Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 15

dylanchildrens

Melbournen jälkimmäinen konsertti on tunnetumpi, sillä ainakin Dylan -harrastajien keskuudessa se on ollut  linjaäänityksenä kierrossa jo 20 vuoden ajan. Konsertista on myös julkaistu oheisen kuvan mukainen bootleg-CD (huomatkaa sanaleikki levyfirmassa, jonka ilmoitetaan olevan GBS, siis melkein kuin CBS!).

20.4.1966 Melbourne   CD#3  54:11, Mono

Setti. Akustisesta osuudesta äänitteellä on 6 ensimmäistä kappaletta. Vain Tambourine Man puuttuu. Lisäksi avauskappale She Belongs on vajaa. Sähköisestä osuudesta mukana on vain 3 kappaletta ja niistä avauskappale Tell Me on vajaa.  Jostain syystä sähköisen osuuden äänite on myös eri lähteestä peräisin.

Äänite 4/5.  Teknisesti 20.4.66 Melbournen keikan akustisen osuuden äänite hipoo täydellisyyttä! Siinä on erinomainen preesens. Huuliharppu ja kitara kuulostavat miellyttävän luonnollisilta. Kokonaisuus on hyvin balanssissa.  Ongelmat alkavat kuitenkin äänitteen vaihtuessa eli sähköiseen settiin päästäessä. Siinä Dylanin ääni on ajoittain ”verhottu”, soittimien balanssi on huono ja kokonaissoundi pahimmillaan sotkuinen. Tom Thumbissa on lisäksi melkoisesti nauhakohinaa.  Akustinen äänite on 5/5 ja sähköinen korkeintaan 3/5 eli siitä saan kokonaisarvosanaksi tälle “kombo”-äänitteelle 4/5.

Esitys 4/5.  Akustisessa setissä Dylan on ajoittain yllättävän epävarma. Hän virittelee kitaraansa ja yskii välillä. Äänikin vähän sortuu muutamassa kohdassa. Tästä huolimatta kuullaan muutamia kerrassaan unohtamattomia esityksiä. Esimerkiksi Desolation Row’sta kuullaan peräti 12 minuuttinen versio! Myös Just Like A Woman’ista kuullaan hieno versio.  Sähköisen osuuden arviointi sen sijaan on aika vaikeaa, koska mukana on vain kaksi kokonaista kappaletta ja fragmentti yhdestä ja äänite on korkeintaan keskinkertainen. Lisäksi sähköisen setin huipennuskappaleet Thin Man ja Rolling  puuttuvat kokonaan äänitteeltä. Silti tässä on jotain merkillistä tenhovoimaa!  Harmi vaan, ettei jälkipolville ole säilynyt koko keikkaa.

Harri Huhtanen 2018

TOP10 Huhtikuu 2011

Alla Huhtikuun 2011 TOP10 albumilistani:

PinkFloydWall

ALBUMILISTA 40

  1. ( – ) PINK FLOYD: The Wall (2LP) (1979) (RE from 04/08) (1+1kk)
  2. (02) WISHBONE ASH: Argus  (LP) (1972 ) (RE from 06/08) (3+5kk) 
  3. (03) ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA: Eldorado (LP) (1974) (RE from 09/08) (3+3kk)
  4. (04) CAMEL:Camel (LP) (1973) (2kk)
  5. (05) BLIND WILLIE MCTELL: The Definitive Blind Willie McTell 1929-33 (2CD) (1994) (2kk)
  6. (06) STEVE MILLER BAND: Fly Like An Eagle (LP) (1976) (2kk) *
  7. (07) VAN MORRISON: A Sense Of Wonder (LP) (1984) (2kk)
  8. ( – ) RENAISSANCE: Ashes Are Burning (LP) (1973) (UUSI)    
  9. ( – ) CANNED HEAT: Hallelujah (LP) (1969) (UUSI)
  10. ( – ) BOB DYLAN:Good As I Been To You (LP) (1992) (UUSI)

 

* Lisäys 14.2.20millerflylikeaneagle18. 

Steve Miller oli todella mielenkiintoinen artisti. En tiedä miten nimittäisin hänen tyyliään Fly Like An Eagle -albumilla. Se oli jotain uutta ja mielenkiintoista.  Ikävää ,että 1970-luvun jälkeen Steven tähti laski ja ainakin Euroopassa hänestä ei enää ole kuultu vuosikymmeniin.  

 

ASEMA, TURKU

asema-rauhank17  ASEMA, TURKU

Rauhankatu 1,  Turku
asematurku@gmail.com
http://asematurku.fi
https://www.facebook.com/pg/asematurku

Avoinna: ma- pe 12-18, la 13-16

Tarkastuspäivämäärä   Ti 5.12.2017

Asema levyliike on perustettu jo 2012. Se sijaitsi aikaisemmin Läntisellä Pitkälläkadulla Puolalanpuiston takana. Kävin liikkeessä ensimmäisen kerran muistaakseni joitain vuosia sitten.  Tuolloin en vielä ottanut liikettä mukaan arvostelusarjaani, koska levyjä siellä oli niin vähän ja valikoimissa ei tuohon aikaan ollut muistaakseni lainkaan rokkia. Loppuvuodesta 2016 Asema muutti korttelin toiselle puolelle osoitteeseen Rauhankatu 1 eli aivan Puolanpuiston kylkeen.  Uusi liiketila on jonkin verran suurempi kuin edellinen, mutta edelleen neliöitä on aika niukasti, ehkä tuollaiset 30m2. Hallitsevina genreinä liikkeen levyvalikoimissa ovat Soul, Funk, Hiphop, Jazz, Reggae, Punk sekä kotimaiset pienlevy-yhtiöiden julkaisut. Valikoimat ovat monipuoliset, mutta niukat, sillä edelleen levyjä on esillä vain joitain satoja. Hintataso yllättää erittäin positiivisesti, jopa niin että se panee miettimään missä kunnossa levyt oikein ovat.  Valikoimissa on runsaasti LP:eitä, joiden hinta vaihtelee välillä 1-5 euroa eli reippaasti alle Helsingin hintatason.  Tällä kertaa liike pääsee sarjaani mukaan, koska nyt valikoimista löytyy myös jotain rocklevyjä ja muutamat niistä ovat jopa hyvin mielenkiintoisia.  Ostan harvinaisen 1960-luvulla äänitetyn Steppenwolfin live-albumin, lisäksi löytyy Gloria Gaynoria, Billy Prestonia, Dionne Warwickiä ja yksi Roxy Musicin LP jota minulla ei vielä ole. Nämä maksavat yhteensä vain 12 euroa!  Tämä on siis ehdoton halpuutusennätys! Mutta kuten vanha sanonta sanoo: “ei ole ilmaisia lounaita”. Kotikuuntelussa totean että Yksi Steppenwolf  LP:n naarmuista on niin syvä, että vinyylisoittimen neula ei pääse siitä yli, vaan kyseinen kappale on kuuntelukelvoton. Myös Roxy Music rätisee ja ritisee ja naksuu ehkä turhankin paljon.  Myös levykotelot vaativat korjaustoimenpiteitä, koska osa levykansista on irronnut liimaliitoksistaan, mutta se on helposti korjattavissa. Samaten pölyt saa pois levynhoitovälineillä, mutta tuo Steppenwolfin syvä naarmu jää vähän harmittamaan, koska levy kokonaisuutena on todella kovaa kamaa eli olisi ollut kiva, jos se olisi ollut kuunneltavissa alusta loppuun ilman että täytyy välillä uudelleen asemoida levysoittimen äänivarsi. Omistajalle ostoksen tehdessäni totesin, että kerrankin liike jossa levyjen hinnoista ei tarvitse tinkiä. Kysyin myös miksi heillä on niin vähän rokkia myynnissä, johon mies vastasi että “muut liikkeet kyllä hoitavat sen sektorin” minkä tulkitsin tarkoittavan sitä ettei hän pahemmin arvosta perinteistä rokkia. Ostamani levyt olivat musiikillisesti laadukkaita ja mielenkiintoisia ja ennen kaikkea erittäin edullisia. Niinpä koko käynnistä jäi ihan hyvä fiilis enkä lähde palauttamaan viallisia levyjä, koska hinnat olivat sitä luokkaa, että sellaisilla hinnoilla levyjä ostetaan aina omalla vastuulla.

Pisteytys:

  1. Tuotevalikoima 0.5 (max 2)*
  2. Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1.5** (max 2)
  3. Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 0.5 (max 1)
  4. Henkilökunnan palveluasenne 0.5 (max 1)

*rocklevyjen vähäinen määrä pudottaa pistelukua.
**hintojen osalta pisteluku olisi ollut 2, mutta koska levyt ovat aika huonokuntoisia joudun   pudottamaan pistelukua.

Kokonaispisteet: 3 / 6.     Sanallinen arvio:  Tyydyttävä   

TOP 10 Helmikuu 2018

Alla Helmikuun 2018 TOP 10 albumilistani

         ALBUMILISTA 122

hackettgenrevnew

  1. (01) STEVE HACKETT: Genesis Revisited II (2CD) (2013) (6kk)
  2. (02) BOB DYLAN: Trouble No More, BS Vol.13 1979-1981 (8CD +1DVD) (2017) (4kk)
  3. (03) BLACK SABBATH: The End (3CD + 1DVD +1BR) (2017) (3kk)
  4. (04) NEIL YOUNG: Visitor (CD) (2017) (3kk)
  5. (05) ROGER WATERS: Is This The Life We Really Want? (2LP)(2017)(4kk)
  6. (07) THE CRANBERRIES: No Need To Argue (LP) (1994) (2kk)
  7. ( – ) STEPPENWOLF: Early Steppenwolf (LP) (r. 1967) (UUSI)
  8. (10) DIONNE WARWICKE: Alfie (LP) ( 1967? ) (2kk)
  9. ( – ) QUEEN: Queen (LP) (1973) (UUSI)
  10. ( – ) CHRIS REA: Chris Rea (LP) (1981) (UUSI)

 

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 14

Viereisessä kuvassa nähdään Dylan esittämässä soolona akustista settiään Melbournen Festival Hall’issa huhtikuussa 1966.Dylan-on-stage-Melbourne-1966

1966 kokoelmalla on molemmat Melbournen konsertit ja näiden äänitteiden kontrasti on melkoinen. Ensimmäinen keikka on huonotasoinen yleisöäänite ja toinen keikka taas on koottu ammattiäänitteistä. Alla ensimmäisen keikan arvio.

19.4.1966 Melbourne   CD#35  64:18, Mono

Setti. Akustinen osuus on nauhoituksella kokonaisuudessaan (7 kappaletta). Myös sähköisen osuuden 4 ensimmäistä kappaletta on ilmeisesti saatu nauhalle kokonaisuudessaan. Viides kappale on taltioitunut vain fragmenttina ja kolme viimeistä kappaletta puuttuvat.  Finaalikappaleiden Thin Manin ja Rolling Stonen puuttumisen sekä äänitteen huonolaatuisuuden vuoksi ei ole mielekästä arvioida Dylanin esitystä tällä keikalla.

Äänite 1½/5.  Äänitteellä on paljon puutteita. Akustisessa setissä nauhoitus kohisee kautta linjan.  Ajoittain kuullaan pahojakin volyymin tasonvaihteluja. Dylanin ääni on kaikuva ja etäinen.  Se myös ”puuroutuu” ajoittain.  Huuliharpun ja kitaran soundi on kuitenkin hieman yllättäen kohtalaisessa balanssissa.  Sähköisessä setissä Dylanin laulu on verhoutunut (ns. “mikrofoni suljetun laukun sisällä” – efekti). Kohinaa on tässäkin äänitteessä enemmän kuin kotitarpeiksi. Kokonaissoundi on epämiellyttävä. Akustisessa setissä äänitteessä on kuitenkin “suvantokohtia”, jolloin Dylanin laulu  ja instrumenttien toisto ovat lähes miellyttävän kuuloisia. Siksi annoin ykkösen päälle ylimääräisen puolikkaan jota tämä äänite ei olisi ansainnut sähköisen osuuden perusteella .

Harri Huhtanen 2018        

8 RAITA,TURKU

8RAITA16    8RAITA, TURKU

Yliopistonkatu 9a, 20100 Turku
shop@8raita.fi
https://fi-fi.facebook.com/8raita/
www.8raita.fi

puh. 02- 469 5004
ma 12-18, ti – pe 10-19 ja la 10-17

Tarkastuspäivämäärä   Ti 4.7.2017

Vuonna 2006 perustettu turkulainen levyliike 8raita toimii jo kolmannessa osoitteessa. Alun perin liike sijaitsi Eerikinkadulla, lähellä Kauppatoria, sieltä se sitten muutti lähelle Yliopistonkadun ja Brahenkadun kulmausta ja viimeisin muutto tapahtui loppuvuodesta 2016, jolloin yritys täytti 10 vuotta ja siirtyi Yliopistonkadun ja Anninkaistenkadun kulmaukseen historiansa suurimpiin tiloihin. 8 raidan aikaisemmat liiketilat olivat sellaisia tyypillisiä 20-30m2 ”nurkkahuoneita”, mutta tämä uusi, johon tutustuin ensimäistä kertaa kauniina heinäkuun päivänä herran vuonna 2017, on varsin hulppea, neliöitä siellä taitaa olla yli 100 kaiken kaikkiaan. Jo sisään astuessa liiketilan keskushuone tekee vaikutuksen väljyydellään, omaperäisellä sisustuksellaan sekä mahtavilla vinyylilevyjen hyllystöillä!   Kaikkiaan liiketilassa vinyylejä on useita tuhansia ja niistä ilahduttavan iso osa on käytettyjä. Valikoimat ja hinnat tekevät heti vaikutuksen. Harvinaisuuksia omistaja on käynyt bongaamassa Amerikasta asti ja sen huomaa, sillä hyllyistä löytyy yllättävän paljon sellaisia albumeja, joita en ole nähnyt missään muualla ja  vieläpä selvästi Helsingin hintoja edullisemmin eli 3-10 euroa /lp. Myös levyjen kunto vaikuttaa silmämääräisen arvion perusteella hyvältä, naarmuja käytetyissä levyissä ei juurikaan näy.  Valikoimat ovat niin mielenkiintoiset että jo puolen tunnin selailun jälkeen kainalossani on peräti 12 lp:tä (Chris Rea, Golden Earring, Joe Ely, Commander Cody, Bonnie Raitt jne.). Kun laskun kokonaissumma on vain 65 euroa, en kehtaa tehdä alennustestiäni. Täytyyhän yrittäjänkin elää ja näiden levyjen hinnoissa ei ole ”ilmaa”, ehkä jopa päinvastoin.  Omistaja Fredrik Johansson on yhtä joviaali kuin aikaisemminkin. Olen vieraillut säännöllisen epäsäännöllisesti hänen liikkeessään jo vuodesta 2006 lähtien. Alun perin hän ei muistaakseni myynyt käytettyjä vinyylejä, mutta 2010-luvun vinyylibuumi on rohkaissut Fredrikin ottamaan myös käytetyt lp:t valikoimiinsa, jotka ovat ilahduttavasti kasvaneet liiketilojen kasvaessa. Hieno liike ja Facebook -tiedoista päätellen myös 8raidan liikketoiminta on hyvällä kasvu-uralla, päinvastoin kuin monilla muilla vinyylidivareilla tässä maassa. Ehkä salaisuus tässä on yhdistää uusien ja vanhojen ja käytettyjen levyjen myynti, koska kaikille näille tuotteille on omat ostajakuntansa.

Pisteytys:

  1. Tuotevalikoima 1,25 (max 2)
  2. Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1,75 (max 2)
  3. Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 1 (max 1)
  4. Henkilökunnan palveluasenne 1 (max 1)

Kokonaispisteet: 5 / 6.   

Sanallinen arvio: ERINOMAINEN !   

 

 

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 13

Dylan ja The Hawks konsertoivat siis seitsemänä iltana Australiassa keväällä 1966. Kyseessä oli Dylanin ensimmäinen Australian kiertue. Hänellä oli tukku tuliteriä klassikkobiisejä setissään eli siinä mielessä kiertueen olisi pitänyt olla suuri menestys. Australiassa kävi kuitenkin samoin kuin vähän myöhemmin Eurooppassakin eli yleisö ja erityisesti lehdistö vierasti sähköistä settiä ja siksi konsertit saivat lehdistössä ristiriitaisia arvioita. 1966 live -boksilla (2016) on ensimmäinen Sydneyn ja molemmat Melbournen (19.-20.4.66) konsertit.  Brisbanen (15.4.66),  toisen Sydneyn konsertin (16.4.66) sekä Adelaiden (22.4.66) ja Perthin (23.4.66) konserteista äänitteitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Alla arvio Sydneyn ensimmäisestä konsertista.

13.4.1966 Sydney   CD#1  45:30  ja CD#2 41:26, Mono
Setti
Lähes kaikki on saatu nauhalla, ainoastaan avauskappale She Belongs To Me on hieman vajaa. Muutoin nauhoite on kokonainen eli sisältää perussetin 7 akustista ja 8 sähköistä kappaletta (kts. Take 9).  CD#2:lla sähköisen setin viimeinen kappale on poikkeuksellisesti Positively 4th Street. Yhteensä musiikkia näillä kahdella CD:llä on lähes 90 minuuttia, joka ilmeisesti on ollut täyden perussetin kesto vuoden 1966 kiertueella.
Äänite 4/5
USA:n masentavan huonojen yleisöäänitteiden jälkeen Sydneyn ensimmäisen keikan äänite on lähes mannaa korville!  Kyseessä on TCN 9 televisiokanavan ammattiäänite, tosin tämäkin on monofoninen.  Akustinen osuus on taltioitu lähes täydellisesti: laulussa on hyvä preesens, kitara toistuu luontevana ja balanssi on hyvä. Ainoastaan huuliharpussa on jonkin verran ylimääräistä digitaalista kireyttä, joka saattaa olla syntynyt kun nauhaa on muutettu digitaaliseksi. dylansydney1966Sähköisessä setissä äänite on edelleen hyvä, mutta muutamassa kohdassa Dylanin mikrofonista tulee häiriöääniä ja saattaa olla että nämä eivät ole äänittäjän vastuulla, vaan mikrofonit on vain lavalla sijoitettu  tai säädetty huonosti. Sähköisessä setissä Dylanin laulu on etualalla ja bändi jää ajoittain vähän taustalle. Täydellisen akustisen setin jälkeen nämä pienet puutteet häiritsevät jonkin verran. Kokonaisuutena äänite on kuitenkin varsin hyvä ja tätä uskaltaa kuunnella suuremmallakin volyymillä.
Esitys 4/5
Akustinen setti on upea! Myös sähköinen setti svengaa kohtalaisen hyvin, mutta sellainen viimeinen “rutistus” tästä jää puuttumaan eli siksi tämä ehkä kuitenkin jää esityksenä luokkaan “oikein hyvä”.

Harri Huhtanen 2018

CD-myynti hiipuu…?

cdsYhdysvalloissa myytiin vuonna 2017 CD:eitä kaikkiaan 89 miljoonaa kappaletta, mikä oli peräti 90% vähemmän kuin vuonna 2001, jolloin CD:eitä meni kaupaksi 800 miljoonaa kappaletta. Yhdysvalloissa merkittävän osan cd-myynnistä muodostavat paikalliset vähittäiskauppajätit Best Buy ja Target. Nyt Consequence of Sound raportoi formaatin tuottamiin rahavirtoihin tyytymättömän Best Buyn lopettavan cd-levyjen kauppaamisen kokonaan tämän vuoden aikana ja Target puuhailee levy-yhtiöiden kanssa diiliä, jossa yhtiöt joutuisivat lunastamaan kaupaksi käymättömät levyt takaisin itselleen. Best Buyn cd-myynnin lopetuspäätös astuu voimaan 1.6.2018  ja syy sille löytyy fyysisen levykaupan tuotoista, jotka ovat vain noin 40 miljoonaa dollaria vuodessa. Vinyylien myyntiä aiotaan kuitenkin jatkaa.

20180204hh

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 12

Dylan oli esiintynyt yksinään ja akustisesti haltioituneelle yleisölle Lontoon Royal Albert Hallissa kahtena peräkkäisenä iltana (9.-10.5.65). Tuskin kukaan tuolloin tiesi miten rajusti Dylan muuttaisi tyyliään jo pari kuukautta myöhemmin. Lähtölaukaus Dylanin uudelle, raaemmalle, sähköiselle tyylille oli 25. heinäkuun 1965 legendaarinen keikka Newportin folk-festivaaleilla.  Dylan oli päättänyt lähteä myös kiertueelle sähköisen bändin kanssa. 28.elokuuta 1965 hän esiintyi New Yorkissa Forest Hills Music Festivaaleilla ja 3.syyskuuta Los Angelesin kuuluisalla Hollywood Bowl -areenalla.  Näillä kahdella ”lämmittelykeikalla” Dylania säestivät Robbie Robertson (kitara), Levon Helm (rummut), Al Kooper (kosketinsoittimet) ja Harvey Brooks (basso). Jostain syystä varsinaiselta, 24.syyskuuta alkaneelta kiertueelta Kooper ja Brooks pudotettiin pois ja heidän tilalleen tulivat Richard Manuel (piano), Garth Hudson (kosketinsoittimet) ja Rick Danko (basso). Robertson ja Helm sen sijaan jatkoivat kokoonpanossa.  Näin jo syksyllä 1965 Dylanin säestysbändiksi tuli kokonaisuudessaan viisimiehinen, kanadalainen The Hawks -yhtye.

Dylan1965

Tällä kokoonpanolla Dylan jatkoi tiukkatahtista keikkailua 19. joulukuuta 1965 saakka. Jos Newportin keikka, jossa Dylan esitteli uuden sähköisen, kovavolyymisen rocktyylinsä, lasketaan mukaan, ehti Dylan konsertoida syksyllä ja loppuvuodesta 1965 peräti 40 kertaa Amerikassa.

Joulukuun loppu ja tammikuu 1966 pidettiin taukoa, mutta sitten taas 4.helmikuuta Dylan jatkoi Amerikan kiertuetta, tosin tässä vaiheessa Levon Helm jäi pois kokoonpanosta ja hänen tilalleen tuli Sandy Konikoff. Alkuvuoden 1966 kiertue Amerikan mantereella päättyi 23 konsertin jälkeen 26.maaliskuuta Kanadan Vancouveriin.

dylanhonolulu1966

Sitten seurasi lyhyt tauko ja kiertue jatkui Hawaiilla 9.huhtikuuta 1966 ja jälleen rumpali oli vaihtunut. Edessä olivat Australian ja Euroopan konsertit ja niissä rumpuja soitti Mickey Jones. Hawaiin konsertista ei ole toistaiseksi ilmaantunut minkäänlaista äänitettä, mutta ilmiselvästi se oli Australian kiertueen lämmittelykonsertti, koska se oli selkeästi erillään muista Amerikan konserteista.

Dylan ei ollut koskaan aikaisemmin konsertoinut Australiassa, joten tämä intensiivinen 11 päivän kiertue (13.-23.4.1966) oli täysin uudenlainen kokemus hänelle. Australiassa suurimpien kaupunkien etäisyydet ovat valtavia, mutta silti tässä lyhyessä ajassa Dylan ehti konsertoida Sydneyssä (2 konserttia), Brisbanessa, Melbournessa ( 2 konserttia), Adelaidessa ja Perthissä.  Toistaiseksi vain Sydneyn ja  Melbournen konserteista on löytynyt äänitteet. Muiden konserttien osalta dylanologit ovat joutuneet turvautumaan paikallisten lehtien konserttiarvioihin, joissa aika harvoin on kirjattu koko setti. Melbournen, Sydneyn ja myöhemmin Euroopan keikkojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä ettei perussetti juurikaan vaihdellut, vaan koostui (aikaisemmin esittämäni mukaan) 15 kappaleesta, joista 7 kuultiin akustisessa osuudessa ja loput 8 sähköisessä osuudessa.

Harri Huhtanen 2018

 

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 11

                            Kuvassa vasemmalta oikealle: Danko, Dylan ja Robertson keikalla 1966.dankodylanandrobertson1966

Ehkä tässä vaiheessa on hyvä tarkentaa Dylanin säestysbändin kokoonpanoa vuoden 1966 kiertueella. Aikaisemmin olen kirjoittanut että Dylania säesti The Band, mutta jos tarkkoja ollaan niin se ei pidä paikkaansa, sillä The Bandin rumpali, vuonna 2012 kuollut  Levon Helm ei ollut mukana kiertueella. Lisäksi kiertuejulisteissa The Bandistä käytettiin vielä yhtyeen vanhaa nimeä The Hawks. Rumpalin pallilla istui vuoden 1966 kiertueella kaksi sijaisrumpalia. Alla  Dylania vuonna 1966 säestäneet kiertuemuusikot:

Rick Danko (1943-1999) – basso ja laulu

Robbie Robertson  (s. 1943)  – kitara

Kuvassa vasemmalta oikealle: Manuel ja Hudson.dylan manuel and hudson1966

Garth Hudson  (s.1937)- kosketinsoittimet

Richard Manuel (1943-1986) – piano

Sandy Konikoff  – rummut (USA:n mantereen osakiertueella)

Mickey Jones (s. 1941) – rummut
( Hawaii, Australia ja Eurooppa)

Kuvassa Dylan ja Jones 1966.dylanandmickeyjones1966

 

 

Harri Huhtanen 2018