Suurin osa maailman ihmisistä tietää kuka on ELVIS, mutta harvassa ovat ne ihmiset, jotka tietävät ketkä soittivat Elviksen bändissä tai edes sitä, ettei Elvis säveltänyt itse kappaleitaan!

Populaarimusiikkia on levytetty nyt jo yli 100 vuoden ajan. Suurimman osan tuosta ajasta tärkein esiintyjä musiikkitallenteissa on ollut laulaja. Hän on tähti ja muusikot ovat usein olleet lähes nimettömiä ja jääneet täysin tähden varjoon, vaikka musiikin kokonaisvaikutelma on paljon muutakin kuin laulajan esitys. Piristävä muutos tähän ”tähtisolisti ja taustamuusikot” -asetelmaan koettiin rockin kultaisella kaudella eli suurinpiirtein vuosina 1965-1979, jolloin tärkeintä oli bändi ja yksittäiset soittajat. Toki vokalisti oli silloinkin tärkeä, mutta bändin liideri ja tähti saattoikin olla joku muu kuin laulaja. 1980- ja 1990-luvullakin maineeseen nousi bändejä, joissa soittavista muusikoista kirjoitettiin, mutta 2000-luvulle tultaessa alettiin palata vanhaan traditioon, jossa laulaja on tähti ja muusikot säestäjiä. TV:ssä alettiin järjestää American Idols -tyyppisiä kilpailuja, joiden tarkoitus oli löytää paras laulaja. Nämä kilpailut alleviivasivat aivan tarpeettomasti sitä, että laulaja on tärkein. 1960- ja 1970-luvuilla rockbändin keikoilla oli tavallista että esim. rumpali sai oman soolonumeronsa, joka pahimmillaan /parhaimmillaan (riippuen kuulijasta) saattoi kestää yli 20 minuuttia! Itse muistan miten vielä 1990-luvun alussa Santana Turussa esiintyessään antoi basistinsa soittaa yli 10 minuutin kestoisen soolonumeron! Mutta nykyään tuo kaikki on ohi. Vaikuttaa siltä, ettei kukaan halua enää kuulla tuollaisia pitkiä instrumenttiesityksiä. Halutaan laulua eikä olla kiinnostuneista siitä kuka soittaa taustalla vai soittaako kukaan, sillä aika usein nykyään musiikista vastaavat taustanauhat.
Koska itse arvostan laulajien ohella rockmuusikkoja, avaan nyt tällaisen uuden sarjan, jossa aion käsitellä muusikkoja ja edellä kirjoittamastani johtuen otan vasta viimeiseksi käsittelyyn laulajat, koska haluan lähestyä tätä asiaa ikään kuin ”vastavirtaan” eli päinvastoin kuin mikä on vallitseva trendi vuonna 2020!
Harri Huhtanen 2020







soitti parillekymmenelle opiskelijalle 20.heinäkuuta 1968 keikan Walsallin Wert Midlands College Of Educationissa. Yleisössä oli kuitenkin Lontoosta tulleet Page, Dreja ja Grant. Robert Plantin esitys teki vaikutuksen Pageen, mutta hän ei kuitenkaan vielä tuolloin tehnyt mitään tarjousta, koska hän ihmetteli miksi niin loistava laulaja oli ollut niin pitkään pimennossa. Page oli huolestunut siitä, että Plantilla oli jokin vajavuus, jonka vuoksi hän ei ollut noussut maineeseen, vaikka oli loistava laulaja. Pagella oli kuitenkin rajoitetusti aikaa pohtia valintojaan, koska jo 7.syyskuuta hänellä piti olla esiintymiskykyinen bändi kasassa Tanskan keikkaa varten. Niinpä hän komensi manageri Grantin ottamaan yhteyttä Robert Plantiin. Siihen aikaan ei ollut käytössä sähköpostia, eikä edes faksia, joten Grant lähetti tarjouksensa Plantille sähkeenä. Siinä luki: “ Tärkeää – Robert Plant. Olen tavoitellut sinua puhelimitse. Soita, jos kiinnostaa liittyä Yardbirdsiin.” Plant ei vastannut heti, hän epäili jutun toimivuutta, mutta soitti sitten lopulta Grantille. Tämä johti kutsuun saapua Pagen kotiin Lontoossa. Plant oli siinä vaiheessa tyhjätasku, Page sen sijaan varakas. Page oli kerännyt omaisuutensa sadoista sessioista joita hän oli tehnyt jo ennen Yardbirds -aikaa ja tietenkin hänen omaisuutensa karttui entisestään hänen olleessan Yardbirdsissä 1966-68, jolloin bändi alkoi saada mainetta USA:ssa. Page halusi varmistua että hän oli palkkaamassa oikean miehen ja siksi oli tärkeää tutustua uuteen laulajaan perinpohjaisesti. Plant asui Pagen luona peräti viikon ajan. Yhteys syntyi keskusteluista ja musiikin kuuntelusta tuon viikon aikana.