Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 12

Pfrickdave1968 Germin/ation (PFREY2) boksin CD:n 13 esitystä on käsitelty lyhyesti alla (suluissa olevat numerot viittaavat kappaleen numeroon CD:llä):

Joulukuussa ilmestynyt Point Me At The Sky (1)  oli toinen Pink Floydin vuonna 1968 julkaisemista singleistä. Kappaleen olivat kirjoittaneet Waters ja Gilmour ja singlen kääntöpuolella oli myöhemmin legendaariseksi live-esitykseksi muodostunut koko bändin nimiin kirjattu Careful With That Axe, Eugene (4) . Singlestä tehtiin myös promovideo, mutta sekään ei auttanut myynnissä. A-puolen kappaleesta äänitettiin peräti 6 ottoa, mutta B-puolen Careful sen sijaan purkitettiin yhdellä otolla.

Huhtikuussa ilmestynyt It Would Be So Nice (2) oli ensimmäinen  Pink Floydin vuonna 1968 julkaisemista singleistä. A-puolen kappale oli Wrightin käsialaa. B-puolen Julia Dreamin (3) oli kirjoittanut Waters.  Singlen A-puolta bändi hioi pitkään ja hartaasti, sillä vasta 18 otto julkaistiin. Watersin Julia Dreamista, jonka alkuperäinen työnimi oli Doreen Dream,  sen sijaan julkaistiin jo toinen otto. Tämäkään single ei menestynyt ja siksi bändi päätti lopettaa singlejen julkaisun ja keskitttyä albumikokonaisuuksiin.

 

pinkfloydBBCPink Floyd esiintyi useita kertoja BBC:n radiosessioissa 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun alkupuolella. 

Näitä nauhoituksia on julkaistu bootlegeina sikin sokin jo kymmeniä vuosia. Tunnetuin näistä bootleg-firmoista oli erityisesti 1980-luvulla voimissaan ollut ”svengaava sika”, jonka eräs tuotos on esitelty oikealla.   

 

Kesäkuussa ja joulukuussa 1968 bändi soitti BBC:n radiosessioissa. Ensimmäisestä sessioista (25.6.68) julkaistiin boksilla neljä kappaletta ja toisesta kolme kappaletta.

Kesäkuun Top Gear -sessiossa bändi testasi siinä vaiheessa vielä julkaisemattomia kappaleitaan, jotka osoittivat hienosti sen suunnan mihin bändi oli Barrettin jälkeen menossa. Työnimillä Murderotic Woman (7) (Careful With That Axe) ja The Massed Gadgets Of Hercules (8) (A Saucerful Of Secrets) boksilla julkaistut kappaleet olivat jotain sellaista johon radion kuuntelijat eivät olleet tottuneet aikaisemmin eivätkä oikeastaan sen jälkeenkään!  Ne edustivat Pink Floydia kokeellisemmillaan. Session päättivät siinä vaiheessa vielä julkaisematon Saucerful -albumin avauskappale Let There Be More Light (9) sekä huhtikuun singlellä julkaistu Julia Dream (10).

Joulukuun Radio One Club -sessio oli itse asiassa live -radiokonsertti joka lähettiin saman tien yleisölle (20.12.68).  Glen Poveyn mukaan Pink Floyd esitti neljä kappaletta, mutta ilmeisesti kappaleita oli enemmän, koska boksilla mukana on kaksi kappaletta, joita Povey ei edes mainitse kirjassaan. Boksin session avaa live-esitys uunituoreesta Point Me At The Sky (11) -singlestä. Toisena kuultava, julkaisematon Embryo (12) on Watersin käsialaa.  CD:llä julkaistun session päättää yli 9 minuuttia pitkä, erikoinen versio Interstellar Overdrivesta (13). Siinä on paljon mielenkiintoista improvisaatiota, erityisesti loppupuolen kellon tikitys jota bändi käytti myöhemmin supersuosituksi muodostuneella The Dark Side Of The Moon -albumillaan.

Elokuussa 1968 bändi poikkesi toisen USA:n kiertueensa loppupuolella Los Angelesissa Capitolin Hollywoodin studioilla ja äänitti nauhan jossa oli useita uusia instrumentaalikappaleita (22.8.68). Nauhoitus jäi kymmeniksi vuosiksi pölyttymään Capitolin holveihin, kunnes lopulta tällä vuoden 2016 boksilla bändi päätti julkaista kaksi esityksistään virallisesti. Ensimmäisen nimeksi tuli yksinkertaisesti vain Song 1 (5) ja jälkimmäisen Roger’s Boogie (6). Song 1 on merkitty koko bändin nimiin ja Roger’s Boogie Watersin nimiin. Molemmat harjoitelmat on hienosti äänitetty ja ovat kappaleina erinomaisia ja tuntuu oudolta että ne julkaistaan vasta nyt. Erityisesti Wrightin urkuosuus Roger’s Boogiessa on upea!

Harri Huhtanen 2018   

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 3

Isle-of-Wight-Festival1970

The Doorsia ei enää ole.  Jim Morrison kuoli 1971. Ray Manzarek kuoli 2013. Doorsien perintö elää enää äänitteissä. Kun on seurannut bändiä kymmeniä vuosia, on jokainen uusi julkaisu jännittävä elämys. Vaikka Doors soitti viimeisen keikkansa joulukuussa 1970, on heiltä ilmestynyt ”uusia” levyjä tasaiseen tahtiin vielä 2000-luvullakin. Tämä on mahdollista vain siksi, että vuodesta 1967 lähtien bändin tärkeimmät keikat äänitettiin. Doorsien studioäänittäjä Bruce Botnick  on sitten näitä äänitteitä hionut 2000-luvulla ja monet näistä konserteista on julkaistu virallisina versioina Rhino -yhtiön kautta. Mutta Doorsien suurin ja kolmanneksi viimeisin keikka on odottanut julkaisuaan vuosikymmenet. Viime vuonna kuollut Murray Lerner (1927-2017)  kuvasi ryhmineen koko vuoden 1970 Isle Of Wightin festivaalin ja julkaisi siitä elokuvan, josta Doorsien konsertti jätettiin pois.  Lisäksi Columbia äänitti koko festivaalin siirrettävällä Pye Records äänitysyksiköllä. Silti vasta nyt, 48 vuotta tapahtuman jälkeen, Doorsien osuus julkaistaan virallisesti!  Jännitystä lisäksi luonnollisesti se, että esimerkiksi kuuluisan Doors-biografin Greg Shaw’n  hakuteoksessa annettiin ymmärtää ettei Doorsien keikka Isle Of Wightissa mennyt ihan nappiin.  Mutta onneksi on nämä nauhat!  Ja onneksi nämä on hyvin restauroitu!  Pelko pois. Voin nyt, koko CD:n kuunneltuani, sanoa että äänite on ensiluokkainen ja bändi on hyvässä vedossa. Jim Morrison panee parastaan valtavan yleisömeren edessä (väitetään että paikalla oli peräti 600 000 katsojaa!).

Harri Huhtanen 2018       

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 18

Dylan1966

1.5.1966 Kööpenhamina   CD#4  36:25, Mono

Setti. Akustisesta osuudesta julkaistulla CD:llä on mukana vain ensimmäinen kappale sekä fragmentti toisesta. Loput 5 kappaletta puuttuvat kokonaan! Sähköisestä setistä mukana on 5 kappaletta, joista Leopard on vajaa.  Sähköisen setin 1., 2. ja 6. kappale puuttuvat kokonaan.  Kaikkiaan noin 90 minuutin setistä puuttuu siis reilusti yli 50 minuuttia musiikkia.

Äänite 4½/5.  Kyseessä on Soundboard -äänite eli tasoltaan tämä on aivan eri luokkaa kuin Tukholman (29.4.) yleisöäänite.  Äänitteessä on hyvä preesens. Akustista osuutta olisi kovin mielellään kuunnellut pidempäänkin! Sähköisessä osuudessa kitara, basso, kosketinsoittimet ja rummut toistuvat hyvin.  Soittimien välillä on hyvä erottelu. Kokonaissoundi on kauttaaltaan nautittava! Äänitteellä on muutamia hienoja yksityiskohtia.  Konsertin huipentavat lopussa Ballad ja Rolling, jotka molemmat ovat kestoltaan yli 7 minuuttia.

Esitys 4½* / 5.  Joku voisi sanoa että on rohkeaa lähteä arvioimaan esitystä, josta vain kolmasosa on taltioituna. Äänite on kuitenkin niin hyvä ja sähköinen osuus toistuu niin vaivattomasti ja tyylikkäästi, että arvio on pakko suorittaa vaikka suurin osa akustisesta setistä puuttuu. Myöhemmillä äänitteillä todettavaa digitaalista kireyttä, ajoittaista yliohjautumista tai puuroutumista ei tällä äänitteellä ole lainkaan kuultavissa.  Tällä keikalla Dylan on selvästi hyvässä vedossa! Tom Thumbsin alussa hän selostaa pitkään laulun taustoja, jotka ovat siis täyttä puppua eli Dylanin oudon huumorintajun tuotetta. Dylanin kertomuksen  mukaan laulu kertoo Meksikossa asuvasta yli 100 vuotiaasta taiteilijasta, jolla on menossa “sininen kausi”. Lieneekö Dylan ajatellut Picassoa omituista kehyskertomusta kyhätessään? Konsertin kliimaksi ovat Ballad ja Rolling Stone. Erityisesti jälkimmäisessä Dylan ja bändi ovat erittäin vakuuttavia. Kaikkien aikojen ensimmäinen Tanskan keikka on saanut täyttymyksensä!  Dylan purkaa Like A Rolling Stonen esitykseen vihaa, raivoa ja turhautumista nuoruuden kiihkolla ja innolla!

* = pisteet annettu sähköisen setin perusteella

Harri Huhtanen 2018

NME:n paperiversio lopetetaan!

NME

New Music Express on ollut kymmenet vuodet brittien rocklehdistön kivijalka samaan tapaan kuin legendaarinen Rolling Stone -lehti on ollut sitä Amerikassa. Vuodesta 2015 lähtien vuonna 1952 perustettu NME on kuitenkin ollut vaikeuksissa. Kun sen levikki putosi 15 000:een muutetiin lehti ilmaisjakelulehdeksi jota rahoitettiin mainostuloilla. Tämän jälkeen levikki nousikin 300 000:een. Armottomassa bisnesmaailmassa arvot ja perinteet eivät kuitenkaan paljon paina. NME:n nykyinen omistaja Time Inc. UK myytiin hiljattain pääomasijoitusyhtiö Epirisille 130 miljoonalla punnalla. Uusi omistaja päätti ensi töikseen lopettaa lehden säännöllisesti ilmestyvän printtiversion, mutta lupasi samalla että printattuja erikoisnumeroita tehdään jatkossakin. Aika näyttää miten NME:n tarina jatkuu, mutta nykyiset omistajat ovat kuitenkin päättäneet ensi sijaisesti keskittyä lehden sähköisen version kehittämiseen.

20180309hh

TOP10 Heinäkuu 2011

Alla heinäkuun 2011 TOP10 albumilistani:

ELO eldorado

ALBUMILISTA 43
01. ( – ) ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA: Eldorado (LP) (1974) (RE from 04/11) (6+1kk)
02. (02) JIMI HENDRIX: Axis: Bold As Love (CD) (1967, 2010) (2kk)
03. ( – ) GENESIS: Duke (LP) (1980) (UUSI)
04. (05) KATE BUSH: Director’s Cut (CD) (2011) (2kk)
05. ( – ) THE BEATLES: Rubber Soul (LP) (1965) (RE from 09/09 ) (1+1kk )
06. ( – ) LOVE SCULPTURE: Forms And Feelings (LP) (1969) (UUSI)
07. (06) TUOMARI NURMIO: Kohdusta Hautaan (LP) (1979) (2kk)
08. ( – ) JOHN MAYALL: USA Union (LP) (1970) (UUSI)
09. (08) KINGSTON WALL: II (CD) (1993,1998) (2kk)
10. ( – ) JEWEL: Pieces Of You (CD) (1995,1997) (UUSI)

Brian Eno: Music For Installations (2018)

Exploded Packshot - MFIDeluxe

Brian Enon ura on pitkä ja monipuolinen. Hän nousi maineeseen  vuonna 1971 perustamansa Roxy Musicin riveissä.  Hän erosi kuitenkin yhtyeestä jo kaksi vuotta myöhemmin ja siirtyi soolouralle, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Enon levyt eivät ole keikkuneet listojen kärjessä, mutta ovat olleet erittäin laadukkaita ja siksi hänelle on oma uskollinen fanipohjansa ja heidän ansiostaan hän on pystynyt jatkamaan levyjen julkaisua.  Eno on ollut erittäin tuottelias eli vuoteen 2018 mennessä hän on julkaisut yli 40 soololevyä! Näistä tosin suuri (eurooppalainen)  yleisö tuntee vain vinyylikauden eli 1970- ja 1980-luvun levyt.  Eno on saanut mainetta myös tuottajana. Hän on ollut tuottamassa U2n ja Coldplayn levyjä.

Nyt ENO on ilmoittanut Facebook -sivullaan julkaisevansa toukokuussa 2018 kokoelman, joka sisältää paljon julkaisematonta materiaalia. Alla ENO:n Facebook -sivulla julkaistu uutinen:

Released on May 4th 2018, ‘Music For Installations’ is an extensive collection of new, rare and previously unreleased Brian Eno recordings from his critically acclaimed audio-visual installations covering the period 1986 to the present. Available as 6 CD and 180GM 9 LP box sets and as a limited, highly collectable super-deluxe 6-CD set. Each edition includes an original Eno essay and for the deluxe CD, a unique, individually numbered Plexiglass cover book.

CD Box Set: https://BrianEno.lnk.to/MFI

Vinyl Box Set: https://BrianEno.lnk.to/MFI-VinylBoxSet

Super Deluxe Edition: https://BrianEno.lnk.to/MFI-SuperDeluxe

Harri Huhtanen 2018

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 11

Alla olevaa DVD:tä mainostetaan 40-vuotisjuhlapainokseksi. Todellisuudessa näiden harvinaisten promovideoiden teosta on kulunut jo 50 vuotta aikaa!

Pink FloydLive in Belgium 1968

Pink Floyd julkaisi kesäkuussa 1968 toisen studioalbuminsa, A Saucerful Of Secrets.  1968 bändiltä ilmestyi myös kaksi singleä: It Would Be So Nice huhtikuussa ja Point Me At The Sky joulukuussa. Lisäksi Pink Floyd äänitti soundtrackin elokuvaan The Committee ja esiintyi useissa TV-ohjelmissa ja radiokonserteissa. Myös bändin keikkakalenteri täyttyi nopeasti.  Alkuvuodesta ja keväällä  bändi keikkaili Iso Britanniassa, Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa ja Italiassa. Kesällä oli vuorossa toinen USA:n kiertue. Syksyllä ja loppuvuodesta keikat jatkuivat Euroopassa ja uusina maina keikkakalenteriin ilmestyivät Länsi-Saksa ja Sveitsi. Syd Barrettin erottaminen Pink Floydista alkuvuodesta 1968 ei siis haitannut bändin nousua huipulle, ehkäpä asia oli juuri päinvastoin, sillä vähitellen bändin toiminta muuttui yhä ammattimaisemmaksi, taukoja ei vuoden aikana ollut missään vaiheessa, vaan bändi puski hommia koko ajan.  Jos Pink Floyd ei ollut äänittämässä studiossa oli se konsertoimassa jossain tai tekemässä radio-ohjelmaa tai esiintymässä TV:ssä!  Alla listaus Pink Floydin “tyypillisen” kuukauden tapahtumista* vuonna 1968:

1.5.68  Äänityssessio. Abbey Road, EMI, Lontoo
2.5.68  Äänityssessio. Abbey Road, EMI, Lontoo
3.5.68  Äänityssessio. Abbey Roadilla ja konsertti Westfield  Collegessa, Lontoossa
5.5.68  Konsertti. Theatre 140, Brysseli
6.5.68  Konsertti. First European International Pop Festival, Rooma
8.5.68  Äänityssessio. De Lane Lea Studios, Lontoo
11.5.68 Konsertti. Brighton Arts Festival, Brighton
15.5.68 Äänityssessio. Abbey Road, EMI, Lontoo
17.5.68 Konsertti. Middle Earth, Lontoo
22.5.68  Konsertti. Hotel Billard Palace, Antwerpen
23.5.68  Konsertit  Whisky A Go Gossa, Zaandamissa ja Paradisossa, Amsterdamissa
25.5.68  Konsertti.  The Belfry Hotel, lähellä  Birminghamia
26.5.68  Konsertti. Middle Earth, Lontoo
31.5.68  Konsertit Paradisossa ja Fantasiossa Amsterdamissa

* = kiitokset Glenn Poveylle yksityiskohtaisista kalenteritiedoista

 

Harri Huhtanen 2018   

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 17

dylanstockholm1966

29.4.1966 Tukholma   CD#36  44:42, Mono

Setti. Akustisesta osuudesta äänitteelle on saatu vain 5 ensimmäistä kappaletta, lisäksi näistä viimeinen eli Desolation on vajaa.  Sähköisestä osuudesta puuttuvat ensimmäinen ja viimeinen kappale. Tom Thumb on mukana vain fragmenttina. Leopard, One Too ja  Ballad ovat vajaita.  Täysi setti oli vuoden 1966 keikoilla  yleensä n. 90 minuuttia eli tällä äänitteellä on vain noin puolet koko keikasta.

Äänite 2/5.  Vuoden 1966 Euroopan keikoista tämä on ainoa yleisöäänite. Nauhoituksen alussa mikrofoni kahisee laukussa?  Nauhakohinaa ja äänenvolyymin tasonvaihtelua on pitkin matkaa. Laulu on häiritsevän kaikuva. Kitara on tunkkainen, mutta huuliharppu on tällä kertaa ok eli sitä ei ole digitaalisesti pilattu. Peräti viisi kappaleista on vajaita. Akustinen setti on puutteistaan huolimatta jotenkin kuuntelukelvollinen, sähköinen setti sen sijaan on jo melkoisen tunkkainen. Muutamista hyvistä hetkistä huolimatta ei tästä voi antaa enempää kuin kaksi tähteä. Äänitteen huonolaatuisuuden ja erityisesti sen vuoksi että peräti 5 kappaletta on vajaita ja 4 kappaletta puuttuu kokonaan esityksen tasoa ei voi arvioida ja se on sääli, sillä kyseessä on ollut kuitenkin historiallinen Euroopan avauskeikka sekä Dylanin kaikkien aikojen ensimmäinen Ruotsin konsertti. Kun kuuntelen keikkaa siten, että yritän unohtaa nauhoituksen tekniset puutteet sekä sen miten paljon äänimateriaalia puuttuu, joudun toteamaan että jos tämä olisi ollut Soundboard-äänite olisi esitys todennäköisesti saanut minulta erittäin hyvän arvosanan.

Harri Huhtanen 2018

Uriah Heep ja The Zombies kiertueelle Suomeen loppuvuodesta 2018!

uriah heep 2018

Päivitys 22.1.2026. Unohdin aikaisemmin mainita että tämä keikka jäi kuin jäikin valitettavasti kokematta.

Vaikka URIAH HEEP kuuluu nuoruuden suosikkibändeihini ja vaikka he ovat keikkailleet Suomessa lukuisat kerrat en ole koskaan ollut heidän keikallaan!  Sen sijaan THE ZOMBIES -keikalla olin Helsingissä 2012 ja nyt kun bändit lähtevät yhteiskiertueelle Suomeen ei tällaista tilaisuutta pitäisi sivuuttaa!  Seinäjoki ja Oulu ovat poissa laskuista etäisyyden ja muidenkin syiden vuoksi, mutta Helsingin Kulttuuritalo on fine!  Lippuja voi ostaa täältä:

http://menolippu.fi/uriahheep2018/

Harri Huhtanen 2018

Deep Purple konsertoi kesällä 2018 Haminassa (20.7.) ja Tammisaaressa (21.7.)!

Deep purple 2018

Marraskuussa 2017 Helsingin jäähallissa hienon keikan soittanut Deep Purple jatkaa pitkäksi venähtänyttä jäähyväiskiertuettaan tulemalla uudestaan Suomeen kesällä 2018! Bändi on buukannut keikat Haminaan ja Tammisaareen (nykyisin kaupungin virallinen nimi on Raasepori). Katsoin äsken netin hotellivaraussivustoilta mikä on tilanne majoituksien suhteen ja tilanne on todella huono eli Tammisaaressa ja sen välittömässä läheisyydessä ei ole ainuttakaan vapaata majoituspaikkaa!  Myöskään Haminasta ei löydy yhtään majoituspaikkaa Deep Purplen konserttipäivänä, onneksi kuitenkin alle 20 kilometrin päässä sijaitsevassa Kotkassa on joitain majoituspaikkoja vielä tarjolla.

20180309hh