1969 Dramatis/ation (PFREY3) boksin DVD:llä on 13 kappaletta, yhteensä peräti 94 minuuttia aikaisemmin julkaisemattomia kuvanauhoja. Set The Controls Of The Sunista nähdään kaksi versiota: ensimmäinen esitys on taltioitu Pariisissa 22.tammikuuta 1969, toinen Belgiassa 25.lokakuuta. A Saucerful Of Secretistä DVD:llä on peräti kolme versiota: 
ensimmäinen on äänitetty Pariisissa 22.1., toinen Royal Festivalla Hallissa Lontoossa 14.huhtikuuta ja kolmas Essenissä Saksassa 11.lokakuuta. Careful With That Axe Eugene nähdään kahtena versiona: ensmmäinen nauhoitus on tehty Essenissä ja toinen Belgiassa 25.10. Myös Green Is The Color nähdään kahdesti: Lontoon ja Belgian versioina. Päätösesityksenä kuullaan Interstellar Overdriven harvinainen yhteisesitys Frank Zappan kanssa, tämä on ilmeisesti äänitetty myös Belgiassa lokakuussa.
Tammikuun nauhoituksessa ranskalainen toimittaja haastattelee David Gilmouria ja sanoo syyksi sen, että David on ainoa joka osaa ranskaa. Davidin vastaukset ovat mielenkiintoisia ja valottavat bändin sen hetkistä tilannetta (vaikka emmehän tiedä vastaako David kaikkiin kysymyksiin täysin rehellisesti).
T: Kuka johtaa bändiänne? D: ei kukaan. T: Kuka kirjoittaa biisit? D: Me kaikki neljä yhdessä. T: Miten määrittelette musiikkinne? D: Emme mitenkään. T: Onko se futuristista musiikkia? D: Ehkä vähän… T: Onko se tulevaisuuden vai nykypäivän musiikkia? D: Molempia.
Erittäin hieno ja mielenkiintoinen on Royal Festival Hallissa huhtikuussa nauhoitettu harjoitussessio, jossa nähdään mm. Gilmour ja Waters soittamassa hyvässä sovussa akustisilla kitaroilla yhdessä Green Is The Coloria. Maagista! Toinen maaginen kohtaus kuullaan ja nähdään kun Wright soittaa RFH:n komeita urkuja!
Lokakuussa Belgian Mont De L’Enclusissa kuvattu esiintyminen on myös erittäin mielenkiintoinen. Filmin kuvista päätellen bändi soittaa jonkinlaisessa teltassa johon näyttäisi mahtuvan vain muutamia satoja ihmisiä. Montin kyläalueella asuu nykyisinkin vain 3000 asukasta eli kyse on todella pienestä paikasta, jonne järjestäjät olivat saaneet kuitenkin houkuteltua yllättävän monia nimekkäitä artisteja. Festivaali järjestettiin vuonna 1969 ensimmäistä kertaa, mutta on nykyään yksi Euroopan vanhimmista edelleen jatkuvista festivaaleista.
Harri Huhtanen 2019
Keskiajalla linnoitusaluetta laajennettiin ja vahvistettiin moneen otteeseen. 1300-luvulla linnoitus oli jo käytännössä mahdoton valloittaa, koska sitä ympäröi kaksi korkeaa ulkomuurien kehää kymmenine vartiotorneineen ja lisäksi linnoituskaupungin sisäpuolella oli vielä varakreivin linna vahvoine muurineen ja puolustusjärjestelmineen. Keskiajalla linnoitusalueella asui useita tuhansia ihmisiä, mutta nykyään asukkaita on enää vain muutama kymmenen. He huolehtivat alueen turvallisuudesta ja siisteydestä sen jälkeen kun päivittäin alueella vierailevat tuhannet turistit ovat poistuneet linnoituskaupungista ja linnan portit on suljettu. Vaikka valtavat turistijoukot hieman latistavat historiallisista miljöistä kiinnostuneen matkaajan tunnelmaa, saattaa Carcassonnessa edelleen aistia myös jotain aitoa alueen menneisyydestä kun uskaltautuu päälinnan yläkerroksesta alkavalle linnoitusmuurikierrokselle. Siellä yläilmoissa, tuulen tuivertaessa ja ympäröivän maaseudun levittäytyessä viehättävänä koko komeudessaan matkaajan silmien eteen, voi kuvitella varhaiskeskiajan lukuisat taistelut, joiden seurauksena visigootit, saraseenit ja frankit vuoronperään valoittivat ja hallitsivat Carcassonnen kuuluisaa linnoitusta.
Vaikka Toulouse on kohta miljoonakaupunki on sen historiallinen ydinkeskusta säilynyt kompaktina ja on helposti käveltävissä laidasta laitaan yhden päivän aikana. Tyypillinen toulouselainen katu koostuu 4-5 kerroksista punatiilisistä, kauniiden ranskalaisten parvekkeiden ja kaari-ikkunoiden elävöittävistä talorivistöistä. Talojen alakerroksissa on pieniä liikehuoneistoja, kahviloita, baareja ja ravintoloita vieri vieressä. Keskiajalla rakennettuja, hyvin säilyneitä goottilaisia kirkkoja kaupungissa on lukuisia, samoin 1400-, 1500- ja 1600-luvun hienosti kunnostettuja palatseja. Tämä kaikki on mahdollista vain siksi, että eteläisen sijaintinsa ansiosta kapunki säästyi II maailmansodan loppuvuosien järjettömiltä pommitusaalloilta, joissa tuhoutui valtava määrä keski-Euroopan ainutlaatuista, historiallisesti arvokasta rakennuskantaa.
Lämmin ilmasto takaa sen, että Toulosessa voi syödä lounasta ulkona lähes ympäri vuoden. Syyskuussakin lämpöä oli yli 20 astetta ja huomasi, että toulouselaiset todella rakastavat ulkona lounastamista sekä illalla kaupungin lukuisissa ulkoilmakahviloissa ja baareissa istumista. Toulouse on hieno esimerkki siitä, miten suurikin kaupunki voi olla viehättävä ja intiimi. Tosin tämä edellyttää sitä että kunnioitetaan vanhaa rakennuskantaa, vanhoja kapeita katuja ja järjestetään keskustaan riittävästi kävelykatuja ja puistoalueita. Nämä periaatteet on unohdettu valitettavan monessa Euroopan niin sanotussa kulttuurikaupungissa, mutta onneksi ei Toulousessa, joka on kiehtovalla tavalla samanaikaisesti moderni ja hyvin vanha ja kotoinen!
Oikealla harvinaisessa maalauksessa 1500-luvun Toulousen ja ehkä koko Euroopan rikkain mies, Jean de Bernuy.
Miksi Toulouse? Miksi ei? Uusien matkakohteiden valitseminen on jo itsessään pieni seikkailu. Sitä harkitsee jotain kohdetta ja sitten muuttaa mielensä ja innostuu jostain toisesta kohteesta ja sitten kolmannesta. Nojatuolimatkailu kun on nykyisen informaatioähkyn aikana niin helppoa, että mistä tahansa kohteesta pystyy netistä hankkimaan yllättävän tarkat ennakkotiedot jo ennen matkaa. Toista oli vielä esim. 1980-luvulla, jolloin matkustaja oli vähäisen matkatoimistojen tarjoaman informaation sekä satunnaisten matkakirjojen tarjoaman tiedon varassa. Nykyään Google mahdollistaa sen että voi jo kotoa käsin vaikkapa vaeltaa kohdekaupungin katuja. Miksi siis ylipäätään tuhlata rahaa matkustamiseen? Koska tarkinkaan tieto ei tarjoa yhtä voimakasta elämystä kuin se että on itse fyysisesti paikan päällä ja kokee asiat reaaliajassa ja kokonaisvaltaisesti. Siksi matkustaminen edelleen kannattaa ja siihen käytetyt rahat ovat yleensä hyvin käytettyjä rahoja. Tällä kertaa päädyin siis valitsemaan Toulousen, koska olen aivan liian vähän matkustanut Ranskassa ja ennakkotietojen perusteella kohde vaikutti todella mielenkiintoiselta. Vähäiseen Ranskan matkailuuni syynä on ollut se, etten osaa Ranskan kieltä ja pelko siitä, etteivät ranskalaiset osaa englantia. Ainakin Pohjois-Ranskassa tähän ongelmaan olen törmännyt useita kertoja. Niinpä päätin nyt kokeilla minkälaista olisi Etelä-Ranskassa, koska olin lukenut että kulttuuri ja ihmiset siellä ovat erilaisia kuin Pohjois-Ranskassa. Pyrenneitten alue on jossain määrin kulttuurillisesti lähempänä Barcelonan alueen kulttuuria kuin Pohjois-Ranskan kulttuuria. Toulouse oli itsenäinen kreivikunta lähes 500 vuoden ajan. Vasta vuonna 1271 se liitettiin Ranskaan. Tämä hallinnollinen liitos ei kuitenkaan muuttanut alueen omaleimaista kulttuuria ja kieltä. Alue tunnettiin sydänkeskiajalla Oksitaniana ja siellä syntynyt trubaduurikulttuuri perustui oksitanian kieleen. 1300-luvulla kulkutaudit, erityisesti rutto, vähensivät kuitenkin kaupungin väestöä niin paljon, että 1400-luvulla Toulousessa oli enää 19 000 asukasta. Vanhan sanonnan mukaan se mikä ei tapa vahvistaa ja niin kävi Toulousellekin eli väestökadosta huolimatta kaupunki alkoi todella kukoistaa 1400-luvulta alkaen. Mutta siitä lisää myöhemmin…
