Neil Young: American Stars’n Bars 1977

neil-yonng-crazy-horse-american_stars_n_barsAloitin Neil Young -arvostelusarjan kuuntelemalla vuoden 1977 AMERICAN STARS ’N BARS albumin. Heti kättelyssä selvisi, ettei Neilillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia Idolsissa. Paljon postiivisempi yllätys oli se, että levy kuulosti aivan yhtä hyvältä kuin vuonna 1977, jolloin se soitettiin vinyyliversiona käytännössä puhki paikallisessa opiskelijoiden salakapakassa. Tuossa salakapakassa, jonka koodinimi oli TIVOLI, toimi DJ:nä kaveri, joka oli suuri Young-fani ja niinpä viihdyin paikassa hyvin, sillä joka ilta siellä kuuli Neil Youngia kun muualla soitettiin Bee Geesiä ja muuta diskohumppaa. Nykyään on huvittavaa ajatella, että vuonna 1977 levyä pidettiin Youngin välityönä. Aika jännää, miten ajat muuttuvat. Nykyään Youngin välityö kuulostaa huikean hyvältä verrattuna tämän hetkiseen huippupoppiin. Voisin kirjoittaa tästä levystä vaikka koko yön, neil121871-cmutta kun pitää mennä aamulla töihin, niin nyt täytyy valitettavasti tiivistää. Pisteet? Totuus on se, että kun levyllä on kappale nimeltään LIKE A HURRICANE, niin se helpottaa kummasti arvostelua. Jo tämä yksi klassikko -kappale kerää levylle 4 pistettä. Loppu on helpompaa kun pitää vain arvioida minkä arvoisia levyn muut kappaleet ovat. THE OLD COUNTRY WALTZ on hieno! HEY BABEssä on maailman yksinkertaisin sanoitus, mutta silti kappale on uskomattoman latautunut. Ainoastaan Young pystyy tähän. Upeaa. HOLD BACK THE TEARS. Tyylikäs melodia. Hieno viulu. STAR OF BETHLEHEM. Juuri niin kaunis kuin muistinkin. Kokonaisuus: 38 minuuttia kestomusiikkia. Suurin osa musiikista on nykyään kertakäyttömusiikkia, levyjä jotka kuunnellaan pari kertaa ja unohdetaan sitten. Tämän levyn voi kevyesti kuunnella 100 kertaa ja silti se kulostaa aina yhtä hyvältä!  4½ pistettä ja ehkä siinäkin on liian vähän!

HIENO LEVY!  ****½

Harri Huhtanen 2005

 

Antikvariaatti Aikakone, Tampere

EPSON DSC picture11 ANTIKVARIAATTI AIKAKONE, TAMPERE
aikakone.antikva@outlook.com
Itsenäisyydenkatu 12-14
33500 Tampere
puh. 0400 834 838
avoinna:  ma-pe klo 11-17.00,  la klo 10-14

Tarkastuspäivämäärä   Pe 20.3.2015

Kun Tampereen rautatieasemalta kävelee Tullikamarille ja jatkaa siitä pitkin Itsenäisyydenkatua muutaman korttelin itään päin, niin ensimmäiseksi törmää Sammaka POP divariin ja siitä kun jatkaa vielä yhden korttelin verran onkin jo Antikvariaatti Aikakoneen edessä. Liikkeen nimi on vähän harhaanjohtava, sillä kun yleensä antikvariaatissa myydän tuotteita laidasta laitaan  keskittyy  Aikakone selkeästi musiikkiin ja erityisesti liikkeen viknyylikokoelmat ovat mahtavat, uskoakseni heillä on yli 10 000 vinyylilevyä myynnissä. Liiketila on ahdettu aivan täyteen levyjä, kirjaimellisesti niitä on lattiasta kattoon. Sisääntulohuoneen kyljessä on pienempi perähuone, joka sekin on aivan täynnä levyjä. Tarjonnan pääpaino on käytetyissä vinyylilevyissä, arvioisin että varmaan tuollaiset 80% tuotteista on vinyylilevyjä. Perinteisiä rocklevyjä on useita tuhansia, mutta myös 1950-luvun rock’n’roll on yllättävän hyvin edustettuna. Lisäksi valikoimista löytyy aika mukavasti kansainvälistä progea, soulia, bluesia, jazzia, countryä sekä suomalaisia artisteja. Hinnat vaihtelevat melkoisesti: vähemmän kysyttyjä LP:eitä löytyy jopa hintaluokassa 5e, tavallisemmin LP:n hinta on noin 10-15e, harvinaisuuksista saa pulittaa 20-50e. Vaikka valikoimat ovat sangen laajat, jää kokoelmista jotenkin sellainen fiilis ,että aika paljon myynnissä on levyjä, jotka eivät mene kaupaksi. Cliff Richard ei varmaankaan ole enää niitä kaikkein kysytyimpiä artisteja. Toisaalta sellaiset edelleen aika relevantit artistit kuin Dylan, Pink Floyd, Led Zeppelin ja Genesis loistavat poissaolollaan. Toki tämä voi tarkoittaa sitäkin ,että kun niitä tulee myyntiin vinyyleinä ne ostetaan samantien pois. Koska valikoimat ovat niin laajat, kulutan liikkeessä aikaa yli tunnin. Vähitellen alkaa löytyä myös joitain mielenkiintoisia albumeja, sellaisia levyjä, joita en ole aikaisemmin nähnyt missään. Valitsen Eric Burdonia, Cat Stevensiä sekä yhden harvinaisen Rod Argentin livelevyn. Valikoiman hinnaksi olisi paikan listahinnoilla tullut yli sata euroa, mutta ystävällinen paikanpitäjä toteaa heti alennusta kysyessäni: – ”olisiko satanen sopiva hinta näille?”  Ja onhan se!  Eipä tainnut mies arvata, että sen sanoessaan ”tienasi” lisäpisteitä liikkeensä arvosanalle (= henkilökunnan palveluasenne) !

Pisteytys:

  1. Tuotevalikoima 1.25 (max 2)
  2. Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1.5 (max 2)
  3. Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 0.5 (max 1)
  4. Henkilökunnan palveluasenne 0.75 (max 1)

Kokonaispisteet: 4 / 6.         

Sanallinen arvio:  HYVÄ !

Roger Waters valmistelee uutta levyä!

Roger Waters on parhaillaan studiossa työskentelemässä uuden soolopitkäsoiton parissa. Waters julkaisi Instagram-tilillään videon, jossa tämä häärii studiossa yhdessä tuottaja Nigel Godrichin kanssa. Waters kertoi Rolling Stonen haastattelussa äänittäneensä jo useita biisejä Lontoossa ja Los Angelesissa.  Waters myös paljasti ,että hänen kesäkiertueellaan 2017 kuullaan biisejä tulevalta levyltä.

View this post on Instagram

back to work! 📸 @deadskinboy

A post shared by Roger Waters (@rogerwaters) on

20170113hh

Neil Young: Tonight’s The Night 1975

neil-young22748835Levyn sisältö:   Tonight’s the Night /   Speakin’ Out /   World on a String  /  Borrowed Tune / Come On Baby Let’s Go Downtown (Danny Whitten ja Neil Young) / Mellow My Mind  /  Roll Another Number (for the Road)  /  Albuquerque / New Mama  /  Lookout Joe / Tired Eyes / Tonight’s the Night – Part II

Muusikot:   Neil Young – laulu, piano, kitara, huuliharppu, vibrafoni /   Nils Lofgren – kitara, piano, taustalaulu   /  Ben Keith – steelkitara, taustalaulu  /   Billy Talbot – bassokitara /   Ralph Molina – rummut, taustalaulu  /   Danny Whitten – kitara, laulu  /   Jack Nitzsche – piano   /  Tim Drummond – bassokitara /   Kenny Buttrey – rummut  /    George Whitsell – taustalaulu

neil-youngmaxresdefault

TONINGHT’S THE NIGHTilla (1975)  on paljon hyviä puolia. Se on musiikkilisesti rento, välitön, spontaani. Levy on tuotettu ilmeisesti aika nopeasti ja livenä. Muutamia hienoja kappaleita. Teemoina mm. kuolema ja huumeet. Teemallisuutta alleviivataan sillä, että Young on valinnut levyn avaus- ja päätösraidaksi saman kappaleen. Young-magia toimii. Bändi toimii. Mukana myös nuori Lofgren. Kritisoitavaakin löytyy. Muutamissa kappaleissa Youngin laulu menee täysin penkin alle ja ilmeisesti levyn merkillistä punk-rock-country henkeä pönkitetään sillä, että näitä pieleen menneitä ottoja ei ole haluttu uusia, vaan Young on julkaissut ne sellaisenaan. Tällainen ”rähjä”-mentaliteetti toimi hienosti Zumalla, tällä levyllä ei ehkä niinkään. Muutamat kappaleet eivät myöskään kestä kovin montaa kuuntelua, niihin vaan kyllästyy mikä on aika harvinaista kun puhutaan Neil Young-levystä. Kokonaisuutena levy kuitenkin rullaa aika mukavasti. Fiilis on hyvä ja lämminhenkinen. Kuolleita bändikavereita muistellaan lämmöllä ja aidolla rock-asenteella. En tiedä, ehkä minun pitäisi kuunnella tätä vielä lisää.  Nyt annan kuitenkin pisteet jo viiden kuuntelun perusteella. Hyvää levyssä on teemallisuus ja välittömyys.

Vuoden 2017 lisäys: Albumi on nauhoitettu pääosin elo–syyskuussa 1973 Studio Instrument Rentalsin hallissa Hollywoodissa Kaliforniassa. Kappale Come On Baby on nauhoitettu Fillmore Eastissä New Yorkissa maaliskuussa 1970 ja kappaleet Lookout Joe ja Borrowed Tune Broken Arrow -studioilla San Franciscossa joulukuussa 1972 ja joulukuussa 1973. Albumi on nauhoitettu lyhyessä ajassa live-luonteisesti ilman päällekkäisäänityksiä. Muusikot tekivät teknisiä virheitä. Albumi ei vastannut levy-yhtiö Reprisen odotuksia ja sen julkaisua viivyteltiin. Albumilta ei ole julkaistu yhtään singleä.

Hyvä levy  ♥ ♥  ♥ ♥   +

Harri Huhtanen 2005

Bob Dylan: Pat Garrett & Billy The Kid 1973

large_l4gc8xpnww7vr6ul7suzo5hi8hxLevyn sisältö: Main Title Theme (Billy) /  Cantina Theme (Workin’ for the Law) / Billy 1 / Bunkhouse Theme /  River Theme / Turkey Chase /  Knockin’ on Heaven’s Door /  Final Theme /  Billy 4 /  Billy             

Soittajat:   Bob Dylan — kitsara, laulu ja huuliharppu / Byron Berline — viulu jav taustalaulu /  Fred Katz, Ted Michel —sello /  Gary Foster — huilu /  Carl Fortina —harmonikka /  Jolly Roger —banjo /   Bruce Langhorne — akustinen kitara /  Roger McGuinn — kitara / Carol Hunter —kitara, taustalaulu /  Booker T. Jones — bassokitara / Terry Paul — basso kitara ja taustalaulu /  Jim Keltner — rummut /  Russ Kunkel — tamburiini ja bongot /  Priscilla Jones, Brenda Patterson, Donna Weiss — taustalaulu

Albumin kestoaika on vinyylilevylle tyypillinen eli vain puolikas CD:tä (35 min.), mutta pääasiahan ei ole levyn kesto, vaan se mikä on kokonaisuus. Pat Garrett & Billy The Kid (1973) on nimenomaa hieno kokonaisuus. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi tämä levy ei yleensä menesty Dylan-suosikkilevyjä äänestettäessä. Dylanin ydinosaamistahan ei ole instrumentaatio, vaan upeat lyriikat ja melodiat. Niinpä tämä voittopuolisesti instrumentaaliesityksistä koostuva levy mielletään yleensä Dylanin välityöksi, mitä se toki bob13-01onkin. Itsenäisenä taideteoksena levy on kuitenkin varsin ehyt ja hallittu. Dylanin kitarointia tukevat legendaarinen Booker T,  Bruce Langhorn ja Roger McGuinn . He varmistavat sen, että instrumenttiesitysten taso säilyy korkeana levyn alusta loppuun saakka. Levyn ehdoton timantti ja koko Dylanin 1970-luvun säveltuotannon eräänlainen huipentuma on Knockin’ On Heaven’s Door . Tuskinpa Peckinpah Dylanilta elokuvamusiikin tilatessaan tiesi minkälaisen aarteen Dylan hänelle tarjoilisi. Dylan on ilmiselvästi ottanut tilaustyön vakavasti. Varmaan hän on myös löytänyt itsestään uusia puolia tämän lännentarinan musiikillisena kuvittajana. Olen aina pitänyt kovasti tästä levystä. Hieman ylituotettua ja turhan melodramaattista Final Themea lukuunottamatta pidän kaikista tämän levyn kappaleista. Teema ja musiikin luomat tunnelmat tukevat toisiaan saumattomasti. Dylan on tällä levyllä tehnyt hienoa työtä. Miinusta tulee kuitenkin hieman huonosti digitalisoidusta masternauhasta: suurella volyymilla kuunnellessa kitarat säröytyvät parissa kohtaa ja  nauhasuhina ja rätinä tulevat kiusallisesti esille.

Tyylikäs levy  * * * * +

Harri Huhtanen 2007

David Bowien kuolema 2016

Päivitys 10.1.2026. Tänään tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta siitä kun suosikkiartistini David Bowie kuoli. Hänen hienon uransa ja levytuotannon kunniaksi nostan tämän vanhan kirjoitukseni Winterluden etusivulle.

blackstar_650_400

17. Tammikuu 2016,  Su 18:11
Brittiläinen artisti David Bowie on kuollut (10.1.16). Hän oli 69-vuotias. Bowie menehtyi puolitoista vuotta kestäneeseen syöpään. Bowien virallisen kotisivun mukaan hän kuoli rauhallisesti kotonaan perheensä ympäröimänä. Bowien vaiheikas ja värikäs ura alkoi 1960-luvulla, kun hän 15-vuotiaana perusti ensimmäisen bändinsä. Läpimurtohitti Space Oddity ilmestyi vuonna 1969, viimeinen albumi Blackstar viime viikolla, Bowien syntymäpäivänä ja vain kaksi päivää ennen hänen kuolemaansa.

20. Tammikuu 2016,   Ke 21:46
YLE TEEMA lähettää Bowien muiston kunniaksi lauantaina 23.tammikuuta 2016 lähes nelituntisen ohjelmapaketin, jossa on mm. kaksi uunituoretta videota, kaksi konserttitaltiointia ja yksi elämänkertadokumentti. Alla tarkemmat ohjelmatiedot:

”David Bowielle (8.1.1947–10.1.2016) omistetussa Teemalauantaissa esitetään kolme ohjelmaa: vuonna 2013 valmistunut hieno dokumentti David Bowien viisi vuotta sekä kaksi komeaa konserttitaltiointia, joiden välillä on 30 vuotta: A Reality Tour -kiertueelta Dublinista 2003 sekä Ziggy Stardust -hahmon jäähyväiskeikalta Lontoosta 1973. Illan aluksi ja lopuksi nähdään Bowien uusimmat – viimeisiksi jääneet – musiikkivideot Lazarus ja Blackstar”.

22. Tammikuu 2016,  Pe 00:27
Eläissään David Bowie ei koskaan noussut Billboardin listaykköseksi, ei edes 1970-luvun ”kultaisina vuosina”. Nyt kuitenkin uusi albumi, BLACKSTAR on noussut Billboardin ykköseksi ja Best Of -kokoelma nelossijalle! Lisäksi peräti kuusi muuta Bowien levyä on noussut viikolla 30.1.2016 TOP 200 – listalle.

23. Tammikuu 2016,  La 14:17
Vaikka Bowie 1980-luvulla sortui joidenkin mielestä liialliseen kaupallisuuteen, oli hän suurimman osan urastaan kuitenkin oman tiensä kulkija. Tämän voi havaita jo hänen levottomasta suhteestaan levy-yhtiöihin, joita hän vaihtoi yllättävänkin tiuhaan. Tämä tosin uudempien levyjen kohdalla aiheutti sen, että yhtiöt eivät enää satsanneet Bowien levyjen markkinointiin ja tämä vaikutti myyntiin. Alla Bowien levy-yhtiökiinnitysten historia:

   Deram Records (1967)
   Decca Records (1970)
   Mercury Records (1970–1971)
   RCA Records (1971–1982 ja 1995–1997)
   EMI (1983–1987)
   Arista Records (1993)
   Virgin Records (1999)
   Columbia Records (2003)

young-david-bowie-facebook 29. Tammikuu 2016,  Pe 22:32
Bowien viimeinen studioalbumi BLACKSTAR nousi ykköseksi yli 20 maassa! Komea lopetus hienolle uralle!

20. Helmikuu 2016 ,  La 16:41
Englantilainen musiikkilehdistö (UNCUT, MOJO, Q, CLASSIC ROCK ym.) on helmikuun 2016 numeroissaan huomioinut varsin näyttävästi David Bowien ja myös useita Bowien tuotantoa käsitteleviä erikoisnumeroita on julkaistu.

(nämä alkuperäiset tekstit julkaistiin vanhassa Winterludessa…)

Harri Huhtanen 2016

Äänilevyjen kokonaismyynti vuosina 1960-1999

Huomaan nyt menneeni halpaan! Valitus levymyynnin vähenemisestä onkin isojen levy-yhtiöiden propagandaa. Jos saat euron olet tyytyväinen, jos saat tuhat euroa haluaisit vähän lisää, mutta jos saat miljoona euroa haluat PALJON lisää! Sitä nimitetään ahneudeksi.

Kevyen musiikin myynnistä koko maailmassa ei ole olemassa luotettavia lukuja Amerikkaa lukuun ottamatta. Ostin pari päivää sitten neljä pokkaria, joihin on koottu 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-lukujen sata myydyintä levyä. Levyjen myynti on laskettu käyttämällä ainoastaan luotettavia lukuja ja myynti on laskettu kumulatiivisesti vuoteen 2004 saakka. 1960- ja 1970-lukujen osalta on käytetty ainoastaan USA:n myyntilukuja, koska UK:n myyntiluvut ovat tekijöiden mukaan luotettavia vasta 1980-luvulta lähtien.

En ole vielä saanut summalukuja laskettua, mutta jo kirjoja selailemalla selvisi se tosiasia, että levyjen kappalemääräinen myynti on kasvanut RÄJÄHDYSMÄISESTI ja ilman minkäänlaisia notkahduksia 1960-luvulta 1990-luvun loppuun saakka! Näin ollen jos väitetään, että levymyynti on vähentynyt pitää kysyä: verrattuna mihin? Koska vuosista 2000-2009 ei tietenkään vielä ole tällaista myyntikirjaa olemassa, en voi täsmällisesti selvittää 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen myyntilukuja, mutta muiden tietojen perusteella olen voinut tarkistaa, että myös 2000-luvun levymyynti ilmeisesti hakkaa suvereenisti 1960- ja 1970-lukujen levymyynnin USA:ssa (=maailmassa). Levymyynti on siis (mikä jää myöhemmin arvioitavaksi) ehkä vähentynyt 1990-lukuun verrattuna, mutta kyseessä on pidemmässä aikatarkastelussa pelkkä pieni notkahdus myyntikäyrässä, joka on 1960-luvulta tähän päivään saakka ollut hurjassa nousussa.

Väitteideni todisteeksi laitan alle pienen yhteenvedon, jonka olen laatinut ko. teosten tietojen perusteella. Kirjoissa on siis ainoastaan 100 myydyimmän levyn tiedot, mutta uskon, että ne kuvaavat luotettavasti KAIKKIEN levyjen kokonaismyyntiä.

1960-luku
myynti yli 0.5 mutta alle 2 milj. kpl 55 levyä
myynti yli 2 mutta alle 5 milj. kpl 34 levyä
myynti yli 5 mutta alle 10 milj.kpl 6 levyä
myynti yli 10 miljonaa kpl 5 levyä

1970-luku
myynti yli 2 mutta alle 5 milj. kpl 52 levyä
myynti yli 5 mutta alle 10 milj.kpl 35 levyä
myynti yli 10 miljonaa kpl 13 levyä

1980-luku
myynti yli 2 mutta alle 5 milj. kpl 16 levyä
myynti yli 5 mutta alle 10 milj.kpl 65 levyä
myynti yli 10 miljonaa kpl 19 levyä

1990-luku
myynti yli 5 mutta alle 10 milj.kpl 63 levyä
myynti yli 10 miljonaa kpl 37 levyä

Vaikka kyse on KUMULATIIVISESTA listauksesta on trendi harvinaisen selvä. Myyntimäärät ovat koko ajan kasvaneet voimakkaasti ja 1990-luvulla rock/pop -levyjä myytiin jo näiden TOP 100 levyjen myyntitietojen perusteella lähes miljardi kappaletta (kaikkien 1990-luvulla julkaistujen levyjen kokonaismyynti lienee siis noin 2 miljardia kpl ??)!

Harri Huhtanen 2009

David Bowie 70v!

Vuosi sitten menehtyneen rockikonin David Bowien syntymästä on nyt kulunut 70 vuotta! Juhlan kunniaksi on julkaistu uusi video ja uusi EP.  Lisäksi tänä vuonna on luvassa suuria Bowie -muistokonsertteja. Alla uusi video sekä lisätietoja aiheeseen liittyen:

http://www.soundi.fi/uutiset/kiinnostaisiko-tuore-david-bowie-musiikkivideo-mestarin-syntymapaivien-kunniaksi-tarjolla-myos-uutta-epta/

Lisäksi BBC on esittänyt uuden dokumentin Bowien viidestä viimeisestä vuodesta. Uusi dokumentti väittää ettei Bowie olisi vielä Lazarus-videota tehtäessä tietänyt kuolevansa.

20170108hh

Bob Dylan: New Morning 1970

bob-dylan-new-morning1Dylanin elämä muuttui kesällä 1966, jolloin hän joutui vakavaan moottoripyörä-onnettomuuteen. Dylanin maailmankiertueen piti jatkua syksyllä 1966, mutta kaikkien suureksi yllätykseksi maestro lopetti kiertueet peräti kahdeksan vuoden ajaksi. Musiikillisesti Dylan siirtyi rokista amerikkalaisen balladi- ja countrymusiikin suuntaan. Pitkän keikkataukonsa aikana Dylan keskittyi enemmän perhe-elämään ja ehkä juuri seesteinen elämä Woodstockissa innosti häntä kirjoittamaan tekstejä, joita hallitsivat rakkauden ja onnen kuvaukset. Kriitikkoja ja vuosien 1965-66 faneja nuo laulut hämmensivät melkoisesti, sillä ne poikkesivat niin rajusti kaikesta siitä mitä Dylan oli aikaisemmin kirjoittanut. Vaikutti siltä kuin Dylan olisi kokonaan jättänyt taakseen vakavat protestilaulut ja kapinallisen rokin. Niinpä jotkut epäilivät, että esimerkiksi omakuvaksi tarkoitettu Self Portrait (1970) oli pelkkä suuri vitsi, niin täydellisesti tuon albumin laulut erosivat sekä musiikkillisesti että hengeltään Dylanin aikaisempien levyjen materiaalista. Dylan oli kuitenkin jälleen kerran uutta etsimässä ja tavallaan tuo etsintä huipentui New Morning – albumiin, joka julkaistiin samana vuonna kuin Self Portrait.

bob-dylan-new-morning-backOlen aina pitänyt New Morning-levystä. Miksi? Syitä on monia. Tällä levyllä Dylan tapailee uutta musiikillista maastoa ja ajoittain jälki on aika hienoa. Kokonaisuus ei ole aivan saumaton ja joissain esityksissä on laulun osalta rosoisuutta enemmän kuin kotitarpeiksi, mutta Self Portraitin ajoittaisilta ylitulkinnoilta ja siirappisuudelta vältytään. Sanoituksissakin on viehättäviä Dylanmaisia koukkuja.

Dylan soittaa pianoa peräti seitsemällä kappaleella ja tyylikkäästä kitarasoundista vastaavat David Bromberg, Ron Cornelius, Buzzy Feiten ja Al Kooper. Bob Johnstonin tuotanto on ensiluokkaista ja niinpä perus-CD:lläkin instrumenttien separaatio ja soundin yleinen jäsentely on erittäin hyvä.

Albumilla on monta hienoa biisiä. If Not For You ja The Man In Me edustavat kärkeä, mutta myös Time Passes Slowly, New Morning ja Sign On The Window ovat tyylikkäitä. Three Angels on säestetty proosaruno, jossa on hyvä idea, mutta siirappista lähenevä kuoro-osuus tekee biisistä hieman yliampuvan. Sen sijaan päätöskappale Father Of Night iskee sanoituksellaan ja erittäin riisutulla sovituksellaan. Parhaiten tämän kappaleen piilevän potentiaalin on tavoittanut Manfred Mann, joka aikanaan levytti biisistä pitkän ja vaikuttavan proge-sovituksen. Dylan kokeilee tällä levyllä todella rohkeasti, sillä mukana on proosarunon lisäksi jazz-sovitus If Dogs Run Free sekä jopa valssi Winterlude.

UnknownLevyn yleishenki on positiivinen. Kaikki levylle valitut otokset eivät suinkaan olleet parhaita sessioissa äänitettyjä, mutta valituissa ”B”-otoissa viimeistelyn korvaa tulkinnan sponttaani ja aito tunnelma.

Vuoden 2017 lisäys: Vuonna 2013 julkaistu The Bootleg Series Vol. 10: Another Self Portrait (1969–1971) sisälsi mielenkiintoisia aikaisemmin julkaisemattomia versioita Nashville Skyline, Self Portrait ja New Morning -albumin äänityssessioista. Mukana oli peräti 10 aikaisemmin julkaisematonta versioita New Morningin kappaleista. TBS10-boksin sisällöstä tarkemmin täällä:   https://en.wikipedia.org/wiki/The_Bootleg_Series_Vol._10:_Another_Self_Portrait_(1969%E2%80%931971)

Hyvä levy   ****

Harri Huhtanen 2007