Bob Dylan: Helsinki 1.6.2008

dylanhelsinki2008

Seitsemäs Suomen ja viides Helsingin konsertti

1.6.2008 Hartwall Areena, Helsinki
(7 uutta kappaletta)

01 Leopard-Skin Pill-Box Hat
02 Lay, Lady, Lay (uusi)
03 Rollin’ And Thumblin’ (uusi)
04 Visions Of Johanna (uusi)
05 Things Have Changed
06 The Levee’s Gonna Break (uusi)
07 Tangled Up In Blue
08 Watching The River Flow
09 Every Grain Of Sand
10 It’s Alright, Ma
11 Nettie Moore (uusi)
12 Highway 61 Revisited
13 Spirit On The Water (uusi)
14 Summer Days
15 Ballad Of A Thin Man

16 Thunder On The Mountain (uusi)
17 Like A Rolling Stone

uusi = new =Suomi debyytti = kappale kuultiin ensimmäistä kertaa konsertissa Suomessa.

(täydentyy tekstiosiolla myöhemmin… text added later here…)

Harri Huhtanen 2014

Rolling Thunder Revue: The 1975 Live Recordings – Take 4

Legacy Recordings Bob Dylan

21. lokakuuta 1975 – S.I.R. Rehearsals, New York, NY. CD2 41:13.
1. She Belongs to Me# / 2. A Hard Rain’s a-Gonna Fall / 3. Isis
4. This Wheel’s on Fire/Hurricane/All Along the Watchtower
5. One More Cup of Coffee (Valley Below) / 6. If You See Her, Say Hello
7. One Too Many Mornings# / 8. Gwenevere [incomplete]
9. Lily, Rosemary and the Jack of Hearts [incomplete]
10. Patty’s Gone to Laredo# / 11. It’s Alright, Ma (I’m Only Bleeding)

Toiseen SIR-nauhaan pätevät pitkälti samat määreet kuin ensimmäiseenkin. Äänitys ja sen digitalisointi on erinomaisesti toteutettu. Muutamista tutuista kappaleista kuullaan aika radikaalisti levytetyistä versioista poikkeavia esityksiä. Jopa niin, että uusintana kuultavat kappaleet ovat hyvin erilaisia kuin kaksi päivää aikaisemmin tehdyssä nauhoituksessa. Eli Dylan voi muuttaa kappaleen sovitusta merkittävästi jo muutamassa päivässä! Harvinaisuuksia tällä levyllä edustavat  aikaisemmin julkaisemattomat Gwenevere sekä  Patty’s Gone to Laredo. Erittäin mielenkiintoinen on myös kolmen kappaleen medley This Wheel’s, Hurricane ja pieni pätkä Watchtoweria. Suosikkini levyllä taitaa lopulta olla kerrassaan huikaisevan kaunis, hidas, pianolla säestetty versio kappaleesta One Too Many Mornings.

Harri Huhtanen 2019

Bob Dylan: Helsinki 9.10.2003

dylanhelsinki2003b

Kuudes Suomen ja neljäs Helsingin konsertti

9.10. 2003  Hartwall Arena, Helsinki
( 9 uutta kappaletta !)

01  To Be Alone with You
02  It’s All Over Now, Baby Blue
03  Cry A While (uusi)
04  If You See Her, Say Hello (uusi)

05  It’s Alright, Ma
06  Boots of Spanish Leather
07  Things Have Changed  (uusi)
08  Highway 61 Revisited
09  Make You Feel My Love  (uusi)
10  Tweedle Dee & Tweedle Dum  (uusi)
11  Every Grain of Sand  (uusi)
12  Honest With Me (uusi)

13  Mr. Tambourine Man
14  Summer Days  (uusi)
15  Cat’s in the Well (uusi)

16  Like a Rolling Stone
17  All Along the Watchtower

uusi = new =Suomi debyytti = kappale kuultiin ensimmäistä kertaa konsertissa Suomessa.

(täydentyy tekstiosiolla myöhemmin… text added later here…)

Harri Huhtanen 2004

Rolling Thunder Revue: The 1975 Live Recordings – Take 3

19.lokakuuta 1975 – S.I.R. Rehearsals, New York, NY. CD1 56:55
1. Rake and Ramblin’ Boy* [incomplete] / 2. Romance in Durango* [incomplete]
3. Rita May* / 4. I Want You# [incomplete] / 5. Love Minus Zero/No Limit* [incomplete]
6. She Belongs to Me* [incomplete] / 7. Joey [incomplete] / 8. Isis
9. Hollywood Angel [incomplete] / 10. People Get Ready#~ / 11. What Will You Do When Jesus Comes?# / 12. Spanish Is the Loving Tongue / 13. The Ballad of Ira Hayes
14. One More Cup of Coffee (Valley Below)* / 15. Tonight I’ll Be Staying Here with You
16. This Land Is Your Land / 17. Dark as a Dungeon*

Vaikka bootleggarit ja myöhemmin dylanologit ovat 1960- ja 1970-luvuilta lähtien tehneet kaikkensa saadakseen haltuunsa tai ainakin tietoonsa kaiken mitä Dylan on koskaan äänittänyt, niin vielä vuonna 2019 putkahtaa markkinoille nauhoituksia, joita edes vannoutuneemmat Dylan-harrastajat eivät ole koskaan kuulleet. Nyt julkaistut Studio Instrument Rentals (S.I.R) harjoitusnauhat ovat juuri tällaisia ”aarteita”, joiden olemassaolosta on periaatteessa tiedetty, mutta jotka eivät ole vuotaneet bootleg-dylanandscarlet1975markkinoille. Nyt siis Dylan on antanut luvan julkaista kaksi SIR – nauhoista tai tarkemmin ilmaisten niistä on julkaistu kaksi CD:tä, joissa on vajaa kaksi tuntia musiikkia. Onko tässä kaikki, se jää arvoitukseksi.  Samaten nauhoilla esiintyvien muusikkojen määrä jää hämärän peittoon, koska boksin sisältöluettelossa mainitaan ainoastaan ketkä esiintyvät CD:eillä 1-13 ja muusikkoja näillä levyillä on yhteensä 16. En lähde arvailemaan ketkä kaikki esiintyvät SIR -nauhoilla. Mainitsen tässä vain suhteellisen ”varmat” esiintyjät:   Scarlet Rivera (viulu), Rob Stoner (basso) ja Howie Wyeth (rummut).  SIR -äänitteet ovat hieman yllättäen monofonisia ja infokirjasessa todetaan että ne olisi tehty Nagra -nauhurilla. Nauhoituksen soundi on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oikealla tavalla tasapainoinen, hyvin erotteleva ja kokonaisuutena erittäin miellyttävä. Alkuaikojen CD:eiden digitaalinen kireys on  muisto vain, nyt CD:lle siirretty äänite kuulostaa edelleen analogisen lämpimältä, ainoa mikä puuttuu on nauhakohina.  Instrumentit ja laulu kuulostavat jopa voimakkaassakin kuuntelussa hyviltä.

Tämä on hyvä esimerkki siitä että kun puhutaan Dylanin ”harjoitusnauhoista” puhutaan usein äänitteistä, joista ”tavalliset” artistit voivat vain unelmoida. Tässä kuullaan jälleen mestari työssään!  Tuttujen kappaleiden sovituksia on jännällä tavalla muunneltu, sanoin sanoitukset eivät joka kohdassa mene lyriikkakirjan mukaan. Lisäksi kuullaan joitain kappaleita, joita Dylan ei ole koskaan aikaisemmin julkaissut missään  (ainakin Rake and Ramblin’ Boy ja Hollywood Angel). Mielenkiintoista on myös se, että Dylan esittää jo vuonna 1975 kappaletta What Will You Do When Jesus Comes? Perinteisestihän on kerrottu tarinaa siitä, miten Dylan erään vuoden 1978 konsertin jälkeen koki ”fyysisesti” Jeesuksen läsnäolon ja kääntyi kristinuskoon. Jos tämä on totuus, niin miksi hän jo vuosia sitä ennen soitti tällaisia Gospel-kappaleita?

Oma suosikkini? Niitä on monta, sillä tämä on niin hieno nauhoitus että jälleen joutuu ihmetellen kysymään miksi tämä julkaistaan vasta nyt. Sanotaan nyt sitten että tänään suosikkini on upea versio Spanish Is the Loving Tonguesta.

Harri Huhtanen 2019

Bob Dylan: Helsinki 16.5.2000

Viides Suomen ja kolmas Helsingin konsertti

dylanhelsinki2000

16.5.2000 Hartwall Arena,  Helsinki
(5 uutta kappaletta)

01  Roving Gambler (uusi)
02  The Times They Are A‑Changin’
03  Masters of War
04  Girl of the North Country (uusi)
05  Tangled Up in Blue
06  It’s All Over Now, Baby Blue
07  Country Pie (uusi)
08  Senor
09  Maggie’s Farm
10  Just Like a Woman
11  Stuck Inside of Mobile
12  Leopard‑Skin Pill‑Box Hat
13  Love Sick (uusi)
14  Like a Rolling Stone
15  Knockin’ on Heaven’s Door
16  Not Fade Away (uusi)
17  Blowin’ in the Wind
18  Rainy Day Women #12 & 35

uusi = new =Suomi debyytti = kappale kuultiin ensimmäistä kertaa konsertissa Suomessa.

(täydentyy tekstiosiolla myöhemmin… text added later here…)

Harri Huhtanen 2004

LED ZEPPELIN LIVE ! – johdanto 6/6

ledzeppelin1975Heinäkuussa 1973 päättyneen yhdeksännen Amerikan kiertueen jälkeen Led Zeppelinin keikkatahti hidastui merkittävästi. Vuonna 1974  bändi ei keikkaillut ollenkaan! Ensimmäistä kertaa kuusi vuotta jatkuneen toimintansa aikana bändi oli näin pitkään poissa keikkalavoilta. Alkuvuoden 1975 Amerikan kiertuetta seurasivat legendaariset Earls Courtin keikat, mutta niiden perään ei tullutkaan Euroopan kiertuetta, kuten monet olettivat. 1976 oli jälleen välivuosi ja kului ennätykselliset kaksi vuotta ennen kuin bändi keväällä 1977 palasi Amerikan konserttilavoille. Bändin maine Amerikassa oli kuluneiden vuosien saatossa kasvanut myyttisiin mittasuhteisiin, sillä mm. Los Angelesin Inglewood Forumilla piti järjestää peräti 6 keikkaa ennen kuin konserttilippujen kysyntä saatiin tyydytettyä! Areenalle mahtuu yli 17 000 katsojaa. Seattlen Kingdomella katsojia oli yli 60 000 !  New Yorkin legendaarinen Madison Square Garden (yleisökapasiteetti 20 000) myytiin loppuun viitenä iltana!  Ja niin edespäin. Jokin oli kuitenkin muuttunut. Bändi ei enää halunnut keikkailla ”tappotahtia” ja niinpä vuoden 1977 kesäkiertuetta seurasi taas kahden vuoden tauko tai jos unohdetaan kesän 1979 Knebworthin suurkeikat Englannissa kesti kiertuetauko yhteensä peräti kolme vuotta. Myös Led Zeppelinin viimeinen Euroopan kiertue kesällä 1980 jäi aika lyhyeksi, sillä bändi nähtiin lavalla ainoastaan Hollannissa, Belgiassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa. 14 keikkaa ja (tosin tätä bändi ja yleisö ei silloin vielä voinut tietää) Berliinin keikan (7.7.80) jälkeen seurasi uskomaton 27 vuoden tauko, sillä bändinä  ja täysipitkässä konsertissa Led Zeppelin nähtiin seuraavan kerran vasta vuonna 2007!  Silloin toivottiin että tuota hienoa konserttia olisi seurannut kiertue, mutta niin ei käynyt. Niinpä jos ei lasketa tuota irtokeikkaa on Led Zeppelin pysytellyt poissa keikkalavoilta kohta uskomattomat 40 vuotta ja vuosi vuodelta ajatus Led Zeppelinin reunionista tuntuu yhä epätodennäköisemmältä. Se on suuri sääli, sillä vuoden 2007 Lontoon keikka todistaa että bändin soittajat pystyvät edelleen samaan kuin vaikkapa vuonna 1977 tai 1980 – ehkä jopa parempaan.  Jimmy Page olisi valmis jatkamaan, mutta Robert Plant ei ja siksi Zeppeliniä ei saada uudestaan kasaan, koska ilman Plantia Zeppelin ei ole oikea Zeppelin eikä varmaan myöskään menestyisi eli sen kävisi samoin kuin kävi  vuonna 1997 Genesiksen joka yritti lähteä kiertueelle ilman Phil Collinsia.

ledzeppelinEarlsCourt1975

1975 (talvi) Kymmenes Pohjois-Amerikan kiertue
Bloomington – Chicago (3 keikkaa) – Richfield – Indianapolis – St. Louis (2 keikkaa) – Greensboro – Detroit – Pittsburgh – New Yorkin alue (6 keikkaa) – Montreal – Philadelphia – Landover – Houston – Baton Rouge – Fort Worth – Dallas – West Palm Beach – San Diego (2 keikkaa)  – Long Beach (2 keikkaa) – Seattle – Vancouver ( 2 keikkaa) – Los Angeles ( 3 keikkaa)

1975 (kevät) EARLS COURT, Lontoo, UK   (5 keikkaa!)

ledzeppelin1977

1977 (kevät-kesä) Yhdestoista Pohjois-Amerikan kiertue
Dallas – Oklahoma – Chicago ( 4 keikkaa) – Bloomington – St. Paul – St. Louis – Indianapolis – Cincinnati (2 keikkaa) – Atlanta – Louisville – Richfiled (2 keikkaa)  –  Pontiac -Birmingham – Baton Rouge – Houston – Fort Worth – Landover (3 keikkaa) – Greensboro – Tampa – New York (5 keikkaa) – San Diego – Los Angeles (6 keikkaa)– Seattle  – Tempe – Oakland (2 keikkaa) – New Orleans

1979 (kesä) KNEBWORTH, Lontoo, UK ( 2 keikkaa)     

ledzeppelin1980

1980 Kuudes Euroopan kiertue
Dortmund – Köln – Brysseli (20.6.80 ensimmäinen ja ainoa Belgian keikka) – Rotterdam – Bremen – Hannover – Wien – Nuremberg – Zurich – Frankfurt – Mannheim (2 keikkaa) – Munchen – Berlin (7.7.1980 Eissporthalle, bändin viimeinen keikka John Bonhamin kanssa!)

Johdantoteksti:  Harri Huhtanen 2019

 

LED ZEPPELIN LIVE ! – johdanto 5b/6

Vuosina 1971-73 Led Zeppelin jatkoi kiivastahtista keikkailua laajentaen reviiriään uusilla aluevaltauksilla. 1971 bändi debytoi Japanissa ja seuraavana vuonna Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

ledzeppelin19711971 Viides UK kiertue
Belfast – Dublin (6.3.71 ensimmäinen Irlannin keikka) – Leeds – Canterbury – Southampton – Bath – Hanley – Newcastle – Manchester – Birmingham – Nottingham – Lontoo (2 keikkaa)

1971 (kesä) Neljäs Euroopan kiertue
Kööpenhamina – Liverpool – Milano (5.7.71 ensimmäinen Italian keikka)

1971 (syksy) Seitsemäs Pohjois-Amerikan kiertue
Vancouver – Seattle – Los Angeles ( 2 keikkaa) –  Fort Worth – Dallas – Houston – San Antonio – Oklahoma – St. Louis – New Orleans – Orlando – Hollywood – New York – Toronto – Chicago – Boston – Hampton – Syracuse – Rochester – Berkeley ( 2 keikkaa) – Honolulu

ledzeppelin1971hiroshima1971 Ensimmäinen Japanin kiertue
Tokio (23.9.71 ensimmäinen Japanin keikka) (2 keikkaa) – Hiroshima – Osaka (2 keikkaa)

1971 (talvi) Kuudes UK kiertue
Newcastle (2 keikkaa) – Dundee – Ipswich – Birmingham –Sheffield – Lontoo – Manchester (2 keikkaa) – Leicester – Liverpool – Bournemouth – Coventry – Salibury

ledzeppelinaustralia19721972 Ensimmäinen Australian ja Uuden Seelannin kiertue
Perth (16.2.71 ensimmäinen Australian keikka) – Adelaide – Melbourne – Auckland (25.2.71 ensimmäinen Uuden-Seelannin keikka) – Sydney – Brisbane

1972 (kesä) Kahdeksas Pohjois-Amerikan kiertue
Detroit -Montreal – Charlotte – Buffalo – Baltimore – Philadelphia – New Yorkin alue (2 keikkaa) – Portland – Seattle ( 2 keikkaa) – Denver – San Bernardino – San Diego – Berkeley – Los Angeles – Long Beach – Tucson

 

1972 Toinen Japanin kiertue
Tokio (2 keikkaa) – Osaka (2 keikkaa) – Nagoya – Kioto

1972-73 (talvi) Seitsemäs UK kiertue
Newcastle (2 keikkaa) – Glasgow (2 keikkaa) –  Manchester (2 keikkaa) – Cardiff  (2 keikkaa) – Birmingham (2 keikkaa) – Brighton – Lontoo (2 keikkaa) – Sheffield – Oxford – Liverpool – Aberystwyth – Bradford – Southampton (2 keikkaa) – Aberdeen – Dundee – Edinburgh -Preston

1973 Viides Euroopan kiertue
Kööpenhamina – Göteborg – Tukholma ( 2 keikkaa) – Nuremberg – Wien -Munchen – Berliini – Hampuri – Essen – Offenburg – Lyon – Nancy – Pariisi (2 keikkaa)

1973 (kesä) Yhdeksäs Pohjois-Amerikan kiertue
Atlanta – Tampa – Jacksonville – Tuscaloosa – St. Louis – Mobile – New Orleans – Houston – Dallas – Fort Worth – San Antonio – Albuquerque – Denver – San Diego – Los Angeles ( 3 keikkaa) – San Francisco – Chicago  (2 keikkaa) – St. Paul – Milwaukee – Detroit (2 keikkaa) – Buffalo – Seattle – Vancouver – Boston – Providence – Baltimore – Pittsburgh – New York (3 keikkaa)

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019

LED ZEPPELIN LIVE ! – johdanto 5a/6

Aktiivivuosinaan (1968-1980) Led Zeppelin nähtiin livenä yli 500 kertaa, seuraavan 40 vuoden aikana sen sijaan vain satunnaisesti, lähinnä erilaisissa juhlatilaisuuksissa (kts. Led Zeppelin Live! – johdanto 4/6).

Led Zeppelinin aktiivikauden keikat voidaan jakaa kahteen jaksoon. Ensimmäinen jakso (1968-1973) oli erittäin intensiivinen, kiertueet seurasivat toisiaan ilman varsinaisia taukoja. Jälkimmäinen jakso (1975-1980) oli rauhallisempi eli kiertueiden välissä oli pitkiäkin taukoja. Varsinaisten kiertueiden lisäksi Led Zeppelin teki paljon erilaisia irtokeikkoja ja esiintyi eri maiden radio- ja TV-ohjelmissa. Nämä olen jättänyt listaamatta, koska se olisi tehnyt listauksesta inkoherentin. Led Zeppelin kun saattoi kesken USA:n kiertueen matkustaa pariksi päiväksi Eurooppaan nauhoittamaan jotain ohjelmaa ja päinvastoin.  Samoin ennen suurta kiertuetta bändillä saattoi olla toisessa maanosassa muutama irtokeikka. Alla siis ensimmäisen jakson kiertueet (jätin laskuista pois vahvistamattomat keikat, joita on myös paljon):

Keikkalistauksessa käytetty modifioiden Dave Lewisin ja Simon Pallettin LED ZEPPELIN The Concert File (2005) -teoksen tietoja

ledzeppelin1968

1968 Ensimmäinen Skandinavian kiertue
Gladsaxe (7.9.68, ensimmäinen Tanskan keikka) – Kööpenhamina – Nykoping – Roskilde – Tukholma (12.9.68, ensimmäinen Ruotsin keikka) (2 keikkaa) – Uppsala – Göteborg – Malmö

1968 UK klubikiertue
Newcastle (4.10.68 ensimmäinen Englannin keikka) – Lontoo – Liverpool – Guildford – Bristol – Manchester – Sheffield – Richmond – Bridge – Bath – Exeter

1968-69 Ensimmäinen Pohjois -Amerikan kiertue
Denver (26.12.68 ensimmäinen USA:n keikka) – Seattle – Vancouver (28.12.68 ensimmäinen Kanadan keikka) – Portland – Spokane – Los Angeles (4 keikkaa) – San Francisco (4 keikkaa) – San Diego – Iowa City – New Orleans – Detroit (3 keikkaa) – Wheaton – Pittsburgh – Boston (4 keikkaa) – Philadelphia – New York (2 keikkaa) – Toronto – Chicago (2 keikkaa) – Memphis – Miami  (2 keikkaa)

ledzep-final-winter1969

1969 Toinen UK klubikiertue
Plymouth – Lontoo (9 keikkaa) – Cardiff – Birmingham – Southall – Nottingham

1969 Toinen Skandinavian kiertue
Tukholma – Uppsala – Gladsaxe – Norregard – Kööpenhamina

1969 (kevät) Toinen Pohjois -Amerikan kiertue
New York (3 keikkaa) – San Francisco (4 keikkaa) – Irvine – Pasadena (2 keikkaa) – Santa Monica (2 keikkaa) – Edmonton – Vancouver – Seattle – Honolulu – Detroit – Athens – Minneapolis – San Jose – Chicago (2 keikkaa) – Columbia – Boston (3 keikkaa) – St. Louis

1969 (kesä) Kolmas UK kiertue
Birmingham – Manchester – Newcastle – Portsmouth – Bath – Lontoo

1969 (kesä) Kolmas Pohjois-Amerikan kiertue
Byron – Newport – Miami – Tampa – Jacksonville – Philadelphia – Rochester – Detroit – Cincinnati – Chicago (2 keikkaa) – Cleveland – New Yorkin alue (4 keikkaa) – Milwaukee – Vancouver – Seattle – Edmonton – Salt Lake City – Eugene – Santa Barbara – Houston – Sacramento – Berkeley – San Bernardino – Anaheim – San Diego – San Antonio – New Jersey – Wallingford – Toronto – Framingham – Dania (2 keikkaa) – Jacksonville – New Haven – Lewisville

1969 (syksy) Ensimmäinen Euroopankiertue
Scheveningen (3.10.69 ensimmäinen Hollannin keikka) – Rotterdam – Amsterdam – Harleem – Pariisi (10.10.69 ensimmäinen Ranskan keikka) – Lontoo

1969 (talvi) Neljäs Pohjois-Amerikan kiertue
New York – Detroit – Chicago – Seattle – Philadelphia – Cleveland – Boston – Charlotte – Kent – Buffalo – Providence – Springfield – Syracuse – Toronto – Kitchener – Kansas City – San Francisco (3 keikkaa)

Ledzeppelin19701970 Neljäs UK kiertue
Birmingham – Bristol – Lontoo – Portsmouth – Newcastle – Sheffield – Leeds – Edinburgh

1970 Toinen Euroopan kiertue
Helsinki (Kulttuuritalo 23.2.70, ainoa Suomen keikka!) – Amsterdam – Kööpenhamina – Montreux (7.3.70 ensimmäinen Sveitsin keikka) – Munchen (8.3.70 ensimmäinen Saksan keikka) – Wien (9.3.70 ensimmäinen Itävallan keikka) – Hampuri (2 keikkaa) – Dusseldorf

1970 (kevät) Viides Pohjois-Amerikan kiertue
Seattle – Denver – Salt Lake City – Los Angeles – Pittburgh – Philadelphia – Charleston -Macon – Indianapolis – Baltimore – Charlotte – Raleigh – Tampa – Miami – St. Louis – Bloomingdale – Montreal – Ottawa – Evansville – Memphis – Phoenix

1970 (kesä) Kolmas Euroopan kiertue
Reykjavik (22.6.70, ainoa Islannin keikka) – Bath – Köln – Essen – Frankfurt – Berliini

1970 (kesä) Kuudes Pohjois-Amerikan kiertue
New Haven – Hampton – Kansas – Oklahoma – Tulsa – Fort Worth – San Antonio – Nashville – Cleveland – Detroit – Winnipeg – Milwaukee – Seattle – Oakland – San Diego – Los Angeles – Honolulu – Boston – New York

(jatkuu…)

Johdantoteksti:  Harri Huhtanen 2019

 

Steve Hackett Helsingissä 11.5.2019 -osa 3

img_20190511_214745.jpg

Parinkymmenen minuutin väliajan jälkeen on vuorossa se hetki jota kaikki salissa ovat odottaneet malttamattomina: Hackett esittäisi ryhmänsä kanssa legendaarisen Selling England By The Poundin (1973)  kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa Suomessa!  Genesishän ei lainkaan konsertoinut Suomessa 1970 -luvulla ja siksi sen ajan nuoret joutuivat tyytymään albumin levytettyyn versioon.

Dancing With The Moonlight Knightin  avaustahtien kajahtaessa ilmoille yleisö kohahtaa  kun “jättiläinen”, Nad Sylvan astelee ylväänä lavalle ja kun hän ryhtyy laulamaan tapahtuu jotain minkä en olisi koskaan uskonut tapahtuvan: yleisö alkaa laulaa mukana!  Gabrielin sanoitukset eivät ole sieltä helpoimmasta päästä ja siksi huomaan tulleeni todellisten Genesis-fanien joukkoon.  He selvästikin tuntevat laulut läpikotaisin. Myös Steve Hackett ja Nad ovat selvästi yllättyneitä siitä miten voimakkaasti yleisö reagoi näihin ikivanhoihin lauluihin. Steve hymyilee leveästi: Selling ei ole unohtunut, edelleen ympäri maailmaa on “veteraaneja” jotka arvostavat näitä hienoja lauluja.

img_20190511_214832.jpg

I Know What I Likessa multi-instrumentalisti Rob Townsend soittaa levytetystä versiosta poikkeavan saksofonisoolon ja Hackett kitarasoolon joka myös poikkeaa levyllä kuullusta. Tämä vähän häiritsee minua, mutta toisaalta elävöittää esitystä. Onneksi kuitenkin seuraavat kappaleet noudattelevat aika uskollisesti Sellingin levytettyä, alkuperäisversiota.

Firth Of Fifth on kappale, jonka Tony Banks alunperin kirjoitti pianolle, mutta Hackett lisäsi siihen pitkän, upean kitarasoolon ja siksi on onni, ettei kappaletta julkaistu vielä Foxtrot -albumilla (1972), koska Selling sessioissa kappale muuttui vielä moninkertaisesti paremmaksi Hackettin soolon ansiosta.  Hackett itse on pitänyt Firth Of Fifthiä yhtenä uransa kohokohdista.

img_20190511_221850.jpgYleisö elää voimakkaasti mukana koko Selling -albumin esityksen ajan. Seuraavaksi tulee Deja Vu , kappale joka jätettiin pois Selling -albumilta ja jonka Hackett viimeisteli Gabrielin luvalla 1990-luvulla. Ihan kiva kappale, mutta ymmärrän miksi sitä ei otettu Sellingille, se ei olisi sopinut kokonaisuuteen. Sitten kuullaan vielä muutama kappale  A Trick Of Tail (1976) -albumilta, joka tehtiin ilman Gabrielia. Tuolla levyllä laulajana oli rumpali Phil Collins. Huomaan että Nad joka oli laulanut hienosti Gabrielin osuudet, on vähän pulassa Collinsin esitysten kanssa tai sanotaan niin, että ne eivät enää kuulosta täysin samanlaisilta kuin levytetyt versiot. Nadin lauluääni on erilainen kuin Philin. Toisaalta Phil aikanaan matki Gabrielia niin hyvin, etteivät kaikki välttämättä vuonna 1975 edes tajunneet bändin laulusolistin vaihtuneen.

Kakkossetti kestää encoreineen yli tunnin ja niinpä konsertin päättyessä kello on jo yksitoista. Hieno keikka!  Bändi lähtee lavalta selvästi tyytyväisenä ja samoin tuhatpäinen yleisö. Myöhemmin Nad Sylvan kirjoittaa Facebook -sivullaan olleensa yllättynyt siitä miten hyvin heidät otettiin Helsingissä vastaan.

Kuvassa Hackett ja vuoden 2019 bändi (esiintyjät vasemmalta oikealle):
Rob Townsend (saksofoni, huilu, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet), Nad Sylvan (laulu), Steve Hackett (kitarat ja laulu), Jonas Reingold (basso ja laulu), Craig Blundell (rummut), Roger King (kosketinsoittimet). 
img_20190511_225937.jpg

Text and Photos: Harri Huhtanen 2019  

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 6

Göstan viimeiseksi levyksi jäi hänen kuolinvuonnaan julkaistu Hopeahääpäivä (2003), Göstahopeahääpäivä
joka oli laadullisesti selvästi parempi kuin muutamat sitä ennen ilmestyneet, vähän turhan hätäisesti kokoon kasatut levyt. Kun levymyynti oli 2000-luvun alussa Suomessakin, suoratoista-palveluiden ilmestyttyä markkinoille, dramaattisesti vähentynyt, tuli Göstalle ja levy-yhtiölle pieni paniikki. Levyjä piti tehdä nopeasti ja paljon, jotta edes jotain jäisi ”laariin”.  Tämä oli ikävää, sillä Leavings -albumien huolellisempi valmistelu olisi todennäköisesti jättänyt perinnöksi laadukkaamman Leavings -katalogin. Nyt Leavingsien loppupään levyt ovat laadullisesti ja sisällöllisesti heikkotasoisempia kuin alkupään ja erityisesti kekivaiheen albumit. Onneksi viimeiseksi jäänyt albumi, Hopeahääpäivä, pärjää paremmin Leavingsien parhaiden levyjen rinnalla. Se ei missään tapauksessa ole Göstan paras levy, eikä varmaan nouse edes TOP3 kastiin, mutta sanotaan niin ,että jotain alkuaikojen viehätystä Hopeahääpäivässä on. Göstahan ei tiennyt kuolevansa, mutta silti levyllä on kappaleita, joita kuunnellessa nyt jälkikäteen tulee sellainen tunne että hän aavisti että loppu on lähellä. Bändikaverit kertoivat kuitenkin Timo Forssin  biografiassa Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavingsin Dynamo (2017)  että studiossa Gösta vaikutti hyväkuntoiselta ja piristyneeltä, hänellä oli paljon suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Mutta ne kaikki jäivät haaveeksi, koska ”noutaja” tuli ja vihelsi pelin poikki. Hopeahääpäivä oli ilmestynyt kesäkuussa 2003 ja edeltäjiensä tavoin sen myynti jäi vaatimattomaksi.  Niinpä Gösta halusi buustata levyä ja otti heti kesälomien jälkeen yhteyttä bändikavereihinsa ja ehdotti paluuta studioon. Bändin kitaristi Juha Karastie ja basisti Rife Paananen kertoivat molemmat Forssille että tuntui uskomattomalta kun sitten vähän myöhemmin tulikin puhelinsoitto, jossa kerottiin että Gösta oli kuollut. Karastie kertoi: ”Gösta oli (silloin) luomisvoimansa parhaassa terässä, urheilushortsit jalassa, aivan innoissaan ja kybällä mukana. Hänessä ei näkynyt pienintäkään väsymyksen merkkiä, oikeastaan päinvastoin. Hyvin vietetyn kesän jälkeen hän oli jopa hieman fitimmässä kunnossa”. Viimeisellä levyllä on muutama kappale, joista voi jälkeen päin spekuloida että ne viittaavat loppuun, mutta ehkäpä sellainen analyysi on väärin, koska Gösta oli alusta lähtien ollut tarinankertoja ja kuolemasta kertovissa lauluissaan hän oli yleensä kertonut pienten ihmisten murhenäytelmistä, joista hän oli lukenut lehdestä tai kuullut tutuiltaan. Niinpä haluan uskoa että Göstan viimeisen levyn tunnelmia kuvaa kuitenkin parhaiten ratkiriemukas Kaupungin tavoitelluin remonttimies, kappale jollaisen pystyy kirjoittamaan ainoastaan Gösta Sundqvist, omanlaisensa nero ja suomalaisen lyyrikan kehittäjä, jonka perintö elää vuosi vuodelta voimakkaampana.

Harri Huhtanen 2019