Parhaat basistit! -osa 1

Parhaat basistit 2021  (Top5)

Maailman kaikkien aikojen ”kovin” rockbändi: Cream! Vasemmalta oikealle: Bruce (basso), Clapton (kitara) ja Baker (rummut)

01  JACK BRUCE (1943-2014)
02  CHRIS SQUIRE (1948-2015)
03  JOHN PAUL JONES (s.1946)
04  DANNY THOMPSON (s.1939)
05  PAUL MCCARTNEY (s.1942)

Myös basistien suhteen olen vähän “kuutamolla” eli valintani eivät välttämättä ole kovin objektiivisia, koska basisti on se bändin jäsen, jonka soitto yleensä jää aika hyvin muiden bändin jäsenien soiton alle. Kun kuuntelee valmista levyä peittävät vokalisti, kitaristi ja rumpali aika tehokkaasti bassokuviot. Sitä alkaa helposti vain arvioida kappaleen kokonaissoundia ja samalla tulee tehneeksi arvion basistin soitosta kokonaisuuden perusteella. Tosiasiallisesti asia pitäisi arvioida kuuntelemalla studiossa alkuperäisen multitrackin bassoraita erillisenä. Tähän on kuitenkin vain harvoilla ja valituilla mahdollisuus ja minä en kuulu niin harvoin enkä ainakaan “valittuihin”. Joissain yksittäistapauksissa TV:stä on tullut Classic albums -sarjassa videodokumentteja, joissa bändin jäsenet kuuntelevat studiossa basistin soittamaa raitaa multitrackilta, mutta tällaiset tilanteet ovat niin harvinaisia ettei niiden perusteella voi alkaa asiaa arvioimaan. Netistä löytyy toki paljon arvioita basisteista, mutta kuten aikaisemmin olen todennut en halua perustaa arvioitani muiden kirjoituksiin, vaan haluan omin korvin kuulla ja tehdä valintani sen perusteella. Mutta siis: nyt laatimani listaus on kaikkea muuta kuin “kiveen hakattu”, ainoa mitä voin sanoa on että joskus vielä tulee uusi TOP5 lista ja se on erilainen kuin tämä tässä. Kaikki viisi nykyisessä listassa mainittua basistia ovat kuitenkin alansa ehdotonta huippua. Erityisesti nostaisin esiin alkuperäisen Pentanglen basistin Danny Thompsonin, joka ei enää nouse kansainvälisten rocklehtien “50 parasta basistia” -listoille, vaikka hän sinne ihan ehdottomasti kuuluisi. Rankasti aliarvostettu soittaja!  

Harri Huhtanen 2021       

Suomen myydyimmät levyt – osa 2

Yön vuonna 2003 julkaistua Rakkaus on lumivalkoinen -albumia on myyty yli 137 000 kappaletta.

Myydyimpien levyjen lista (TOP50) kertoo aika hyvin myös ääniteformaattien historian Suomessa. 1960-luvulla albumit eivät vielä myyneet kovin hyvin Suomessa ja anglomaissakin niiden myynti oli vähäisempää kuin myöhäisempinä vuosikymmeninä. 1970-luvulla anglomaissa tehtiin ehkä eniten merkittäviä rocklevyjä, mutta koska niiden myynti oli Suomessa lähtökohtaisesti kovin vaatimatonta niin myöskään myydyimpien levyjen listalle ei ole päässyt kuin viisi 1970-luvulla julkaistua levyä.  1980-luvulla albumien myynti lisääntyi olennaisesti ihan maailmanlaajuisesti ja varmaan siksi myös Suomen TOP50 listalle on päätynyt peräti 16 kpl 1980-luvulla julkaistua levyä. 1990- luku oli CD-levyjen  ja ylipäätään levymyynnin kulta-aikaa sillä esimerkiksi USA:ssa CD-levyjen myynti saavutti tällä vuosikymmenellä huippunsa eli parhaana vuonna USA:ssa myytiin peräti miljardi CD-levyä! Tämän jälkeen suoratoistopalvelut ja ylipäätään Internetin musiikkipalvelut alkoivat nopeasti syödä levymyyntiä ja varmaan tämän vuoksi Suomen TOP50 myyntilistalta löytyy vain 7 kpl 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmennellä julkaistua levyä ja 2010-luvun julkaistuista levyistä vain 3 kpl on päässyt listalle (tämä oli minulle yllätys).     

Harri Huhtanen 2021

Suomen myydyimmät levyt – osa 1

Nuorena opiskelijana matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni Pariisiin alkuvuodesta 1980. Paikallisissa levykaupoissa hämmästelin sitä että  ainakin ¾ kaikista myynnissä olleista levyistä oli ranskalaisten artistien ranskankielellä levyttämiä. Ajattelin että se liittyy ranskalaisten ikiaikaiseen ajatukseen siitä, että he ovat parempia kuin englantilaiset. Ajattelin että onneksi Suomessa asiat olivat toisin ja anglorock myi hyvin Suomessa.

Abba Pariisissa 1980

Nyt, 40 vuotta myöhemmin, huomaan miten väärässä olinkaan! Totta kai Suomessa voi ostaa nettikaupoista ja jopa kivijalkaliikkeistä melkein mitä tahansa angloamerikkalaisia rocklevyjä, mutta kun nyt katson Suomen kaikkien aikojen myydyimpien levyjen listaa, niin olen kieltämättä aika yllättynyt, sillä 50 myydyimmän albumin joukosta löytyy vain viisi (!) angloamerikkalaista albumia plus yksi ruotsalaisen (Abba) ja yksi espanjalaisen bändin (Baccara) englanniksi laulettu albumi. Jos siis aikoo lyödä Suomessa rahoiksi tekemällään musiikilla niin on parasta tehdä se musiikki suomeksi!   

Alla anglolevyt, jotka ovat päässeet tälle Suomen kaikkien aikojen myydyimpien levyjen TOP50 listalle:

18. Queen: Greatest Hits II (1991) 149.622 kpl  (UK)
23. Abba: Gold, Greatest Hits (1992) 145.962 kpl (Sweden)
36. Bon Jovi: Cross Road (1994) 123.354 kpl  (USA)
41. Michael Jackson: Thriller (1983) 119.061 kpl  (USA)
45. Dire Straits: Brothers in Arms (1985) 116.784 kpl  (UK)
47. Baccara: Baccara (1977) 115.000 kpl  (Spain)
50. Metallica: Metallica (1991) 112.856 kpl (USA)

Harri Huhtanen 2021

Nettiradio 4 – ISKC Rock Radio XXL

Netistä löytyy nykyään tuhansia radiokanavia joita voi kuunnella ilmaiseksi. Nyttemmin olen yhdistänyt joululahjaksi saamani Bluesound Node 2i -striimauslaitteeni isoihin B&W 801 -studiokaiuttimiini ja parhailla nettiasemilla tämän laitteen avulla tosiaan äänentoisto on ihan CD-tasoista.

Viime päivinä olen kuunnellut paljon hollantilaisen vuodesta 2010 toimineen ISKC-radioaseman kanavaa Rock Radio XXL. Ihastuin kanavaan heti kun näin heidän mainoksensa. He soitavat ainoastaan yli 9 minuutin kestoisia kappaleita! Tämä on mielenkintoinen ja avartava kappaleiden valintapolitiikka, koska vuosikymmenet maailman radiokanavilla johtoajatuksena oli ettei kappale saanut kestää yli 3 minuuttia. Rock Radio XXL käänsi hauskalla tavalla tämän valintafilosian päälaelleen. Käytännössä tuo 9 minuutin sääntö aiheuttaa sen että enimmäkseen kanava soittaa proge-, ambient- ja heavy -musiikkia. Suuri osa esittäjistä on minulle entuudestaan täysin tuntemattomia. Samoin kanavan mainostamat albumit ovat sellaisia joita en ole koskaan missään nähnyt. Kyse on siis aidosti vaihtoehtoisesta ja marginaalisesta musiikista, mutta osa näistä artisteista on yllättävän hyviä ja kun soittolista on erittäin laaja niin tätä kanavaa voi helposti kuunnella tuntikausia kyllästymättä, koska aina tulee jotain uutta ja mielenkiintoista. Ja jos kävisi niin että Rock RAdio XXL alkaa kyllästyttää niin ISKC:llä on kymmenkunta muuta nettiradiokanavaa, joille pääsee kätevästi siirtymään heidän kotisivultaan. Lisätietoja aiheesta täällä:

Welkom bij de ISKC Radio Group

Harri Huhtanen 2021

LEEVI AND THE LEAVINGS: Sinkkuelämää 1978-2003 (3CD) (2017) – osa 1

Ainoa Productions Oy -niminen firma on julkaissut vuonna 2017 kolmen CD:n kokoelman jossa on suurin osa Leevi And The Leavingsien (LATL) vuosina 1978-2003 julkaisemista singleistä. Onneksi ne ovat tällä kokoelmalla aikajärjestyksessä. Siitä tulee iso plussa. Miinusta tulee kuitenkin siitä että tuplasinglejen kappaleista osa on jätetty kokoelmalta pois. 

Sain boksin eilen. Tietyssä mielessä tuntuu väärältä että minä “jälkiherännäinen” voin nyt  yhdellä kertaa kuunnella bändin 25-vuotisen singletuotannon yhdellä kertaa. Toisaalta jälkikäteen on paljon helpompi hahmottaa kokonaisuus. Sanoisin että LATLin kulta-aikaa oli 1980-luku. Silloin ilmestyivät bändin suurimmat hitit. Göstä kirjoitti 1990- ja 2000-luvullakin ihan kelpo kappaleita, mutta bändin huippuhetket koettiin 1980-luvulla ja koska bändi ei keikkaillut, niin suurin suosio tuli viiveellä vasta 1990-luvulla. 

Harri Huhtanen 2021  

Helsinki 31.8.- 1.9.2019 – osa 1

Lauantai 31.8.2019

Luulenpa että kovin harva suomalainen on koskaan kuullutkaan herroista Antoine Forqueray, William Corkinen ja Marin Marais. Eivätpä taida suurelle yleisölle olla tuttuja myöskään Maija Lampela, Johanna Kilpijärvi, Mikko Ikäheimo ja Anna Orasmaa. Mikä näitä seitsemää henkilöä yhdistää? Jos sanon Gamba niin sitten jo jotkut pääsevät jyvälle mistä tässä on kysymys.

Vuoden 2019 viimeiselle Helsingin matkalle olin ostanut netissä liput Lampelan ja kumppaneiden  lauantai-iltaiseen Viola da Gamba  – konserttiin Helsingin uuteen Musiikkitaloon. Ohjelmistossa oli ranskalaisten 1600- ja 1700-luvulla Ludvig XIV eli tuttavallisemmin Aurinkokuninkaan  hovissa vaikuttaneiden Forquerayn ja Maraisin Gamba-teoksia, joiden välissä kuultiin englantilaisen 1600-luvun alussa vaikuttaneen Corkinen soologamba -teoksia.

Sibelius Akatemiasta kesällä 2018 musiikkimaisteriksi valmistunut Maija Lampela oli konsertin itseoikeutettu tähti, jolla oli nuoresta iästään huolimatta jo laaja kokemus konsertoimisesta yleisölle mm. Korsholman, Janakkalan, Sastamalan, Kuopion, Kajaanin, Lahden, Porin, Kymin ja Helsingin erilaisissa vanhan musiikin tapahtumissa. Lisäksi hän oli ehtinyt perustaa omia yhtyeitä: mm. Trio Baroccon ja Gambayhtye Jouhin. Häntä Musiikkitalon pienessä Organo- salissa säestivät erinomaisesti Kilpijärvi (bassogamba), Ikäheimo (teorbi, arkkiluuttu ja barokkikitara) sekä Orasmaa (cembalo). Sellaista musiikkia kuulee niin harvoin missään! Gamba-soittimethan jäivät 1700-luvun jälkeen unholaan melkein 200 vuodeksi, sillä sello korvasi gamban. Vasta 1900-luvulla vanhan musiikin harrastajat alkoivat uudestaan valmistaa gamba-soittimia ja elvyttää perinnettä. Edelleen maailmassa on kovin vähän gamban- soittajia, mutta viime aikoina sen suosio näyttäisi kyllä lisääntyneen.  

Hienon konsertin jälkeen illallinen oli Helsingin ehkä vanhimmassa japanilais -ravintolassa Kabukissa.  Se oli meille vasta toinen käynti tuossa ravintolassa. Ravintolan erikoisuutena ovat ruokapöytään upotetut keittolevyt, joissa asiakas voi itse kypsentää ruoka-annoksensa.

Hotellihuoneen olin tällä kertaa varannut Lilla Robertsista (Pieni Roobertinkartu 1-3) Kaartinkaupungista. Huoneet siellä ovat tyylikkäitä ja erittäin siistejä. Pölyhiukkastakaan en löytänyt, en edes sängyn alta. Siivoukseen siellä siis panostetaan aivan erityisesti.

Text and photos: Harri Huhtanen 2021                 

Jaques Levyn perikunta haastoi Dylanin ja Universalin oikeuteen!

Psykologi Jacques Levy (1935 –2004) oli amerikkalainen lauluntekijä ja teatteriohjaaja. 1970-luvun alussa hän kirjoitti yhdessä The Byrdsien johtomiehen Roger McGuinnin kanssa useita lauluja. 1970-luvun puolivälissä Roger esitteli Levyn Dylanille ja heillä synkkasi niin hyvin että miehet alkoivat kirjoittaa yhdessä lauluja.  Yhteistyön tuloksena syntyi peräti seitsemän Desire (1976) -albumilla julkaistua kappaletta sekä kolme vähemmän tunnettua kappaletta. Levy myös suunnitteli eli “ohjasi” Rolling Thunder Revue -kiertueet 1975 ja 1976.

Kun hiljattain julkaistiin tieto siitä, että Dylan on myynyt 300 miljoonalla dollarilla kaikkien kappaleidensa oikeudet Universal Music Groupille (UMG) tuli Levyn perikunnan mitta täyteen ja niinpä he toimittivat 20.1.2021 New Yorkin oikeuteen  kanteen, jossa he haastoivat sekä Dylanin että UMG:n oikeuteen. Kanteessa todettiin että 1975 Dylan ja Levy olivat tehneet sopimuksen, jossa Levylle on määritelty 35%:n osuus rojalteista, joita Desire -albumi tuottaa.  Perikunta ei kuitenkaan ollut saanut myönteistä vastausta kirjeisiinsä, joilla he olivat hakeneet Dylanilla Ja UMG:lta korvausta näiden välisestä kaupasta.

Asian tultua julkisuuteen antoi Dylanin asianajaja Orin Snyder  lausunnon, jossa hän totesi että kanne on perätön ja että Levyn perikunnalle on maksettu kaikki asiaankuuluvat korvaukset. Tämän perusteella vaikuttaa siis siltä etteivät osapuolet ainakaan ihan heti ole pääsemässä sopimukseen kiistassa, koska molempien näkemykset oikeudenmukaisesta ratkaisusta ovat niin kaukana toisistaan.

Tässäkin, kuten myös koko Universal -kaupassa, on monta asiaa jotka jäävät näin aluksi täysin hämärän peittoon.  Jos asia tosiaan menee oikeuskäsittelyyn eikä sitä sovita hiljaisuudessa (kuten aika usein tämäntyyppisissä rahakiistoissa tapahtuu), tulee asiakirjoista julkisia ja sen jälkeen ehkä saadaan parempi selvyys siitä kumpi on vedättänyt kumpaa. Jos Levyn perikunta saa korvauksia on myös mielenkiintoista nähdä, miten Universal kaupan laulut arvotetaan. Totuushan on että Dylanin tunnetuimmat laulut tuottavat rojalteja moninkertaisesti enemmän kuin vähemmän tunnetut kappaleet. Haastehakemuksessa perikunnan lakimies on kuitenkin laskenut korvausvaatimuksen jakamalla kauppasumman laulujen kokonaismäärällä ja näinhän sitä ei varmaankaan voi tehdä. Jos haluatte tutustua syvällisemmin aiheeseen, niin hyvänä alkuinfona voi käyttää Variety -lehden tuoretta artikkelia:

https://variety.com/2021/music/news/bob-dylan-sued-jacques-levy-desire-universal-publishing-catalog-sale-1234889645/

Harri Huhtanen 2021

Peter ja Michael Green

Usein muusikkoveljesten välillä on kilpailua ja riitojakin, ehkä tunnetuin esimerkki tästä on Oasis -bändin Gallagher -veljekset, jotka yhdessä nousivat maineeseen, mutta lopulta jatkuvien riitojen vuoksi päätyivät erilleen.

Peter Greenillä oli kaksi veljeä, vanhin veli Len (s.1936) ei ollut muusikko, mutta keskimmäinen veli Michael  (s. 1940)  oli ja hän tiesi  enemmän musiikista kuin kuusi vuotta myöhemmin syntynyt Peter (s.1946).  Peter oli aina hyvissä väleissä veljiensä kanssa. Hän opetteli soittamaan korvakuulolla ja sai paljon apua Michaelilta joka opetti hänelle kitarasointuja.  

Edelleenkin ainoa Peter Greenistä julkaistu elämänkerta taitaa olla Martin Celminsin vuona 1995 julkaisema  Peter Green- The Biography .  Se on hyvin kirjoitettu ja Celmins on haastatellut kirjaansa varten yli 40 Peter Greenin tuntenutta henkilöä. Ongelmana on tällä hetkellä vain se, että vuodet 1996-2020 puuttuvat kokonaan kirjasta! Peter Green on kuitenkin niin merkittävä kitaristi ja hänen uransa on niin kiinnostava kaikkine merkillisine käänteineen, että uskon uusia Peter Green -kirjoja tulevan markkinoille lähivuosina.

Mutta takaisin aiheeseen. Michael ja Peter harjoittelivat 1960-luvun alussa mm. Elvis Presleyn, Pat Boonen, Everly Brothersien ja Shadowsien kappaleita. He kehittelivät sankariensa musiikin pohjalta omia kappaleita yhdessä.  Michael “sävelsi” kappaleet, mutta Peter vastasi musiikista. Kumpi teki mitäkin sitten kun Peter oli siirtynyt soolouralle taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Kaikilla Peter Greenin 1979-83 julkaistuilla sooloolevyillä kun on kuultavissa Peterin tunnusmerkillinen kirarointi. Michael tosin kertoo Celminsin kirjassa että pitkään odotetun Peterin paluualbmin In The Skies (1979) jälkeen Peterin lauluvarasto ehtyi eli seuraavilla soololevyillä oli mukana enää vain yksittäisiä Peterin nimiin merkittyjä kappaleita ja kaikki muut kappaleet merkittin Michaelin nimiin.   

Olen kuunnellut tarkkaan kaikki Peterin vuosina 1979-83 julkaistut soololevyt ja koska siellä tuota ensimmäistä levyä lukuunottamatta pääsääntöisesti kappaleiden tekijäksi on tosiaan merkitty M.D. Green niin en voi välttyä siltä ajatukselta, että onko sittenkin kyse Green Manalishi -ilmiöstä eli siitä että kun raha on Peterin mukaan lähtöisin paholaisesta niin hän halusikin laittaa kappaleet pelkästään veljensä nimiin, koska veli ei ollut taloudellisesti yhtä hyvässä  asemassa kuin hän. Tämä on toki vain minun spekulaatiotani ja toivon että jossain vaiheessa julkaistaan kattava (1946-2020) biografia Peter Greenistä ja toivon että siinä otettaisiin kantaa siihen kuka teki mitäkin vuosina 1979-83.

Harri Huhtanen 2021

KUUNTELUVUOSI 2020 -osa 2

TOP10 kuuntelulistani vuodelle 2020 – jälkimmäinen osa

7. NEIL YOUNG

Neil Young 2020

Vuodesta toiseen kuuntelen säännöllisesti Neil Youngia ja ei tarvitse pyörittää samoja levyjä, koska maestro on viime vuosina vain kiristänyt julkaisutahtiaan eli nykyään Youngilta ilmestyy peräti 3-4 virallista levyä per vuosi!  Valtaosa on toki arkistojulkaisuja, mtuta yllättävän tiuhaan tahtiin maestro levyttää uuttakin materiaalia.   

8. CURE

Toivottavasti Helsingin  Flow-festivaali järjestetään tänä vuonna, sillä viimeisen parin vuoden aikana olen TV-konserttien kautta löytänyt tämän hienon tapahtuman ja tajunnut että sinne on pakko päästä myös paikan päälle, sen verran hienoja artisteja Flow’ssa on viime vuosina esiintynyt. Vuoden 2019 Flow-keikan innoittamana ryhdyin loppuvuodesta 2019 tutkimaan englantilaisen Cure -yhtyeen tuotantoa uudelleen ja löysin komean Disintegration (1989) -albumin joka  pyöri kuukausitolkulla levylautasellani.

9. THE BEATLES  

Syksyllä 2020 ilmestynyt 3CD:n Abbey Road -boksi ei ehkä ollut yhtä mullistava kuin vuotta aikaisemmin ilmestynyt White Album -boksi, mutta täytyy sanoa että kyllä vuoden 2019 Abbey Roadkin on White Albumin remasteroinnin tavoin askel lähemmäksi sitä mitä bändi tosiasiallisesti äänitti Abbey Roadin studioilla. Kuuluisan George Martinin pojan suorittama alkuperäisalbumin remasterointi tuo esille hienoja uusia yksityiskohtia ja mukana tuleva outtakes -CD on myös erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa!   

10. ERIC BURDON & THE ANIMALS   

Eric Burdon livenä 2018

Eric Burdon muutti jo 1960-luvulla Amerikkaan ja ehkä siksi hän on jäänyt Euroopassa turhan vähälle huomiolle. Hän teki 1960-luvun jälkipuolella todella monta todella hienoa levyä, jotka jäivät Euroopassa kuitenkin kovin vähälle huomiolle. USA:ssakin hippikauden jälkeen Burdonin medianäkyvyys ja menestys alkoi hiipua. Miehen musiikillinen ura on kuitenkin jatkunut näihin päiviin saakka vaihtelevalla menestyksellä. Rankasti aliarvostettu, hieno artisti! 

TOP10 kuuntelulistalleni eivät tänä vuonna mahtuneet seuraavat hienot artistit, jotka periaatteessa olisivat voineet päästä mukaan, koska nämäkin artistit olivat aika tiuhaan levylautasellani. Listaan nämä vain aakkosjärjestyksessä, koska näitä en halua enää astettaa ”paremmuusjärjestyksekseen”.

Argent, Doors, Family, Focus, Jeff Lynne’s ELO, Joy Division, Leevi and The Leavings, Maustetytöt, Melanie, New Order, Nick Mason’s Saucerful Of Secrets, Rare Bird, Renaissance, Tasavallan Presidentti,  The Who ja Wigwam.

Harri Huhtanen 2021 

Van Der Graaf Generator vihdoinkin Suomeen (24.10.2021)! – osa 3

Peter Hammill keikalla 2019

VDGG:n harvinaisen Suomen konsertin liput tulivat myyntiin lokakuussa 2019. Odottavan aika on pitkä! Helsingin keikkaa on nyt siirretty jo kahdesti. Jos Korona sallii, niin näemme VDGG:n lopultakin 24. lokakuuta 2021 Helsingin Savoyssa . Keikkaa odotellessa löysin hiljattain Helsingin matkallani Rolling Records -liikkeestä VDGG:n debyyttilevyn, The Aerosol Grey Machine (1969). Se on todella mielenkiintoinen ja parhaasta päästä VDGG:n levyistä. Koska bändi ei ole aikaisemmin esiintynyt Suomessa on sen levymyynti Suomessa ollut kovin vaatimatonta ja bändi onkin varsin pienten piirien suosikki. Bändin ehdoton johtaja on alusta saakka ollut nykyisin jo 72-vuotias Peter Hammill, joka ehkä on tunnetumpi soololevyjensä kautta kuin kuin VDGG:n johtajana. Täältä voitte tarkemmin lukea mitä kaikkea Hammill on pitkän uransa aikana ehtinyt tehdä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Hammill

Harri Huhtanen 2021