Goerge Orwell (1903-1950) ja muutamat muut profeetat ennustivat että jo 1980-luvulla maailma olisi vaipunut totaalisen diktatuurin ikeeseen. Onneksi nämä dystopiat eivät toteutuneet, vaan globalisaatio on koko ajan edennyt, vaikka sillä onkin ollut myös ikäviä sivuvaikutuksia. Kaikesta huolimatta kuitenkin Hyvää 2020 -lukua kaikille Winterluden lukijoille!
Harri Huhtanen 2020
TEMPEST – päiväkirja 20.kesäkuuta 2013
DUQUESNE WHISTLE (laulu no.1)
Duquesne oli Pennsylvanian rautatieyhtiön vanha juna, joka kulki aikanaan Pittsburghista NYC:in Penn Stationille. Jotkut dylanologit olettavat Duquesnen viittaavan lisäksi Duquesnen terästehtaaseen, joka myös sijaitsi Pennsylvaniassa.
That Duquesne train gonna ride me night and day / You say I’m a gambler, you say I’m a pimp / But ain’t neither one
Vaikka melodisesti laulu on kepeän svengaava, on lyyrikoissa uhkaa ja lopunajan tunnetta. Mystiikkaa lisää se, että New York Timesin uutisen mukaan 1921 salama löi Duquesnen junaan.
Blowing like she never blowed before / Blue light blinking, red light glowing
”Blue light blinking” merkitsee rautatieläisten kielessä sitä ,että miehiä on työssä veturin alla. ”Red” taas merkitsee pysähtymistä ja vaaraa eli tässä yhteydessä varoitusta lopun alusta.
Listen to that duquesne whistle blowing / Blowing like it’s gonna sweep my world away
Dylan on jälleen täysin jäljittelemätön ja omassa, yksinäisessä kategoriassaan! Musiikillisesti, teemallisesti ja lyriikoiltaan erinomainen kappale!
Harri Huhtanen 2013
Tänään (2.1.2021) klo 23.40 alkaen YLE Teema esittää laskujeni mukaan jo kolmannen kerran Whatelyn erinomaisen Bowie-trilogian päätösosan Finding Fame (2019). Jos ette vielä ole sitä nähneet, niin katsokaa ihmeessä. Tavallaan se on ehkä paras noista kolmesta dokumentista, ehkä siksi että siinä on niin paljon sellaista asiatietoa ja kuvamateriaalia jota ei ole koskaan aikaisemmin esitetty.
Englantilainen TV-tuottaja ja ohjaaja Francis Whately tutustui David Bowieen jo 1990-luvulla ja he ystävystyivät. Heillä oli myös muutamia yhteisiä taideprojekteja, jotka eivät kuitenkaan saavuttaneet suurempaa julkisuutta. Jo paljon ennen kuin Bowie sairastui sopi Whately Bowien kanssa dokumentin David Bowie: Five Years (2013) tekemisestä. Tavallaan se oli biografia mutta Bowien pyynnöstä hänen elämäntarinaansa ja uraansa ei siinä käsiteltykään tiukan kronologisesti, vaan Whately rakensi tämän 90 minuutin kestoisen dokumentin siten että siinä tarkasteltiin fragmentaarisesti viittä eri ajanjaksoa, jotka olivat siihen mennessä olleet merkityksellisiä Bowien uran kannalta. Siinä vaiheessa Whately ei ehkä myöskään vielä tietänyt tekevänsä trilogiaa, josta mahdollisesti tulisi hänen oman uransa merkittävin filmityö. Trilogian toinen osa käsitteli Bowien viittä viimeistä vuotta ja valmistui 2017. Trilogian viimeinen osa, nimeltään David Bowie: The First Five Years (2019) esitettiin alkuvuodesta 2019 Englannissa ja melko tuoreeltaan myös YLE Teemalla. Uusintalähetys Teemalla tapahtui lauantaina 27.12.2019, jolloin lähetettiin uusintana myös muita David Bowie -aiheisia dokumentteja ja konserttitaltiointeja.
Näin tämän uusimman dokumentin vasta eilen ja täytyy sanoa , että se oli todella hieno! Paljon uutta tietoa, ainakin minulle, David Bowien uran alkuajoista, paljon sellaista musiikkia jota ei ole aikaisemmin suomessa kuultu ja lukuisia mielenkiintoisia ja harvinaisia uutis- ja haastattelupätkiä. Whatelyn Bowie -trilogia on nyt valmis ja täytyy todeta että siitä tuli merkityksellinen kokonaisuus, jonka kulttuuriarvo todennäköisesti vuosien saatossa vain kasvaa.
Harri Huhtanen 2019
Eilen (27.12.19) Gösta ja kumppanit eli Leevi and The Leavings (LATL) pääsi yllättäen YLE:n pääuutisiin, joita katsoo lähemmäs miljoona ihmistä joka päivä. Aluksi uutisessa kerrottiin virheellisesti että YLE:n arkistosta olisi “löytynyt” LATL:n ainut live- esiintyminen, joka tapahtui vuoden 1981 euroviisikarsinnoissa! No, tämähän ei tietenkään pitänyt paikkaansa ja uutismoka korjattiin seuraavassa lähetyksessä, jossa kerrottiin että kyseessä oli basisti Paanasen oma VHS-video, joka oli luovutettu YLE:n käyttöön digitoitavaksi ja oli nyt siis nähtävissä YLE Areenassa. Tämä siis eilen ja kun vasta tänään kävin katsomassa kyseisen videon YLE Areenassa huomasin että kiinnostus sitä kohtaan on ollut erittäin suuri, sillä sitä on katsottu vajaassa vuorokaudessa jo yli 200 000 kertaa!
On hienoa, että video on viimeinkin julkaistu. Youtubessahan siitä on ollut huonolaatuisempi versio esillä jo pitkään ja lisäksi Paananen on ainakin yhdessä julkisessa tilaisuudessa näyttänyt videotaan. Siinä mielessä mistään uudesta löydöstä ei siis ole kysymys, mutta uutismaailma toimii tietyllä logiikalla ja on hienompaa ilmoittaa että jotain ainutlaatuista on “sattumalta” löydetty juuri nyt.
Onneksi LATL ei voittanut Suomen karsintoja sillä ei Euroopassa olisi ymmärretty tätä Sinisilmä mansikkasuu -esityksen (1981) huumoria lainkaan, vaan todennäköisesti olisi ajateltu, että juuri tuollaista vanhahtavaa slaavihoilotusta ne siellä peräpohjolassa diggaavat. Tosin euroviisut nyt ei muutenkaan ole mikään uuden musiikin esittelyfoorumi.
Videolla Gösta ja kumppanit ovat satiirisesti pukeutuneet 1930-luvun tanssiorkesterin tapaan. Kaikilla on siistit valkoiset pikkutakit ja vitivalkoiset paidat ja kokonaisuuden kruunaavat hassut kissanrusetit! Kappaleen teksti on romanttinen ja sävelmä göstamaisen kaihoisa. Jäin miettimään oliko Gösta sittenkin tosissaan eikä kyseessä ollutkaan pelkkä vitsi. Tämä on juuri sitä Göstan ainutlaatuista materiaalia, jossa aina osa huumoria ja osa totta.
Harri Huhtanen 2019
Loppuvuoden kiertueen avauskonsertissa Irvinessä kuultiin ja nähtiin ensimmäistä kertaa kahta uutta NET-bändin soittajaa. Rummuissa oli Matt Chamberlain (kuvassa 1.vasemmalta) ja toisena kitaristina Bob Britt (5.vasemmalta).
Dylanin loppuvuoden 2019 kiertue on päättynyt ja näillä näkymin The Never Ending Tour jatkuu vasta huhtikuussa 2020 Japanissa.
USA:n loppuvuoden kiertue oli pitkä käsittäen peräti 39 konserttia. Settilista ei käytännössä juurikaan muuttunut kiertueen aikana. Ainoat muutokset kiertueen alun jälkeen on mainittu alla:
01 avauskappaleen Beyond Here Lies Nothing Dylan esitti yhteensä 7 kertaa
02 kakkosena kuultiin It’s All Over Baby Blue 4 kertaa
18 ensimmäisenä encore-kappaleena kuultiin Long And Wasted Years 1 kerran
Muutoin setti oli koko ajan sama kuin päätöskonsertissa Washingtonissa. Alla vertailuna vuoden ensimmäisen eli Dusseldorfin keikan settilista ja vieressä vuoden viimeisen keikan setti. Kovin vähän siis vuoden aikana muutoksia settiin ilmaantui.
31.3.2019 Dusseldorf 8.12.2019 Washington
01 Things Have Changed sama
02 It Ain’t Me, Babe sama
03 Highway 61 Revisited sama
04 Simple Twist Of Fate sama
05 Cry A While Can’t Wait
06 When I Paint My Masterpiece sama
07 Honest With Me sama
08 Tryin’ To Get To Heaven sama
09 Scarlet Town –
10 Make You Feel My Love sama (9)
11 Pay In Blood sama (10)
12 Like A Rolling Stone Lenny Bruce (11)
13 Early Roman Kings sama (12)
14 Don’t Think Twice, It’s All Right Girl From the North Country (13)
15 Love Sick Not Dark Yet (14)
16 Thunder On The Mountain sama (15)
17 Soon After Midnight sama (16)
18 Gotta Serve Somebody sama (17)
–
19 Blowin’ In The Wind Ballad Of A Thin Man (18)
20 It Takes A Lot To Laugh,
It Takes A Train To Cry sama (19)
Dylanin nykyään esittämät kappaleet ovat joko varhaisvaiheen klassikkoja tai uudempaa tuotantoa. Tästäkin analyysi alla:
1960-luku 6 kpl
1970-luku 2 kpl
1980-luku 1 kpl
1990-luku 4 kpl
2000-luku 2 kpl
2010-luku 4 kpl
Harri Huhtanen 2019
Dylan ja ADMIN toivottavat tällä musiikkitervehdyksellä Hyvää Joulua 2023!
Sunnuntai 12.5.2019
Viimeinen matkapäivä alkoi tutustumisella Taidekoti Kirpilään (Pohjoinen hesperiankatu 7, 6.kerros). Helsingissä on nykyään useampikin yksityiskoti, jonka taidekokoelmat on säätiöitu ja joita esitellään ilmaiseksi yleisölle ja mikä parasta myös näissä paikoissa järjestetyt opastukset ovat ilmaisia. Aukioloajat tosin ovat hyvin rajoitettuja eli Kirpiläkin on avoinna vain kahtena päivä viikossa (ke ja su) neljä tuntia kerrallaan. Taidekoti Kirpilä on 6. kerroksen hulppea näköalahuoneisto, jossa olisi tilaa useammallekin perheelle. Esittelyssä hieman epäselväksi jäi mistä ihmeestä reumalääkäri Kirpilä (1931-1988) oli saanut niin paljon rahaa että oli kyennyt ostamaan niin ison ”poikamiesboksin” ja lisäksi keräämään sinne yli 500 arvokasta taideteosta!
Kirpilästä matka jatkui Helsingin kaupunginmuseon hallinnoimaan Hakasalmen huvilaan (Mannerheimintie 13b). Siellä oli parhaillaan menossa Suruton kaupunki -näyttely, jossa esiteltiin monipuolisesti 1920-luvun Helsinkiä. Tämä taisi olla vasta toinen kerta kun vierailin paikassa. Hakasalmen huvila on jo rakennuksena tutustumisen arvoinen, koska se on rakennettu jo vuosina 1843–1846 prokuraattori, maaherra ja salaneuvos Carl Johan Walleenin perheelle kesäpaikaksi. Huvilan suunnittelijana oli saksalaissyntyinen arkkitehti Ernst Lohrmann
Ennen Turkuun paluuta ehdimme vielä nauttia lounasta The Red Koi Thai -ravintolassa (Lönnrotinkatu 27). Vaikka ravintolaa mainostetaan thaimaalaisena, on siellä nykyajan tyylin mukaisesti ruokalistassa myös vietnamilaistyyppisiä annoksia. Ruokalista on monipuolinen ja Helsingin yleinen hintataso huomioiden annokset ovat jopa edullisia. Kolmen hengen ruokailu alku- ja pääruokineen ja viineineen maksoi vain 109e. Ruuan taso ei ole samaa luokkaa kuin Michelin tähden Demossa, mutta hinta-laatusuhde tässä ravintolassa on kuitenkin erittäin hyvä.
Harri Huhtanen 2019
The Who oli punkkia jo 15 vuotta ennen punkkia! Bändi raivasi tiensä rockmaailman huipulle 1960-luvulla ensi sijaisesti agressiivisilla, rajuilla konserteillaan. USA:n valloitus ei ole helppoa, kovin moni Euroopassa suosittu bändi on epäonnistunut siinä. The Who kuitenkin onnistui voittamaan amerikkalaisen yleisön sydämet puolelleen jo 1960-luvulla ja bändin maine, yli 50 vuotta myöhemmin, on edelleen USA:ssa vankkumaton. Uusi levy Who (2019), jota on odotettu kuin kuuta nousevaa, singahti USA:n Billboard listalla välittömästi peräti kakkoseksi ja Kanadassa samoin! Euroopassa levyn menestys on ollut vaatimattomampaa, mutta on se kuitenkin noussut melkein kaikkien Euroopan maiden myyntilistoille. The Whota ei siis ole unohdettu! Bändin ongelma on aina ollut tuo punk-asenne, joka on tavallaan estänyt erinomaisten levyjen tekemisen. Pete Townsend kyllä yritti 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla tehdä teemalevyjä, mutta ne eivät aina osuneet maaliinsa. Lopulta 1982 bändi päätti lopettaa levyjen teon. Päätös kesti peräti 24 vuotta, sillä vasta vuonna 2006 he tekivät uuden studiolevyn, mutta koska se ei menestynyt kovin hyvin seurasi taas tolkuttoman pitkä levytystauko. Vasta nyt, vuonna 2019, saamme The Wholta toisen studioalbumin 2000-luvulla.
Who (2019) ilmestyi kaksi viikkoa sitten ja ostin 2LP:n version, jossa toinen LP on koottu The Whon ”hiteistä”. Olen ehtinyt kuunnella levyn vasta kaksi kertaa ja odotukseni eivät olleet kovin korkealla, sillä kuten tuossa edellä totesin The Who on yleensä parempi livenä kuin levyllä. Mutta onko nyt toisin? Ei tämä uusi ainakaan ole bändin huonoin, päinvastoin, uudella levyllä on muutama aika mielenkiintoinen kappale. Siksi toivon todella ettei tämä jää The Whon viimeiseksi studiolevyksi. Tuntuu että bändillä on edelleen annettavaa rockmaailmalle, vaikka alkuperäisjäsenet ovat jo yli 70-vuotiaita!
Harri Huhtanen 2019
Gösta julkaisi Leevi and The Leavings -bändinsä kanssa vuonna 1995 albumin Rakkauden Planeetta. Olisi liioiteltua sanoa ,että albumin päätöskappale Rakkauden planeetta on “profetiaalinen”, mutta ainakin se on edelleen relevantti, sillä se mistä aiheesta Gösta riimitteli albumin päätöskappaleen on nyt, 25 vuotta myöhemmin, entistä ajankohtaisempi:
Voiko asioiden kulkuun vaikuttaa
Onko olemassa joku joka uskaltaa
Ja edes haluaa auttaa maailmaa
Tätä maailmaa
Vai onko ihminen menettänyt järkensä
Ja ehkä ehtinyt tuhota jo itsensä
Kun me löydetään Rakkauden planeetta
Se on sama vaikka miettisi mielessään
Miksi ihminen välitä ei itsestään
Kun se yrittää käyttää maailmaa
Likasankonaan
Mikä on tilanne vuonna 2019? Australiassa riehuvat parhaillaan maan kaikkien aikojen pahimmat metsäpalot. Kaliforniassa on jo useampana vuonna ollut epätavallisen laajoja metsäpaloja. Tyynen Valtameren muovilautta on entistä suurempi ja entistä enemmän meren pieneliöitä ja kaloja altistuu muoville, joka kulkeuttuu sitä kautta myös ravintoketjun yläosiin ja lopulta ihmiseen. Samanaikaisesti ilmastokonfrerenssissa useamman ison maan johtajat jarruttavat tarvittavia muutoksia. Nyt kyllä vaikuttaa siltä että runoilija Gösta Sundqvistin tekstit säilyttävät ajankohtaisuutensa pitkälle tulevaisuuteen.
Harri Huhtanen 2019
