Parhaat muusikot!

Suurin osa maailman ihmisistä tietää kuka on ELVIS, mutta harvassa ovat ne ihmiset, jotka tietävät ketkä soittivat Elviksen bändissä tai edes sitä, ettei Elvis säveltänyt itse kappaleitaan!

ElvisPresley

Populaarimusiikkia on levytetty nyt jo yli 100 vuoden ajan.  Suurimman osan tuosta ajasta tärkein esiintyjä musiikkitallenteissa on ollut laulaja. Hän on tähti ja muusikot ovat usein olleet lähes nimettömiä ja jääneet täysin tähden varjoon, vaikka musiikin kokonaisvaikutelma on paljon muutakin kuin laulajan esitys. Piristävä muutos tähän ”tähtisolisti  ja taustamuusikot” -asetelmaan koettiin rockin kultaisella kaudella eli suurinpiirtein vuosina 1965-1979, jolloin tärkeintä oli bändi ja yksittäiset soittajat. Toki vokalisti oli silloinkin tärkeä, mutta bändin liideri ja tähti saattoikin olla joku muu kuin laulaja.  1980- ja 1990-luvullakin maineeseen nousi bändejä, joissa soittavista muusikoista kirjoitettiin, mutta 2000-luvulle tultaessa alettiin palata vanhaan traditioon, jossa laulaja on tähti ja muusikot säestäjiä. TV:ssä alettiin järjestää American Idols -tyyppisiä kilpailuja, joiden tarkoitus oli löytää paras laulaja. Nämä kilpailut alleviivasivat aivan tarpeettomasti sitä, että laulaja on tärkein. 1960- ja 1970-luvuilla rockbändin keikoilla oli tavallista että esim. rumpali sai oman soolonumeronsa, joka pahimmillaan /parhaimmillaan (riippuen kuulijasta) saattoi kestää yli 20 minuuttia! Itse muistan miten vielä 1990-luvun alussa Santana Turussa  esiintyessään antoi basistinsa soittaa yli 10 minuutin kestoisen soolonumeron! Mutta nykyään tuo kaikki on ohi. Vaikuttaa siltä, ettei kukaan halua enää kuulla tuollaisia pitkiä instrumenttiesityksiä. Halutaan laulua eikä olla kiinnostuneista siitä kuka soittaa taustalla vai soittaako kukaan, sillä aika usein nykyään musiikista vastaavat taustanauhat.

Koska itse arvostan laulajien ohella rockmuusikkoja, avaan nyt tällaisen uuden sarjan, jossa aion käsitellä muusikkoja ja edellä kirjoittamastani johtuen otan vasta viimeiseksi käsittelyyn laulajat, koska haluan lähestyä tätä asiaa ikään kuin ”vastavirtaan” eli päinvastoin kuin mikä on vallitseva trendi vuonna 2020!

Harri Huhtanen 2020 

ZOMBIES: In The Beginning (2019)

zombies2019

Englanti tuotti paljon hienoja rock -bändejä ja -levyjä 1960-luvulla.  Suuri yleisö muistaa noista ajoista lähinnä  Beatlesin, Rolling Stonesin ja Whon, mutta todellisuudessa 1960-luvulla Englannissa levytti vähintään kymmenen yhtä hienoa bändiä levyjä, jotka eivät ole menettäneet tenhovoimaansa.

Kuten muutkin vähemmälle huomiolle jääneet 1960-luvun bändit Zombies oli aikanaan varsin lyhytikäinen. Bändi perustettiin 1962 ja lopetettiin jo viisi vuotta myöhemmin eli 1967. Zombies on kuitenkin jatkanut toimintaansa 2000-luvulla. Bändi on julkaissut 2000-luvulla kolme uutta levyä, jotka ovat:

As Far as I Can See… (2004)
Breathe Out, Breathe In (2011)
Still Got That Hunger (2015)

Zombiesien musiikin laadun todiste on se, että vaikka alkuperäinen bändi lopetti jo yli 50 vuotta sitten niin tasaisin väliajoin ilmestyy uusia Zombies -kokoelmia.  Viime vuonna ilmestyi taas mielenkiintoinen 5LP:n kokoelma, jossa on kahden alkuperäisen albumin (Begin Here 1965 ja Odessey And Oracle 1968)  lisäksi yksi levy äänitteitä, jotka piti julkaista vuonna 1969. Näitä äänitteitä ilmestyi 1980- ja 1990-luvuilla monilla enemmän tai vähemmän virallisilla julkaisuilla, mutta vasta vuonna 2000 tämä hyllytetty albumi julkaistiin levy-yhtiön toimesta virallisena versiona Japanissa nimellä R.I.P. En tiedä ovatko bändin jäsenet koskaan “siunanneet” tätä postuumia levyä, mutta se on nyt joka tapauksessa julkaistu myös tällä uudella 5LP:n kokoelmalla.  Lisäksi tässä boksissa on kaksi LP:tä jotka sisältävät Zombiesien singlejä, EP:eitä ja muuta materiaalia jota ei löydy kahdelta viralliselta albumilta. Alla näette mitä tämä boksi sisältää:

LP1   BEGIN HERE (1965)

Side One
1. Road Runner /  2. Summertime / 3. I Can’t Make Up My Mind
4. The Way I Feel Inside / 5. Work ‘n’ Play
6. You Really Got A Hold On Me/Bring It On Home To Me
7. She’s Not There

Side Two
1. Sticks And Stones / 2. Can’t Nobody Love You
3. Woman / 4. I Don’t Want To Know
5. I Remember When I Loved Her / 6. What More Can I Do
7. I Got My Mojo Working

LP2  EARLY DAYS

Side One
1. Whenever You’re Ready / 2. Don’t Go Away
3. She’s Not There [stereo version with studio chat]
4. I Love You / 5. Leave Me Be /  6. Indication

Side Two
1. She Does Everything For Me / 2. You Make Me Feel Good
3. Tell Her No / 4. I Want You Back Again [alternate version]
5. Kind Of Girl / 6. I Must Move

LP3  CONTINUE HERE

Side One
1. Sometimes /  2. It’s Alright With Me / 3. She’s Coming Home
4. I Want You Back Again / 5. Nothing’s Changed
6. Is This The Dream? / 7. Remember You

Side Two
1. Just Out Of Reach / 2. Remember You [OST version]
3. How We Were Before / 4. Gotta Get Hold Of Myself
5. Goin’ Out Of My Head /  6. I’ll Call You Mine [single version]

LP4  R.I.P. (unreleased recordings 1968)

Side One
1. She Loves The Way They Love Her / 2. Imagine The Swan
3. Smokey Day / 4. Girl Help Me
5. I Could Spend The Day / 6. Conversation Off Floral Street

Side Two
1. If It Don’t Work Out / 2. I’ll Call You Mine [overdubbed version]
3. I’ll Keep Trying / 4. I Know She Will
5. Don’t Cry For Me / 6. Walking In The Sun

LP5  ODESSEY AND ORACLE (1968)

Side One
1. Care Of Cell 44 / 2. A Rose For Emily
3. Maybe After He’s Gone / 4. Beechwood Park
5. Brief Candles / 6. Hung Up On A Dream

Side Two
1. Changes / 2. I Want Her, She Wants Me
3. This Will Be Our Year [mono mix] / 4. Butcher’s Tale (Western Front 1914)
5. Friends Of Mine / 6. Time Of The Season

Harri Huhtanen 2020

JEFF BECK : Still On The Run (2018)

jeffbeck1966

Päivitys 12.1.2023. Tätä päivitystä en olisi halunnut tehdä, mutta ei ole vaihtoehtoja. Eilen (11.1.23) tuli yllättävä suru-uutinen: Jeff Beck on kuollut!  Aiheesta tarkemmin täällä: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009321584.html

Päivitys 2.6.22. Jeff Beck esiintyy Helsingissä 19.6.22 ja Tampereella 20.6.22.

Legendaarinen kitaristi Jeff Beck (s.1944) aloitti uransa jo vuonna 1962 soittamalla paikallisissa bändeissä Englannissa. Hän on edelleen aktiivinen, mutta on jäänyt 2000-luvulla vähän muiden kitarasankarien varjoon. 60 vuoden kitaristin uran, tuhansien keikkojen ja kymmenien levyjen jälkeenkin Beck vaikuttaa vuonna 2018 julkaistussa hienossa TV -elämänkertadokumentissa Still On The Run yllättävän nuorekkaalta ja elinvoimaiselta. Dokumentti on esitetty ainakin kahdesti myös Suomen TV:ssä, viimeksi toukokuussa 2020.  Vaikuttavan dokumentista tekee joukko maailman maineikkaimpia rock-muusikkoja, joista jokainen ylistää ohjelmassa vuolaasti Beckiä. Erityisen hienoa oli nähdä Led Zeppelinin mystinen ja monien mielestä introvertti kitaristi Jimmy Page ohjelmassa niin helposti lähestyttävänä, charmikkaana ja avoimena. Hän kertoo ohjelmassa tutustuneensa Beckiin jo murrosikäisenä ja että he harjoittelivat yhdessä jo 1960-luvun alussa riffejä kuuntelemalla Amerikasta hankittuja rocklevyjä. Pagen puheesta kuultaa läpi aito arvostus ja ystävyys Beckiä kohtaan. Taloudellisesti Beck ja Page ovat nykyään kuin eri planeetoilta sillä Page on Zeppelin vuosien jälkeen multimiljönääri ja Beck huomattavasti vähemmän varakas ja ehkäpä juuri siksi Page oli niin innolla mukana tässä ohjelmassa. Hän selvästi haluaa auttaa ystäväänsä jonka soittoa ja lahjakkuutta hän arvostaa suuresti. Muita ohjelmassa Beckistä lausuntoja antaneita rocktähtiä ovat: Eric Clapton, Rod Stewart, David Gilmour, Ronnie Wood, Slash, Jan Hammer, Joe Perry ja Beth Hart. Melkoinen joukko “selkääntaputtelijoita” ja tukijoita siis on saatu kasaan ohjelmaa varten!  Ehkä pisimmälle kehuissaan menee Eric Clapton, joka toteaa ohjelmassa että kuultuaan ensimmäisiä kertoja Beckin soitoa hänestä alkoi tuntua että oli valinnut väärän ammatin!  Lyhyiden live- ja studiotallenteiden perusteella ainakin minulle jäi sellainen vaikutelma että Beckin huippuaikaa oli varsin lyhyeksi jäänyt kausi (1965-66) Yardbirds -yhtyeessä. Beck oli bändin kanssa kiertueella Amerikassa ja muut esiintyjät olivat teinipoppareita ja Yardbirds jäi porukassa Beckin mielestä täysin sivuraiteella. Niinpä Beck kertoo menneensä parin keikan jälkeen ystävänsä Pagen huoneeseen ja ja sanoneensa: “tässä on kitarani, hoida sinä homma loppuun” ja lähteneensä sen jälkeen takaisin Englantiin. Beckin versio poikkeaa Wikipediassa esitetystä versiosta, mutta totuus on joka tapauksessa se että Beck lopetti 60 keikan kiertueen jo muutaman keikan jälkeen. Hän myös kieltäytyi esiintymästä legendaarisella Woodstock 1969 -festivaalilla. Sellainen on Jeff Beck: arvaamaton ja omapäinen ja originelli kitaravelho, joka ei kumarra “rahan Jumalaa”, vaan pitää tärkeimpänä omaa vapauttaan ja omaa linjaansa musiikissa.

Harri Huhtanen 2020       

TOP 10 Kesäkuu 2020

Alla Kesäkuun 2020 TOP 10 albumilistani 

Genesis-Trespass1970

         ALBUMILISTA 150

01 (RE) GENESIS: Trespass (CD) (1970, p. 1985) (re from 1/08) (1+1kk)  
02 (02) LED ZEPPELIN: BBC Sessions (2CD) (R.1969-71, P. 1997) (2kk)
03  ( – )  BEATLES: With The Beatles (CD) (1963, p. 2009) (UUSI)
04 (03) DOORS: The Soft Parade (3CD + 1 LP) (1969,2019) (3kk)
05  (04) LEEVI AND THE LEAVINGS: Häntä koipien välissä (LP) (1988) (3kk)
06 (07) ERIC BURDON & THE ANIMALS: Winds Of Change (CD) (r.1967) (2kk)
07 ( – )   WIGWAM: Some Several Moons (2LP) (2005, Svart 2018) (UUSI)
08 (08) KEMOPETROL: Slowed Down (CD) (2000) (2kk)
09 (10) LEEVI AND THE LEAVINGS: Rakkauden planeetta (LP) (1995, Srt 2018) (2kk)
10 ( – )   MELANIE: Madrugada (LP) (1974) (UUSI)

Harri Huhtanen 2020

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 14

Vaikka Led Zeppelin esiintyi ensimmäisellä virallisella keikallaan 7.syyskuuta 1968 Gladsaxen Teen Clubilla edelleen nimellä Yardbirds ei vanhasta Yardbirdsistä ollut enää jäljellä muuta kuin kitaristi Jimmy Page! Tuolloin käytännössä kukaan ei tuntenut uutta bändiä, vuonna 2020 tilanne on täysin toinen, sillä nykyään Led Zeppelin on bändinä yhtä tunnettu kuin The Beatles.  Niinpä joitain vuosia sitten Gladsaxessa paljastettiin muistolaatta tuon historiallisen konsertin muistoksi.

ledzeppelin1968gladsaxe

Skandinavia 1968 -osa 1

Käytännössä vanha Yardbirds hajosi kesällä 1968 ja bändiin jäi vain kitaristi Jimmy Page, joka oli jo aikaisemmin ehtinyt sopia lyhyen 10 keikan klubikiertueen Ruotsiin ja Tanskaan syyskuuhun 1968. Nykyään tällaisessa tilanteessa kiertue olisi peruttu, mutta Page ei sitä halunnut tehdä, vaan lähti rohkeasti kiertueelle täysin uuden bändinsä kanssa käyttäen bändin vanhaa, Yardbirds – nimeä jolla keikkasopimukset oli tehty.  Joulukuussa 1968 Page väitti eräässä haastattelussa että uusi bändi oli ehtinyt harjoitella ennen kiertuetta uutta settiä vain 15 tuntia!  Tiettävästi vain vanha Yardbirds hitti For Your Love sekä avauskappale The Train Kept A-Rollin’ oli jätetty soittolistalle bändin vanhasta setistä!  Ne ruotsalaiset ja tanskalaiset Yardbirds -fanit, jotka olivat jo aikaisemmin hankkineet Yardbirds-levyjä olivat varmaan kuin puulla päähän lyötyjä kun se mitä he syyskuussa 1968 näkivät ja kuulivat oli jotain aivan muuta, sillä uuden ja vanhan Yardbirdsin musiikissa ei oikeastaan ollut enää muuta yhtymäkohtaa kuin Pagen kitarointi sekä se, että hän oli jo keväällä 1968 Yardbirdsien keikoilla soittanut bravuurinumeroitaan Dazed And Confused (jossa Page soittaa vilunjousella kitaraa)  sekä  White Summer  (pitkä, itämaisvaikutteinen instrumentaalikappale).  Uuden setin muut kappaleet olivat pitkiä hardrock -versioita traditionaalisista blues- ja folk- kappaleista. I Can’t Quit You Baby sekä You Shook Me oli kehitelty  Willie Dixonin lyhemmistä ja perinteisemmistä blueskappaleista. Babe I’m Gonna Leave You  puolestaan oli kehitelty Joan Baezin  balladista. How Many More Times  perustui osaltaan Muddy Watersin  How Many More Years kappaleeseen, mutta oli kokonaisuutena täysin erilainen. Page oli kehitellyt kappaletta jo alkuvuoden 1968 Yardbirds-keikoilla. Skandinavian keikoilla kuultiin ilmeisesti myös räjähtävä Communication Breakdown joka oli uuden bändin ensimmäisiä kokonaan omia sävellyksiä.

Harri Huhtanen 2020     

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 13

ledzeppelin1968gerrard2

NEW YARDBIRDS syntyy! -osa 4

Elokuun sessioiden määrää ja sisältöä ei tiedetä. Skandinavian kiertue alkoi 7.syyskuuta 1968  Tanskassa. Ensimmäinen keikka oli Kööpenhaminassa Gladsaxen Teen Clubilla. Setlists.fm -sivuston mukaan Zeppelin olisi jo tuolla keikkalla soittanut peräti seitsemän ykköslevyn yhdeksästä kappaleesta. Saman sivuston settilistan mukaan ainoastaan debyyttilevyn avaava Good Times, Bad Times sekä B-puolen avauskappale Your Time Is Gonna Come olisivat jääneet soittamatta tuolla keikalla. Jos Setlist.fm:n listaus pitää paikkansa voidaan tästä suoraan päätellä, että valtaosa debyyttialbumin kappaleista oli sovitettu ja harjoiteltu jo elokuussa 1968. Harmillisesti vain näistä harjoituksista kaikki tarkemmat tiedot edelleen puuttuvat.

Tärkeää on myös huomata, että bändin väliaikainen nimi New Yardbirds oli itse asiassa englantilaisen lehdistön keksimä, sillä debyyttilevyn säilyneissä studionauhoissa bändi on edelleen nimetty The Yardbirdsiksi. Samoin Skandinaviassa lehdistö kirjoitti bändistä “Jimmy Pagen Yardbirdseinä” eli sielläkään tuota “New”-etuliitettä ei itse asiassa  käytetty.

Harri Huhtanen 2020      

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 12

ledzeppelin1968gerrard

Kuvassa vasemmalta oikealle: Robert Plant, John Bonham, John Paul Jones ja Jimmy Page.

NEW YARDBIRDS syntyy! -osa 3

Mitä tapahtui elokuussa 1968?  Tiedot tästä ovat edelleen puutteellisia, vaikka kysymys koskee rockhistorian  yhden merkittävimmän bändin muodostumista ja “lihaksi tulemista”. Page oli onnistunut kesällä 1968 kokoamaan itselleen täysin uuden Yardbirds-bändin, mutta se ei suinkaan voisi esiintyä 7.syyskuuta 1968 alkavalla Skandianavian kiertueella jos settiä ei olisi harjoiteltu. Harjoituksille jäi hyvin pieni aika-ikkuna, koska myöhemmin julkaistut haastattelut kertovat että 31.7.68  keikan jälkeen Bonhamille tehty tarjous ei mennyt läpi.  Ei ole tiedossa milloin tarkkaan ottaen Bonham hyväksyi Pagen tarjouksen.  Netissä kirjoitetaan että ensimmäinen uuden bändin harjoitussessio olisi järjestetty 12.elokuuta 1968. Page ja Plantin haastatteluissa päivämäärä on kuitenkin 19.elokuuta 1968.  Suurempi merkitys kuin onko 12. vai 19. oikea päivämäärä on sillä miten monta harjoitustilaisuutta ennen kiertuetta järjestettiin, koska on vaikea uskoa että tuleva Zeppelin olisi lähtenyt Skandinaviaan yhden harjoitusillan perusteella, varsinkin kun kyseessä eivät olleet vanhat Yardbirds -hitit vaan setti koostui pääasiallisesti tulevan Led Zeppelin I albumin kappaleista.   Suuri sensaatio olisi jos näistä harjoitussessioista löytyisi nauhoitus. Kokeneena sessiomiehenä Page varmaankin tajusi että uuden bändin harjoitukset kannattaa äänittää.  Tällaisesta ei tietääkseni ole ollut puhetta missään julkaistussa haastattelussa, mutta aina voi toivoa että harjoitussessioiden nauhat olisi aikanaan tehty ja että ne joskus julkaistaisiin.

Harri Huhtanen 2020     

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 11

Muutamissa Pagea käsittelevissä artikkeleissa ja kirjoissa on virheellisesti oletettu että Pagen Lontoon ”Boathouse” oli jokin vaatimaton Thamesille ankkuroitu vene, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Alla olevassa kuvassa valkoinen talo Thamesin rannalla on se, jossa Page asui 1967- 1973 ja talossa on vaikka mitä: uima-allas, iso keittiö, monta makuuhuonetta ja niin edes päin. Pagen jälkeen eräs myöhempi omistaja myi talon 1,8 miljoonalla dollarilla!  Page ja Plant eivät siis kohdanneet tasavertaisina, koska Page oli jo vuonna 1968 rikas, Plant sen sijaan vastaa haaveili maineesta ja mammonasta.      

yardbirds1968jimmysboathouse

NEW YARDBIRDS syntyy! -osa 2

Kesäviikko jonka Robert Plant vietti Pagen ylellisessä Lontoon asunnossa kului Pagen levykokoelmaa kuunnellessa ja muodostettavan bändin uutta settiä suunnitellessa. Molemmat pitivät Joen Baezin esityksestä Babe I’m Gonna Leave You .  Baezin versio perustui Anne Bredonin 1950-luvulla säveltämään kappaleeseen.  Page halusi tehdä siitä hardrock-version.

Vierailun loppupuolella Plant ehdotti, että Page valitsisi uuden bändin rumpaliksi ystävänsä John Bonhamin, jonka hän kehui olevan aivan loistava. Page teki työtä käskettyä ja meni 31.heinäkuuta 1968 Grantin kanssa Pohjois-Lontoon Hampsteadissa sijaitsevaan klubiin katsomaan Tim Rosen   bändissä rummuttavaa Bonhamia. Page oli aivan myyty konsertin  jälkeen.  Bonham ei aluksi ihastunut Pagen tarjouksesta liittyä uuteen bändiin, koska hän oli taloudellisesti tiukoilla ja velkaa isälleen. Roselta hän sai säännölliset tulot eikä hän halunnut vaarantaa sitä. Edes Plantin taivuttelu ei tehonnut Bonhamiin.  Lopulta ongelma ratkaistiin siten, että Page ja Grant tulivat tapaamaan Bonhamia ja lupasivat hänelle enemmän kuin mitä Rose maksoi hänelle.

Bändissä oli nyt kitaristi, laulaja ja rumpali. Alkuperäisen Yardbirds basistin Chris Drejan (s. 1945) piti jatkaa, mutta ehkä hän aavisti että kehitteillä oli jotain niin suurta ettei hänellä tulisi olemaan enää sijaa bändissä ja niinpä hän erosi itse. Pagen onneksi hänen tuttunsa John Paul Jones  tarjoitui tulemaan basistiksi.  Jones oli Pagen ohella Lontoon tunnetuimpia ja käytetyimpiä studiomuusikoita ja Pagen tapaan hän oli kyllästynyt tekemään tilaustöitä, jotka olivat entistä useimmin pelkkää muzakia mainoksiin. Jones oli hyvä valinta sillä basson lisäksi hän hallitsi kosketinsoittimet ja teki myöhemmin Led Zeppelinille muutamia todella hienoja kappaleita.

Tässä vaiheessa bändin nimi oli edelleen Yardbirds , mutta varsin nopeasti kaikki osapuolet tajusivat ettei se ollut hyvä nimi, koska legendaarinen kokoonpano Page-Plant-Jones- Bonham tulisi olemaan  jotain paljon, paljon suurempaa kuin Yardbirds!

Harri Huhtanen 2020     

 

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 10

NEW YARDBIRDS syntyy! -osa 1

Yardbirdsien viimeinen keikka oli Englannissa 7.heinäkuuta 1968 ja seuraava keikka oli buukattu Tanskaan tasan kahden kuukauden päähän. Page oli melkoisen haasteen edessä. Hänen piti kahdessa kuukaudessa kasata uusi bändi ja opettaa uusille soittajille Yardbirdsien setti!  Ja tämä kaikki kesäaikaan jolloin porvarillisten ammattien harjoittajat yleensä lomailevat. Mutta rockissa kaikki on toisin!  Siinä ei katsota vuodenaikaa tai työtunteja, vaan eletään hetkessä. Page päätti aloittaa uuden bändin kasaamisen laulajasta, koska hän ei itse katsonut olevansa riittävän hyvä laulajana. Aluksi hän kaavaili uuden Yardbirdsien laulajaksi Small Facesien Steve Marriotia, mutta  kun bändin manageri uhkasi häntä fyysisellä väkivallalla jos Page kaappaisi Marriotin niin Page katsoi parhaaksi luopua Marriotin kosiskelusta. Seuraavaksi Page lähestyi nousevaa, 18-vuotiasta bluestähteä Terry Reidiä. Tämä ei suostunut Pagen tarjoukseen, mutta suositteli uuden bändin laulajaksi birminghamilaista 19-vuotiasta Robert Plantia. Plant ei tuohon aikaan ollut vielä saavuttanut nimeä, mutta halusi ehdottomasti pois kotikaupunginsa pienistä ympyröistä. Plant oli väliaikaisesti liittynyt omituiseen bändiin nimeltä Obs-Tweedle ja teki bändin kanssa keikkoja kesä-heinäkuussa 1968. Plant ei vielä tuolloin tiennyt että hänen tulevaisuutensa tulisi radikaalisti muuttumaan kun hän ledzeppelinplant1968soitti parillekymmenelle opiskelijalle 20.heinäkuuta 1968  keikan Walsallin Wert Midlands College Of Educationissa. Yleisössä oli kuitenkin Lontoosta tulleet Page, Dreja ja Grant. Robert Plantin esitys teki vaikutuksen Pageen, mutta hän ei kuitenkaan vielä tuolloin tehnyt mitään tarjousta, koska hän ihmetteli miksi niin loistava laulaja oli ollut niin pitkään pimennossa. Page oli huolestunut siitä, että Plantilla oli jokin vajavuus, jonka vuoksi hän ei ollut noussut maineeseen, vaikka oli loistava laulaja. Pagella oli kuitenkin rajoitetusti aikaa pohtia valintojaan, koska jo 7.syyskuuta hänellä piti olla esiintymiskykyinen bändi kasassa Tanskan keikkaa varten. Niinpä hän komensi manageri Grantin ottamaan yhteyttä Robert Plantiin. Siihen aikaan ei ollut käytössä sähköpostia, eikä edes faksia, joten Grant lähetti tarjouksensa Plantille sähkeenä. Siinä luki: “ Tärkeää – Robert Plant. Olen tavoitellut sinua puhelimitse. Soita, jos kiinnostaa liittyä Yardbirdsiin.”   Plant ei vastannut heti, hän epäili jutun toimivuutta, mutta soitti sitten lopulta Grantille. Tämä johti kutsuun saapua Pagen kotiin Lontoossa. Plant oli siinä vaiheessa tyhjätasku, Page sen sijaan varakas. Page oli kerännyt omaisuutensa sadoista sessioista joita hän oli tehnyt jo ennen Yardbirds -aikaa ja tietenkin hänen omaisuutensa karttui entisestään hänen olleessan Yardbirdsissä 1966-68, jolloin bändi alkoi saada mainetta USA:ssa. Page halusi varmistua että hän oli palkkaamassa oikean miehen ja siksi oli tärkeää tutustua uuteen laulajaan perinpohjaisesti.  Plant asui Pagen luona peräti viikon ajan. Yhteys syntyi keskusteluista ja musiikin kuuntelusta tuon viikon aikana.

Harri Huhtanen 2020     

TOP10 Toukokuu 2020

Alla Toukokuun 2020 TOP 10 albumilistani

OMDarcandmor

         ALBUMILISTA 149

01  (02) OMD*: Architecture & Morality (RE from 3/08) (LP) (1981)  (1+3kk)
02  ( – ) LED ZEPPELIN: BBC Sessions (2CD) (R.1969-71, P. 1997) (UUSI)
03  (03) DOORS: The Soft Parade (3CD + 1 LP) (1969,2019) (2kk)
04  (04) LEEVI AND THE LEAVINGS: Häntä koipien välissä (LP) (1988) (2kk)
05 (08) STEVE HACKETT: Spectral Mornings (LP) (1979) (3kk)
06  (07) 10 CC: Live And Let Live (2LP) (1977) (2kk)
07  ( – ) ERIC BURDON & THE ANIMALS: Winds Of Change (CD) (r.1967) (UUSI)
08  ( – ) KEMOPETROL: Slowed Down (CD) (2000) (UUSI)
09  ( –  ) OZZY OSBORNE: Bark At The Moon (CD) (1983) (UUSI)
10  ( – ) LEEVI AND THE LEAVINGS: Rakkauden planeetta (LP) (1995, SR 2018) (UUSI)

*ORCHESTRAL MANOEUVERS IN THE DARK

OMD:n A&M -albumi on yksi Englannin uuden aallon hienoimpia tuotoksia, ellei peräti hienoin. Ostin tämän LP:n joskus 1980-luvun alkupuolella käytettynä jostain turkulaisesta divarista ja olen sen jälkeen lähes vuosittain kuunnellut tätä ja aina levy vaan kuulostaa yhtä hyvältä. Niinpä nostin sen jo ensimmäisen vuoden (2008) TOP10  listalleni ja nyt taas on aika julkituoda se miten hienosta levystä on kyse!

Harri Huhtanen 2020