Ratina 30.7.2022!  -osa 6

Pelko -kappaleen jälkeen miehistö vaihdettiin lennosta 1. ja 2. levyjen kokoonpanoon eli lavalta poistuivat Orma, Safka, Porkka ja Antti Seppo. Lavalle jäivät Ismon kanssa tietenkin Kinnusen veljekset ja ”uutena” lavalle asteli alkuperäinen kitaristi Heiskanen.  Setin toinen osuus alkoi räjähtävästi Jurot nuorisojulkkikset -kappaleella. Tässä vaiheessa koko 30 000 päinen yleisömerikin oli täysillä menossa mukana! Lähes putkeen bändi esitti kymmenen Rumat Sävelet – albumin kappaleista, ainoastaan Uhrisavua jätettiin jostain syystä soittamatta. Kakkosalbumin kolmen viimeisen kappaleen ”rakkaustrilogian” Ismo paljasti liittyvän tapahtumiin Joensuussa , mutta ei sitten kuitenkaan kertonut tarkemmin mistä lauluissa lopulta oli kysymys. Trilogian avasi upea Tällä tiellä -kappale, joka on yksi Ismon hienoimpia sävellyksiä ja sanoituksia.  

Kun kakkosalbumi oli ”paketoitu” alkoi vielä hurjempi vääntö kohti finaalia: bändi soitti jälleen lähes putkeen viisi ykkösalbumin kappaleista. Tämän jälkeen tuli ehkä pieni yllätys, sillä kolme seuraavaa ykkösalbumin kappaletta oli uudelleensovitettu isolle kokoonpanolle eli kaikki jo lavalta poistuneet kolmosalbumin soittajat astelivat uudestaan lavalle, mukaan lukien kitaristi Orma. Nyt lavalla olivat siis kaikki Harsoisen Teräksen muusikot plus kitaristi Heiskanen. Perussetin päätti odotetusti Rappiolla, kappale jolla bändi nousi kertaheitolla koko Suomen tietoisuuteen loppukesällä 1980 kun Täältä tullaan Venäjä -albumi ilmestyi kauppoihin. Kaikille lieni selvää, ettei tämä historiallinen keikka jäisi ilman encorea eli lisää musiikkia oli tulossa, mutta mitkä kappaleet vielä kuultaisiin sitä ei tiedetty.         

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

Ratina 30.7.2022!  -osa 5

Bändi soitti isolla kokoonpanolla valtaosan Harsoinen Teräs-albumin kappaleista: Levottomat jalat, Kupla kimaltaa, Kuollut eläköön,  Julkinen eläin, Hiljaa virtaa veri (ei ollut mukana alkuperäisellä albumilla, vaan julkaistiin vasta myöhemmin) ja lopuksi Pelko.   Myöhemmin konsertissa kuultiin vielä Totuus. Soittamatta jäivät siis vain Eksyneet Lampaat ja Olen toki, sen vain tiedän.  Miksi nämä kaksi kappaletta jäivät soittamatta? Vaikea sanoa, ehkä ne eivät vain mahtuneet mukaan pitkään settiin.

Erikseen haluan mainita kitaristi Jukka Orman osuuden. Soittajana hän on tyylillisesti kovin erilainen kuin bändin alkuperäinen kitaristi Reijo Heiskanen (joka oli mukana tekemässä 1. ja 2.levyjä, mutta jäi pois bändistä 3.levyn tekovaiheessa).  Reijo on ehkä perinteisempi rockkitaristi, joka keikan aikana osoitti moneen kertaan olevansa edelleen hienossa soittovireessä. Orma taas soittaa maalailevammin, vähän samantyylisesti kuin Peter Green. Hän ei soita varsinaisia sooloja, mutta ikään kuin ”koristelee” bändin kokonaissoundin tyylikkäästi ja vähäeleisesti.

Tätä konserttia varten Orma oli pukeutunut huomiota herättävän vaaleaan pukuun ja soitti isokokoista, valkoista Gretch -kitaraa, jollainen helposti maksaa uutena yli 3000 euroa, puhumattakan vintage-soittimista, joiden hinta voi olla jo moninkertainen. Hyvältä Orma siis kuulosti ja näytti!          

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

Ratina 30.7.2022!  -osa 4

Litkun 40 minuutin setin päätyttyä oli jälleen vuorossa puolen tunnin mittainen ”tankkaus- ja tyhjennystauko” ennen kuin koitti se hetki jota tuhannet olivat odottaneet jo yli kaksi ja puoli vuotta!  Kerubin kesäkeikkojen jälkeen Hassisen Kone oli esiintynyt vielä Seinäjoella Provinssissa ja ylimääräisellä keikalla Joensuun Ilosaaressa. Nämä keikat bändi oli tehnyt peruskokoonpanollaan ja setti oli koostunut pääasiassa 1. ja 2. albumin kappaleista. Tiedossa oli että Tampereen Ratinassa kuultaisiin myös viimeisen eli 3.albumin kappaleita ja paikalla olisi myös tuon albumin tekoon osallistuneita muusikoita. Mutta ketkä olisivat paikalla ja miten monta Harsoinen Teräs -albumin biisiä kuultaisiin, se ei ollut etukäteen tiedossa.

Kello 20 Ratinan areena alkoi olla tupaten täynnä, myös stadionin takakaarteen katsomot olivat täyttyneet. Se oli komea näky!  Yleisön jännitys hieman ennen keikan alkua oli käsinkosketeltava. Malttamattomimmat alkoivat taputtaa ja viheltää. Pitkään he eivät kuitenkaan joutuneet odottamaan, sillä vähän yli kahdeksan lavan vasempaan laitaan käveli legendaarinen kosketinsoittaja Eero ”Safka” Pekkonen (synt. 1954) ja oikeaan laitaan perkussionisti Hannu Porkka (synt. 1958), joka nykyään toimi Joensuun orkesterin lyömasoitinryhmän äänijohtajana. He ryhtyivät kahdestaan soittamaan Harsoinen Teräs -kappaleen aavemaista ja hypnoottista introa.  Vuosikymmenien tauon jälkeen kuultiin Porkan upea marimba– intro livenä Safkan säestäessä tätä Rhodes -sähköpianollaan. Intron pitkittyessä yleisö alkoi taputtaa rytmikkäästi ja kaikki odottivat kuumeisesti illan sankaria, Ismo Alankoa (synt. 1960).  Ja tulihan  mies parin minuutin odottelun jälkeen sieltä!  Ismolla oli tumma, vähän kuluneen näköinen pikkutakki ja jalassa samantyyliset tummat housut. Pikkutakin alla oli harmaa paita. Ismon vanavedessä lavalle astelivat kitaristi Jukka Orma (synt.1956) , Kinnusen veljekset (basso ja rummut) ja viimeisenä saksofonisti, filosofian tohtori Antti Seppo (synt. 1962), joka Ismon myöhemmän esittelypuheen perusteella asuu ja vaikuttaa nykyään Rochesterissa, USA:ssa. Hieno yllätys että paikalle oli saatu KAIKKI Harsoinen Teräs -albumin soittajat!  

Harsoinen Teräs on yksi Hassisen Koneen hienoimpia kappaleita. Live-esitystä oli tehostettu hienosti kolmella eri videoscreenillä. Vasemmanpuoleinen kuvasi Safkaa ja oikeanpuolinen Porkkaa ja lavan keskelle ilmestyi laajempi screeni, jossa näkyivät kaikki loput esiintyjät. Kuva oli tyylitellyn harmaa ja lisäksi siihen oli liitetty sellaiset antiikkiset kehykset. Mika Kaurismäkihän tekee tästä konsertista dokumenttielokuvaa, mahtoiko tämä kuvilla kikkailu olla hänen tekosiaan?    

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

Ratina 30.7.2022!  -osa 3

Tuomarin keikka päättyi vähän nolosti, siis ei hänen kannaltaan vaan järjestäjien kannalta. Tuomarilla oli bändinsä kanssa vasta perussetti menossa kun lavan takaa tuli mies ilmoittamaan että soittoaikaa on enää kolme minuuttia. Tästä Tuomari sitten vitsailikin ilmoittamalla asian espanjaksi! Tuomarin jo poistuttua lavalta sketsiryhmä Alivaltiosihteeristä tuttu juontaja Simo Frangen  tapahtunutta sitten välijuonnossaan pahoittelikin, siis ettei Tuomari bändeineen saanut mahdollisuutta esittää edes yhtä encore-kappaletta.  Minua tosin enemmän ihmetytti se, että Tuomari bändeineen oli sijoitettu avausartistiksi ja heidän jälkeensä esiintyi minulle täysin tuntematon Litku Klemetti! Olisin olettanut että Litku olisi sopinut paremmin avausartistiksi. Mutta ehkä hän on nykyään suositumpi kuin Tuomari Nurmio

Puolen tunnin roudaus-, vessa- ja kaljatauon jälkeen lavalla asteli Litku bändeineen. Googlasin nopeasti minkälainen artisti oli tulossa. Litkun keikkaa seuratessa alkoi vähän huvittaa kun nettiteksteissä häntä kuvattiin introvertiksi. Lavalla hän kyllä oli Ekstrovertti mitä suurimmassa määrin, jopa niin että välillä oltiin siinä rajoilla meneekö hänen laulunsa ja lavaperfonmanssinsa överiksi. Mutta kuulijoita oli Ratinassa siinä vaiheessa jo varmaan 20 000 eli tuskin Litkukaan oli aikaisemmin esiintynyt niin suurelle yleisölle, joten tätä ajatellen nuoren artistin yli-innostuksen saattaa ymmärtää. ”Hyvän” kriitikon tavoin yritin koko ajan miettiä, mihin lokeroisin Litkun musiikin, mutta mitä pidemmälle hänen settinsä eteni sitä vaikeammaksi huomaisin luokittelun.  Litku itse sanoi jossain haastattelussa että hän hyödyntää musiikissaan pop- ja rock- musiikin vanhoja vaikutteita. Pitänee paikkansa, mutta se ei ollut karaokea, vaan hän oli selvästi luonut aivan oman tyylinsä, joka hetkellisesti kuulosti erittäin hyvältä. Kokonaisuutena edelleen kuitenkin sijoittaisin Litkun avausartistiksi ja Tuomarin bändeineen Hassisen Koneen ”lämppäriksi”. Tyylillisesti Litkun musiikki oli kovin kaukana Hassisen Koneen musiikista ja lisäksi Tuomari ja Ismo nousivat suosioon samaan aikaan eli 1980-luvun alussa, jolloin suomirock varsinaisesti syntyi. Litku syntyi vasta vuonna 1987 eli viisi vuotta Hassisen Koneen hajoamisen jälkeen.                             

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

Ratina 30.7.2022!  -osa 1

Palasin juuri Tampereelta, jossa eilen todistin Hassisen Koneen kaikkien aikojen suurinta keikkaa! Jopa Ratinan takakaarteen yläkatsomot olivat lähes täynnä. Tarkkaa yleisömäärää ei ilmoitettu, mutta hyvin lähellä oltiin Ratinan maksimikapasiteettia, joka on 30 000! Jo tänään (31.7.22) Helsingin Sanomat ja Aamulehti julkaisivat digiversioina ylistävät, pitkät artikkelit tästä ikimuistoisesta keikasta. Huomenna todennäköisesti nuo artikkelit ovat luettavissa myös hesarin ja Aamulehden paperilehdestä. Myös Youtubeen oli jo yöllä ilmestynyt ilahduttavan monta keikalta taltioitua videota.

Joensuun Kerubista alkanut  Hassisen Koneen uusi tuleminen todennäköisesti sai eilen päätöksensä, ainakaan isommassa mittakaavassa bändi ei enää tässä maassa voi esiintyä ja toisaalta ulkomaille ei ole asiaa, koska Hassisen Koneen kappaleet toimivat vain suomenkielellä. Ismohan jossain vaiheessa yritti kääntää parhaita kappaleitaan englanniksi, mutta ne julkaisut eivät ottaneet tulta alleen.

Henkilökohtaisesti yleensä pidän pienistä klubi- tai teatterikonserteista enemmän kuin stadion-konserteista. On selvää, että kaikille artisteille stadion ei ole oikea paikka esiintyä. Ismo Alanko ja Hassisen Kone sen sijaan toimivat hyvin myös stadion-mittakaavassa.  Ismo on sen verran karismaattinen ja intensiivinen esiintyjä ja Hassisen Koneen musiikki niin rokkia, että se toimii hyvin myös isommissa puitteissa.   Se nyt ainakin tuli todistettua Ratinassa 30.7.22! 

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022