Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 1

Dylantempest1

Dylanin tuotanto on ollut vahvaa viime vuosina, mutta se on enimmäkseen perustunut arkistomateriaaliin tai cover-albumeihin. Viimeisin originaaleja Dylan-sävellyksiä sisältänyt albumi, Tempest on  jo yli 6 vuotta vanha eli se julkaistiin syyskuussa 2012. Aikanaan kirjoitin siitä epätyypillistä levyarvostelua vanhaan Winterludeen (2005-2016), mutta arvostelu jäi silloin vähän kesken. Yritän nyt saattaa sen päätökseen. Tekstit julkaisin epätyypillisesti päiväkirjan muodossa ja koska vanhaa Winterludea ei kukaan voi enää lukea, kopioin nuo vanhat tekstit tänne ja täydennän arvion lopussa uusilla teksteillä…

TEMPEST

11.syyskuuta 2012
Kävin tänään ostamassa TEMPESTin. Kolmesta vaihtoehtoisesta tuotepaketista päädyin tuplavinyyliin, jossa on mukana myös CD. Kuten aikaisemmin on ollut puhetta, äänentoistollisesti nämä nykyiset vinyylit ovat emo CD-levyjen klooneja eli lisäarvo syntyy lähinnä järeämmästä koosta ja levykotelosta. Valitettavasti vinyylillä ei ole laulujen sanoituksia eli olisikohan sittenkin pitänyt ostaa karvalakki -CD, siinä ymmärtääkseni on tekstivihko? No, kyllähän nuo sanoitukset saa sitten printattua muista lähteistä ja sen verran paljon on tässä vuosikymmenien varrella Dylania tullut kunneltua, että kyllä ne sanoitukset ilman printtejäkin yleensä aika hyvin tarkalla kuuntelulla aukeavat.

En tiedä kuuntelenko levyä vielä tänään. Kyllä nämä ”paalupaikka”-teosten ensikuuntelut ovat aina vaan niin jännittäviä hetkiä!
Tässä päivällä aloin muistella menneitä eli miten aikaisemmin olen reagoinut Dylanin uusiin levyihin.

1970-luvulla kuulin melko tuoreeltaan luokkakaverini luona Porissa Planet Wavesin (1973), Blood On The Tracksin (1975), Desiren (1976) ja Street Legalin (1978). Kaverini oli jo tuolloin suuri Dylan -fani, minä taas en. Diggasin noihin aikoihin enemmän Neil Youngia ja Led Zeppeliniä. Debyyttikuunteluissa elämäni tähtihetkiä onkin se kun ostin uunituoreena Led Zeppelin IV:n porilaisesta levykaupasta. Oli se levy melkoinen tajunnanräjäyttäjä! Ei sellaisia hetkiä unohda koskaan!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2012 ja 2019

Helsinki 18.-20.10.2018 (osa 2)

helsinkiruiskumestarin_taloPerjantai 19.10.2018
Olin jo pitkään halunnut tutustua Helsingin vanhimpaan puutaloon, joka on tiettävästi rakennettu 1818. Kyseessä on Kristiinankatu 12 osoitteessa sijaitseva Ruiskumestarin talo, joka siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen 1974 ja on vuodesta 1980 lähtien ollut auki yleisölle. Kuuluisaksi talo on tullut siitä, että siellä asui 1800 -luvulla ruiskumestari Alexander Wickholm perheineen. Onneksi opas oli talossa vieraillessani  paikalla, sillä infopisteestä jaettu opaslehtinen herätti paljon kysymyksiä, joihin lehtinen ei tarjonnut vastausta.  Selvisi, että ruiskumestarilla ei ollut mitään kontaktipintaa varsinaisen palomiestyön kanssa, vaan hän oli hallinnollinen virkamies, joka vastasi kaupungin palolaitoksen kaluston inventaarioista ja uuden kaluston tilauksista. Myöhemmin Wickholm korotettiin kaupunginvoudiksi, virkaan jossa hänellä oli laajat valtuudet kaupungin rahaliikenteen ja oikeudellisten asioiden valvonnassa. Wickholmin kuoltua 1896 peri hänen Augusta tyttärensä talon. Augusta kuoli 1912 ja talon viimeiseksi omistajaksi tuli hänen Martta tyttärensä, joka kuoli 1979. Satoja vuosia vanhoissa taloissa on oma erityinen atmosfäärinsä jota on vaikea kuvailla, mutta jonka voi aistia paikan päällä.  Tosin Ruismestarin talon sisustuksesta vain murto-osa on alkuperäistä eli museoviraston tutkijat ovat hankkineet sinne 1800-luvun alun kalusteita monesta eri paikasta.

Kristiinankadulta matka jatkui takaisin Mannerheimintielle. Uuteen Amos Rex -museoon joutui jonottamaan tunnin ajan ennen sisäänpääsyä. Viiden vuoden rakennustöiden jälkeen Lasipalatsiin avatun Amos Rexin ensimmäinen näyttely Teamlab, Massless (30.8.18 – 6.1.19) oli osoittautunut supermenestykseksi  sillä vajaassa kahdessa kuukaudessa sitä oli käynyt katsomassa jo 100 000 ihmistä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAIllallista nautin isomman seurueen kanssa Hoku-ravintolassa (Korkeavuorenkatu 4). Oli hyvää ruokaa!  Ravintoloitsija itse kuvaa keittiötään havaijilaiseksi fuusiokeittiöksi. Paikan ruoka-annoksissa on vaikutteita korealaisesta, japanilaisesta, flippiiniläisestä ja kiinalaisesta ruokakulttuurista. Jos nyt kiinnostuit niin aiheesta löytyy tarkempia tietoja täällä:

https://www.city.fi/opas/hoku+palaa+juurilleen+ullanlinnan+ravintola+aukeaa+syyskuussa/11989

helsinkigroteskcocktailbarIllallisen jälkeen katsastimme vielä kaksi ydinkeskustan suosittua yöravintolaa: Liberty or Deathin (Erottajankatu 5) sekä ravintola Groteskin (Ludviginkatu 10). Molemmissa paikoissa oli hyvä fiilis ja erityisesti Groteskin sisustus oli vaikuttava, mutta jälleen joutui kohtaamaan sen tosiasian että juomien hinnat Helsingissä eivät enää mitenkään noudata yleisen hinta- ja palkkatason kehitystä, sillä 13-15 euroa yhdestä drinkistä lähentelee mielestäni ryöstöä. Varmaan ydinkeskustan korkeat vuokrat pakottavat paikat tällaiseen hinnoitteluun. Luulisi että noilla hinnoilla paikoissa istuisi vain liituraitamiehiä, mutta ei, ihan tavallisen näköistä nuorisoa siellä oli. Melkein kaikki maksoivat luottokorteilla – siis velaksi.       

Lauantai 20.10.2018
Pakollisten aamutoimien jälkeen matkustin ratikalla Mannerheimintien toiseen päähän (no.66), jossa sijaitsi levydivari Fresh Garbage Records.Siitä käynnistä tarkempi kuvaus löytyy kategoriasta  Vinyl record shops in Finland .

helsinkiviatribunaliPäivällisen nautin Liberty or Death -tiimin uudessa, suositussa pizzeria Via Tribunalessa (Sofiankatu 4). Sinnekin piti jonottaa. Alkoi tuntua siltä että nykyään jonottaminen alkaa olla tapana Helsingissä, vaikka kaupungissa on varmaan lukumääräisesti eniten ravintoloita ja museoita Suomessa.  Via Tribunali mainosti itseään pizzeriana, jossa käytössä on aito Napolista hankittu avotuliuuni, lisäksi pizzojen raaka-aineksia ravintola tilaa suoraan Italiasta. Tribunalin pizza oli kieltämättä maukas, mutta ei mikään tajunnanräjäyttävä kokemus eli esimerkiksi Roomassa olen saanut monesti paljon parempia pizzoja. Toistaiseksi ravintolalla menee kuitenkin hyvin, koska sinne jonotetaan. Ravintoloitsija on laskenut, että pärjätäkseen hänen pitäisi pystyä myymään 200 pizzaa joka päivä. Sitten kun alkuvaiheen hypetys menee ohi, voi tämä olla kova luku saavuttaa ellei siten kotimyynti ala kunnolla vetää.

Harri Huhtanen 2018

UTRECHT, maailman suurin vinyylilevyjen markkinapaikka! -osa 2

Oudaen Castle and Oudegracht canal in Utrecht, Netherlands

Sanotaan että jokaisen kunnon muslimin pitää käydä kerran elämässään pyhiinvaellusmatkalla Mekassa.  Niinpä minä sanon että jokaisen kunnon vinyyliharrastajan pitää käydä kerran elämässään siellä kaikkein pyhimmässä eli Utrechtin levymessuilla. Siellä voi käydä ihastelemassa kymmeniä tuhansia vinyylilevyjä ja tuhansia alan harrastajia kahdesti vuodessa!  Tämä traditio on jatkunut jo 25 vuoden ajan!  Kirjoitin aiheesta aikaisemmin täällä:

https://winterlude.fi/category/yleiset-artikkelit/page/1/

Seuraavan eli 51. kerran Utrechtissa ”juhlitaan” vinyyliä 13. ja 14. huhtikuuta 2019.

Olen asunut turistina Hollantia kierrellessäni Utrechtissa  hotelli Des Pays-Basissa (Janskerkhof 10)  noin viikon ajan (24.-28.6.) vuonna 1989. Saattaa olla että hotelli on edelleen olemassa ja olisi kiva käydä siellä muistoja verestämässä, mutta taitaa jäädä haaveeksi vaan tänäkin vuonna! Utrecht on kiva kaupunki, vähän samanlainen kuin Turku jokilaivoineen. Niille jotka pääsevät paikalle lisätietoja on tarjolla täällä:

https://www.recordplanet.nl/en/platenbeurs.html

Harri Huhtanen 2019

KINGSTON WALL LIVENÄ 2019 ! -osa 2

kingstonwall2019

Suomalaiset eivät ole unohtaneet 1990-luvun legendaarista bändiä nimeltä Kingston Wall !  Herzen Brothersien kanssa tehtävä kevään 2019 Suomen kiertue on myynyt kuin häkä!  Minäkin jäin ilman lippuja, niin nopeasti ne menivät. Yksi mahdollisuus vielä on, mutta sitä en voi käyttää. Oulun keikka ei ole vielä myynyt loppuun, mutta Oulu on liian kaukana, sinne en voi lähteä.  Jos joku oululainen sattuu tätä nyt lukemaan, niin kannattaa kyllä käyttää tämä viimeinen tilaisuus.  Ei ole tietoa jatkaako nyt kasattu tribuuttibändi vielä syksyllä. Toivottavasti jatkaa, sillä olisi hienoa päästä todistamaan noita keikkoja. Olen kerran elämässäni ollut Kingston Wallin keikalla, se oli musitaakseni Turun Puolalanpuistossa 1992. Petri Walli oli silloin liekeissä.  Hieno muusikko, todella murheellista että päätti päivänsä niin nuorena!

KINGSTON WALL 2019 !

HELMI 25  SOLD OUT   TAVASTIA-klubi Helsinki, Suomi
MAALIS 8  SOLD OUT  Finlandia-klubi  Lahti, Suomi
MAALIS 9  SOLD OUT   Rytmikorjaamo  Seinäjoki, Suomi
MAALIS 15  SOLD OUT Logomo  Turku, Varsinais-Suomen maakunta, Suomi
MAALIS 16  SOLD OUT Tullikamarin Pakkahuone  Tampere, Suomi
MAALIS 21  SOLD OUT Tanssisali Lutakko  Jyväskylä, Suomi
MAALIS 22  SOLD OUT Tanssisali Lutakko Jyväskylä, Suomi
MAALIS 23  Club Teatria Oulu   Oulu, Suomi
MAALIS 27  SOLD OUT Kulttuuritalo   Helsinki, Suomi
MAALIS 29  SOLD OUT Kulttuuritalo  Helsinki, Suomi

Harri Huhtanen 2019

Helsinki 18.-20.10.2018 (osa 1)

Lapinlahdenkatu 8:n kerrotalon vuokrahuoneiden sisustuksessa on 1960-luvun tunnelmaa…

helsinkilapinlahdenkatu8

Torstai 18.10.2018
Edellisen matkan positiivisten kokemusten innoittamana ostin kahdeksi yöksi majoituksen Forenom Serviced Apartments firman ylläpitämästä kerrostalosta Lapinlahdenkatu 8:sta.  Kokemus oli täysin vastakkainen kuin Easy Homes firman kohdalla (kts. matkaraportti 21.-22.8.18). Ostoksen jälkeen ei tullut edes vahvistusviestiä, tervetuliaistoivotuksista puhumattakaan. Kun firmasta ei ollut kuulunut mitään viikkoon ja kun matkapäivä uhkaavasti lähestyi, soitin itse heidän puhelinpalveluunsa.  Sinnekin oli hieman vaikea saada yhteyttä, mutta onneksi sitten kun sain yhteyden, ilmeni että linjan toisessa päässä oli suomalainen asiakaspalvelija, joten kysymyksien esittäminen sujui kätevästi. Ainoa ongelma oli vain se, että sain vääriä tietoja, muun muassa väärän ovikoodin. Kun sitten olin matkalaukkuineni talon edessä ei ulko-ovi avautunut annetulla koodilla, onneksi lopulta pääsin toisen talon asukkaan mukana sisään, mutta 3.kerroksen asuntoon pyrkiessäni ovikoodi ei taaskaan toiminut. Soitin ärtyneenä uudestaan heidän palveluunsa ja sain kuulla että majoitukseni olikin aamulla siirretty 1.kerrokseen koska 3.kerroksen varattu asunto ”ei ollut valmis”. Kun hetken tätä ihmettelin suostui virkailija lopuksi sanomaan, että asunnossa on ”siivoukseen liittyvä ongelma”, jonka vuoksi on parempi että otan 1.kerroksen majoituksen. No, onneksi 1.kerroksen kahden huoneen, keittiön ja pienen kylpyhuoneen asunto osoittautui ihan kelvolliseksi ja neliöitäkin siinä oli yli tuplasti verrattuna saman alueen samanhintaisiin hotellihuoneisiin.

Vuonna 1931 valmistuneen, legendaarisen Torni-hotellin Ateljee -baari ei vuonna 2018 ole sisustukseltaan enää samaa tasoa kuin joskus menneisyydessä ja alkoholijuomien hinnoissa on selvä ”näköalalisä”…

Helsinkitorninateljeebar

Matkatavarat purettuani lähdin Torniin, jossa minun oli määrä tavata itäsuomalainen rocktoimittaja -kaverini, jolle olin hankkinut 2.rivin permantopaikan Don McLeanin konserttiin, johon olimme yhdessä matkalla. Ystävääni odottaessani tilasin Tornin näköalabaarissa Camparin jäillä, jolloin tarjoilija kysyi viattomasti: ”laitetaanko tuplana?”. Muistikuvani mukaan Campari normaalisti maksoi 5-6 euroa, joten vastasin empimättä: ”Joo,laitetaan vaan”, jonka jälkeen sain ensimmäisen todellisen oppitunnin Helsingin ydinkeskustan ravintoloiden ja baarien nykyisistä alkoholiannosten hinnoista, sillä tuplacampari maksoi yli 19 euroa! Se lienee ennätys, en muista koskaan maksaneeni yksittäisestä paukusta niin paljon. Ja sitten vielä ihmetellään miksi alkoholijuomien kulutus ravintoloissa on viime vuosina vähentynyt.

Tornista suuntasimme Kaivokadulle, jossa Makkaratalon  ostoskeskuskompleksissa oli hiljattain avattu Bangkok 9 -niminen thaimaalaiseeen katuruokaan keskittyvä ravintola. Torni -hotellin näköalabaarin hulppeiden hintojen jälkeen tuntui mukavalta syödä ja juoda kohtuuhintaisesti. Parin tunnin iltapäivä -lounaan jälkeen olikin aika suunnata Kasarminkadun kuuluisaan Savoy -teatteriin, jossa Don McLean konsertoi.

don-mclean

Konsertin jälkeen kävimme vielä Kluuvinkadun Belge -ravintolassa sekä Hard Rock Cafessa lähellä Vanhaa Ylioppilastaloa. Keskustelu painottui rockmusiikkiin, mutta puhtasti filosofisiltakaan aiheilta ei vältytty. Mannerheimintien pakollisen nakkarikäynnin jälkeen erosimme ja ystäväni lupasi lähettää minulle Turkuun konsertista seuraavan päivän lehteen kirjoittamansa artikkelin.

Harri Huhtanen 2018

YÖ- yhtyeen loppu? -osa 2

yömyrskynjälkeen

Maaliskuussa 1985 julkaistiin Dingon toinen albumi nimeltään Kerjäläisten Valtakunta . Siitä tuli ennenkokematon menestys Suomessa, sillä jo levyn ennakkomyynti oli täysin poikkeuksellista ja nykyisenä striimaus- ja spotify- aikana bändit voivat vain haaveilla siitä minkä Dingo teki vuonna 1985. Lyhyessä ajassa levyä myytiin 190 000 kappaletta!  Miten tämä liittyy Yöhön?  Siten että pienessä maassa ostajakunta on rajoitettu ja jos jotain levyä ostetaan lähes 200 000 kappaletta ei muille levyille jää enää ”elintilaa”.  Niin kävi myös loppuvuodesta 1985 julkaistulle Yön kolmannelle albumille Myrskyn jälkeen , joka menestyi olennaisesti huonommin kuin bändin 1. ja 2. albumi. Olli Lindholm  tunsi olevansa pulassa. Yön biisintekijä Jussi Hakulinen oli jättänyt bändin kesällä 1985 ja Olli tunsi jääneensä tyhjän päälle.  Sitkeänä “sissinä” Olli ei kuitenkaan luovuttanut, vaan luotsasi bändinsä läpi karikkojen, tosin aikaa siihen meni 15 vuotta, mutta Yön maineen ja pysyvyyden kannalta on tärkeintä ettei hän hajoittanut bändiä, vaan puski urhoollisesti vaikeiden aikojen läpi. Sitkeä työ palkittiin 2000-luvulla jolloin bändistä tuli jopa suositumpi kuin mitä se oli ollut 1980-luvulla.

En ole Yö -fani enkä ole koskaan ollut Yön keikalla, vaikka olenkin syntyperäinen porilainen. Siksi uskon pystyväni ulkopuolisena arvioimaan Yön albumeja eri tavoin kuin miten hardcore -fani niitä arvioisi. Minulla on vain kaksi Yön albumia, jotka olen ostanut alkuperäisinä LP-painoksina 1980-luvulla. Nämä kaksi ovat  myyntitykki Varietee (1983) sekä  kolmantena julkaistu Myrskyn jälkeen (1985).  En ole kuunnellut näitä 1980-luvun jälkeen eli minulle kyseessä ovat todelliset “arkistojen aaarteet”. Nyt olen kuunnellut molemmat kolmeen kertaan ja lähtemättä tässä yksityiskohtaiseen analyysiin (ehkä kirjoitan sellaisen joskus myöhemmin)  pitää sanoa ,että pidän enemmän Hakulisen jälkeen tehdystä levystä Myrskyn Jälkeen. Sitä suosittelen syistä, joihin palaan joskus myöhemmin. En odottanut levyltä yhtään mitään ja siten aloinkin pitää siitä todella paljon!  Tämän vuoksi levyt ovat tärkeitä. Niihin voi palata vuosikymmenien jälkeenkin ja löytää uusia asioita niistä. Yllätyksiäkin tulee silloin tällöin ja minulle Myrskyn jälkeen  oli  tällainen erittäin positiivinen yllätys!  Totuus ei ole Vain Elämää estradilla, vaan totuus on levyissä ja keikoissa. Niiden perusteella tulee rehellisempi arvio siitä mihin artistit tai bändit ovat pystyneet ja mitä ne ovat todellisuudessa saavuttaneet.

Harri Huhtanen 2019      

YÖ -yhtyeen loppu? – osa 1

yöhakulinen

1980-luvulla uutena supertähtenä pidettiin Jussi Hakulista, joka sittemmin ajautui eroon bändistään ja samalla hän osittain menetti otteen siitä legendasta, joka Yö-yhtyeestä tuli viimeistään 2019 Olli Lindholmin yllättävän kuoleman jälkeen…  

Porissa toimi jo 1970-luvulla proge-bändi  nimeltään Elonkorjuu. Bändi teki esikoisalbumin josta myöhemmin tuli keräily-harvinaisuus, mutta valta-kunnalliseen suosioon bändi ei koskaan yltänyt. Sitten tuli vuosi 1983 ja yhtye nimeltään Yö ja sen esikoisalbumi nimeltään Varietee , joka räjäytti potin!  Sitä myytiin lyhyessä ajassa yli 50 000 kappaletta, joka oli siihen aikaan levymyynnin Suomen ennätys! Bändin voimahahmoja olivat lauluntekijä Jussi Hakulinen ja laulaja Olli Lindholm. Hakulinen oli säveltänyt ja sanoittanut kaikki esikoisalbumin kappaleet, mutta päälaulajana ja bändin johtajana toimi alusta saakka Olli Lindholm.  Syntyi käsite Porirock . Se oli jotain täysin uutta sillä sitä ennen valtaosa Suomessa levyttämään päässeistä ja menestyneistä bändeistä oli peräisin kehäkolmosen sisäpuolelta tai sinne muuttaneita.  Helsinki oli Suomessa se keskus, jonne oli keskittynyt raha, valta ja media eli jos halusi menestyä bändinä piti hakeutua Helsingin piireihin.  Mutta 1980-luvulla Porirock oli voimissaan sillä heti Yön esikoislevyn jälkeen suosioon nousi porilainen bändi nimeltä Dingo.  Tämä aiheutti murheita Yölle, sillä pienessä maassa ei ollut tilaa kahdelle menestyvälle bändille ja siksi Yön levyjen myynti laski nopeaan tahtiin esikoislevyn jälkeen.   Se ei vielä olisi ollut kovin vakavaa, mutta kun bändin säveltäjä-sanoittaja Jussi Hakulinen päätti erota bändistä vuonna 1985 alkoi tilanne olla vakava. Keikkoja oli yhä vähemmän tämän jälkeen ja pohjakosketus saavutettiin kun Olli joutui menemään siivousfirmaan töihin elättääkseen perheensä. Olli oli kuitenkin sitkeä “sissi” eli hän ei lopettanut bändiä ,vaan vaihtoi soittajia ja pyrki koko ajan luotsaamaan bändin uuteen nousuun. Hän sai sovittua riitansa Hakulisen kanssa ja sen jälkeen tämä teki bändille taas uusia hittibiisejä. Hitaasti mutta varmasti bändi nousi taas pinnalle ja lopulta 2000-luvulla jopa uuteen, entistä suureempaan suosioon. Dingo ei koskaan pystynyt tekemään samanlaista comebackiä  eli Yössä oli jotain mikä vetosi suomalaiseen mielenlaatuun. Ehkä se oli Ollin sisu ja peräänantamattomuus, sellainen talvisodan henki, että periksi ei anneta tuli mikä tuli. Niinpä hyväkuntoisen, alkoholin jo 20 vuotta sitten jättäneen, kuntosalilla viihtyvän Olli Lindholmin kuolema 12.helmikuuta 2019 tuli suurena järkytyksenä tuhansille ihmisille ympäri Suomea. Kaikkein suurin järkytys oli  varmaan Yö-yhtyeen nykyisten soittajien leirissä sillä bändille oli jo buukattu iso määrä keikkoja helmi-maaliskuulle 2019. Yö-yhtyeen legendaaristen kappaleiden luoja, Jussi Hakulinen on viime päivinä sekä Facebookissa että Twitterissä uutisoinut että Yö tekee hänen johdollaan muistokonsertit Porissa ja Tampereella. Tätä kirjoitettaessa tilanne on epäselvä, koska Yö-yhtyeen alkuperäinen kitaristi puolestaan on ilmoittanut ettei tällaisia keikkoja tulla tekemään.

Harri Huhtanen 2019       

Toulousen matka 20.-28.9.2018 (osa 6: Bordeaux 2)

Alla tutkijoiden laatima spekulatiivinen kartta roomalaisajan Bordeauxista.

Bordeauxromanmap

26.9.2018 Bordeaux
(jälkimmäinen osa)
Roomalaiset rakensivat Bordeauxin 2000 vuotta sitten, mutta valitettavasti tämä kaupunki, kuten niin monet muutkin roomanajan kaupungit, lepää prinsessa Ruususen unta nykyisen kaupungin palatsien ja katujen alla. Lisäksi valtaosa vielä 1500-luvulla kaupungissa olleista roomalaisajan monumenteista on hävitetty Ranskan kuninkaiden käskystä kun on pitänyt saada tilaa toinen toistaan hienoimmille puistoalueille ja palatsikomplekseille.

Jo yhden päivän aikana huomasin että bordeauxilaisissa on samaa eteläistä välittömyyttä kuin toulouselaisissa. Turisti ei täällä ole välttämätön paha, vaan yksi muiden joukossa. Englantia voi ja kannattaa käyttää, ei siitä kukaan pahastu. Tämä todennäköisesti liittyy kaupungin historiaan, sillä yli 300 vuoden ajan (1100 -1453) kaupunki kuului Englantiin. Lisäksi sen jälkeenkin kaupunkilaisten oli vaikea omaksua ranskalaista identiteettiä ja siksi kaupungissa kapinoitiin lukuisat kerrat 1500- ja 1600- luvulla Pohjois-Ranskan hallitsijoita vastaan.

Bordeauxin viinimessujen aikaan rantakadutkin täyttyvät viininmaistelijoista…

Bordeauxwine

Kuten sanottu, vierailuni Bordeauxissa jäi aivan liian lyhyeksi, mutta lyhyessäkin ajassa ehdin käydä lukuisissa mielenkiintoisissa kohteissa, joita ei ehkä tässä kannata käydä läpi, vaan päätän lyhyen raporttini kertomalla asiasta, jonka ansioista kapunki on satoja vuosia kukoistanut ja ollut vauras ja on varmaan sitä jatkossakin. Puhun Bordeauxin viiniteollisuudesta. Alueella tuotetaan käsittämättömät 900 miljoonaa litraa viiniä joka vuosi!  Se on noin 25% koko Ranskan viinituotannosta.  Täällä järjestetään myös maailman ehkä kuuluisimmat viinimessut. Maailman kalleimmat premier cru -luokituksen saaneet viinit ovat peräisin Bordeauxista. Laatuviinien suuresta määrästä johtuen rahalliselta arvoltaan Bordeuxin viinituotanto on maailman ehdotonta kärkeä.  Vähemmän vauraan matkailijan lohdutukseksi on kuitenkin syytä todeta että paikan päällä, kaupungin kymmenissä ulkoilmaravintoloissa lounaalla nautittu aito Bordeaux -viini on selvästi edullisempaa kuin Suomessa ja on silti erinomaista.

Harri Huhtanen 2018

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 23 (Atom Heart Mother, part 1)

Alkuperäisessä vuoden 1970 Atom Heart Mother -albumissa ei ollut bändin eikä levyn nimeä. Tästä albumista alkoi traditio joka jatkuu edelleen, 49 vuotta myöhemmin eli yhdenkään Atom Heart Motherin jälkeen julkaistun Pink Floydin studioalbumin kannessa ei enää nähty bändin jäseniä. Tämä itse luotu anonyymiteetti oli asia josta bändin jäsenet myöhemmin nauttivat suuresti. Esimerkiksi Pink Floydin ehkä viimeiseksi jääneellä, vuoden 1994 kiertueella Gilmour hehkutti miten mukavaa oli kävellä Prahan keskustassa  tunnistamattomana, kuin tavallinen turisti, vaikka hän kohta esiintyisi Prahan stadionilla konsertissa, johon oli myyty 100 000 lippua!    

pinkfloydatomheartmotherlp

Veikkaanpa ettei kukaan Suomessa tiedä mihin liittyy Lulubelle III . Se liittyy Pink Floydin viidenteen studioalbumiin nimeltään Atom Heart Mother (AHM). Levy ilmestyi lokakuussa 1970 sekä Englannissa (2.10.70) että USA:ssa (10.10.70). Englannissa uusi albumi nosti  bändin lopultakin marginaalista huipulle, sillä se singahti suoraan saarivaltion myyntilistan ykköseksi. USA:ssa bändin kaupallinen menestys ei tässä vaiheessa vielä ollut samalla tasolla, koska kokeellinen AHM ei noussut Billboardin listalla 55.sijalukua korkeammalle. Myöhemmin, bändin saavutettua globaaliseen suosion, myös AHM:n myynti lisääntyi, muttei se koskaan ole päässyt lähellekään The Wallin (1979) tai The Dark Side Of The Moonin (1973) hulppeita myyntilukuja. Ehkäpä tämä on yksi syy siihen, että 2000-luvun haastatteluissa sekä Gilmour että Waters ovat vähätelleet AHM:n ansioita. Totuus on kuitenkin se, että bändi käytti suurimman osan vuotta 1970 nimenomaa 23 minuuttisen nimikkokappaleen Atom Heart Mother säveltämiseen ja esittämiseen. Kappaleen valmistelu alkoi heti tammikuun alussa, jolloin Mason kopioi EMI:n äänitearkistosta erilaisia ääniefektejä tulevia sessioita varten. 17.tammikuuta 1970 bändi testasi Englannissa, Hullin konsertissa kappaleen esiversiota ilman kuoroa ja puhallinsoittajia. Varsinaiset äänitysessiot alkoivat EMI:n Abbey Roadin studioilla 2.maaliskuuta ja jatkuivat 21.heinäkuuta saakka. Kaikkiaan kokopäiväisiä äänitysessioita järjestettiin laskujeni mukaan peräti 30 kappaletta ja näisä sessioissa ylivoimaisesti eniten aikaa bändi käytti nimenomaa nimikappaleen hiomiseen. Albumin B-puolelle tulleet lyhemmät kappaleet purkitettiin huomattavasti nopeammin.  Äänityssessioiden lomassa bändi oli jatkuvasti kiertueella Euroopassa (2 osakiertuetta) ja Pohjois-Amerikassa (2 osakiertuetta). Laskin käytettävissä olevista tiedoista että bändi esitti Atom Heart Motherin vuoden aikana vähintään 60:ssä konsertissa Englannissa, Hollannissa, Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Ruotsissa, Tanskassa, USA:ssa ja Kanadassa. Lisäksi vuonna 2016 julkaistun megaboksin The Early Years 1965-1972 neljännessä osassa 1970 Devi/ation (PFREY4) Atom Heart Mother kuullaan useana eri versiona sekä boksin CD:eillä että DVD:eillä. Niinpä Gilmourin ja Watersin kommenteilla ja sävellyksen esillepanossa on selvä ristiriita. Itse olen aina pitänyt valtavasti Atom Heart Motherista. Mutta entä se Lulubelle III?  Sen arvoituksen paljastan ehkä sarjan seuraavassa osassa…

Harri Huhtanen 2019   

TOP 10 Syyskuu 2013

Alla Syyskuun 2013 TOP10 albumilistani:

kate

ALBUMILISTA 69
01. (01) KATE BUSH: Aerial (2CD) (2005) (RE from 10/10) (1 + 3kk)
02. (02) NEIL YOUNG: Psychedelic Pill (2CD)(2012) (12kk)
03. (03) BOB DYLAN: Tempest (2LP) (2012) (14kk)
04. ( – ) BOB DYLAN: Another Self Portrait (1969-71),
             The Bootleg Series Vol. 10 (3LP) (2013) (UUSI)
05. (04) LED ZEPPELIN: Celebration Day (2CD+ DVD) (2012) (12kk)
06. (05) GENTLE GIANT: Three Friends (LP) (1972) (3kk)
07. (06) BLACK SABBATH: 13 (CD) (2013) (3kk)
08. ( – ) GENTLE GIANT: Octopus (LP) (1973) (UUSI)
09. ( – ) URIAH HEEP: Magician’s Birthday (LP) (1972) (UUSI)
10. ( – ) THE KINKS: Arthur Or The Decline And Fall Of…  (LP re) (1969) (UUSI)

Harri Huhtanen 2013