Näitä lukiessa tosin vähän alkaa miettiä että kumman konsertista tässä olikaan kysymys: Beckin vai Deppin? Tampere-talokin myytiin loppuun vasta sitten kun varmistui että Depp tulee myös Suomeen!
Ei siis Deppillä ole pelkoa työttömyydestä jos ei enää saisikaan elokuvarooleja. Keikoilla faneja tuntuu edelleen riittävän. En laittanut tähän tuorteita kuvia kun niitä löytyy runsaasti noiden nettilinkkien uutisista. Olen nyt siis vaan “tylsän” asiallinen.
Brothers and Sisters -albumista julkaistiin vuonna 2013 4 CD:n erikoispainos!
Allman Brothers on esimerkki bändistä, joka säilyi hengissä johtavan jäsenen kuolemasta huolimatta. Tai oikeastaan kahden jäsenen, sillä bändin alkuperäinen basisti Berry Oakley ei toipunut Duanne Allmanin traagisesta kuolemasta 1971. Berry joi yhä enemmän ja oli yhä syvemmässä depressiossa. Hän ehti osallistua vielä bändin neljännen studioalbumin, Brothers and Sistersin ensimmäisiin äänityssessioihin loppuvuodesta 1972, mutta marraskuussa kohtalo puuttui peliin ja Oakley kuoli vähän samantapaisessa moottoripyöräonnettomuudessa kuin Duanne. Ilmeisesti tämäkin oli traaginen onnettomuus eikä suinkaan itsemurha, vaikka Oakley olikin masentunut. Tässä vaiheessa moni bändi olisi ainakin pitänyt pidemmän tauon, mutta Allman Brothers oli loistavassa vedossa ja Fillmoren konserttijulkaisun (1971) jälkeen levymyyntikin oli lähtenyt kovaan kasvuun, joten uuden albumin äänitykset jatkuivat Oakleyn kuolemasta huolimatta. Bändi palkkasi levyntekoa varten uusia jäseniä. Chuck Leavell kiinnitettiin pianistiksi, Lamar Williams basistiksi ja kakkoskitaristiksi palkattiin sessiokitaristit Les Dudek ja Tommy Talton. Pääkitaristin pestin otti Dickey Betts, joka lisäksi sävelsi valtaosan uuden albumin kappaleista.
Monien mielestä Brothers and Sisters (1973) on Allman Brothersien pitkän uran paras studioalbumi. Muutos Duannen ajasta on lähinnä tyylillinen: vähemmän bluesia ja enemmän countryrokkia ja lyhempiä kappaleita. Albumilla on vain seitsemän kappaletta ja levyn kokonaiskesto on vain 38 minuuttia. Levyn ehdoton vahvuus on siinä ettei mukaan ole otettu yhtään keskinkertaista tai huonoa kappaletta. Albumi rullaa koukuttavan mallikkaasti alusta loppuun saakka. Myös ostava yleisö huomasi tämän sillä ilman kovin näkyvää markkinointia albumia myytiin USA:ssa kuukaudessa lähes miljoona kappaletta ja levy oli Billboardin ykkössijalla monta viikkoa. Myynti jatkui kovana myös seuraavina vuosina ja tähän päivään mennessä levyä on myyty maailmalla jo yli 7 miljoonaa kappaletta.
Olen tätä kirjoittaessani kuunnellut levyn pitkästä aikaa jo neljä kertaa putkeen ja on tämä vaan kerrassaan upea albumi! Jos joku nyt innostui aiheesta niin mainittakoon että vuonna 2013 Brothers and Sistersistä julkaistiin 4 CD:n erikoispainos, jossa on alkuperäisen albumin lisäksi 1 CD hyllytettyjä studio-ottoja sekä 2CD:llä kokonainen San Franciscon Winterlandin konsertti (26.9.1973).
Allman Brothersin tähtihetki maaliskuussa 1971 New Yorkin Fillmore Eastissä. Kuvassa vasemmalta oikealle Gregg Allman (kosketinsoittimet), Duanne Allman (kitara), Dickey Betts (kitara) ja Berry Oakley (basso).
Allman Brothersoli toiminta-aikanaan lähtökohtaisesti parhaimmillaan live-bändinä. Valitettavasti heidän keikoistaan vain pieni osa on säilynyt ja vielä vähemmän niistä on julkaistu virallisina levyinä. Bändin kaksi ensimmäistä studiolevyä eivät myyneet kovin hyvin, mutta kolmas levy, vuonna 1971 julkaistu live-tupla At Fillmore East muutti velkaisen bändin elämän kertaheitolla! Onneksi bändillä oli jo tuolloin mahdollisuus tehdä live-albumi sen ajan state of art -nauhurilla, jossa oli peräti 16-raitaa. Kaikkiaan bändillä oli 12.-13.maaliskuuta peräti neljä keikkaa New Yorkin Fillmore Eastissä. Julkaistu 76 minuuttinen tupla-LP levy koostettiin näistä neljästä keikasta. Vaikka julkaisu oli tupla, mahtui sille vain seitsemän kappaletta. Myöhemmin eli vuosina 1992 ja 2003 näistä keikoista on julkaistu pidempiä eli yli 130 minuuttisia versioita. Koska kaikista Fillmoren keikoista oli säilynyt erinomaiset äänitteet niin oli vain ajan kysymys milloin ne julkaistaisiin kokonaisuudessaan. Bändin taru päättyi vuonna 2014 ja ehkäpä juuri siksi samana vuonna lopultakin julkaistiin myös täydellinen The 1971 Fillmore East Recordins -boksi, jossa on on kuudella CD:llä nuo kaikki neljä keikkaa kokonaisuudessaan. Jos ei ole niin hardcore Allman Brothers -fani että hankkisi tuon erikoisjulkaisun kehotan kuitenkin hankkimaan sekä alkuperäisen At Fillmore Eastin ja seuraavana vuonna julkaistun Eat a Peachin. Jälkimmäinen kannattaa hankkia nimenomaa CD-levynä, sillä jostain kumman syystä alkuperäisellä tupla-albumilla loistava 33 minuuttinen Mountain Jam (13.3.71) on jaettu kahteen osaan, jotka eivät tule edes peräkkäin levyllä. CD:llä tämä typeryys on korjattu ja Mountain Jam kuullaan koko yli 30 minuutin komeudessaan kappaleena nro 4! Lisäksi Eat a Peachillä on maaliskuun Fillmoren keikalta mukana Trouble No More (13.3.71).
Koko bändi on näillä keikoilla aivan loistava, mutta erityiseksi tämän Fillmore -levytyksen tekee Duanne Allmanin täysin ainutlaatuinen slide-kitarointi. Mitä enemmän kuuntelen Duannea sitä enemmän häntä arvostan. Todella suuri sääli että hän kuoli vain puoli vuotta näiden legendaaristen keikkojen jälkeen. Uskon että Duannella olisi ollut vielä paljon annettavaa rockmusiikille. Onneksi hän kuitenkin ehti äänittää paljon tuota ainutlaatuista soittoaan ennen kuolemaansa. Siitä perinnöstä voimme nauttia vielä 51 vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin.
Nyt se on varmistunut. Uusimpien tiedotteiden mukaan superkuuluisa näyttelijä ja muusikko Johnny Depp saapuu Jeff Beckin kiertuekokoonpanon mukana Suomeen Helsingin ja Tampereen keikoille. Huippumuusikoista koostuvan yhtyeen muut jäsenet ovat basisti Rhonda Smith, rumpali Anika Nilles ja kosketinsoittaja Robert Adam Stevenson.
Onko legendaarinen Johnny Depp mukana Jeff Beckin keikalla Suomessa? Se jää nähtäväksi!
Jeff Beck konsertoi siis 19.6.22 Helsingin Kaisaniemessä ja seuraavana päivänä Tampere -talon Isossa salissa. Kun laitoin tämän “pikku-uutisen” Winterludeen en voinut kuvitellakaan miten valtavan kiinnostuksen tämä keikka on Suomessa herättänyt. Uutinen on luettu nyt Winterludessa jo satoja kertoja! Lisäksi sain mielenkiintoisen kysymyksen: mikä on Beckin bändi näillä kesäkeikoilla? Se oli erittäin hyvä kysymys, sillä kummankaan konsertin järjestäjät eivät ilmoita nettisivuillaan Beckin bändin kokoonpanoa mikä on minustakin aika outoa. Tutkin asiaa ja koska Beck on konsertoinut jo Englannissa niin sieltä löytyi artikkeleita, joissa mainittiin bändin nykyinen kokoonpano. En kuitenkaan löytänyt yhtään artikkelia tai sivustoa, joissa olisi vahvistettu että kokoonpano on sama myös Skandinavian ja Manner-Euroopan koserteissa ja siksi en listaa tähän Englannin kokoonpanoa. Sen sijaan voin kertoa tässä jonkin verran Beckin setistä. Vaikka Beck on tehnyt lukuisia levyjä, joiden sävellyksistä suurin osa on hänen omiaan niin yllättävää kyllä tällä vuoden 2022 kiertueella Beck soittaa enimmäkseen cover-kappaleita. Niitä on yleensä 12-14 ja Beckin omia kappaleita kuullaan vain 4-6. Olen pahoillani jos olen nyt spoilannut jonkun suuret konserttiodotukset, mutta varautukaa siis siihen että tulette konserteissa kuulemaan aika vähän Beckin omia kappaleita.
Kiitos Kaj Kangakselle mielenkiintoisesta kysymyksestä!
Vuonna 1977 useissa maissa julkaistu Keesojen Lehto lienee vuonna 2008 kuolleen säveltäjä Pekka Pohjolan tunnetuin albumi. Levy äänitettiin Englannissa ja Ruotsissa ja tuottajana toimi itse Mike Oldfield! Mike arvosti Pekan lahjakkuutta niin paljon että palkkasi hänet kiertueyhtyeeseensä. Niinpä Pekan soittoa voi kuulla hänen omien levyjensä lisäksi myös Oldfieldin albumilla Exposed . Pekan musikaalisuus on suvun perintöä, sillä lukuisat hänen sukulaisensa olivat tai ovat muusikkoja ja säveltäjiä. Myös Pekka sai nuorena klassisen musiikin koulutusta, mutta päätti sitten kuitenkin 1970-luvulla siirtyä rockmusiikin pariin. Ura Wigwamissa tosin kesti vain neljä vuotta. Pekka erosi yhtyeestä koska hänen mielestään bändi alkoi muutua liian kaupalliseksi. Kuuluisimmillaan Pekka lienee ollut juuri 1970-luvulla, jolloin hänen soololevyjään julkaistiin myös ulkomailla. Valitettavasti Pekan melko epäkaupallinen tyyli aiheutti sen että vaikka arvostusta tuli kriitikoilta niin ostava yleisö ei pahemmin Pekkaa palkinnut.
Otsikko on tarkoituksella “klikkiotsikko”, koska ymmärrän hyvin ,että kun puhutaan kaikkien aikojen parhaasta äänitteestä niin siitä löytyy varmaan tuhansia eri mielipiteitä. Ja kaikki voivat olla yhtä hyvin väärässä kuin oikeassa. Niinpä tässä esittelemäni kaikkien aikojen paras äänite on sitä nimenomaa minun mielestäni ja voin vain suositella sitä muille, mutten voi väittää että kaikki hyväksyvät valintani.
1960-luvulla äänitystekniikka ja tuotanto oli Amerikassa aivan eri tasolla kuin Euroopassa. Niinpä oli englantilaisten onni, että amerikkalainen Shel Talmy (s. 1937) siirtyi Chigacosta Englantiin vuonna 1962. Hän oli jo 1950-luvulla opiskellut äänitystekniikkaa Amerikassa. Niinpä hän oli Englantiin siirtyessään jo rautainen amattilainen. Nykyään tuottajilla ja äänittäjillä on yli 100 raitaa käytössään ja viimeisen päälle hitech -laitteet, mutta tästä teknologian runsaudesta ei oikeastaan ole mitään apua, jos äänittäjä tai tuottaja ei ymmärrä miltä musiikin pitäisi kuulostaa kotikuuntelussa, jotta se vastaisi live-tilannetta ja olisi nautinnollista. Shel Talmy ymmärsi tämän äärimmäisen hyvin ja siksi hänen äänittämänsä ja tuottamansa Pentanglen vuoden 1968 debyyttialbumi on mannaa hifistin korville! Suurin osa 2000-luvun äänitteistä kuulostaa aivan onnettomilta se rinnalla mitä Talmy sai äänitettyä alkuvuodesta 1968 Pentanglen kanssa!
Miksi Pentanglen debyyttilevy on niin ainutlaatuinen? Tässä kohtaa en puutu musiikkiin ja sanoituksiin, vaan ainoastaan Talmyn äänitteeseen. Ensinnäkin tässä 54 vuotta vanhassa äänitteessä on uskomattoman hieno preesens eli kuulostaa siltä kuin äänite oli tehty juuri äsken. Soittimien separaatio on täydellinen! Tilavaikutelma on erinomainen. Eri soittimien ja laulajan äänet erottuvat kauniisti ja tasapainoisesti. Korkein diskantti ja syvin basso toistuvat luonnollisina ja virheettöminä jopa voimakkaassa kuuntelussa. Kitaran näppäilyt toistuvat elävinä ja virheettöminä, pystybasson syvimmätkin äänet toistuvat vaivattomasti, rumpujen virvelien diskantit toistuvat tarkasti.
Talmy tuotti Englannin vuosinaan lukuisia kuuluisia brittirockin edustajia, mutta minusta parhaimman tuloksen hän saavutti niillä kolmella Pentanglen levyllä jotka hän tuotti vuosina 1968-69.
17.toukokuuta 2022Evangelos Papathanassiou, yksi Kreikan tunnetuimmista säveltäjistä kuoli Pariisissa 79 -vuotiaana Koronan ja sydämen vajaatoiminnan komplikaatioihin. Suuri yleisö tunsi hänet parhaiten taitelijanimellä Vangelis. Olen kirjoittanut Vangeliksen varhaisista vaiheista aikaisemmin täällä:
Vangeliksella oli sooloprojekteja jo 1960-luvulla ja alusta saakka hän oli kiinnostunut elokuvamusiikin säveltämisestä. Vangelis oli muusikkona täysin itseoppinut, hän ei koskaan suostunut perinteiseen musiikkiopetukseen, mutta silti hänestä kehittyi taitava progressiivisen ja elektronisen musiikin säveltäjä. Vangelis teki musiikkia mm. pianolla, syntetisaattoreilla ja erilaisilla lyömäsoittimilla. Hän myös äänitti ja tuotti omia levyjään. Pitkän uransa aikana Vangelis ehti olla lähes kaikkien maailman suurimpien levy-yhtiöiden leivissä. Eräässä haastattelussa Vangelis kertoi että musiikinteko on hänelle yhtä luonnollista ja elintärkeää kuin hengittäminen, syöminen ja rakastelu. Niinpä hänellä oli koko ajan jokin levyprojekti työn alla, aivan loppuun saakka. Supersuosioon Vangelis nousi tosin vasta 1980-luvulla jolloin hän sävelsi musiikin useisiin menestyselokuviin. Yksi niistä oli Ridley Scottin nyttemmin kulttimaineeseen noussut tieteiselokuva Blade Runner (1982). Vangelis sävelsi musiikkia myös baletti- ja teatteriesityksiin. Hänellä oli lisäksi useita yhteistyöprojekteja muiden muusikkojen kanssa. Omituista oli se, että vankasta maineestaan huolimatta Vangelis konsertoi Amerikassa vain yhden kerran. Tämä tapahtui Los Angelesissa loppuvuodesta 1986. Vangelis oli siis ennen muuta eurooppalainen säveltäjä ja täällä hänen vaikutuksensa oli myös suurin. Vangelis osallistui vuoden 2000 olympialaisten päätösseremonian musiikin säveltämiseen. Hän sävelsi musiikkia myös moniin muihin suuriin urheilutapahtumiin.
”Music is science more than art, and it is the main code of the universe,” Vangelis says.
2000-luvulla Vangeliksen suurin mielenkiinto alkoi suuntautua erilaisiin avaruusprojekteihin, joiden innoittamana hän teki useita levyjä yhteistyössä NASA:n kanssa. Vuonna 2016 ilmestyi Rosetta -niminen albumi, joka käsitteli luotaimen matkaa tälle asteroidille. Vangeliksen viimeiseksi levytykseksi jäi Juno to Jupiter, joka ilmestyi syksyllä 2021. En tiedä onko kyseinen levy Vangeliksen paras, mutta ainakin se on komea ja mahtipontinen. Jos tuosta Juno-projektista joskus tehdään elokuva niin minusta sen soundtrackina pitäisi olla Juno to Jupiter, jossa ääretön avaruus ja musiikki kohtaavat hienolla ja vaikuttavalla tavalla!
Kakkoskitaristi Lee Harris toteutti Kulttuuritalon konsertissa Echoes -kappaleen lokki-efektin kitaralla! En tiedä miten hän sen oikein teki, mutta ihme ja kumma se kuulosti samalta kuin lokkien kirkunta virallisella vuoden 1971 Echoes -äänitteellä.
Gary Kemp intoutui keikan keskivaiheilla pitämään ideologisen puheen, sellaisen joita ei yleensä kuulla rock-konserteissa. Hän ilmoitti että parhaat rocklevyt tehtiin 50 vuotta sitten ja odotti miten ylesiö reagoisi tähän väitteeseen. No, koska koolla oli yli 1000 Pink Floyd -fania ei ollut yllätys että Kempin väite sai raikuvat aplodit. Mutta sitten ilmeni, että Garyn väite olikin itse asiassa vain johdanto Nick Masonin esittelyyn eli Gary jatkoi sanomalla että on todella hienoa kun voi soittaa henkilön kanssa, joka on ollut itse mukana tuossa rockin 1960-luvun vallankumouksessa. Nick Mason oli aluksi hieman hämillään häneen kohdistuneesta huomiosta, koska PF -keikoilla hän oli yleensä ollut enemmänkin taustahahmona. Nyt kuitenkin hänen oli pakko reagoida siihen ,että koko Kulttuuritalon yleisö taputti hänelle seisaaltaan ja pitkään. Lopulta Nick nousi rumpupalliltaan ja noteerasi häneen kohdistuneet aplodit.
Vaikka pidän myös Syd Barrettin kappaleista niin minulle konsertin kohokohtia olivat legendaariset pitkät PF-instrumentaalit, joita en aikaisemmin ollut kuullut live-tilanteessa. Kotona olin toki kuunnellut kymmeniä kertoja näitä kappaleita ja lisäksi olin videoilta nähnyt useita eri live-versioita näistä kappaleita, mutta se omakohtainen live-kokemus oli tähän saakka puuttunut. Mutta nyt sain senkin! Ykkösetisssä kuultiin näitä legendaarisia pitkiä PF-kappaleita seuraavasti: One Of These Days, Atom Heart Mother ja Set The Controls Of The Sun. Väliajan jälkeen kakkossetissä kuultiin Interstellar Overdrive, Astronomy Domine ja setin lopussa upea versio Echoes -kappaleesta!Sitten encoressa illan kruunasi vielä hieno versio Saucerful Of Secrets -kappaleesta!
WINTERLUDE FINLAND 