta lähtien Doorsit ovat olleet jatkuvasti esillä, erityisesti bändistä kirjoitettuja kirjoja on julkaistu ahkerasti. Tällä hetkellä Doors-kirjoja on ilmestynyt jo yli 20 nimikkeellä. Muutamat tunnetut huippukirjailijatkin ovat tarttuneet aiheeseen ja kirjoittaneet oman näkemyksensä bändistä. Pidän kuitenkin tärkeimpinä Doors-kirjoina toistaiseksi vain alla mainittuja. Ne lukemalla pääsee hyvin sisälle Doors-maailmaan.  

1980     Hopkins, Jerry; Sugerman, Danny – No One Here Gets Out Alive. New York: Warner Books.

1990     Densmore, John –  Riders on the Storm: My Life with Jim Morrison and the Doors. Delacorte Press

1992     Sugerman, Danny – The Doors: The Complete Lyrics. Delta.

1997     Shaw, Greg – The Doors on the Road. Omnibus Press.

1998      Manzarek, Ray  – Light My Fire: My Life With the Doors. New York: Putnam.

Tähän listaan on nyt pakko lisätä huomenna (17.1.22) suomennettuna ilmestyvä Doors-kitaristi Robby Kriegerin pitkään ja hartaasti odotettu muistelmateos Set The Night On Fire (2021), jonka suomenkielinen nimi on Elämää, kuolemaa ja kitaransoittoa the doorsissa. Käännöksen on tehnyt Kirsi Luoma ja sivuja suomenkielisessä painoksessa on 440.

Harri Huhtanen 2022

FAMILY revisited! – osa 2

Madfish /Snapper julkaisi 2018 näin hienon boksin, johon on koottu ilmeisesti kaikki BBC:n Family-äänitteet.

Hitaasti hyvä tulee. Pari vuotta sitten lupasin jatkaa Familystä kirjoittamista kunhan saan  sen boksin Englannista. Boksi tosiaan tuli minulle jo ensimmäisenä Korona-vuonna eli 2020, mutta samaan aikaan sain paljon muutakin mielenkiintoista materiaalia, joten lupaamini jatkojuttu jäi “hyllylle”. No, viini vain paranee vanhetessaan eli näissä 1970-luvun julkaisuissa vuosi sinne tai tänne ei aiheuta mitään ongelmaa. Paitsi ehkä sille yhdelle suomalaiselle Family-fanille, joka epätoivoisesti odotti juttuani jo vuonna 2020.

Kuten aikaisemmin totesin, en saanut Snapperin julkaisemaa  14 CD:n Family -albumiboksia, mutta sen sijaan sain Snapperin vuonna 2018 julkaiseman Family At The BBC -boksin, joka ilmeisesti on ensimmäinen julkaisu johon on koottu kaikki Familyn BBC -äänitteet. Osa näistä on julkaistu jo 2000-luvun alussa, mutta ymmärtääkseni näin kattavaa julkaisua ei ole aikaisemmin ilmestynyt. En myöskään tiedä mikä tämän boksin painoksen kappalemäärä on, mutta ilmeisesti aika pieni, koska vieläkään tätä boksia ei mainita edes Wikipedian englanninkielisillä sivuilla. Sitä parempi, sillä keräilijän itsetuntoa aina hivelee, jos hän tietää omistavansa jotain harvinaista.

Family At The BBC -boksilla on 7 musiikki- CD:tä sekä 1 DVD, jossa on harvinaista videomateriaalia. Eniten boksilla on Top Gear-sessioita, joita on säilynyt peräti yhdeksän vuosilta 1967-73. John Peel Sunday showssa bändi oli mukana kahdesti vuonna 1970 ja  Bob Harris Showssa kolmasti vuosina 1971-72. Lisäksi mukana on BBC:n äänittämät Familyn live-konsertit vuosilta 1971 ja 1973.  Sitten on vielä yksittäisiä esiintymisiä BBC:n äänittäminä seuraavissa ohjelmissa: Saturday Club (1968), Radio One Club (1968), Symonds On Sunday (1969) sekä Colour Me Pop (1969).  Family oli siis siinä mielessä onnekas, että vaikka bändi ei koskaan ollut mikään myyntitykki, niin BBC ymmärsi bändin arvon ja äänitti sitä yllättävänkin ahkerasti vuosina 1967-73. Tämän ansiosta voimme nyt Familyn studioalbumien lisäksi nauttia näistä BBC-äänitteistä, joista osa tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan bändin live-tulkintoihin. Valitettavasti osa näistä äänitteistä on hieman tunkkaisia eli äänentoiston osalta nämä levyt eivät ole samalla tasolla kuin esimerkiksi Beatlesien ja Bob Dylanin  tuoreet arkistojulkaisut.  

Harri Huhtanen 2022        

KUUNTELUVUOSI 2021 -osa 2

TOP10 kuuntelulistani vuodelle 2021

1. VAN DER GRAAF GENERATOR, UK  (UUSI)    

Hienoa että tämä VDGG toimii edelleen! Ja upeaa, että pääsivät lopulta ”Korona-suvannon” turvin Suomeen kahdelle Savoyn keikalle! Loppuvuodesta 2021 kuuntelin bändin varhaisia levyjä todella ahkeraan ja ne kaikki tuntuvat olevan komeita kokonaisuuksia. Harva bändi on pystynyt pitämään yhtä korkeaa tasoa yllä levyillään vuodesta toiseen. Myyntitykeiksi VDGG -albumeista ei ole ollut ja ehkäpä tuo marginaalissa olo lisää entisestään bändin arvostusta asianharrastajien piireissä.    

2. CARAVAN, UK (UUSI)   

Myös Caravan on jo saavuttanut 50 vuoden kunnioitettavan iän. Elokuussa 2021 he julkaisivat Madfish -yrityksen toimesta aivan huikean 37 levyn megaboksin, jossa oli uusintajulkaisuna kaikki viralliset studioalbumit sekä live-äänitteitä koko bändin pitkän uran ajalta. Yhtä perusteellisia ja laajamittaisia julkaisuja harvoin näkee ja kuunneltavaa tässä boksissa riittää pitkälle vielä vuoteen 2022. Bändin piti tulla Suomeen keikalle syksyllä 2021, mutta silloinen Korona-aalto esti tämän. Sittemmin uutta keikkavarausta Suomeen bändi ei valitettavasti ole tehnyt.   

3. PENTANGLE, UK (UUSI)   

Folk-jazz -tyylistä musiikkia soittava Pentangle aloitti jo 1960-luvulla ja alkuperäinen kokoonpano julkaisi vuosina 1968-72 viisi hienoa studiolevyä ja yhden erinomaisen live-levyn. Yhtye on julkaissut myöhemminkin levyjä, mutta uran huippu ajoittuu siis noihin alkuvuosiin, jolloin bändin muodostivat seuraavat hienot muusikot: Jacqui McShee (laulu), Bert Jansch (akustinen kitara ja laulu), John Renbourn (akustinen kitara ja laulu), Danny Thompson (pystybasso), Terry Cox (rummut ja laulu).  

4. THE DOORS, USA (UUSI)   

Doorsia kuuntelen ahkerasti joka vuosi. Viime vuonna bändi ei mahtunut listalleni, joten päätin korjata tilanteen nyt. Vuonna 2021 päättyi alkuperäisten Doors-albumien uudelleenjulkaisusarja komeasti L.A. Woman -boksiin, jossa oli enemmän sessionauhoituksia kuin aikaisemmissa julkaisuissa.

5. FOCUS, Hollanti (UUSI)   

Marraskuussa 2020 julkaistussa Focus: 50 Years Anthology 1970-1976 boksissa on 9 CD:tä ja 2DVD:tä eli kaikki bändin 6 studioalbumia sekä valikoituja live-äänitteitä ja harvinaista videomateriaalia. Kitaristi Jan Akkerman ja kosketinsoittaja Thijs van Leer ovat todennäköisesti Hollannin tunnetuimmat rockmuusikot maailmalla. He vastaavat Focuksen musiikista. Suosionsa huipulla bändi oli vuonna 1973, jolloin myös äänitettiin Lontoon Rainbow -teatterissa bändin virallinen live-albumi.      

Harri Huhtanen 2022

Rough and Rowdy Ways, World Wide Tour 2021-2024 -osa 4

Dylan ja kitaristi Sexton livenä Australiassa 2011.

RARW- maailmankiertueen ensimmäinen osakiertue on ohi. Yleensä Dylan on loppuvuoden USA:n kiertueen jälkeen jatkanut keikkailua USA:ssa helmi-huhtikuussa, mutta nyt USA:ssakin nopeasti pahentunut Korona -tilanne johtanee siihen että Dylan joutuu taas pitämään pidemmän tauon keikkailussa. Loppukeväällä / kesällä Dylan on yleensä keikkaillut Euroopassa, mutta aika näyttää tuleeko nyt tähänkin pidempi väli. Koronan vuoksi Dylanin Euroopan kiertueet 2020 ja 2021 jäivät jo toteutumatta. Tosin ei niitä edes yritetty buukata eli Dylan ei lähtenyt mukaan tähän keikkojen siirtelyrumbaan jota artistit ovat näinä kahtena kuluneena Korona-vuonna harrastaneet. Alla toistaiseksi viimeisen Dylan -konsertin settilista (RARW-kappaleet merkitty boldattuna listauksessa):

2.12.2021 Washington, D.C., The Anthem

01 Watching The River Flow
02 Most Likely You Go Your Way (and I’ll Go Mine)
03 I Contain Multitudes
04 False Prophet

05 When I Paint My Masterpiece
06 Black Rider
07 I’ll Be Your Baby Tonight
08 My Own Version of You
09 Early Roman Kings
10 To Be Alone With You
11 Key West (Philosopher Pirate)
12 Gotta Serve Somebody
13 I’ve Made Up My Mind To Give Myself To You
14 Melancholy Mood
15 Mother of Muses
16 Goodbye Jimmy Reed

— bändiesittely
17 Every Grain of Sand

Harri Huhtanen 2022