Zagrebin matka 17.-24.10.2019 -osa 2

Belgrad: tuo betonin luvattu kaupunki!

Matkustin Balkanin alueella ensimmäisen kerran keväällä 1983. Kyseessä oli Interrail-matka Istanbuliin. Meitä oli kolme opiskelijaa matkassa ja Serbian pääkaupungissa vietimme vain yhden päivän (29.5.1983). Se mitä silloin näimme oli aika masentavaa. Rapistunetia taloja, köyhyyttä, likaisia katuja. Itse asiassa kokemus Belgradista oli niin masentava etten ole siellä käynyt uudestaan kuluneen 38 vuoden aikana! Huvittava oli myös se heidän silloinen hyperinflaationsa. Olin toki lukenut Saksan historiasta kuvauksia hyperinflaatiosta, mutten ollut koskaan oikeasti kokenut hyperinflaatiota missään. No, Belgradissa koin mitä on hyperinflaatio. Kun saavuimme kaupunkiin ja ostimme vesipullon ja leipiä rautatieasemalta  maksoivat ne X dinaaria (en enää muista summaa ja kuitteja minulla ei ole).   Illalla kun tulimme samalle asemalla ja ostimme yöjunaan taas vesipullon ja leipiä oli niiden hinta noussut yhden päivän aikana 20%!  

Jugoslaviahan oli pohjimmiltaan keinotekoinen valtio, joka koostui monesta eri kansasta ja kulttuurista ja valtiossa puhuttiin monia kieliä ja uskontojakin oli useita. Diktaattori  Tito oli ainoa todellisuudessa maata koossapitävä voima. Kun hän kuoli 1980, alkoi Jugoslaviassa kaaos, joka johti siihen että maa hajosi moneen pikkuvaltioon, jotka lisäksi sotivat verisesti toisiaan vastaan 1990-luvulla.       

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: 1970, 50th Anniversary Collection (2021) -osa 4

Aikaisemmin ei kukaan ajatellut että suuri yleisö ostaisi artistien hyllytettyjä äänitteitä. 1990-luvulla tilanne muuttui. Levy-yhtiöt huomasivat että ihmiset olivat kiinnostuneita musiikista joka oli jäänyt studioiden holveihin. Ennen nettiaikaa tällaista ilmiötä ei ollut. Mutta 2000-luvulla erityisesti suurien artistien kohdalla tuli ”pääsäännöksi” että myös julkaisemattomia kappaleita menestyneistä levyistä piti julkaista. Tämä sopi hyvin levy-yhtiöille ja useimmille artisteille, koska Greatest Hits -kokoelmat olivat varmaan kaikkien mielestä tylsiä. Aikaisemminhan vain niitä julkaistiin jälkikäteen.   

Dylan oli etulinjassa hyllytettyjen kappaleiden esiintuomisessa julkaisemalla jo vuonna 1991 boksin Bootleg Series (BS) Vol 1-3.   Sen jälkeen  BS- sarjassa olikin pitkä tauko, mutta lopulta vuonna 1998 Dylan julkaisi Vol 4:n. Sen jälkeen BS-julkaisuja on tullut yhä kiihtyvällä tahdilla eli erityisesti 2010-luvulla Dylan on avannut todella reippaalla kädellä laajoja arkistojaan.  

Nyt vuoden 2021 1970 50th Anniversary Collectionin  innoittamana palasin BS Vol. 10:n (2013)  pariin, koska valtaosa siitä materiaalista on äänitetty vuonna 1970 ja nimenomaa on kyse Self Portrait (SP) – materiaalista. Kriitikot eivät aikanaan pitäneet vuoden 1970 SP – levystä ja ehkä siksi näitä vuoden 1970 sessioäänityksiä on julkaistu jälkäteen jo useampaan kertaan. Aina on avautunut uusia näkökulmia Dylanin työskentelyyn artistina jonka teokset muuttuvat koko ajan. Vuonna 1970 Dylan kokeili kaikkia mahdollisia laulu- ja esitystyylejä. Onneksi nämä nyt jo yli 50 vuotta vanhat äänitteet on aikanaan tehty taidolla ja ovat säilyneet erittäin hyvin, koska sen ansiosta meillä tavallisilla kuluttajilla on mahdollisuus tutustua näihin hyllytettyihin esityksiin lähes studiotasoisina äänitteinä.                                

Jokainen voi nyt koota oman ”ihanne” Self Portraitinsa, koska aika iso osa sessionauhoista on nyt julkaistu virallisesti (mutta ei siis kaikkia vieläkään). Tänään kun kuuntelin pitkän tauon jälkeen uudestaan Vol 10:n huomasin että alkuperäinen arvioni ei ole muuttunut eli olisin halunnut että Dylan olisi ottanut vuoden 1970 SP -levylle alla mainitut kappaleet. En sano mitkä kappaleet olisi pitänyt pudottaa pois viralliselta levyltä, jotta näille olisi saatu tilaa. Pääpointti ja message on että SP olisi voinut aikanaan olla paljon, paljon parempi ja ilmeisesti Dylaninkin on tämän vähitellen tajunnut, koska julkaisee nykyään jatkuvasti näitä SP-”päivityksiä”. Mutta siis alla olevat BS Vol 10:n erittäin hienot esitykset olisi ehdottomasti pitänyt ottaa mukaan SP:lle jo alunperinkin.

4.3.1970 Railroad Bill

4.3.1970  Thirsty Boots

4.3.1970 This Evening So Soon

4.3.1970 Tattle O’Day

Mutta niin vaan Dylan surutta jätti nämä neljä upeaa esitystä pois SP:ltä!  Tyypillistä Dylania!

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: 1970, 50th Anniversary Collection (2021) -osa 3

Tämän uuden kokoelman myötä varmistui lopullisesti se, että lokakuussa 1970 ilmestyneen  New Morningin (NM) uudet Dylan-sävellykset eivät suinkaan syntyneet saman vuoden kesäkuussa ilmestyneen Self Portraitin (SP) saaman murskakriitin jälkeen, kuten monissa aikalaislähteissä oletettiin, vaan nämä kappaleet olivat olleet Dylanilla työn alla jo ennen SP:n ilmestymistä (8.6.1970). Alla nykytiedon valossa laadittu listaus siitä milloin Dylan alkoi näitä uusia kappaleita esittää äänityssessioissa New Yorkissa.

03.03.1970  Went To See The Gypsy

01.05.1970  Sign On The Window

01.05.1970  If Not For You

01.05.1970  Time Passes Slowly

03.06.1970  One More Weekend

04.06.1970   Three Angels

04.06.1970   New Morning

05.06.1970  Winterlude

05.06.1970   Father Of Night

Nämä yhdeksän NM:n kahdestatoista kappaleesta on nyt siis virallisesti ajoitettu tällä uudella kokoelmalla. Lisäksi vuoden 2013 Bootleg Series Vol. 10 -kokoelmalla ilmestyi 5.6.1970 äänitetty versio kappaleesta If Dogs Run Free. Niinpä tämän hetkisen tiedon mukaan ainoa NM:n kappaleista, jonka Dylan tosiasiallisesti sävelsi ja äänitti vasta SP:n ilmestymisen jälkeen on Day Of The Locust.

Huomionarvoinen on myös ero SP:n ja NM:n äänitysprosessien välillä, kuten selviää mm. ruotsalaisen Dylan-tutkijan Olof Björnerin selvityksestä.  Valtaosa SP:n kappaleista äänitettiin ilmeisti yhdellä otolla 3.-5.3.1970 sessioissa. NM:n osalla albumin valmistelu sen sijaan oli selvästi huolellisempaa, sillä Dylan äänitti ainakin 195 eri versiota 50 eri kappaleesta kahdeksassa sessiossa touko-elokuun 1970 välisenä aikana. Valtaosa oli cover-kappaleita, joita ei sessioissa yritettykään toistaa ja varmaankin ne toimivat ”siltoina” uusille kappaleille ja lopultahan Dylan sitten päätyi julkaisemaan NM:llä vain omia, uusia kappaleitaan päinvastoin kuin SP:llä joka koostui enimmäkseen cover-kappaleista.

Niinpä rosoisen ja vähän ”hutaisten” tehdyn SP:n jälkeen kriitikot haltioituivat kun jo kolme kuukautta SP:n julkaisun jälkeen kauppiohin ilmestyi uusi, Dylan-originaaleja sisältävä levy, joka oli selvästi valmisteltu huolellisemmin kuin SP. Uskon, että SP:n murskakritiikki jäi melkoisesti vaivaamaan Dylania ja niinpä hän lopulta 33 vuotta myöhemmin julkaisi Bootleg Series -sarjassaan upean 3LP:n Another Self Portrait, joka sisälsi useita hienoja hyllytettyjä SP-raitoja, jotka julkaisemalla SP:stä olisi saanut paljon paremman. Mutta näinhän se on usein Dylanin kohdalla. Julkaistu albumi ei edusta koko totuutta siitä mitä kaikkea sessioissa on soitettu ja äänitetty. Usein vasta tällaisten arkistojulkaisujen kautta paljastuu ”koko totuus”.               

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: 1970, 50th Anniversary Collection (2021) -osa 2

Dylan sai kunniatohtorin arvon vuonna 1970.

Nyt Dylanin Self Portrait -katastrofivuodesta 1970 on julkaistu jo usempi levy. Vuosi 1970 oli sikäli erikoinen Dylanille että yleisö osti kyllä näitä levyjä sekä Amerikassa että Englannissa erittäin paljon ja levyjen listasijoitukset  olivat erinomaisia, mutta kriitikot antoivat ainakin Self Portraitin (SP) osalta täyslaidallisen eli tuomitsivat levyn harvinaisen voimakkain äänenpainoin. Tämä oli varmaankin Dylanille kova isku, koska hän oli uskonut näiden cover-versioiden voimaan. Laulut olivat osoitus Dylanin laajasta amerikkalaisen perinnemuusiikin tuntemuksesta. Uskon, että hän oli vakavissaan ja yllättynyt miten voimakkaasti kriitikot teilasivat SP:n, vaikka suuri yleisö ei sitä tehnyt, vaan levy meni esimerkiksi Englannissa ykköseksi. Kovan kritiikin alla Dylan keksi mitä erikoisempia selityksiä. Hän kertoi haastattelussa, että SP oli vitsi ja että hän halusi tällä epärocklevyllä karistaa hartioiltaan hänelle tarjotun hippikuninkaan viitan. Hän ei halunnut olla missään tekemisessä Woodstock-liikkeen kanssa ja koska hänen asunnolleen Woodstockissa koko ajan vaelsi mitä merkillisempiä tyyppejä, jotka halusivat että hän ottaa nuorisojohtajan paikan ja tulee esiintymään Woodstockiin, niin hän päätti perheineen muuttaa New Yorkiin.Sekään ei auttanut, koska hipit jatkoivat hänen ahdisteluaan myös New Yorkissa. Dylan piti kuitenkin päänsä ja jatkoi country- ja traditionaalisten kappaleiden äänittämistä ja sen ohella hän sävelsi monia omia uusia kappaleita, jotka sitten SP:n aiheuttaman lyhyen välirikon jälkeen pehmittivät musiikkikriitikot ja palauttivat heidät Dylanin ”leiriin”.              

Harri Huhtanen 2021

TOP10 Maaliskuu 2021

Alla Maaliskuun 2021 TOP 10 albumilistani 

         ALBUMILISTA 159

01. (02) PETER GREEN: Anthology (4CD) (1967-2005, P. 2008) (Re from 10/10) (6+8kk)
02. (03) STEVE HACKETT: Selling England By The Pound & Spectral Mornings, Live at Hammersmith (4LP + 2CD) (2020) (5kk)
03. (07) ALLMAN BROTHERS: Allman Brothers (CD) (1969) (2kk)
04. ( – ) LYNYRD SKYNYRD: Second Helping (CD) (1974) (UUSI)
05. (05) PENTANGLE: The Time Has Come (4CD) (1967-73, p. 2007) (3kk)
06. ( – ) PAUL MCCARTNEY: III (CD) (2020) (UUSI)
07. (10) MARIANNE FAITHFULL: Broken English (LP) (1979) (2kk)
08. (08) MAUSTETYTÖT: Eivät Enkelitkään Ilman Siipiä Lennä (LP) (2020) (4kk)
09. ( – ) FOUR TOPS: I Can’t Help Myself (LP) (1965, 1974) (UUSI)
10. ( – ) VANGELIS: China (LP) (1979) (UUSI)

Lisätietoja Peteristä täällä: https://winterlude.fi/category/peter-green-1946-2020/

Harri Huhtanen 2021

Zagrebin matka 17.-24.10.2019 -osa 1

Kartassa alueen tärkeimmät kaupungit on merkitty tähdellä

Balkan on minulle kovin tuntematon alue. Alueen historia on varsin sekava. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettiin sloveenien, kroaattien ja serbien  alueet yhdistävä kuningaskunta, jonka nimeksi vaihdettiin vuonna 1929 Jugoslavian kuningaskunta. Toinen maailmansota mylläsi aluetta raskaalla kädellä ja vähitellen Titon kommunistit saivat koko alueen hallintaansa. Diktaattori Tito onnistuikin yllättävän hyvin pitämään kasassa tilkkutäkkimäisen valtionsa, jossa oli useita uskontokuntia, useita eri kieliä, useita kansallisuuksia, useita erilaisia kulttuureja ja voimakkaita nationalistisia intohimoja, jotka kommunistinen Jugoslavia onnistui yllättävän pitkään tukahduttamaan. Jugoslavian yhtenäisuus oli pohjimmiltaan kulissi jota diktaattori hallitsi pelolla.  Jugoslavian 1980-luvun talousongelmat, Titon kuolema ja Neuvostoliiton hajoaminen käynnisti kymmeniä vuosia näennäisesti rauhallisena pysyneessä maassa valtavan yltiönationalismin aallon. Eurooppalaiset olivat jo tottuneet siihen, ettei Hitlerin kukistumisen jälkeen (1945) Euroopassa enää sodittu, mutta kun Balkanin “ruutitynnyri” 1990-luvun alussa räjähti saivat eurooppalaiset kokea että se barbaarisuus mikä vallitsi 50 vuotta aikaisemmin natsi-Saksassa ei ollutkaan pelkkä historian hämärä muisto, vaan ilmiö joka saattoi milloin tahansa putkahtaa myös nykyaikaan. Koko 1990-luvun ajan balkanilla serbit tappoivat kroaatteja ja muslimeja, kroaatit serbeja ja muslimeja ja muslimit serbejä ja kroaatteja! Kansanryhmien välinen patoutunut viha yllätti kaikki, koska Jugoslaviassa ei vastaavaa oltu missään vaiheessa koettu. Koska konflikti muuttui 1990-luvun kuluessa yhä verisemmäksi liittyi NATO ja erityisesti taustavaikuttaja USA sotaan ja lopulta 2000-luvun alussa saavutettiin alueella rauhantila.

Bosnian osalta lopputulos oli kuitenkin hyvin omituinen, sillä sinne syntyi hyvin monimutkainen hallinto, jonka virkakoneisto on niin raskas että pelkkä hallinnon ylläpitäminen syö suuren osan “valtion” budjetista. Sotien lopputuloksena Slovenia itsenäistyi jo 1991 ja Kroatia 1992. Serbia piti itseään koko ajan Jugoslavian mantelinperijänä eli sen ei tarvinnut itsenäistyä, koska Serbian oman tulkinnan mukaan se hallitsi edelleen koko Jugoslavian aluetta, mutta näin ei siis ollut enää vuoden 1991 jälkeen.  Ongelmallinen alue oli myös Kosovo. Albaanivetoinen Kosova julisti itsenäisyytensä vuonna 2008, mutta Serbia ei ole tätä hyväksynyt ja tilanne Kosovon itsenäisyyden suhteen on edelleen ratkaisematon. Sitten on vielä Jugoslavian eteläisin valtio Makedonia, joka myös ilmoitti 1991 itsenäisyytensä. Pitkään kesti kuitenkin ennen kuin mitään järjellistä ratkaisua saatiin aikaiseksi. Erityisesti naapurivaltio Kreikka  ei hyväksynyt nimitystä mutta pitkällisissä neuvotteluissa päästiin kuitenkin Kreikan kanssa yhteisymmärrykseen siitä ,että alue voisi olla itsenäinen kunhan nimi ei ole Makedonia. Kompromissiratkaisu oli nimittää alue Pohjois-Makedoniaksi.                 

Harri Huhtanen 2021

LYNYRD SKYNYRD -osa 2

Lynyrd Skynyrd livenä 2006 neljän kitaristin voimin!

Suomen TV on nyt viime kuukausina hemmotellut suomalaisia Lynyrd Skynyrd (LS) -faneja sekä tavallisia rokin kuuntelijoita lähettämällä ensin hienon dokumenttielokuvan If I Leave Here Tomorrow (2018)  ja aika pian sen perään tuli Atlantic Cityn konsertti vuodelta 2006. Tämä puolitoistatuntinen taltiointi on varsin mukavaa kuunneltavaa, mutta poikkeaa tavallisesta LS -keikasta siinä, että mukana on useampi vieraileva artisti, joiden kappaleita kuullaan myös. Täytyy sanoa, että tällainen multikitaristi -soitanta on jotain mitä TV:ssä ei ole enää pitkään aikaan kuullut ja LS:n miehet suoriutuvat vaativasta tehtävästään erittäin hienosti ja kurinalaisesti. Southern Rock on oma juttunsa, kaikki eivät siitä pidä, koska siihen usein liitetään tietynlainen junttius ja “punaniska” -kulttuuri, mutta kun musiikki ja soitanta on näin hienoa, ei tässä kyllä voi nyrpistellä nenäänsä, vaan svengailla mukana! 

Kannattaa lukea alla olevat Ultimate Classic Rock -lehden tuoreet artikkelit bändistä, sillä niissä on tämän Atlantic Cityn keikan lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista tietoa LS:sta:   

https://ultimateclassicrock.com/lynyrd-skynyrd-live-in-atlantic-city/

https://ultimateclassicrock.com/lynyrd-skynyrd-albums-ranked/

Harri Huhtanen 2021                

YÖ- yhtyeen loppu? -osa 7

Kuten jo syksyllä 2019 uumoilin (kts. osa 6) Yö -yhtyeen tarina jatkuu taas. Nyt tilanne on entistä erikoisempi, koska samanaikaisesti on suunnitteilla kaksi konserttisarjaa. Toista on kehitellyt Suvi Teräsniska Yön viimeisimmän kokoonpanon kanssa ja toisen produktion tähtenä on Jussi Hakulinen, joka ei ollut tyytyväinen syyskuun 2019 päätöskeikkaan ja haluaa nyt ottaa koko homman uusiksi peräti kolmen suurkonsertin kera.  Ja jotta kaikki olisi mahdollisimman “levällään” on tässä kolmantena kuviossa mukana herra Korona, joka ei välttämättä ole voitettu vielä kesällä 2021, jolloin Teräsniskan porukan piti aloittaa keikkailu Yön kanssa.

https://www.is.fi/musiikki/art-2000007777340.html

Nyttemmin nämä alun perin kesäksi suunnitellut keikat on siirretty syksyyn:

https://www.lippu.fi/artist/suvi-terasniska/

Syksyllä 2021 myös Hakulisen porukan pitäisi aloittaa omat keikkansa, mutta silloin voi olla päällä Koronan neljäs aalto, jolloin nämäkin keikat siirtyvät. Koronan aiheuttamista toistuvista konserttien siirroista ja peruutuksista johtuen en listaa tähän Suvin porukalle varattuja keikkapäiviä, koska tässä vaiheessa ei ole mitään takeita siitä että kaikki tai edes osa näistä keikoista toteutuisi.   Sen sijaan laitan tähän linkkejä, joiden avulla näette mitä tähän mennessä on suunniteltu. Hakulisille suunnitellut keikat näkyvät täällä:

https://www.is.fi/musiikki/art-2000007841936.html

https://www.ticketmaster.fi/artist/jussi-hakulinen-yon-viimeinen-varietee-lippuja/1050802

Harri Huhtanen 2021                 

This woman’s work: A tribute to Kate Bush (2018) -osa 2

En löytänyt netistä Katen kommenteja tästä Göteborgin sinfoniaorkesterin produktiosta, mutta konsertin nyt kuultuani ja nähtyäni olen aivan varma että Kate on ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen mitä ruotsalaiset ovat tässä tuotannossa saavuttaneet. Vaikuttaa siltä että tämä produktio on esitetty vain kerran mikä tuntuu aivan uskomattomalta sen huomioiden, miten paljon tämän valmisteluun on varmaan mennyt aikaa. Iso sinfoniaorkesteri, rockbändi, kaksi upeaa naissolistia ja kaikki se – yleensä freelansereitten armeijan tekemä – taustatyö mikä tämän produktion esillepanoon on tarvittu.  Uskoisin että tätä on työstänyt yli 100 ihmistä vähintään.

Alla lyhyt esittely illan laulusolisteista:

Malin Dahlström

Vaikuttanut bändissä:

https://sv.wikipedia.org/wiki/Niki_%26_The_Dove

Göteborgissa esitetty upea Song Of Solomon katsottavissa ja kuunneltavissa täällä:

https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DTA4lk3Av6xI&psig=AOvVaw2sjqcocItMFHYGk4FrzpUZ&ust=1615501045209000&source=images&cd=vfe&ved=0CAIQjRxqFwoTCOC18MPgpu8CFQAAAAAdAAAAABAI

Jennie Abrahamson

https://www.facebook.com/jennieabrahamsonmusic

https://sv.wikipedia.org/wiki/Jennie_Abrahamson

Laitoin Malinin ja Jennien tähän järjestykseen, vaikka Jennie on maailmalla paljon tunnetumpi ja pidemmän uran tehnyt laulaja. Minusta kuitenkin Malin oli jotenkin vielä paremmin kuin Jennie sisäistänyt Katen erikoisen äänimaailman ja persoonan .  No, nämä ovat makuasioita. Molemmat olivat konsertissa erittäin hyviä ja vakuuttavia.       

Harri Huhtanen 2021         

This woman’s work: A tribute to Kate Bush (2018) -osa 1

En muista enkä usko, että Kate Bushin tuotantoa on koskaan aikaisemmin esitetty näin laajasti livenä Suomen TV:ssä. YLE teeman tarjoama Göteborgin sinfoniaorkesterin, rockbändin ja kahden upean naissolistin parituntinen konsertti on kaikkien aistien juhlaa!  Konsertissa esitellään otteita koko Katen tuotannosta alusta eli debyyttilevystä lähtien. Kate itsehän on  40-vuotisen uransa aikana keikkaillut vain kahdesti eli debyyttilevyn julkaisun jälkeen 1979 sekä poikansa painostuksesta Lontoossa vuonna  2014. Jostain syystä Kate ei halua keikkailla, vaikka kysyntä olisi valtavaa, sillä vuoden 2014 parikymmentä keikkaa myytiin loppuun alle aikayksikön.  Siksi on upeaa että Göteborgin sinfoniaorkesteri lopulta tarttui isoon haasteeseen ja päätti vuonna 2018 tehdä tällaisen tribuuttikonsertin. Oli myös erittäin hyvä ratkaisu ettei lavalle marssitettu isoa kasaa artisteja, vaan esityksestä tehtiin teatterimaisempi ja laulajina oli ainostaan kaksi huippusolistia, jotka molemmat olivat “lukeneet” Katensa äärimmäisen hyvin! Tässä konsertissa kuullaan monia hienoja versioista Katen sävellyksistä, joita ei ole käytännössä kuultu livenä vuoden 1979 jälkeen!   

Harri Huhtanen 2021