LED ZEPPELIN LIVE ! – johdanto 1/6

Kitaristi Jimmy Page (kuvan oikeassa laidassa) soitti Yardbirds -yhtyessä vielä vuonna 1968, jolloin bändi hajosi. Yardbirdseille oli jo buukattu keikkoja Skandinaviaan loppuvuodelle 1968 ja Page ei hyväksynyt että ne peruttaisiin, niinpä hän perusti uuden bändin jonka nimeksi tuli siinä vaiheessa New Yardbirds. Varsinkin nopeasti ilmeni kuitenkin että tämä uusi bändi oli jotain aivan muuta, paljon suurempi ja vallankumouksellisempi kuin Yardbirds  ja niinpä se nimettiin Led Zeppeliniksi ja loppu onkin historiaa!  

zeppelinyardbirds1968

Vuonna 2019 Led Zeppelin on jo legenda. Nuoremmille se on bändi joka soitti silloin joskus kauan sitten. Rock kriitikoille Zeppelin on ”pyhä yhteys” aikaan jolloin rock oli jotain suurta ja mullistavaa. Bändi teki yhdeksän hienoa levyä (1969-1979) ja katosi sitten historian hämärään.  Ainoastaan  kitaristi Jimmy Page jäi vuoden 1980 jälkeen pitämään liekkiä yllä julkaisemalla vuosi toisensa jälkeen uudenlaisia Zeppelin masterointeja.  Hän ei tehnyt omia levyjä kuten vokalisti Robert Plant, vaan  keskittyi kartanossaan vanhan studiomateriaalin päivittämiseen 2000-luvun kuosiin.  Joskus hän raotti studion saloja tuomalla kauppoihin myös joitain aikaisemmin julkaisemattomia biisejä.  Kokonaisuutena Zeppelinin uusintajulkaisujen katalogi on kuitenkin keräilijälle ja fanille pieni pettymys, koska ennen kuulematonta materiaalia on julkaistu paljon vähemmän kuin esimerkiksi Bob Dylanilta tai Pink Floydilta.

Tilanne on vielä huonompi Led Zeppelinin keikkojen osalta. Vuosien 1968-1980 keikoista vain muutamia on julkaistu virallisesti. Niinpä on luonnollista että Zeppelinin keikkojen tiimoilla hämärämiehet ovat päässeet häärimään mielin määrin. Fanit haluaisivat kuulla enemmän Zeppelinin keikkoja ja kun niitä ei virallisesti julkaista tai julkaistaan aivan liian harvoin tarjoaa se ymmärrettävästi mainion markkinaraon epävirallisille julkaisuille. Kukaan (Pagea lukuunottamatta) ei tiedä miten monta Zeppelin keikkaa on professionaalisesti äänitetty ja kenellä ovat näiden ääniteiden nauhat. Kysyntää virallisille, ammattimaisesti äänitetyille Zeppelin keikoille olisi kyllä vaikka millä mitalla, mutta saadaanko niitä koskaan kuulla on tässä vaiheessa arvoitus.

Harri Huhtanen 2019   

Woodstock 50 vuotta!

woodstock2019

Elokuussa 2019 tulee kuluneeksi peräti 50 vuotta kaikkien aikojen suurimman ja kauneimman festivaalin syntymästä! Tapauksen kunniaksi Woodstockin festivaali tekee paluun. Kuvassa esiintyjälista sellaisena kuin se hetki sitten on julkaistu. Paljon outoja nimiä minulle, mutta toisaalta ilahduttavan monia veteraanejakin näykyy päässeen mukaan: Santana, Robert Plant, John Fogerty, John Sebastian, Melanie, Dead & Company (edesmenneen Grateful Deadin jatkumo), David Crosby, Country Joe McDonald, The Zombies, Canned Heat, Hot Tuna. Todella legendaariset bändit ja artistit kuitenkin loistavat poissaolollaan. Eikö heitä pyydetty vai oliko hintapyyntö liian kova? En tiedä. Tapahtuman alkuun on kuitenkin vielä viisi kuukautta aikaa eli voi olla että ensiintyjälista vielä täydentyy Dylanilla, Rollareilla, The Wholla jne. Tai sitten ei.

Lisätietoja aiheesta:

https://whatupintown.com/x/woodstock-50th-anniversary/

https://www.woodstock.com/

Harri Huhtanen 2019

Gösta Sundqvist (1957-2003) -osa 2

göstamusiikkiluokka

Hyvä tarinankertoja on sellainen, joka saa kuulijan / lukijan uskomaan että tarina on todella tapahtunut tarinankertojalle. Tämän taidon Gösta hallitsi suveriinisti. Esimerkiksi hienolla Musiikkiluokka (1989)  albumilla Gösta laulaa Kööpenhaminan matkoista sekä Roomasta.  Gösta ei kuitenkaan tiettävästi käynyt kummassakaan noista kaupungeista. Netissä väitetään jopa ettei hän koskaan 46-vuotisen elämänsä aikana poistunut Suomen rajojen ulkopuolelle! Silti hän laulaa vakuuttavasti matkoista ulkomaille. Tämä on sitä tarinankerrontaa parhaimmillaan.  Mika Waltari  kirjoitti sodan jälkeen pääteoksensa, Sinuhen, joka on  upea romaani muinaisista egyptiläisistä. Se oli niin hyvin kirjoitettu, että edes nykyiset tutkijat eivät ole löytäneet siitä merkittäviä asiavirheitä. Silti totuus on tämä: Mika Waltari ei koskaan vieraillut Egyptissä. Hänen tarinsa perustui puhtaasti siihen mitä hän oli lukenut sekä kuvitellut.

Harri Huhtanen 2019

YÖ- yhtyeen loppu? -osa 3

yöollilindholm

Yön supersuositun, yli 50 000 kappaletta myyneen debyyttialbumin, Varietee (1983) ”Primus Motor” Jussi Hakulinen ilmoitti sekä Facebookissa että Twitterissä aika pian Olli Lindholmin yllättävän kuoleman (12.2.2019) jälkeen haluavansa järjestää muistokeikat Porissa ja Tampereella. Hakulinen erosi bändistä jo vuonna 1985 ja on sen jälkeen toiminut lähinnä ulkojäsenenä, joka on kylläkin säveltänyt monia hittejä entiselle bändilleen. Vuoden 2011 jälkeen bändin ja Hakulisen yhteistyö on ollut katkolla. Niinpä nykyisen Yön jäsenet kokivat Hakulisen nopean ulostulon julkisuuteen ideansa kanssa harkitsemattomana ja kun yksimielisyyttä nykybändin jäsenten kanssa ei syntynyt ilmoitti Hakulinen joitain päiviä ulostulonsa jälkeen ettei halua olla enää asian kanssa tekemisissä. Niin sitten kuitenkin tapahtui että muistokeikat järjestetään Hakulisen alkuperäisen idean mukaan Porissa ja Tampereella! Ikävää vaan että vierailijalistassa ei ole Jussi Hakulisen nimeä, vaikka bändin suurimmat hitit ovat hänen säveltämiään. No, ehkä hän tulee paikalle ”yllätysvieraana” – aika näyttää.  Keikkoja on nyt siis ilmoitettu kolme ja  lipunmyynti alkoi tänään (18.3.19):

10.5.19  Isomäki Areena, Pori
11.5.19  Tampere talo, Tampere
12.5.19  Tampere talo, Tampere

Lipunmyynti: www.lippu.fi

Lisätietoja aiheesta: https://www.likaisetlegendat.com/laulu-rakkaudelle-olli-lindholmin-muistokonsertti-porissa-10-5-ja-tampereella-11-5-12-5/

Harri Huhtanen 2019

Rolling Records, Helsinki

Päivitys 1.7.2020.  Korona-pandemian vuoksi Rolling Records joutui maaliskuussa sulkemaan molemmat toimipisteensä ja nyttemmin on ilmennyt, ettei Eerikinkadun toimitilaa ole enää tarkoituskaan avata uudelleen. Rolling Recordsin Sörnäisten toimipiste sen sijaan on taas auki  ja sen tiedot löytyvät alla mainitusta nettiosoitteesta. Jätän Eerikinkadun toimipistettä koskevan vanhan kirjoitukseni toistaiseksi tänne pääsivulle ja kun pääsen käymään Sörnäisten toimipisteessä voin sen jälkeen siirtää Eerikinkadun jutun ”toimintansa lopettaneiden” -viestiketjuun. 

26  Rolling Records, Helsinki

vinyylidivaritrollingrecords

Eerikinkatu 4, 00100 Helsinki
Puh. 050-3287923
http://www.rollingrecords.fi
Avoinna: ma – pe 11 – 19, la 11 – 16 ja  su 12 – 16

Tarkastuspäivämäärä  La 12.1.2019

Rolling Records on suhteellisen tuore toimija Suomen vinyylidivarien viime vuosina kasvaneessa katraassa. Yritys on perustettu 2015 ja se aloitti Sörnäisissä, liikkeessä jota en ole vielä tarkastanut. Sitten yritys laajensi toimintansa Tampereelle ja siinä liikkeessä kävin 15.9.2018 ja pidin näkemästäni. Siellä oli tuhansia vinyylilevyjä, osa erittäin mielenkiintoisia ja hinnat maltillisia. Kehuin paikkaa myyjälle ja ilmeni että he olivat toimineet vasta puolisen vuotta. Kokoelmien perusteella oletin että paikalla olisi ruusuinen tulevaisuus, mutta mitä sitten tapahtuikaan?!  Kaksi kuukautta myöhemmin lehdessä oli uutinen että liike lopetetaan!  Se oli todella yllättävää ja ajattelin jo että oliko viime vuonna (2018) alkanut vinyyliliikkeiden buumi sittenkin vain pieni satunnainen nousupiikki hiljakselleen hiipuvan toimialan pitkässä kuolinkamppailussa. Mutta onneksi liikkeen lopettamisen syy ei ollutkaan ihan näin murheellinen. Tammikuussa 2019 ilmeni että todellisuudessa liikkeenharjoittaja oli vain päättänyt keskittää toimintansa Helsinkiin, jossa ostajakuntaa on kuitenkin enemmän. Edelleenhän on niin että vinyylidivareita löytyy Helsingistä enemmän kuin koko muusta Suomesta yhteensä!  Vinyylinharrastajille kaikki tiet johtavat siis Helsinkiin!

Eerikinkadun liike on pienempi kuin Tampereen Kauppakadulla sijainnut, ilmeisesti kaikki Tampreen levyt eivät siksi olleet siellä esillä, vaan oletan että osa niistä on joko siirretty varastoon tai sitten Sörnäisten myyntipisteeseen.  Silti Eerikinkadullakin oli useita tuhansia levyjä joista valita ja liiketilat olivat viihtyisät. Hinnat olivat edelleen Tampereen tapaan maltillisia, tosin ilmeisesti Helsingin korkeista liiketilavuokrista johtuen ne olivat arvioni mukaan 20-30% korkeampia kuin Tampereen toimipisteessä. Ostettavaa löysin kuitenkin kuuden levyn verran. Hinnat vaihtelivat välillä 5-15e/levy. Keskisarvoksi tuli Helsingille tyypillinen 10e/levy. Alennustakin sain vähän. Parhaita löytöjäni olivat Joy Divisionin erään vuoden 1980 konsertin live-levy, Al Stewartin Year Of The Cat  ja Yes-kitaristi Stewe Howen sooloalbumi vuodelta 1975. Loput ostokset olivat vähän huteja eli tuntemattomia artisteja ja bändejä, joita ostin kokeeksi, mutta jotka kotikuuntelussa osoittautuivat aika heppoisiksi. Mutta tätä on oikea vinyyliharrastus. Välillä pitää kokeilla jotain uutta. Välillä tulee takkiin, mutta joskus sitten löytyy timantteja ja alkaakin digata jotain artistia josta ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Eikä kaiken pidä olla uutta!  Päinvastoin: jo ajatuksellisesti on hienoa löytää ja ihastua artistiin joka on levyttänyt joskus 1960/1970-luvulla ja jonka kaikki ovat jo lähes unohtaneet, mutta jonka musiikki on edelleen merkityksellistä ja kuuntelun arvoista.

Pisteytys:
Tuotevalikoima 1,25 (max 2)
Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1 (max 2)
Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 0,75 (max 1) Henkilökunnan palveluasenne 0,75 (max 1)

Kokonaispisteet: 3,75 / 6.    Sanallinen arvio: melko hyvä   

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 5

dylantempestvinylTEMPEST – päiväkirja
22.syyskuuta 2012

Olin viikon Slovenian pääkaupungissa, Ljubljanassa. Palasin eilen. Minulla oli kyllä Dylanin Tempest mukana matkassa, mutta ohjelma paikan päällä oli sen verran hektinen, ettei levyn kuunteluun sitten lopulta jäänytkään aikaa. Tänään olen ottanut vahingon takaisin ja kuunnellut Tempestin jo kahdesti.

Toistan itseäni. Dylan on nero. Hän on sitä monella levyllään, mutta erityisesti tällä levyllä. Tietysti nerouden määritelmään yleensä liitetään ajatus siitä ,että on keksinyt jotain täysin uutta. Siitä ei Tempestin kohdalla ole kysymys, vaan Tempestin nerous syntyy Dylanin ainutlaatuisuuden ja karisman ja suunnattoman kokemuksen ja laajan musiikkituntemuksen kautta.

Viiden kuuntelun jälkeen alkaa vaikuttaa siltä, ettei tällä levyllä ole yhtään keskinkertaista kappaletta. Tempest on hieno kokonaisuus, bändi soittaa vapautuneesti ja levy on varmaan äänitetty aika nopeasti livenä, kuten Dylanin tapana on.

Äänitys ja tuotanto on huippuluokkaa. Joku jossain valitti,että Dylanin laulu on nostettu liian pintaan, mutta minusta se on oikea ratkaisu, koska Dylanhan se on joka tässä kertoo tarinoita, säestävät muusikot luovat tunnelmaa, mutta keskiössä on ja pitää olla Dylanin laulu ja tarinat. Ja sanon tämän väheksymättä mitenkään bändin amattitaitoa ja osuutta Tempestin onnistumisessa. Päinvastoin. Dylanin NET-bändi vaikuttaa ”lukevan” Dylanin ajatuksia, niin saumattomasti säestys istuu Tempestin tarinoihin.

Tempestin kuuntelu jatkuu varmaan koko loppuvuoden, mutta nyt jo voin kannustaa: käykää ihmeessä ostamassa tämä levy! Pitkästä aikaa kuulette Dylania tavalla johon vain hän pystyy parhaimmillaan. Luovuuden kuihtumisesta ei ole mitään merkkejä, päinvastoin: muutamat Tempestin laulut leikkaavat syvältä ja jäävät soimaan aivojen perukoille kerrassaan vastustattomalla tavalla. Rehellisesti puhuen en odottanut enää ihan näin paljon Dylanilta, mutta näköjään Dylanilla iän mukana vain kokemus ja taito karttuu ja jos visio ja fokus on oikea, voi taiteilija päästä jopa ”eläkeikäisenä” samaan kuin nuoruudessaan. Sen on Dylan mielestäni todistanut Modern Timesilla (2006) ja Tempestillä (2012), joita jo nyt pidän Dylanin 2000-luvun merkittävimpinä levyinä.

Harri Huhtanen 2012 ja 2019

HECTORin keikat 2019

Viimeksi Hector on nähty lavalla kesäkuussa 2018, jolloin hän esiintyi Ringo Starrin lämppärinä Helsingin Hartwall Areenalla

hector2018

71-vuotias lauluntekijä, runoilija, kääntäjä ja radiotoimittaja Heikki Harma, taitelijanimeltään Hector on yksi Suomen tunnetuimpia rockmuusikkoja. Hänen uransa alkoi jo vuonna 1965. Kaikkiaan Hector on julkaissut jo 25 albumia. Hector  teki jo syksyllä 2007 jäähyväiskiertueen Näkemiin – kuulemiin, mutta päätös lopettamisesta ei sitten pitänytkään kovin pitkään sillä jo 2009 hän palasi lavoille Savoy-teatterissa.   Tämän jälkeen hän on ollut kiertueilla jo kolmasti eli 2011, 2014 ja 2016. Viime vuonna eli 2018 Hectorin piti jälleen tehdä lyhyt kiertue, mutta se jouduttiin perumaan artistin terveydellisten ongelmien vuoksi.  Nyt on kuitenkin julkaistu listaus korvaavista konserteista. Se on toistaiseksi kovin lyhyt, mutta voi olla että lisäkeikkoja vielä sovitaan. Jos todella haluatte nähdä Hectorin keikalla niin ehkä kannattaa ostaa liput johonkin noista kolmesta keikasta, koska voi myös käydä niin ettei lisäkeikkoja tulekaan. Uskoisin kuitenkin että joku keikka Helsinkiin sentään sovitaan alla lueteltujen lisäksi. No, aika näyttää.

Hector2019

Hector & his Power band 2019
Turku, Gatorade Center to 5.12. klo 20. Liput alk. 29,50€
Jyväskylä, Paviljonki su 8.12. klo 19. Liput alk. 59,50€
Tampere, Tampere-talo ti 10.12. klo 20. Liput alk. 59,50€

Harri Huhtanen 2019

FRESH GARBAGE RECORDS, Helsinki

vinyylidivaritfgr28 FRESH GARBAGE RECORDS
Mannerheimintei 66a
00260 Helsinki

Puh. 044 3271996
levyt@freshgarbage.fi
http://www.freshgarbage.fi/
https://fi-fi.facebook.com/freshgarbage/

Avoinna: Ma-Pe 12-18, La 11-16

Tarkastuspäivämäärä  
La 20.10.2018

Myös Fresh Garbage Records (FGR) on suhteellisen nuori yritys. Kaupparekisteriin se on kirjattu vuonna 2014 ja varsinainen toiminta alkoi 2015, jolloin perustettiin liike ”Terastamolle”, Kalasataman ja Sörnäisten kupeeseen Työpajankadulle. Siinä liikkeessä en ehtinyt koskaan käydä, sillä helmikuussa 2018 FGR siirsi liiketilansa Mannerheimintien toiseen päähän, osoitteeseen 66, taloon joka on lähellä nykyistä Oopperataloa. FRG:n nykyinen toimitila sijaitsee kellarissa ja on sisältä varsin karu, kahden pienen, paljaan  huoneen muodostama tila, jossa on neliöitä ehkä tuollaiset 40m2. Liike keskittyy kuitenkin sisustuksen asemasta itse substanssiin eli vinyylilevyihin, joita näissä kahdessa pienessä huoneessa on tuhansittain. Rock löytyy ensimmäisestä huoneesta ja muut genret takahuoneesta. Rocklevyt on kivasti järjestetty ja hyllyt ovat selailun kannalta sopivalla korkeudella. Ankeita seiniä on pyritty elävöittämään kehystetyillä näytelevyillä. Vietän liikkeessä yli tunnin ja käyn koko heidän rockvalikoimansa läpi. Tuona aikana liikkeessä on aika hiljaista, paikalle poikeaa vain jokunen asiakas ja ainoa joka lopulta ostaa mitään olen minä!  Tämä otos ei tietenkään lupaa liiketoiminnalle hyvää ellei heillä sitten ole postimyyntiä, joka vetää paremmin. Facebookissa ainakin kävijöitä on yli 2000 eli siinä mielessä vielä liikkeellä ei pitäisi olla mitään hätää. Toinen asia on, realisoituvatko Facebook- klikkailut myynnissä. Hinnat vaikuttavat maltillisilta eli ovat jonkin verran Helsingin yleisen tason eli 10e/LP alle. Harvinaisuuksia löytyy sopivasti. Ostan lopulta peräti yhdeksän levyä, joista maksan vain 85e. Joukossa muutama Alice Cooperin 1970-luvun albumi sekä muutama varhainen folk-levy. Sitten kokeilumielessä ostan myös useamman sellaisen artistin levyjä, joita en ole vielä koskaan nähnyt missään. Netistä huomaan että kyseessä ovat artistit, jotka ovat olleet Amerikassa 1960-luvulla hyvin suosittuja, mutta joista peräpohjolassa kukaan ei tiedä yhtään mitään. Näitäkin siis yhä löytyy. Kotikuuntelussa ilmenee että nämä sokko-ostokset ovatkin huteja, mutta kuten viimeksi totesin: se on tämän pelin henki. Aina ei voi voittaa. FGR:n myyjä, joka on mahdollisesti omistaja, vaikuttaa sympaattiselta, antaa alennusta ja juttelee mukavia.

Pisteytys:
Tuotevalikoima 1,25 (max 2)
Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1,25 (max 2)
Tuotteiden asettelu,liiketilan yleinen viihtyisyys/toimivuus 0,75(max 1)                           Henkilökunnan palveluasenne 0,75 (max 1)

Kokonaispisteet: 4 / 6.    Sanallinen arvio: HYVÄ!   

Black Sabbath ja Led Zeppelin yhdessä?!

Blacksabbath1973

Tony Iommi paljasti tuoreessa Classic Rock -lehden haastattelussa että vuonna 1973 Robert Plant ja John Bonham  tulivat studioon tervehtimään heitä Sabbathin äänittäessä viidettä albumiaan. Lopputulemana oli jaminauha, joka Iommin mukaan on ”jossain” ja hän haluaisi kuulla sen. Aika näyttää löytyykö nauha ja julkaistaanko se. Uskoisin että jos löytyy niin enemmin tai myöhemmin se myös julkaistaan. Iommin Haastattelu luettavissa täällä:

https://www.ultimate-guitar.com/news/general_music_news/tony_iommi_says_led_zeppelin_jammed_with_sabbath_in_studio_in_1973_confirms_it_was_recorded.html

Harri Huhtanen 2019

TRITONE RECORDS, Helsinki

vinyylidivarittritone

Päivitys 15.4.2020. Poistin alkuperäisestä artikkelista nettiosoitteet, koska ne eivät ole enää käytössä. Yrityksen toiminta on päättynyt ja siksi siirrän tämän artikkelin toimintansa lopettaneiden liikkeiden viestiketjuun.

Tieto toiminnan päättymisestä löytyy täältä:
https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/tritone-records-oy/27847594/taloustiedot

27 TRITONE RECORDS OY
Sofiankatu 8
00170 Helsinki

Puh. 050 410 0175
Avoinna: Ma-Pe 11-18, La 11-16

Tarkastuspäivämäärä  Ke 22.8.2018

Tritone Records on perustettu 2016. Se toimi aluksi Viiskulmassa Johanneksentiellä, mutta on hiljattain muutanut sieltä aivan Senaatintorin kupeeseen, Sofiankatu 8 -osoitteeseen. Kävin siellä elokuussa 2018, mutta valitettavasti minulla oli aivan liian vähän aikaa tutustua liikkeen vinyylikokoelmiin, jotka vaikuttivat erinomaisilta. Levyt näyttivät hyväkuntoisilta ja mukana oli harvinaisuuksia. Liiketila on asiakkaan kannalta hyvin järjestetty ja vinyylit hallitsivat ilahduttavasti valikoimia. Pientä miinusta tulee hintatasosta, joka oli monen levyn kohdalla aivan liian korkea. Totta kai harvinaisuudet ovat harvinaisuuksia, mutta sittenkin 50e jostain vinyylilevystä on aika kova hinta, varsinkin jos levy on kunnoltaan VG-tasoinen. Sen verran liikkeen kokoelmat minua kuitenkin kiehtoivat että päätin tehdä toisen vierailun joskus myöhemmin liikkeeseen. Vielä en tuota toista vierailua ole ehtinyt tehdä ja mahdollisesti sitten kun sen aika tulee, voin päivittää tässä nyt antamaani pisteytystä joka siis perustuu alle tunnin vierailuun liikkeessä. Ostin Tritonesta minulle ennestään tuntemattoman amerikkalaisen Moby Grape bändin kansien perusteella mielenkiintoiselta näyttävän, varhaista psykedeelistä rokkia sisältävän vuoden 1968 albumin. Valitettavasti levy ei vastannut odotuksiani ja LP:llä oli myös yksi tekninen kummallisuus jollaista ei minusta saisi tehdä, varsinkin kun monista nykyisistä levysoittimista puuttuu 45 -kierroksen toiminto. Albumin viimeinen raita on äänitetty nopeudella 45rpm eli kun sen soittaa tavallisella albuminopeudella 33rpm kuulostaa se aivan kamalalta. No, tämähän ei ole Tritone Recordsin vika eli siitä ei miinuspisteitä liikkeelle suinkaan tule, kunhan nyt vaan valitin tästä, koska oli ikävä yllätys levyä kotona kuunnellessa. Ehkä – jos nyt oikein hiuksia halotaan – liikkeen edustajan olisi pitänyyt laittaa tästä albumin kanteen varoitustarra, koska onhan kyseessä mitä suuremmassa määrin poikkeuksellisella tekniikalla valmistettu levy.

Pisteytys:
Tuotevalikoima 1,25 (max 2)
Tuotteiden hinta‑laatusuhde 0,75 (max 2)
Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 0,75 (max 1)                      Henkilökunnan palveluasenne 0,75 (max 1)

Kokonaispisteet: 3,5 / 6.    Sanallinen arvio: melko hyvä