20170220hh
Tekijä: HarriH
Brian Wilson presents Pet Sounds – Pori Jazz 13.7.2017 !
Pori Jazz tiedottaa:
The Beach Boysin johtohahmona ja yhtenä kaikkien aikojen tärkeimmistä pop-säveltäjistä tunnettu Brian Wilson tuo Poriin ison yhteensä, joka esittää The Beach Boysin legendaarisen Pet Sounds -albumin kokonaisuudessaan. Brian Wilson vetäytyi kiertueilta jo vuonna 1964, minkä jälkeen hän keskittyi säveltämiseen ja studiotyöskentelyyn. Wilsonin sävellyskynästä syntyi ikonisen aseman myöhemmin saavuttanut Pet Sounds -albumi, joka julkaistiin keväällä 1966 – vain pari kuukautta ennen ensimmäistä Pori Jazz -festivaalia. Albumi oli 23-vuotiaalta Brian Wilsonilta mestarillinen taidonnäyte, jossa hänen upeat sävellyksensä yhdistyivät kokonaisvaltaiseen ja aikaansa edellä olleeseen musiikilliseen näkemykseen. Yhtenä pop-historian tärkeimmistä albumeista pidetty Pet Sounds tarjosi sellaisia klassikkoraitoja kuin Wouldn’t It Be Nice ja God Only Knows, jonka Paul McCartney on rankannut hienoimmaksi ikinä sävelletyksi kappaleeksi. Kun yhdysvaltalainen Rolling Stone -lehti listasi 500 kaikkien aikojen parasta albumia, löytyi Pet Sounds sijalta kaksi. Maineikkaan albumin nauhoitussessioissa syntyi myös muun muassa Good Vibrations -kappale, joka ei mahtunut mukaan Pet Soundsille, mutta josta tuli julkaisunsa jälkeen The Beach Boysin ehkäpä isoin hitti.
Brian Wilson palasi esiintymislavoille 1990-luvun lopulla. Suomessa hän ei ole ikinä esiintynyt omilla kiertueillaan eikä The Beach Boysin konserteissa. Poriin Wilson tuo ison yhtyeensä, jossa ovat mukana The Beach Boysin alkuperäisjäsen Al Jardine sekä 1970-luvulla yhtyeeseen kuulunut Blondie Chaplin. Konsertissa kuullaan Pet Sounds -pitkäsoitto kokonaisuudessaan alusta loppuun sekä joukko hittejä The Beach Boysin ja Brian Wilsonin muusta tuotannosta. Brian Wilson presents Pet Sounds -nimen alla esiintyvä kokoonpano on kiertänyt aktiivisesti maailmaa viimeisen vajaan vuoden ajan, ja nyt se saapuu vihdoin myös Suomeen. Pori Jazzissa on koettu vuosien varrella lukuisia unohtumattomia konserttielämyksiä, joiden joukkoon saadaan heinäkuussa ainutlaatuinen lisäys.
Torstain 137. konsertin aiemmin julkistettuja esiintyjiä ovat Wilco ja Bill Frisell Trio. Päivän ohjelmisto täydentyy kevään aikana lukuisilla uusilla nimillä. Pori Jazzin pääsyliput ovat myynnissä edulliseen S-Etuhintaan rajoitetun ajan.
Pori Jazz 13.7.2017
Brian Wilson presents Pet Sounds
(Performing with special guests Al Jardine and Blondie Chaplin)
Lue lisää ja osta lippusi: www.porijazz.fi
20170220hh
Leonard Cohen: The Future 1992

Päivitys 4.3.2022. Tällä hetkellä vuonna 2016 edesmenneen Leonard Cohenin The Future kuulostaa ajankohtaisemmalta kuin ehkä koskaan aikaisemmin…
Levyn kappaleet: The Future / Waiting for the Miracle (Cohen, Sharon Robinson) / Be for Real (Frederick Knight) / Closing Time / Anthem / Democracy / Light as the Breeze / Always (Irving Berlin) / Tacoma Trailer
Muusikot: Leonard Cohen – laulu, ohjelmointi, skasofoni ja viulu / Bob Metzger, Paul Jackson Jr., Dean Parks, Dennis Herring – kitarat / Freddie Washington, Bob Glaub, Lee Sklar – bassot / Steve Lindsey, Greg Phillinganes, Jeff Fisher, Randy Kerber, John Barnes, James Cox, Mike Finnigan, Stephen Croes –kosketinsoittimet / Steve Meador, James Gadson, Vinnie Colaiuta, Ed Greene, Lenny Castro – rummut ja muut lyömäsoittimet / Brandon Fields, Lon Price – tenori saksofoni / Greg Smith – baritoni saksofoni / Lee Thornburg – trumpetti / Bob Furgo – viulu / Anjani Thomas, Jacquelyn Gouche-Farris, Tony Warren, Valerie Pinkston-Mayo, Julie Christensen, Perla Batalla, David Morgan, Jennifer Warnes, Edna Wright, Jean Johnson, Peggi Blu – taustalaulu / The L.A. Mass Choir – kuoro-osuudet, ohjaajana Donald Taylor
Pitkään luultiin ,että Leonard Cohenin 9.studioalbumi jäisi hänen viimeisekseen, sen verran rankkoja tämän vuonna 1992 ilmestyneen The Future -albumin tekstit olivat. Jo albumin avauskappale on mykistävä! Cohen suorastaan sylkee tulta ja tappuraa kritisoidessaan nykyistä maailmanmenoa:
Give me crack and anal sex
Take the only tree that’s left
And stuff it up the hole
In your culture
Give me back the Berlin wall
Give me Stalin and St. Paul
I’ve seen the future, brother:
it is murder.
Avauskappale kuuluu Leonard Cohenin laulukatalogin eliittiin. Sanoituksessa on pyhää vihaa ja tekstistä paistaa katkeruus, joka on lähes yliampuvaa, en voi muuta kuin nostaa hattua avauskappaleelle. Se toimii upeasti sekä sanoituksen että musiikin osalta! Epätoivosta ja äärimmäisen synkästä tulevaisuudenkuvasta siirrytään yllättäen kiihkeätunnelmaiseen rakkauslauluun Waiting For the Miracle:
I haven’t been this happy
Since the end of World War II
Tällainen täyskäännös on kuulijasta hämmentävä. Ensin räjäytetään kuulijan kasvoille se, miten kamalassa tilassa maailma on ja jotta mitään ei jäisi epäselväksi, ennustetaan että tulevaisuudella ei ole mitään hyvää tarjottavanaan. Sitten siirrytään yhteiskunnallisista profetioista suoraan yksityisen ihmisen elämään ja kerrotaan, ”etten ole ollutkaan näin onnellinen toisen maailmansodan jälkeen”.
Itsenäisinä molemmat kappaleet ovat upeita, mutta ajatustavan, aiheen ja näkökulman äkillinen 360 asteen muutos tuntuu kuulijasta liian jyrkältä. Sama ongelma vaivaa kaikkia muitakin levyn kappaleita: ne tuntuvat irrallisilta. En tiedä, miten kauan The Futurea äänitettiin, mutta CD:n mukana tulevassa tekstivihkosessa on myös tiedot kappaleiden tuottajista, jotka ovat: Yoav Goren, Steve Lindsey, Rebecca Mornay ja Bill Ginn.
Uskon, että The Future kokonaisuutena on hieman epäonnistunut juuri siksi, että on käytetty neljää tuottajaa, jolloin levyn soundin ja ajatusmaailman koherenssia ei ole saavutettu. Levyn yhdeksästä kappaleesta useampi on yksittäisenä hieno, mutta levyn musiikillinen ja ajatuksellinen kokonaisuus jää ajoitain vähän irralliseksi. Levyn kappaleet eivät muodosta jatkumoa ja epäsymmetria muodostuu myös siitä, että avauskappale julistaa maailman tuhoa ja sitten kaksi viimeistä kappaletta ovat Irvin Berlinin 1925 kirjoittama Always sekä Cohenin kirjoittama erikoinen intrumentaali Tacoma Trailer. Mikä on The Futuren kappaleiden yhteinen nimittäjä? En usko ,että sellaista on. Mutta kuten sanottu: avauskappale on mestarillinen ja se jo yksinään nostaa The Futuren keskivertolevyjen yläpuolelle ja lisäksi levyllä on muitakin hienoja kappaleita. Mestariteokseksi The Futurea ei voi kuitenkaan kutsua, koska se on materiaaliltaan niin hajanainen.
Parhaiden biisiensä ansiosta hyvä levy! ♠ ♠ ♠ ♠ +
Harri Huhtanen 2007
Blondie julkaisee 11. studioalbuminsa toukokuussa 2017 !
Legendaarinen amerikkalaisbändi Blondie on ollut taas studiossa ja julkaisee 11.studiolevynsä, nimeltään Pollinator, 5.5.2017. Alla lisätietoja:
20170216hh
TOP 10 Lokakuu 2009
Alla lokakuun 2009 TOP10 albumilistani:
ALBUMILISTA 22
01. (01 ) MUDDY WATERS: The Complete Muddy Waters 1947-67 (9CD) (1992) (3kk)
02. (03) GENESIS: Foxtrot (LP) (1972) (4kk)
03. (02) THE BEATLES: 1967-1970 (2LP) (1973) (2kk)
04. (04) GENESIS: Genesis Archive 1967-75 (4CD) (1998) (3kk)
05. (05) JOY DIVISION: Heart And Soul. (4CD) (rec. 1978-81, prod.1997/2008) (6kk)
06. (– ) SANTANA: Abraxas. (LP) (1970) (UUSI)
07. (–) NEIL YOUNG: Unplugged (CD) (1993) (UUSI)
08. (– ) NIRVANA: Nevermind (CD) (1991) (UUSI)
09. (– ) THE BEATLES: Beatles For Sale (CD) (1964, 2009) (RE, 2kk)
10. (– ) YES: Time and a Word (LP) (1970) (UUSI)
Santana on pitkän linjan rockartisti, joka oli pakko lopulta ottaa mukaan näille listoille. Minulla on muistaakseni yli 20 Santanan vinyylilevyä. Eniten pidän nimenomaa näistä alkupään levyistä, joissa on hyvin intensiivinen ja täyteläinen soundi. Santana ei yksin olisi pystynyt tekemään Abraxasin tasoista levyä, vaan siihen tarvittiin joukko erittäin lahjakkaita soittajia, jotka kerääntyivät Santana-brändin alle levyttämään tämän levyn.
Nirvanaa pidetään 1990-luvun merkittävimpänä uutena bändinä. Nevermind albumi on saavuttanut lähes ikonostaattisen aseman kriitikkojen kirjoituksissa. Kuuntelin levyn monen vuoden tauon jälkeen ja täytyy sanoa, että kokonaisuus ei ole niin hyvä kuin mitä erilaiset TV-dokumentit antavat ymmärtää. Merkittävä levy silti ja siksi nostin sen hetkeksi TOP10 listalleni.
Bob Dylanin Nobel -palkinto 2016 – Take 11
Kuten kaikki varmaan tietävät, Dylan ei itse ollut paikalla, vaan puheen luki hänen puolestaan USA:n Ruotsin suurlähettiläs Azita Raji.
Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan täällä:
http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/2016/dylan-speech.html
Katso myös:
http://harrih.forumup.com/viewtopic.php?p=11887&mforum=harrih#11887
20170212hh
Bob Dylanin Nobel -palkinto -Take 10
Helmikuun lopussa Helsingissä, Arabianrannan kirjastossa järjestetään mielenkiintoinen keskustelutilaisuus ja illan aikana kuullaan myös musiikkiesityksiä. Tarkempia tietoja tapahtumasta alla olevan linkin avulla:
Lämmin kiitos Jukka Halttuselle uutisvinkistä!
20170212hh
Bob Dylan Euroopassa 2017 (päivitetty konserttilistaus)
Bob Dylanin Euroopan kiertue 2017 on täydentynyt yhdeksällä konsertilla. Edellisen listauksen julkaisin 13.12.2016 tässä Rock News -kategoriassa. Siksi listaan nyt vain konsertit, jotka Dylanin manageritoimisto on vahvistanut mainitun päivämäärän jälkeen:
THE NEVER ENDING TOUR 2017 (lisäkonsertit)
11.04. Hamburg, Germany – Barclaycard Arena
12.04. Lingen, Germany – Emslandhallen
13.04. Düsseldorf, Germany – Mitsubishi Electric Halle
18.04. Amsterdam, Netherlands – Heineken Music Hall (3.konsertti!)
20.04. Paris, France – Zenith Paris
25.04. Frankfurt, Germany – Festhalle
(tarkemmin katso: http://harrih.forumup.com/index.php?mforum=harrih)
28.04. London, England – London Palladium
29.04. London, England – London Palladium
30.04. London, England – London Palladium
20170212hh
Saved 1980 (take 1)
Tästä levystä on vaikea kirjoittaa, niin ristiriitaisen vastaanoton se aikanaan sai maailmalla. Muistan miten Suomessakin tätä 1980‑luvun alussa ”valistuneissa” rockpiireissä vihattiin, jopa enemmän kuin Slow Trainiä (1979)! Myös minä olin ”Pietari”, joka kielsi ”Jeesuksen” kolmasti eli uskoin kavereiden kauhutarinoita ja panttasin levyn ostoa varmaan kolme vuotta. Lopulta sitten ostin levyn divarista käytettynä. Sanoitukset olivat todella junttaavia tyyliin: ”Oletko valmis?” tai ”Etkö usko” jne. Niinpä ensimmäisenä kuunteluvuonna (1982?) levy meni minulta vähän ohi ja jäi hyllyyn pölyttymään vuosiksi. 1990‑luvun alussa ryhdyin kirjoittamaan aktiivisesti Dylanista ja otin levyn uuteen kuunteluun. Heureka! Yhtäkkiä levy kolahti minulle aivan uskomattomalla tavalla. Olin todella ollut ”sokea” kun en ymmärtänyt 1980‑luvulla, miten hienon levyn Dylan oli tehnyt! Sen jälkeen olen vuosi vuodelta alaknut arvostaa yhä enemmän Savedia. Tänään (2006) viimeksi kuuntelin levyn uudestaan ja edelleen, yli 20 vuotta ensimmäisen kuuntelun jälkeen albumin parhaat kappaleet kuulostavat todella upeilta.

Minusta parasta tässä levyssä on se hämmästyttävä vilpittömyys ja antaumus, jolla Dylan esittää nämä kappaleet. Jopa 1960‑luvun mestarilevyillään Dylan jää ajoittain artistina varsin etäiseksi ja esim. jotkut The Freewheelin’in esityksistä ovat turhan pidättyneitä ja ”kliinisiä”. Savedilla Dylan kirjaimellisesti vuodattaa ”sydänvertaan”. Koko Dylanin tuotannosta ei löydä montaa levyä, joilla Dylan riisuu itsensä yhtä ”alastomaksi”. Tällä levyllä mikään ei ole feikkiä tai laskelmoitua, Dylanin julistus menee luihin ja ytimiin saakka. Musiikki on hienoa, kappaleet ovat hienoja ja säestysryhmä sopii loistavasti juuri näihin kappaleisiin. En arvioi tai arvosta tätä levyä (kristillis)aatteellisesti, vaan nimenomaa taiteellisesti.
Erinomainen levy * * * * ½
Yllä oleva arvostelu ilmestyi Winterludessa jo yli kymmenen vuotta sitten, joten tarkoitus on kirjoittaa tästä levystä myöhemmin uusi arvostelu ja siksi otsikossa on maininta Take 1.
Harri Huhtanen 2006
Bob Marleyn kadonneet nauhat löytyivät ja pelastettiin!
Rumba kertoo mielenkiintoisen tarinan Bob Marleyn kadonneiksi ja menetetyiksi luultujen nauhojen löytymisestä ja restauroinnista:
20170206hh