Osa 4b -Modern Timesin teemat

Modern Times on eräs Dylanin taiteellisesti ehyempiä levyjä.  Teemat ovat suuria: uskonto, elämä, kuolema, rakkaus, historia ja tulevaisuus.  Modern Times on kuin palapeli, jonka kokonaiskuva hahmottuu vasta kun kaikki palat ovat paikoillaan.  Ja mikä parasta: Modern Times on samanaikaisesti monta palapeliä. Eri teemoja tarkastelemalla “palat” eli säkeet voi yhdistellä monella tavalla ja saada aina uudenlaisia kokonaisuuksia.

Koko levyn ajan Dylan vaihtaa nerokkaasti näkökulmaa yksilöstä yleiseen. Elämä on epävarmaa ja maailma on ahdistava  paikka, jossa terroristit räjäyttelevät lentokoneita (Thunder On Mountain) ja kaupunkit jäävät tulvien alle(The Levee’s Gonna Break).  Ainoan suojan tarjoaa oma koti ja rakkaus. Tosin unikin on vain “väliaikainen kuolema”(Workingman’s Blues).  Rakkaus yhdistää melankolian ja toivon ja synnyttää  katkeran kauniin kudelman, eikä enää ole niin väliä, vaikka paras aika ehkä onkin jo  ohi (Spirit On The Water).  Mitään ei tarvitse enää salailla eikä katua (Rollin’ And Tumblin’), sillä ilmasto on muuttumassa ja loppu on hirveä (“you shall burn”).  Elämä on suuri mysteeri, joka pitää vain ottaa sellaisena kuin se on: “elämme ja kuolemme, tietämättä miksi” (When The Deal Goes Down).  Ilmassa on uhmaa ja kapinaa, rakastettu on hylännyt miehen, joka pelkää, että  “jonain päivänä et ole enää minusta raukasta huolissasi” (Someday Baby).  Kaikesta kurjuudesta huolimatta elämässä on myös valon ja kauneuden hetkiä. On ilta. Työläinen odottaa “rakkaassa paikassa…. uutta vaimoaan…hilpeään tanssiin”. Arkipäivän pienissä asioissa on avain elämän mysteeriin: uudet saappaat, vähän musiikia ja leppoisa tunnelma, aurinko on laskemassa.  Pohjalla ollaan, mutta mitä sillä on väliä, jos vain muistat “laulaa Workingman bluesia”.  “Sateenkaaren päässä elämä on vasta alkanut”, joten toivoa on, ehkä elämä sittenkin voittaa kuoleman: “tunsin enkelin suudelman” (Beyond the Horizon).  On matkattu maailman ympäri ja rakkaan kaipuu on kova.  Maailma pimenee: “kaikki minkä olen uskonut todeksi onkin ollut valetta” (Nettie Moore).  Uusiutumisen kautta elämä pääsee kuitenkin eteenpäin: “olen maksanut aikani ja nyt olen yhtä hyvä kuin uusi” (The Levee’s Gonna Break).  Uskonto tarjoaa pelastuksen vai tarjoaako, sillä “puutarhuri on lähtenyt”.  Epätietoisuus kalvaa mieltä ja olisi parempi olla puhumatta “mystisestä puuharhasta”, joka ei paljasta salaisuuttaan. Sanotaan, että rukous auttaa, mutta auttaako se, “sillä armoa ei anneta kun olet hävinnyt”.  Viholliset on paras murhata heidän nukkuessaan.  Sydän palaa ja kaipaus kalvaa, mutta mitä se auttaa kun sinut kuitenkin “murskataan”?  Sitä voi harjoittaa “hylättyä uskontoa”, mutta “tie on silti yksinäinen”.  Onneksi valo vielä pilkottaa ja taivaallista apuakin on ehkä luvassa (Ain’t Talkin’).

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2007

Osa 4 -Modern Timesin teemat
Jo levyn nimi on symbolinen ja satiirinen: “Nykyaika” tähyää voimakkaasti menneisyyteen eli levy on musiikillisten lainojen aarreaitta.  Chaplinin saman nimisessä 1930-luvun elokuvassa kritisoitiin automatisaatiota, kylmää kapitalismia ja yksilön orjuuttamista   pääoman pelinappulaksi.  Se taas on nykyaikaa.  Chaplinin klassikko oli myös protesti uusille äänielokuville, ehkäpä Dylan puolestaan protestoi levyllään uutta, hengetöntä nuorisomusiikkia, jonka hän tuoreessa haastattelussa luokitteli “arvottomaksi”.   Chaplinin elokuva on myös voimakas julistus humanismin ja yksilöllisyyden puolesta. Dylanin levyltä tällaista julistusta on vaikeampi löytää, koska se ei ole suoraviivaisesti sanoituksissa, vaan pikemminkin musiikiin tunnelmassa.

Workingman’s Bluesilla Dylan etsii arkipäivän ilmiöistä elämän  merkitystä.  Koko laulu on pienen ihmisen ja pienten asioiden puolustuspuhe.

Myös levyn kansikuva on symbolinen: taxi kiitää yössä 1940-luvun New Yorkissa. Kuva on tärähtänyt, koska aikaa ja todellisuutta on vaikea vangita sellaisenaan, paraskin taideteos on vain varjokuva todellisuudesta. Toisaalta todellisuus sellaisenaan on periaatteessa hengetöntä, vasta taiteilija paljastaa sen syvemmän merkityssisällön.  Tämä paradoksi on Modern Timesin lähtökohta.  Elämä on vain ohikiitävä hetki, kuten New Yorkin yössä kiitävä taxi, mutta tapahtumien ketjun voi pysäyttää ja etsiä niiden syvempää merkitystä.

Ain’t Talkinilla Dylan kuitenkin myöntää, että taiteilijan työ jää aina kesken: “Ain’t talkin’, just walkin’ / Through the world mysterious and vague”.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2007

Osa 3b – Modern Timesin lyriikkalainat, kappaleet 6-10

6. Workingman’s Blues #2. Tämän kappaleen fraseerauksen Dylan on tiettävästi lainannut jazz-laulaja June Christy’s vuoden 1946 laulusta June’s Blues, jossa on säe ”Meet me in the bottom, bring me my boots and shoes”. Sama säe esiintyy myös muodossa ”Meet me in the bottom, bring me my running shoes” Willie Dixonin laulussa Down in the Bottom, jonka levytti  Howlin’ Wolf. Myös Big Joe Williams’in laulussa Meet Me Around the Corner  esiintyy samankaltainen säe. Kappaleen yhtymäkohtia on havaittu myös  Allen Brothersin 1930 levyttämässä laulussa a New Salty Dog Blues.
7. Beyond the Horizon perustuu lauluun ”Red Sails in the Sunset,” jonka ovat kirjoittaneet Jimmy Kennedy ja Hugh Williams vuonna 1935. Lisäksi kappaleen otsikko on lainaus Eugene G. O. Neillin samannimisestä näytelmästä.
8. Nettie Mooren nimi ja osa kertosäkeestä on peräisin Marshall Pike and James Lord Pierpontin vuoden 1857 sävellyksestä Gentle Nettie Moore. Tämän version lyriikan on aikanaan julkaissut Thomas G. Doyle. Muilta osin Dylanin Nettie Mooren melodia ja säkeet ovat ilmeisesti originelleja.
9. The Levee’s Gonna Break perustuu lähes kokonaan Kansas Joe & Memphis Minnien lauluun When the Levee Breaks vuodelta 1929.
10. Ain’t Talkin’ in kertosäe on ilmeisesti peräisin The Stanley Brothers kappaleesta Highway of Regret. Kappaleesta on löydetty yhtymäkohtia moniin kansansävelmiin, kuten As I Roved Out, Old Johnny Booker, Ease That Trouble In The Mind, Poor Old Man, Old Dan Tucker sekä Do, Mr. Boker. Alunperin laulu on tiettävästi ollut perinteinen Sea Shanty eli traditionaalinen merimieslaulu, joka on syntynyt jo varhaisten purjelaivojen aikakaudelta.

Lopuksi mainittakoon vielä 1800-luvulla vaikuttanut amerikkalainen runoilija Henri Timrod, jonka säkeitä Dylan on sirotellut pitkin levyä.  Tiedetään, että joitain vuosia sitten Dylan luki ahkerasti Amerikan sisällissodan aikaista kirjallisuutta.

Lokakuussa 2006 The Nelson Mail lehdessä oli Uusi-Seelantilaisen runoilijan  Cliff Fellin artikkeli, jossa hän tarkasteli Modern Timesin ja roomalaisen, 2000 vuotta sitten eläneen runoilijan,  Ovidiuksen. säkeistöjen samankaltaisuuksia.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen  2007 ja 2017           

Osa 3 – Modern Timesin lyriikkalainat, kappaleet 1-5
Shakespeare lainaili ja jopa kopioi näytelmissään monasti vanhoja teemoja. Vaikka Modern Times pohjaa vahvasti 1800- ja 1900- musiikkiperinteeseen, on teemallinen kokonaisuus originellia Dylania. Modern Timesin lyriikka- ja sävellainauksissa ei ole mitään uutta, harrastihan Dylan vanhojen laulujen muokkausta ja lyriikkojen lainailua jo 1960-luvun varhaisissa mestariteoksissaan.  Modern Timesin lainauksista on kirjoitettu iso määrä artikkeleita. Jos jotain musiikkiteosta tutkitaan riittävän intensiivisesti, niin ajaudutaan tilanteeseen, jossa löydetään sellaisiakin lainauksia, joita ei todellisuudessa ole edes olemassa. Laulua kirjoittaessaan Dylan ei kaikissa tutkituissa tapauksissa ole välttämättä edes ollut tietoinen kyseisestä lainauksesta. Koska tulevaisuudessa tutkimus aivan varmaan paljastaa lisää yhtymäkohtia Dylanin Modern Timesille kirjoittamien laulujen ja vanhojen laulujen välillä, en yritäkään kirjoittaa aiheesta mitään tyhjentävää selostusta. Mainitsen ainoastaan muutamia toistuvasti esillä olleita lainausväitteitä.

1. Thunder On The Mountain.             Kappaleen toinen säkeistö prustuu Memphis Minnien lauluun Ma Rainey. Lisäksi useammassa kirjoituksessa on huomautettu, että kappaleen riffi on lainattu Chuck Berryltä.
2. Spirit On The Water. Tietääkseni tämän kappaleen alkulähdettä ei ole vielä löydetty, mutta melodinen, kauniisti rullaava, vanhaa jazzia edustava kappale tuskin on kokonaan Dylanin kynästä lähtöisin.
3. Rollin’ And Tumblin’. Ensimmäistä säkeistöä lukuunottamatta Dylanin on tehnyt tähän kappaleeseen omat lyriikat. Musiikillisesti esitys on hyvin samankaltainen kuin Muddy Watersin 1950-luvulla levyttämä versio.  Muddy itse on lainannut kappaleensa Hambone Willie Newbernin 1920-luvulla levyttämästä versiosta ja Willie puolestaan on ilmeisesti lainannut kappaleensa joltain tuntemattomalta blues-soittajalta.  Kyseessä on siis traditionaalinen kappale.  Ennen Dylania kappaleen ovat levyttäneet ainakin Memphis Slim, Willie Dixon, Elmore James, Big Joe Williams, Robert Johnsson, Cream, Canned Heat, Johnny Winter, Dr. Feelgood ja Eric Clapton!
4. When The Deal Goes Down puolestaan perustuu Bing Crosbyn vanhaan lauluun Where the Blue of the Night (Meets the Gold of the Day), jonka ovat kirjoittaneet Roy Turk and Fred E. Ahlert.
5. Someday Baby perustuu vanhaan blues-kappaleeseen Worried Life Blues, joka tunnetaan myös nimillä Someday Baby ja Trouble No More. Laulua ovat esittäneet mm. Sleepy John Estes, Fred McDowell, Lightnin’Hopkins, Muddy Waters, Chuck Berry, Eric Clapton ja Animals.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen  2007 ja 2017            

Tässä vuoden 2006 valokuvassa nähdään muusikot, jotka äänittivät Dylanin kanssa Modern Times -albumin.  Vasemmalta oikealle: Donnie Herron, Stu Kimball, Denny Freeman, Bob Dylan, Tony Garnier ja George Receli.

Osa 2 – Modern Timesin vastaanotto maailmalla

Kriitikot ovat lähes poikkeuksetta ylistäneet Modern Timesia ja myös suuri yleisö on ottanut levyn lämpimästi vastaan. En muista 20 vuoden ajalta ainuttakaan Dylan albumia, joka olisi kaupallisesti menestynyt yhtä hyvin. Modern Times oli yhdeksän maan listaykkösenä, myös USA:ssa! Billboardin ykkössija oli ennätyksellinen, sillä Dylan on kaikkien aikojen vanhin elossa oleva artisti, jonka levy on noussut Billboardin ykkössijalle. Edellisen kerran Dylanin levy on kivunnut Billboardin kärkipaikalle vuonna 1976! Lisäksi Euroopan yhteisellä myyntilistalla Modern Times nousi kakkoseksi.

Useissa Modern Times arvioissa on viitattu siihen, että levy on taitavasti markkinoitu. On totta, että Dylanin ja Applen sponsorisopimuksella on varmaan ollut jokin osuus levyn menestykseen. Myös vuonna 2004 ilmestynyt Dylanin elämänkertateoksen ensimmäinen osa sekä vuonna 2005 elokuvateattereissa esitetty Scorcesen hieno Dylan -dokumenttielokuva No Direction Home ovat varmaan osaltaan vaikuttaneet Dylanin näyttävään comebackiin suuren yleisön artistina. Aivan varmaan Päättymättömällä Kiertueella on oma asemansa ilmiön selittäjänä, sillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Dylanin uusi levy nousi kärkisijoille juuri niissä maissa, joissa hän on säännöllisesti kiertänyt.  Uskoisin kuitenkin, että pääasiallinen syy Modern Timesin menestykseen on levyn laadukkuus.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2007