LYNYRD SKYNYRD -osa 2

Lynyrd Skynyrd livenä 2006 neljän kitaristin voimin!

Suomen TV on nyt viime kuukausina hemmotellut suomalaisia Lynyrd Skynyrd (LS) -faneja sekä tavallisia rokin kuuntelijoita lähettämällä ensin hienon dokumenttielokuvan If I Leave Here Tomorrow (2018)  ja aika pian sen perään tuli Atlantic Cityn konsertti vuodelta 2006. Tämä puolitoistatuntinen taltiointi on varsin mukavaa kuunneltavaa, mutta poikkeaa tavallisesta LS -keikasta siinä, että mukana on useampi vieraileva artisti, joiden kappaleita kuullaan myös. Täytyy sanoa, että tällainen multikitaristi -soitanta on jotain mitä TV:ssä ei ole enää pitkään aikaan kuullut ja LS:n miehet suoriutuvat vaativasta tehtävästään erittäin hienosti ja kurinalaisesti. Southern Rock on oma juttunsa, kaikki eivät siitä pidä, koska siihen usein liitetään tietynlainen junttius ja “punaniska” -kulttuuri, mutta kun musiikki ja soitanta on näin hienoa, ei tässä kyllä voi nyrpistellä nenäänsä, vaan svengailla mukana! 

Kannattaa lukea alla olevat Ultimate Classic Rock -lehden tuoreet artikkelit bändistä, sillä niissä on tämän Atlantic Cityn keikan lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista tietoa LS:sta:   

https://ultimateclassicrock.com/lynyrd-skynyrd-live-in-atlantic-city/

https://ultimateclassicrock.com/lynyrd-skynyrd-albums-ranked/

Harri Huhtanen 2021                

YÖ- yhtyeen loppu? -osa 7

Kuten jo syksyllä 2019 uumoilin (kts. osa 6) Yö -yhtyeen tarina jatkuu taas. Nyt tilanne on entistä erikoisempi, koska samanaikaisesti on suunnitteilla kaksi konserttisarjaa. Toista on kehitellyt Suvi Teräsniska Yön viimeisimmän kokoonpanon kanssa ja toisen produktion tähtenä on Jussi Hakulinen, joka ei ollut tyytyväinen syyskuun 2019 päätöskeikkaan ja haluaa nyt ottaa koko homman uusiksi peräti kolmen suurkonsertin kera.  Ja jotta kaikki olisi mahdollisimman “levällään” on tässä kolmantena kuviossa mukana herra Korona, joka ei välttämättä ole voitettu vielä kesällä 2021, jolloin Teräsniskan porukan piti aloittaa keikkailu Yön kanssa.

https://www.is.fi/musiikki/art-2000007777340.html

Nyttemmin nämä alun perin kesäksi suunnitellut keikat on siirretty syksyyn:

https://www.lippu.fi/artist/suvi-terasniska/

Syksyllä 2021 myös Hakulisen porukan pitäisi aloittaa omat keikkansa, mutta silloin voi olla päällä Koronan neljäs aalto, jolloin nämäkin keikat siirtyvät. Koronan aiheuttamista toistuvista konserttien siirroista ja peruutuksista johtuen en listaa tähän Suvin porukalle varattuja keikkapäiviä, koska tässä vaiheessa ei ole mitään takeita siitä että kaikki tai edes osa näistä keikoista toteutuisi.   Sen sijaan laitan tähän linkkejä, joiden avulla näette mitä tähän mennessä on suunniteltu. Hakulisille suunnitellut keikat näkyvät täällä:

https://www.is.fi/musiikki/art-2000007841936.html

https://www.ticketmaster.fi/artist/jussi-hakulinen-yon-viimeinen-varietee-lippuja/1050802

Harri Huhtanen 2021                 

This woman’s work: A tribute to Kate Bush (2018) -osa 2

En löytänyt netistä Katen kommenteja tästä Göteborgin sinfoniaorkesterin produktiosta, mutta konsertin nyt kuultuani ja nähtyäni olen aivan varma että Kate on ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen mitä ruotsalaiset ovat tässä tuotannossa saavuttaneet. Vaikuttaa siltä että tämä produktio on esitetty vain kerran mikä tuntuu aivan uskomattomalta sen huomioiden, miten paljon tämän valmisteluun on varmaan mennyt aikaa. Iso sinfoniaorkesteri, rockbändi, kaksi upeaa naissolistia ja kaikki se – yleensä freelansereitten armeijan tekemä – taustatyö mikä tämän produktion esillepanoon on tarvittu.  Uskoisin että tätä on työstänyt yli 100 ihmistä vähintään.

Alla lyhyt esittely illan laulusolisteista:

Malin Dahlström

Vaikuttanut bändissä:

https://sv.wikipedia.org/wiki/Niki_%26_The_Dove

Göteborgissa esitetty upea Song Of Solomon katsottavissa ja kuunneltavissa täällä:

https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DTA4lk3Av6xI&psig=AOvVaw2sjqcocItMFHYGk4FrzpUZ&ust=1615501045209000&source=images&cd=vfe&ved=0CAIQjRxqFwoTCOC18MPgpu8CFQAAAAAdAAAAABAI

Jennie Abrahamson

https://www.facebook.com/jennieabrahamsonmusic

https://sv.wikipedia.org/wiki/Jennie_Abrahamson

Laitoin Malinin ja Jennien tähän järjestykseen, vaikka Jennie on maailmalla paljon tunnetumpi ja pidemmän uran tehnyt laulaja. Minusta kuitenkin Malin oli jotenkin vielä paremmin kuin Jennie sisäistänyt Katen erikoisen äänimaailman ja persoonan .  No, nämä ovat makuasioita. Molemmat olivat konsertissa erittäin hyviä ja vakuuttavia.       

Harri Huhtanen 2021         

This woman’s work: A tribute to Kate Bush (2018) -osa 1

En muista enkä usko, että Kate Bushin tuotantoa on koskaan aikaisemmin esitetty näin laajasti livenä Suomen TV:ssä. YLE teeman tarjoama Göteborgin sinfoniaorkesterin, rockbändin ja kahden upean naissolistin parituntinen konsertti on kaikkien aistien juhlaa!  Konsertissa esitellään otteita koko Katen tuotannosta alusta eli debyyttilevystä lähtien. Kate itsehän on  40-vuotisen uransa aikana keikkaillut vain kahdesti eli debyyttilevyn julkaisun jälkeen 1979 sekä poikansa painostuksesta Lontoossa vuonna  2014. Jostain syystä Kate ei halua keikkailla, vaikka kysyntä olisi valtavaa, sillä vuoden 2014 parikymmentä keikkaa myytiin loppuun alle aikayksikön.  Siksi on upeaa että Göteborgin sinfoniaorkesteri lopulta tarttui isoon haasteeseen ja päätti vuonna 2018 tehdä tällaisen tribuuttikonsertin. Oli myös erittäin hyvä ratkaisu ettei lavalle marssitettu isoa kasaa artisteja, vaan esityksestä tehtiin teatterimaisempi ja laulajina oli ainostaan kaksi huippusolistia, jotka molemmat olivat “lukeneet” Katensa äärimmäisen hyvin! Tässä konsertissa kuullaan monia hienoja versioista Katen sävellyksistä, joita ei ole käytännössä kuultu livenä vuoden 1979 jälkeen!   

Harri Huhtanen 2021         

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 37b

Haluan viipyillä vielä hetken tämän mahtavan TEY -boksin parissa ennen kuin pakkaan materiaalit takaisin jättisuureen ”kenkälaatikkoon” ja työnnän sen levyhyllyn perälle pölyttymään. Kaikkien hyvien asioiden on määrä loppua joskus. Olen nyt kuunnellut nämä CD:t ja katsellut nämä DVD:t niin maan perusteellisesti että alkaa olla aika saattaa kokoelma ansaittuun lepoon. Varmaan tähän taas muutaman vuoden jälkeen palaan, mutta nyt on vähitellen aika keskittyä uudempaan The Later Years 1987-2019 (TLY)-boksiin.

Muutamia hajahuomioita vielä. Selitys merkilliselle kenkälaatikko-boksille, joka on pääasiassa musta ja jonka keskellä on vino valkoinen ”vauhtiraita”, löytyi lopulta erillisestä Memorabilia -laatikosta, jossa on flyereita, konserttijulisteita ja jopa muutama pieni kiertuekirjanen. Niiden joukossa oli korkeatasoinen postikortiksi muutettu valokuva vuodelta 1965. Kortin takana lukee ”The Tea Set with Bedford Van, Rock Road, Cambridge 1965”. Kuvassa silloisen ”esi-Pink Floydin” miehet nojaavat kokomustaan pakettiautoon, jonka takaosaan on maalattu vino valkoinen vauhtiraita! Eli vaikka boksin visuaalinen ilme on äärimäisen riisuttu on näköjään väreillä tässä merkitys ja oma sanomansa. En lähde tässä spekuloimaan mitä erillisten boksien värit merkitsevät. Samasta erillislaatikosta löytyvät myös uusintapainokset viidestä PF:n varhaisesta singlestä. Ne ovat:

Arnold Layne (Barrett)  / Candy And A Currant Bun (Barrett)  (10.3.1967)
See Emily Play(Barrett) / The Scarecrow (Barrett) (16.6.1967)
Apples And Oranges (Barrett) / Paintbox (Wright) (17.11.1967)
It Would Be So Nice (Wright) / Julia Dream (Waters) (19.4.1968)
Point Me At The Sky (Waters-Gilmour) / Careful With That Axe Eugene (Pink Floyd) (6.12.1968)

Erillisboksien tekstivihkoset eivät ole sitä tasoa mitä tällaiselta julkaisulta voi edellyttää. Niissä kussakin on vain 10-12 sivua. Alussa on aina Mark Blaken kirjoittama kyseisen vuoden bändihistoriikki, joka on vain 2-3 sivun pituinen ja lopussa toistuu Lana Tophamin lyhyt, vain yhden sivun selostus siitä miksi tämä jo vuonna 1994 aloitettu projekti valmistui vasta vuonna 2016.  Loput sivut on lähinnä kappaleiden esitystietoja ja tekijänoikeusmerkintöjä. Kun näitä vaatimattomia vihkosia vertaa vaikkapa uusimpien  Beatles-boksien mukana tulleisiin parisataa -sivuisiin, monipalstaisiin, kovakantisiin ja hyvälaatuiselle paperille painettuihin syvällisiä ja kattavia analyysejä sisältäviin kirjoihin, niin ero on huikea!  Onneksi Pink Floydistakin on tehty hyviä kirjoja ja niinpä näitä äänitteitä läpikäydessäni käytin yleensä tietolähteenäni netin lisäksi loistavaa Glenn Poveyn  teosta The Complete Pink Floyd, The Ultimate Reference (2016, 448s.).  Myös erillisboksien rakenne on huonosti suunniteltu, sillä CD:t asetetaan boksiin liimattuihin muovisiin pidikkeisiin, näistähän on pääsääntöisesti nykyään luovuttu, koska cd-levyn voi nykyään sujauttaa kätevästi kirjan pahvitaskuun. Nyt tällainen liimattu muovinen kotelo voi ajan oloon irrota boksin kannesta ja silloin ollaan ongelmissa. Samoin keskelle liimatut paksut sivut on liimattu boksiin siten että jos ei ole varovainen voivat nekin irrota. TEY:n äänitteet ovat erittäin mielenkiintoisia ja boksin musiikillinen sisältö ja materiaalin määrä ansaitsee täydet viisi pistettä, mutta boksin suunnittelusta ja toteutuksesta en valitettavasti voi antaa kehuja. Mutta tämä nyt on mitä on. Pääasia että julkaisivat nämä äänitteet, joita olivat pantanneet kymmeniä vuosia. Se on pääasia. Musiikki on tärkeintä. Kaikkea ei voi saada. Hyvä edes näin.         

Harri Huhtanen 2021   

NIRVANA (1987-1994) – osa 1

Kurt Cobain Ruissalon Rantalavalla 27.7.1992

Doorsien Jim Morrison lauloi jo 1970: “Rock is dead ! ” . Mutta ei se sitten ollutkaan kuollut, koska vuonna 1987 Amerikassa perustettiin bändi nimeltä Nirvana, joka oli mitä suuremmassa määrin sitä minkä Morrison määritteli rockiksi. Nirvana oli vaarallinen, tinkimätön ja rosoinen. Levyjä ei bändin seitsemän toimintavuoden aikana ilmestynyt kuin kolme ja niiden lisäksi julkaistiin yksi Unplugged -sarjan akustinen live-levy. Nirvanan merkitys rockmusiikille 1990-luvun alussa oli kuitenkin globaali ja fenomenaalinen!  Olin itsekin Nirvanan keikalla 1992 Turun Ruissalossa  ja onneksi olin takakatsomossa, koska etukatsomossa ihmiset “sekosivat” jo ennen keikan alkua ja se näytti todella villiltä ja vaaralliselta! “Nirvana-virus” oli selvästi rantautunut Suomeenkin, olihan bändin toinen studioalbumi Nevermind (1991) mennyt listaykköseksi myös Suomessa.  Kaikkiaan Nevermindia on maailmalla myyty tähän mennessä jo yli 16 miljoonaan kappaletta! 2000-luvulla, striimausaikana, tuollaiset myyntiluvut tuntuvat täydeltä sadulta, mutta ovat kuitenkin totta, koska Kurt Cobainin ainoa tytär, nykyään 26-vuotias Frances, peri isältään 87 miljoonaa dollaria ja lisäksi hän sai oikeudet isänsä koko tuotantoon ja niinpä hän saa joka kuukausi yli 100 000 dollaria tililleen tekijänoikeuspalkkioina, sillä erityisesti Nevermind-albumia myydään edelleen, 30 vuotta levyn julkaisun jälkeen, valtavia määriä.  Francesin syntymän aikaan epäiltiin että lapsesta tulee narkkari, koska hänen äitinsä, Courtney Love oli käyttänyt heroiinia raskaana ollessaan. Näin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut ja luin tänään haastatelun jonka Frances oli hiljattain antanut amerikkalaiselle lehdelle ja siitä tuli sellainen vaikutelma, että hän viettää nykyään kohtalaisen normaalia elämää, vaikka tunteekin syyllisyyttä valtavasta omaisuudesta, jonka on perinyt isältään vain siksi että on hänen tyttärensä.

Harri Huhtanen 2021        

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 37a

TEY- pääboksin ”miniboksit” on julkaistu myös erillisinä, kohtuuhintaisina versioina eli jos on kiinnostunut vain jostain tietystä vuodesta voi hankkia tällaisen mini-boksin.

Pitkä matka on tulossa päätökseensä. Aloitin mahtavan Pink Floydin The Early Years 1965-72– boksin arvioinnin jo sen ilmestymisvuonna 2016 ja nyt yli neljä vuotta myöhemmin olen viimeinkin arvioinut kaikki tämän boksin levyt. Arvostelusarjani ollessa vielä kesken ehti bändi loppuvuodesta 2019 julkaista toisenkin boksin nimeltään The Later Years, joka käsittelee bändin (todennäköisesti) viimeisiä vuosia 1987-2019. Alusta hypättiinkin siis jo kolme vuotta myöhemmin loppuun! Tämä oli yllättävää. Suurimman suosion bändi saavutti nimenomaa uransa keskivaiheilla eli vuosina 1973- 1986 ja siitä jaksosta ei siis ole vielä julkaistu kattavaa boksia. Tämän kauden huippulevyistä on toki julkaistu erillisiä  Immersion -bokseja vuosina 2011-2012. Toki on mahdollista, että vuosista 1973-1986 levy-yhtiön arkistojen kätköissä ei olekaan yhtä paljon julkaisematonta, yllättävää materiaalia kuin TEY- jaksosta 1965-72. Aika tämän näyttää. Koska PF ei enää julkaise uusia levyjä (ellei sitten Gilmour ja Waters vanhoilla päivillään sovi riitojaan ja palaa yhteen), niin olen aivan varma että myös tuo keskivaiheen 1973-1986 kattava boksi jossain vaiheessa julkaistaan, veikkaan että se tulee jo tässä 2020-luvulla.          

Harri Huhtanen 2021   

UNOHDETUT LEVYT – johdanto

Ajattelin aluksi valita tämän uuden kategorian nimeksi “harvinaiset levyt”, mutta sitten kun mietin mistä levyistä tässä haluan kirjoittaa ilmeni että osa näistä artisteista on ollut aikanaan hyvinkin suosittuja eli heidän levyjään on voitu myydä kymmeniä tuhansia kappaleita mikä ennen nettiaikaa ei ollut kovin paljon, mutta  nykyään (2021) sellaisella myynnillä pääsisi fyysisen albumilistan kärkipaikoille.

Yleensä julkaistu levy unohtuu kolmesta syytä: 1) levystä ei tule koskaan suosittua eivätkä edes kriitikot diggaile sitä, 2) levy menestyy kohtalaisesti aikanaan, mutta unohtuu nopeasti, 3) levy menestyy aikanaan erittäin hyvin, mutta on ns. trendilevy jota seuraavat sukupolvet eivät arvosta. Koska rocklevyjä (siis LP:eitä) on julkaistu vuosina 1950-2020 varmaan useampi miljoona nimikettä, niin valitsen tähän sarjaan kultakin artistista vain YHDEN levyn, jotta tuo alkuperäinen ajatus “harvinaisuudesta” pysyy kirkkaana. Maailmalla kyse on siis unohtumisesta, mutta Suomessa usein siitä, ettei artisti koskaan lyönyt itseään läpi täällä perä-pohjolassa ja jäi siksi “unohduksiin”.  

Harri Huhtanen 2021              

Vinyl Music Lauttasaari, Helsinki


33 Vinyl Music Lauttasaari, Helsinki


Itälahdenkatu 20, Helsinki
Puh. 0400-303300

https://www.vinylmusicwebshop.com/
facebook.com/VinylMusic-370030053787109/

Avoinna: Ke 12-18 ja La 11-15

Tarkastuspäivämäärä  La 8.2.2020

Näinä kovina aikoina ei ole aina kovin helppoa pysyä muuttuvien ja muuttavien vinyylidivarien kelkassa.  Vähän ennen Koronan rantautumista Suomeen vierailin Helsingin Lauttasaaren Vinyl Music -nimisessä vinyylidivarissa. Heidän toimitilansa oli silloin osoitteessa Melkonkatu 18, jonne he olivat muuttaneet toisesta Lauttasaaren osoitteesta. Nyt kun vihdoinkin kirjoitan tätä arviota vuoden takaisesta käynnistäni liikkeessä saankin huomata että he ovat jälleen muuttaneet!  Uusi toimipiste sijaitsee toki edelleen Lauttasaaressa, mutta nyt osoitteessa Itälahdenkatu 20.  Paljon muutakin heidän toiminnassaan on muuttunut Korona-vuoden aikana. Vielä vuosi sitten yrityksellä oli kivjalkaliike myös aivan Helsingin sydämessä, Senaatintorin alalaidassa, osoitteessa Sofiankatu 8. Oletan että se oli  juuri Korona, joka pakotti sulkemaan tämän toimipisteen. Liikkeen Facebook-sivuillakin päivitykset loppuivat heinäkuuhun 2020 mikä ei yleensä lupaa hyvää. Marraskuussa ilmoitettiin kuitenkin uuden liiketilan avaamisesta ja myös nettisivuilla myynti jatkuu.

Vinyl Music mainostaa että heillä on myynnissä yli 50 000 vinyylilevyä!  Jos ja kun tämä pitää paikkansa, on liikkeellä koko Suomen suurin käytettyjen levyjen varasto. Melkonkadun suuressa liikehuoneistossa alkoi uskoa väitettä 50 000 vinyylin varastosta, sillä itse liikkeessäkin oli arvioni mukaan esillä yli 10 000 vinyylilevyä. Aluksi ajattelin tulleeni harvinaisten vinyylien metsästäjän “taivaaseen”, mutta aika nopeasti hyllyjä selatessa alkoi paljastua, että totuus oli jotain ihan muuta, sillä hyllyissä oli valtavan paljon samoja levyjä. Joitain samoja albumeja saattoi löytyä jopa 10 kappaletta, siis aivan samaa painostakin!  Sellaiseen en aikaisemmin ollut käytettyjen levyjen kohdalla törmännyt. Toinen ikävä asia oli kokoelmien epätasaisuus. Siellä oli varmaan satoja ellei peräti tuhansia 0-1 euron levyjä. 0 euron levyllä tarkoitan erilaisia kokoelmia, iskelmälevyjä jne. joita kukaan ei enää suostu ostamaan ja joita monet divarit eivät siksi suostu myöskään vastaanottomaan myyntiin. Euron levyllä taas tarkoitan levyä, jonka joku saattaa ostaa huvikseen tai uteliaisuuttaan, mutta joka on kuitenkin sellaisen artistin tekemä jota kukaan ei enää keräile tai diggaile.  Onneksi tunnin etsimisen jälkeen alkoi löytyä näistä valtavista laareista myös mielenkiintoisia löytöjäkin. Erityisesti siellä oli pieni määrä 1950- lopussa ja 1960-luvun alussa tehtyjä Amerikkalaisia folk-levyjä, joita en ollut missään muualla nähnyt myynnissä.  Ostin myös pari 10CC -yhtyeen levyä sekä sellaisen useamman LP:n Tina Turner– vinyyliboksin jota en ollut aikaisemmin nähnyt.  Muistaakseni valitsemiani levyjä oli yhteensä 10 kpl ja silti lasku niistä oli vain 50 euroa!  Taisin saada myös ihan kivan alennuksen, vaikka levyjen hinnat jo lähtökohtaisesti olivat matalia. Tässä taas oli yksi liikkeen selvistä vahvuuksista, pyyntihinnat oli pidetty kurissa ja kuluttajaystävällisinä.  Mutta liikkeenharjoittajan kannalta huolestuttava seikka oli luonnollisesti se, että vaikka ei eletty vielä Korona-rajoitusten aikaa ja vaikka fyysinen toimipiste oli auki vain kahtena päivänä viikossa kävi paikalla sen runsaan tunnin aikana, jonka siellä vietin, vain muutama muu asiakas, joista toinen ei ostanut mitään ja toinen taisi pitkän jahkailun ja tinkimisen jälkeen ostaa pari levyä. Jos tilanne jatkuu tällaisena niin on hyvin suuri vaara, että tämäkin liike muuttuu vähitellen pelkäksi nettimyyntiliikkeeksi mikä tietysti on tällaiselle kivijalkakauppoja arvostavalle keräilijälle ikävä asia.  

Pisteytys:
Tuotevalikoima 1 (max 2)
Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1,5 (max 2)
Tuotteiden asettelu, liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 0,75 (max 1)                          

Henkilökunnan palveluasenne 0,75 (max 1)

Kokonaispisteet: 4 / 6.    Sanallinen arvio: HYVÄ   

PARHAAT BÄNDIT

Vuonna 1987 Bob Dylan harkitsi liittymistä Amerikan siihen aikaan suosituimpaan bändiin nimeltään GRATEFUL DEAD.

Avaan jälleen uuden kategorian. Sen nimi on ”Parhaat bändit”. Listaan tänne kerran vuodessa omat TOP10 bändini. Tiedän jo nyt että aikani ei riitä esittelyjen kirjoittamiseen jokaisesta listalle nostamastani bändistä eikä se ole tarpeellistakaan, koska – kuten arvata saattaa – mukana on bändejä, jotka ovat jo nyt hyvin edustettuina Winterludessa eli aika monella näistä bändeistä on jo omat kategoriat, joista voitte lukea näkemyksiäni kyseisen bändin levyistä ja musiikista ylipäätään. Niinpä kirjoitan esittelyn vain listaykkösestä ja sellaisista alemmilla sijaluvuilla olevista bändeistä, joista ei mielestäni ole riittävästi avaavaa tekstiä Winterludessa.

”Artisti- bändit” on tästä listauksesta poissuljettu. Artisti-bändeillä tarkoitan bändiä, joka on koottu yhden, suuren staran ympärille ja joka, kuten ikävä termi kuuluu, on usein niin sanottu ”säestysyhtye”. Opin nimittäin nuoruudessani kovasti singer-songwriter -legendojen ohella arvostamaan ”orgaanisia” rockbändejä. Oikeastaan ensimmäiset suosikkini olivat nimenomaa orgaanisia bändejä, kuten Led Zeppelin, Beatles, Rolling Stones jne. Orgaanisella tarkoitan, että bändin suosio ja musiikin arvo oli nimenomaan siinä että kyseessä oli BÄNDI eikä kukaan yksittäinen stara, kuten asianlaita valitettavan usein nykyään on. Beatles ei ollut Paul McCartneyn säestysryhmä eikä Rolling Stones Mick Jaggerin säestysryhmä, vaan suosio syntyi kokonaissoundista ja yhdessä tehdyistä kappaleista. Sama pätee hienosti myös Led Zeppeliiniin.

Harri Huhtanen 2021