Voice Of Finland (VOF) 2021 on alkanut. Sunnuntaina 7.2.21 oli esiintymisvuorossa kosmopoliittinen (= asunut useassa eri maassa) neiti Daria, joka kertoi olevansa kotoisin Venäjältä. Hän esitti Dylanin legendaarisen kappaleen Knockin’ On Heaven’s Door . Kaikki neljä tuolia kääntyivät ja huipentumana oli se, että tuomari Juha Tapio arvosteluosiossaan kysyi voiko hän esittää kappaleen Darian kanssa ja sen jälkeen kuultiin heidän duettoesityksensä. Koska se oli yllättävä ja spontaani esitys oli lopputulos epäbalanssissa eli Juha lauloi päävokaaliin ja Dartia jäi pahasti taustalle. Siinä mielessä kyse ei ollut oikeasta duetosta. Mutta tämä annettakoon anteeksi koska esitystä ei ollut mitenkään valmisteltu, vaan kaikki perustui Juha Tapion hetkessä elämiseen ja siihen että hän halusi kertoa miten tärkeä tämä kappale on hänelle. Edelleen ihmettelen että tuomarit eivät mainitse kenen kappaleesta on kysymys. Onko taustalla jokin juridinen tai taloudellinen asia? Jos sekä artisti että tuomari vakuuttavat miten merkittävä kyseinen kappale on ollut heidän nuoruudessaan niin minusta olisi kohtuullista että mainittaisiin kuka sen kappaleen on alunperin kirjoittanut. Muistuu vain mieleeni American Idol jossa artisti ja tuomarit kehuivat AdelenMake You Feel My Love -kappaletta! Myös se on Dylanin säveltämä ja sanoittama kappale, jonka hän julkaisi Time Out Of Mind – albumilla vuonna 1997.
Toisella DVD / Blu-Ray -levyllä on kokonaisuudessaan nykyisin jo 79-vuotiaan Iranissa syntyneen, mutta nyttemmin Sveitsin kansalaisen Barbet Schroederin täyspitkät elokuvat More (1969) ja La Vallee (1972). Koska kakkoslevyllä on kaksi täysipitkää elokuvaa on se kestoltaan 221 minuuttia eli lähes neljä tuntia! La Vallee tunnetaan myös nimellä Obscured By Clouds.
More (1969) on kestoltaan 116 minuuttia. Elokuvan ilmestymisvuonna PF julkaisi myös elokuvan samannimisen soundtrack -levyn. Elokuva kertoo saksalaisesta Stefanista, joka värikkäiden vaiheiden jälkeen päätyy Ibizan saarelle, jossa hän lopulta kuolee huumeiden yliannostukseen. Elokuva on masentava, mutta todentuntuinen kuvaus siitä, miten monet nuoret lahjakkaat ihmiset 1960-luvulla päätyivät vakavaan huumeaddiktioon, joka myös johti useisiin kuolemantapauksiin. More -soundtrack ja -elokuva ovat eri asia. More tuli joskus 1970-luvulla myös Suomen TV:stä ja silloin pidin sitä kiinnostavana. Nyt 2000-luvulla uusintakatselussa elokuva ei enää innostanut minua samalla tavalla ehkä siksi että se on niin todentuntuinen ja traaginen.
La Vallee (1972) on kestoltaan 105 minuuttia. Tästäkin elokuvasta PF julkaisi soundtrack- levyn, tosin nimellä Obscured By Clouds. Musiikillisesti tämä soundtrack ei ole yhtä hyvä kuin kolme vuotta aikaisemmin ilmestynyt More. Elokuvaa ei tietääkseni ole koskaan esitetty Suomen TV:ssä ja kun tämä PF -boksi ilmestyi näin elokuvan vasta ensimmäisen kerran. Elokuvan alussa Viviane (Bulle Ogier ), joka on Melbournen Ranskan konsulin vaimo, liittyy ryhmään, joka lähtee tutkimaan tuntematonta laaksoa Uudessa Guineassa. Hän toivoo löytävänsä erittäin harvinaisen eksoottisen linnun höyheniä. Elokuvassa ryhmä vaeltaa Uuden Guinean viidakossa ja tapaa lopulta Mapuga -heimon. Ryhmä tutustuu heimon kulttuuriin, joka poikkeaa täysin länsimaisesta. Elokuvassa on paljon eksoottisia maisemia ja ehkäpä nykyisen ilmastokriisin uhkakuvien keskellä tämä merkillinen kuvaus alkuasukasheimon rituaaleista ja tavoista onkin ajankohtainen. Nykyään ihmisen luontosuhde on pahasti häiriintynyt, ehkäpä siis meillä olisi jotain opittavaa Uuden Guinean alkuasukkaiden suhteesta luontoon.
Boksin viimeisen eli seitsemännen osan 1967-1972 Continu/ation (PFREY7) ensimmäinen DVD / Blu-Ray -levy sisältää viisi musiikkiesitystä sekä ultraharvinaisen Peter SykesinThe Committee -elokuvan (1968) kokonaisuudessaan.
DVD:n musiikkiesitykset ovat seuraavat: (1) Arnold Laynen vaihtoehtoinen versio, joka on kuvattu Lontoossa maaliskuussa 1967, (2) osa Stuttgartin konserttia 22.7.1969, (3) osa Atom Heart Motherin esitystä Bathin festivaaleilla 27.6.1970, (4) osa Rotterdamin konserttia 28.7.1970 ja (5) osa Amsterdamin konserttia 22.5.1972. Yhteensä näiden esitysten kesto on 69 minuutia. Koska sisältö on melko samanlainen kuin sarjan aikaisemmilla osilla en lähde näitä esityksiä sen tarkemmin kuvailemaan.
DVD:n päättävä Peter Sykesin 55 minuutin kestoinen The Committee -elokuva (1968) sen sijaan ansaitsee tarkemman analyysin harvinaisuutensa vuoksi. En muista että elokuvaa olisi koskaan esitetty Suomessa. Elokuva on rakenteeltaan ja juoneltaan hyvin erikoinen.
Elokuvassa seurataan ”nimetöntä” miestä jota näyttelee Paul Jones. Elokuvan alussa päähenkilö on liftaamassa ja toinen ”nimetön” mies (Tom Kempinski) ottaa hänet kyytiin. Ajaja puhuu päähenkilölle, joka ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut keskustelemaan. Ajaja pysäyttää auton, koska epäilee moottorivikaa. Hän nostaa konepellin ja tukii moottoria. Tässä vaiheessa elokuva saa Dalimaisia piirteitä, koska täysin yllättäen liftari painaa konepeltin ajajan päälle ja jatkaa hakkaamista, kunnes ajajan pää irtoaa. Sen jälkeen elokuva muuttuu yhä surrealistisemmaksi, sillä päähenkilö ompelee ajajan pään takaisin ja tämä herää taas henkiin! Päähenkilö ilmoittaa ettei halua enää jatkaa ajajan kyydissä ja niinpä tämä poistuu paikalta.
Seuraavaksi nähdään kohtaus, jossa päähenkilö kutsutaan toimistonsa johtajan puheille. Johtaja ilmoittaa että päähenkilö on valittu Komiteaan, johon kuuluu 300 henkilöä. Nämä kokoontuvat maaseudulla hienossa kartanossa, jossa on uima-allas, tenniskenttä, veneitä, tanssiaisia ja live-bändi joka esiintyy joka ilta. Kartanolla päähenkilö tapaa ajajan, joka ei kuitenkaan enää tunnista häntä. Elokuvan loppupuolella päähenkilöllä on pitkä keskustelu Komitean johtajan (Robert Langdon Lloyd) kanssa. Tämän kohtauksen aikana kuullaan useita Pink Floydin tätä elokuvaa varten kirjoittamia kappaleita.
The Committee -elokuva on surrealistinen, tapahtumat ovat epäloogisia ja seuraavat jonkinlaista unen ”kaavaa”. Mistä tässä kaikessa on kysymys? Mitä Peter Sykes on halunnut viestittää elokuvallaan? Ainakin minulle tämä jää arvoitukseksi. Tällainen elokuva ei koskaan voi muuttua suuren ylesiön suosikiksi, mutta koska mukana on Pink Floydin musiikkia ei elokuva myöskään vaivu unholaan, vaan PF:n maineen vuoksi aina löytyy ihmisiä jotka haluavat tutustua tähän erikoiseen elokuvaan.
Toistaiseksi PF ei ole julkaissut levyllä elokuvan musiikkia eikä näitä esityksiä ole myöskään virallisesti nimetty. A Tree Full of Secrets – bootlegilla kappaleet on nimetty näin:
Suomalaiset rakastavat edelleen Hurriganes -yhtyettä, vaikka klassinen kokoonpano lopetti toimintansa jo 36 vuotta sitten eli vuonna 1984. Bändi teki kovin lyhyeksi jääneen comebackin vielä vuonna 1988. Lisäksi bändin perustaja Remu Aaltonen jatkoi vuodesta 1998 aina vuoteen 2018 saakka bändin musiikin esittämistä vaihtuvien soittajien kanssa.
Nykyään Suomen virallisen äänitelistan kärjessä, jossa sijoitukseen vaikuttavat fyysisen myynnin lisäksi olennaisesti myös verkkokuuntelu, nähdään enää kovin harvoin rocklevyjä, mutta onneksi aina silloin tällöin vanha kunnon rock putkahtaa sinnekin. Nämä ovat sen verran harvinaisia tapauksia nykyään että olen raportoinut niistä täällä “Rock News”- ketjussa.
Bändin alkupeärinen kitaristi Ile Kallio löysi joskus 1990-luvulla tavaroidensa joukosta C-kasetin, jolle oli äänitetty Hurriganesin vuoden 1977 Tukholman keikka. Kasetista päätettiin tehdä levy. Tämä Live in Stockholm 1977julkaistiin vuonna 1996 ja se myi yllättävän hyvin eli yli 20 000 kapaletta. Nyt, 24 vuotta myöhemmin, Levykauppa Äx:n sivutuotemerkki Lipposen levy ja kasetti on julkaissut samasta tallenteesta 2LP:n, joka yllättäen singahti viikolla viisi (sunnuntaina 7.2.2021) Suomen virallisen Listan ykköspaikalle! Aika näyttää ennakoiko tämä laajmpaa Hurriganes “renesanssia” vai onko kyse yksittäisestä, lyhytkestoisesta myyntipiikistä.
Kokoelma on koottu perussingleistä (2-3 kappaletta), tuplasingleistä (4 kappaletta), maxi-singeleistä, CD-singleistä ja promo-singleistä. LATL -yhtye oli erittäin tuottelias eli 25 vuoden aikana bändi julkaisi laskutavasta riippuen 47-51 singleä. Tämä vuoden 2017 kokoelma ei siis sisällä kaikkia julkaistuja kappaleita, koska tupla-singleistä on jätetty osa kappaleista pois. Kokonaisuus kuulostaa kuitenkin aika toimivalta eli ehkä osa kappaleista oli syytäkin jättää pois. Alla Sinkkuelämää -kokoelman kappaleet sen mukaan, miten ne on aikanaan singleillä julkaistu:
CD1
Mitä kuuluu, Marja-Leena? / Rakas Annika… (1978) Elämänmeno / 1963 – 15 vuotta myöhemmin (1979) Matkamuistoja / Jossain joku vieläkin sua kaipaa (1979) Muotitietoinen / Ei tytöt sitä tietää saa (1979) Elämää / Kolmen dollarin tähden (1980) Pojat tanssimaan / Onnelliset ( 1980) Siperia / Erämaan salaisuus (1981) Rock on, Rudy / Lainsuojattomat ( 1982) En tahdo sinua enää / Kaukaisessa satamassa (1982) Käärmeensydän / Kyllikki / Jos taivaalta sataisi rahaa (1983) Poika nimeltä Päivi / Hannu ja Kerttu (1985)
CD2
Kerro terveiset lapsille… / Pohjois-Karjala (Skandinavia mix) (1986) Rin Tin Tin (1988) Teuvo, maanteiden kuningas / Pimeä tie, mukavaa matkaa (1988) Sopivasti lihava (1988) Jouluksi mummolaan (1988) Amalia / Elina, mitä mä teen? (1989) Isojen tyttöjen yö / Jos Helsinki on kaunis (1989) Unelmia ja toimistohommia (1989) Pikku prinsessa / Etkö näe, että tanssin? (1989) Oikein surullista joulua (1989) Raparperitaivas (1990) Jossain on kai vielä joulu / Elämä ikkunan takana (1990) Vaaleanpunainen asuntovaunu (1991) Tikapuut taivaaseen / Paskaa lapsille (1991) Pohjoisen taivaan alla (1993)
CD3
Mieletön Melinda (1993)
Turkmenialainen tyttöystävä / Miesten kesken (remix) (1993)
Kyyhkynen ja kyykäärme (1993)
Vasara ja nauloja (1994)
Rei Ban Bombay (1995)
Itkisitkö onnesta? / Vakosamettihousuinen mies (1995)
Luonnollinen valinta (remix) (1995)
Lähtölaskenta pieneen sydämeen (1996)
Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen (1996)
Elisenda (1998)
Kaikki tai ei mitään (1999)
Sika, joka osasi lentää siivillään (1999)
Ihan tavalliset tennissukat (2000)
Aina mielessä (2000)
Mitä sä meinaat? (2002)
Tallinnan laivalla (2002)
Toiveunta (2003)
Kaupungin tavoitelluin remonttimies (2003)
Käsipohjaa (2003)
Maailman kaikkien aikojen ”kovin” rockbändi: Cream! Vasemmalta oikealle: Bruce (basso), Clapton (kitara) ja Baker (rummut)
01 JACK BRUCE (1943-2014) 02 CHRIS SQUIRE (1948-2015) 03 JOHN PAUL JONES (s.1946) 04 DANNY THOMPSON (s.1939) 05 PAUL MCCARTNEY (s.1942)
Myös basistien suhteen olen vähän “kuutamolla” eli valintani eivät välttämättä ole kovin objektiivisia, koska basisti on se bändin jäsen, jonka soitto yleensä jää aika hyvin muiden bändin jäsenien soiton alle. Kun kuuntelee valmista levyä peittävät vokalisti, kitaristi ja rumpali aika tehokkaasti bassokuviot. Sitä alkaa helposti vain arvioida kappaleen kokonaissoundia ja samalla tulee tehneeksi arvion basistin soitosta kokonaisuuden perusteella. Tosiasiallisesti asia pitäisi arvioida kuuntelemalla studiossa alkuperäisen multitrackin bassoraita erillisenä. Tähän on kuitenkin vain harvoilla ja valituilla mahdollisuus ja minä en kuulu niin harvoin enkä ainakaan “valittuihin”. Joissain yksittäistapauksissa TV:stä on tullut Classic albums -sarjassa videodokumentteja, joissa bändin jäsenet kuuntelevat studiossa basistin soittamaa raitaa multitrackilta, mutta tällaiset tilanteet ovat niin harvinaisia ettei niiden perusteella voi alkaa asiaa arvioimaan. Netistä löytyy toki paljon arvioita basisteista, mutta kuten aikaisemmin olen todennut en halua perustaa arvioitani muiden kirjoituksiin, vaan haluan omin korvin kuulla ja tehdä valintani sen perusteella. Mutta siis: nyt laatimani listaus on kaikkea muuta kuin “kiveen hakattu”, ainoa mitä voin sanoa on että joskus vielä tulee uusi TOP5 lista ja se on erilainen kuin tämä tässä. Kaikki viisi nykyisessä listassa mainittua basistia ovat kuitenkin alansa ehdotonta huippua. Erityisesti nostaisin esiin alkuperäisen Pentanglen basistin Danny Thompsonin, joka ei enää nouse kansainvälisten rocklehtien “50 parasta basistia” -listoille, vaikka hän sinne ihan ehdottomasti kuuluisi. Rankasti aliarvostettu soittaja!
Yön vuonna 2003 julkaistua Rakkaus on lumivalkoinen -albumia on myyty yli 137 000 kappaletta.
Myydyimpien levyjen lista (TOP50) kertoo aika hyvin myös ääniteformaattien historian Suomessa. 1960-luvulla albumit eivät vielä myyneet kovin hyvin Suomessa ja anglomaissakin niiden myynti oli vähäisempää kuin myöhäisempinä vuosikymmeninä. 1970-luvulla anglomaissa tehtiin ehkä eniten merkittäviä rocklevyjä, mutta koska niiden myynti oli Suomessa lähtökohtaisesti kovin vaatimatonta niin myöskään myydyimpien levyjen listalle ei ole päässyt kuin viisi 1970-luvulla julkaistua levyä. 1980-luvulla albumien myynti lisääntyi olennaisesti ihan maailmanlaajuisesti ja varmaan siksi myös Suomen TOP50 listalle on päätynyt peräti 16 kpl 1980-luvulla julkaistua levyä. 1990- luku oli CD-levyjen ja ylipäätään levymyynnin kulta-aikaa sillä esimerkiksi USA:ssa CD-levyjen myynti saavutti tällä vuosikymmenellä huippunsa eli parhaana vuonna USA:ssa myytiin peräti miljardi CD-levyä! Tämän jälkeen suoratoistopalvelut ja ylipäätään Internetin musiikkipalvelut alkoivat nopeasti syödä levymyyntiä ja varmaan tämän vuoksi Suomen TOP50 myyntilistalta löytyy vain 7 kpl 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmennellä julkaistua levyä ja 2010-luvun julkaistuista levyistä vain 3 kpl on päässyt listalle (tämä oli minulle yllätys).
Nuorena opiskelijana matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni Pariisiin alkuvuodesta 1980. Paikallisissa levykaupoissa hämmästelin sitä että ainakin ¾ kaikista myynnissä olleista levyistä oli ranskalaisten artistien ranskankielellä levyttämiä. Ajattelin että se liittyy ranskalaisten ikiaikaiseen ajatukseen siitä, että he ovat parempia kuin englantilaiset. Ajattelin että onneksi Suomessa asiat olivat toisin ja anglorock myi hyvin Suomessa.
Abba Pariisissa 1980
Nyt, 40 vuotta myöhemmin, huomaan miten väärässä olinkaan! Totta kai Suomessa voi ostaa nettikaupoista ja jopa kivijalkaliikkeistä melkein mitä tahansa angloamerikkalaisia rocklevyjä, mutta kun nyt katson Suomen kaikkien aikojen myydyimpien levyjen listaa, niin olen kieltämättä aika yllättynyt, sillä 50 myydyimmän albumin joukosta löytyy vain viisi (!) angloamerikkalaista albumia plus yksi ruotsalaisen (Abba) ja yksi espanjalaisen bändin (Baccara) englanniksi laulettu albumi. Jos siis aikoo lyödä Suomessa rahoiksi tekemällään musiikilla niin on parasta tehdä se musiikki suomeksi!
Alla anglolevyt, jotka ovat päässeet tälle Suomen kaikkien aikojen myydyimpien levyjen TOP50 listalle:
Netistä löytyy nykyään tuhansia radiokanavia joita voi kuunnella ilmaiseksi. Nyttemmin olen yhdistänyt joululahjaksi saamani Bluesound Node 2i -striimauslaitteeni isoihin B&W 801 -studiokaiuttimiini ja parhailla nettiasemilla tämän laitteen avulla tosiaan äänentoisto on ihan CD-tasoista.
Viime päivinä olen kuunnellut paljon hollantilaisen vuodesta 2010 toimineen ISKC-radioaseman kanavaa Rock Radio XXL. Ihastuin kanavaan heti kun näin heidän mainoksensa. He soitavat ainoastaan yli 9 minuutin kestoisia kappaleita! Tämä on mielenkintoinen ja avartava kappaleiden valintapolitiikka, koska vuosikymmenet maailman radiokanavilla johtoajatuksena oli ettei kappale saanut kestää yli 3 minuuttia. Rock Radio XXL käänsi hauskalla tavalla tämän valintafilosian päälaelleen. Käytännössä tuo 9 minuutin sääntö aiheuttaa sen että enimmäkseen kanava soittaa proge-, ambient- ja heavy -musiikkia. Suuri osa esittäjistä on minulle entuudestaan täysin tuntemattomia. Samoin kanavan mainostamat albumit ovat sellaisia joita en ole koskaan missään nähnyt. Kyse on siis aidosti vaihtoehtoisesta ja marginaalisesta musiikista, mutta osa näistä artisteista on yllättävän hyviä ja kun soittolista on erittäin laaja niin tätä kanavaa voi helposti kuunnella tuntikausia kyllästymättä, koska aina tulee jotain uutta ja mielenkiintoista. Ja jos kävisi niin että Rock RAdio XXL alkaa kyllästyttää niin ISKC:llä on kymmenkunta muuta nettiradiokanavaa, joille pääsee kätevästi siirtymään heidän kotisivultaan. Lisätietoja aiheesta täällä:
