Pink Floyd 1965-72 kokoelman ensimmäisen boksin (PFREY1) DVD:llä ja Blu-Ray -levyillä on 14 videota ja lyhytfilmiä vuodelta 1967. Näistä ensimmäisen käsittelin edellisessä kirjoituksessani (Take 8). Nyt tarkastelussa ovat loput 13 videota.
Nick’s Boogie on Peter Whiteheadin kuvaama. Videon ensimmäinen osuus on kuvattu Sound Techniques studiolla 11.1.67 ja toinen osuus keikalta Lontoon Blarney klubilla 13.1.67. Molemmissa bändi esittää debyyttialbumin Interstellar Overdrivea.
Kolmas video Interstellar Overdrive on myös kuvattu Blarney klubilla, tosin eri keikalta eli 27.1.67. Tässä videossa tulee myös todistettua se merkillinen seikka että jopa Interstellart Overdriven tahdissa voi tanssia! Sama kappale kuullaan myös DVD:n lopussa Saksan TV:n tuottamassa minidokumentissa, joak on kuvattu Lontoon Roundhousessa.
Arnold Layne on singlen promovideo. Sen on kuvannut Derek Nice Wittering Beachilla alkuvuodesta 1967. Vaikka se on musiikillisesti valovuosien päässä siitä mitä bändi teki myöhempinä vuosina on se aiheensa ja toteutustapansa vuoksi erittäin viehättävä eikä ole 50 vuodessa menettänyt lainkaan tenhovoimaansa.
Pow R. Toc / Astronomy Domine on kuvattu BBC:n Lontoon studioilla 14.5.67 ja siinä Watersia ja Barrettia haastattelee Hans Keller, joka näin pääsee historiaan miehenä, joka ei lainkaan ymmärtänyt mistä Pink Floydin musiikissa on kysymys! Kellerin mielestä bändi soittaa aivan liian lujaa, ”eikä niin kuin jousikvartetto”. Tämä kommentti huvittaa erityisesti Watersia. Haastattelun absurdiudesta huolimatta Barrett ja Waters yrittävät kuitenkin aika kohteliaasti selittää mistä heidän musiikissaan on kysymys.
The Scarecrow -kappaleesta kuvattiin promovideolle peräti kaksi eri versiota, joka oli varmaankin aika epätavallinen ratkaisu 1960-luvulla jolloin ylipäättään promovideoita ei tehty samassa mittakaavassa kuin 20 vuotta myöhemmin.

Jugband Blues -videosta ei ole esittelyvihkossa tarkempia tietoja. Edes Pink Floyd -guru Glen Povey ei tiedä milloin video on kuvattu. Sen sijaan tiedetään että kappale äänitettiin Lontoon De Lane Lea -studioilla 19.10.67 eli on mahdollista että video on kuvattu samassa sessiossa?
Apples And Oranges on kuvattu Pink Floydin ensimmäisellä Amerikan kiertueella 7.11.67. Bändiä haastattelee ohjelman yhteydessä Dick Clarke. Tuohon aikaan Tv-toimittajat keskittyivät ”olennaisiin” asioihin ja niinpä Clarke kysyy Watersilta mitä he ovat syöneet Amerikassa ja mitä mieltä he ovat Amerikkalaisesta ruuasta. Waters vastaa naama peruslukemilla että toistaiseksi he ovat tutustuneet vain ”juustohampurilaisiin” ja ne ovat olleet ok. Ainoa vähän ”syvällisempi” kysymys kuullaan kun juontaja kysyy Barretilta pitääkö paikkansa että hän on kirjoittanut valtaosan debyyttilevyn kappaleista ja tähän Barrett vasdtaa lyhyesti ”kyllä”.
Seuraavat kaksi lyhytelokuvaa on nimetty yksinkertaisesti instrumentaali – improvisaatioiksi. Ensimäisen lyhytfilmin on tehnyt BBC (12.12.67)
ja toisen Saksan TV (24.2.67). Näissä tulee hienosti esille se, miten paljon Pink Floyd jo vuonna 1967 sekä sudiossa että keikoilla kokeili etsiessään uudenlaista ja omintakeista soundiaan.
See Emily Play on kuvattu BBC:n Top Of The Pops -ohjelmassa 6.7.67.

Kokonaisuutena DVD on mainio todiste siitä, miten tapahtumarikas vuosi 1967 oli bändille. Äänitteiden lisäksi kuvamateriaalia vuodesta on säilynyt kohtalaisen paljon, jolloin on helpompi muodostaa kokonaiskuva siitä mihin suuntaan bändi oli kehittymässä ja näin jälkikäteen näiden dokumenttien perusteella arvioiden vaikuttaa selvältä että bändi oli jo tuolloin vähitellen erkanemassa Syd Barretin tyylistä.
Harri Huhtanen 2018
Lauantai 17.2.2018
teki siksi pitkiä matkoja Ruotsin maaseudulle. Vähitellen hän vakuuttui siitä ,että hänen elämäntehtävänsä olisi pelastaa vanha ruotsalainen kansankulttuuri sekä talot että talousesineet. Hazeliuksen suureellisten suunnitelmien toteuttaminen vaati valtavasti rahaa jota hänellä ei ollut. Hän esitti ideansa kuitenkin niin vakuuttavasti Ruotsin rahamiehille,että hän aina jotenkin pystyi hankkimaan rahoituksen hankkeilleen ja kun tuli maksun aika pystyi hän aina puhumaan itselleen lisää aikaa. Hazelius saavutti päättäväisyydellään ja puhelahjoillaan enemmän kuin monet valtiomiehet. Hänen ideoidensa pohjalta syntyi valtavan suuri ulkoilmamuseo, Skansen, joka oli alallaan ensimmäisiä maailmassa. Lisäksi lähelle Djurgårdenin sisääntuloväylää rakennettiin saksalaisia palatseja ja linnoja muistuttava Nordiska Museet, joka jo rakennuksena on huikea nähtävyys sekä ulkopuolelta että sisältä! Hazelius sai hankkeitaan varten kasaan ystäviltään ja sijoittajilta siihen aikaa uskomattomat 3 miljoonaa kruunua. Lukuna summa tuntuu kovin pieneltä, mutta kun sen muuttaa nykyrahaksi ja nimenomaan siten että miten paljon työvoimaa ja työtä sillä rahalla sai 1800-luvun loppuolella, niin summa kasvaakin 3000 miljoonaan nykykruunuun mikä tekee euroina noin 300 miljoonaa! Ei siis ihme että omana aikaan Hazeliuksesta käytettiin lempinimeä ”Ruotsin suurin kerjäläinen”. Talvivaaran perustaja oli myös hyvä puhumaan, muttei saanut mitään kaunista aikaan. Hazeliuksen museo sen sijaan on hieno nähtävyys, joka esittelee monipuolisesti ruotsalaista kansakulttuuria 1600- luvulta nykypäivään mukaan lukien herraskotien esineistö.
18 Divari & Antikvariaatti Kummisetä
Jostain syystä Dylanin manageritoimisto vahvistaa näitä kevään keikkoja ”tipoittain” eli nyt on vielä sovittu 3 Italian lisäkeikkaa. Tämän jälkeen vahvistettuja Kevään 2018 keikkoja Dylanilla on Euroopassa 26, jotka maakohtaisesti jakautuvat seuraavasti:
Robert Plant, vanha mies, teki sen mitä vain ”nuori” vanha mies voi tehdä eli buukkasi itselleen maailmankiertueen! Ja mikäs on buukatessa kun liput menevät kuumille kiville. Pohjois-Amerikan osuus käsittää vain 12 keikkaa ja miehen suosiosta jotain kertoo se, että kaikki Pohjois-Amerikan konsertit ovat loppuunmyytyjä. Australian ja Euroopan keikoille vielä lippuja onneksi löytyy eli jos liikutte Keski-Euroopassa kesällä 2018, niin kannattaa käydä Plantin keikalla! Hän on edelleen upea live-artisti. Sain sen omin silmin ja korvin todistaa kesällä 2015 Pori Jazzissa!
Kung Carl on vanhin Tukholman edelleen toimivista hotelleista. Hotelli on toiminut jo 150 vuotta! Se sijaitsee Kungsgatanin ja Birger Jarlsgatanin risteyksessä. Edellinen vierailuni hotellissa oli vuonna 2007 ja ihan yhtä viehättävältä hotelli vaikutti kuin silloinkin. Vaikka Kung Karlissa on 143 huonetta, on kaikki huoneet sisustettu yksilöllisesti ja kodikkaasti. Myös aamiassali ja lobby-baari ovat hyvin viehättäviä ja persoonallisia.
Per Gyntin oli ohjannut saksalainen Michael Thalheimer. Pääosan esittäjäksi hän oli valinnut 43-vuotiaan Erik Ehnin . Näytelmän ensi-ilta oli ollut torstaina eli perjantaina Per Gynt nähtiin Tukholmassa vasta toista kertaa. Esillepano oli erittäin riisuttu eli lavasteita ei juurikaan ollut, merkillistä ”pylväsmetsää” lukuunottamatta. Tunnelma luotiin musiikilla ja valoilla ja Erik Ehnin loputtomalla monologilla. Ibsenin näytelmässä hahmoja on erittäin paljon, mutta tässä 2018 versiossa näyttelijöitä oli vain kuusi eli monet heistä näyttelivät useamman roolin. Kieli on vanhahtavaa ruotsia (Ibsen kirjoitti nätelmän 1860-luvulla) ja Erik Ehnin ”tykitys” oli sitä luokkaa että ajoittain tekstiä oli aika vaikea seurata. Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin ylevä ja iski tajuntaan nimenomaa Erik Ehnin hienon pääosasuorituksen vuoksi. Lopussa näyttelijät taputettiin lavalle uudestaan laskujeni mukaan peräti kuusi kertaa!


17 ASEMA, TURKU