Vuoden 2022 konserttisalikiertueella Eppu Normaali on valinnut tositeeveestä tutun esiintymisformaatin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen kappaleen välissä Martti pitää seuraavan kappaleen juontopuheen. Tavallaan se on ihan sympaattista ja mielenkiintoista, mutta valitettavasti keikan intensiteetti kärsii siitä että jokaisen kappaleen jälkeen on puhetauko. Esimerkiksi vuoden 2016 Eppujen Ratinan keikka on paljon intensiivisempi juuri siksi että kappaleet esitetään peräjälkeen ilman juontoja. On tietysti niin että jos bändi esiintyy tuhannelle tai 30 000 kuulijalle ovat jännitteet ja intensiteetti aivan erilaiset. Logomon keikka oli ihan hyvä, mutta ei pääse lähellekään vuoden 2016 Ratinan keikkaa, jossa Eput todella laittoivat pöydälle kaiken mitä heillä on.
Iiro, Martti ja Torvinen Turun Logomossa 16.2.22.
Hiljaittain julkaistussa haastattelussa Martilta jälleen kerran kysyttiin milloin Eput julkaisevat uutta musiikkia. Martti vastasi että jatkossa Eput keskittyvät olemaan mahdollisimman hyvä live-bändi. Ja tämä lausunto on ihan ok, sillä bändillä on jo nyt niin laaja tuotanto ja niin paljon omia kappaleita että he voivat varioida konserttejaan loputtomiin. Ratina 2016 on hieno esimerkki siitä mitä bändi jolla on laaja tuotanto ja hyviä ideoita voi saada aikaan livenä. Myös Logomon konsertissa bändi ei suinkaan mennyt siitä missä aita on matalin, vaan bändi esitti kaksi settiä ja yhteensä 31 kapaletta!
Iiro Rantala ja Juha Torvinen vauhdissa Turun Logomossa 16.2.22.
Vaikka Eppu Normaali on ollut toiminnassa 1970-luvulta lähtien olen ollut vain muutaman kerran heidän konsertissaan ja noista kerroista on jo ikuisuus aikaa. Siksi oli mielenkiintoista vihdoinkin päästä lähietäisyydelle analysoimaan miten Eppujen konsertti rakentuu ja kuka vastaa mistäkin.
Itsestään selvä ”tähti” ja keskushahmo on luonnollisesti laulaja Martti Syrjä. Uskoisin että aika monet luulevat että hän myös vastaa Eppujen musiikista, mutta todellisuudessa Martti ei vastaa Eppujen kappaleiden säveltämisestä, vaan hänen veljensä Mikko eli ”Pantse” Syrjä. Pantse säveltää kappaleen ja sen jälkeen Martti tekee siihen sopivan sanoituksen. Bändin toinen kitaristi, Juha Torvinen on lavalla paljon enemmän esillä kuin Pantse joka mielellään vetäytyy taka-alalle. Olen nähnyt useita bändin TV-haastatteluja, joissa äänessä ovat lähinnä Martti ja Juha. Juha kuuluu kuitenkin Eppujen perustajajäseniin eli siinä mielessä hänenkin roolinsa on bändissä aika keskeinen. Kolmas perustajajäsen on rumpali Aku Syrjä, joka hänkin on edelleen mukana bändissä. Eppujen ”keskiössä” on siis kaksi Syrjän veljestä ja Torvinen. Bändin basisti sen sijaan on vaihtunut jo kahdesti. Aluksi Eppujen basistina toimi Mikko Saarela (1976-79), sitten Mikko Nevalainen (1979-1989). Nevalaisen jälkeen basistina Epuissa on soittanut Sami Ruusukallio eli hän on bändin pitkäaikaisin basisti, ”Eppu” -työvuosia kun hänelle on kertynyt jo 33!
Logomon konsertissa mukana oli pianovirtuoosi Iiro Rantala ja vaikka hänen roolinsa jäi monissa kappaleissa aika vähäiseksi niin sitten taas joissain kappaleissa Iiro pääsi iroittelemaan oikein kunnolla ja osoittamaan miten valtavan lahjakas pianisti hän on. Aikaisemmin Iiro on esittänyt enimmäkseen jazzia, mutta kun tunnetusti sillä saralla keikat ja tulot ovat aika vähissä on mies viime vuosina siirtynyt populaarimman musiikin saralle ja on nyt siis mukana Eppujen kiertueella ulkojäsenenä. Iiro on erittäin hauska mies ja hallitsee myös show -elkeet suvereenisti. Siksi on hienoa että hän on nyt lähtenyt Eppujen matkaan koska se antaa uudenlaista potkua Eppujen konserteille.
Eppujen biisit ovat hyvin kitaravoittoisia ja Logomossakin miksaus oli tehty niin että selkeimmin Martin laulun lisäksi kuuluivat kitarat, Iiron piano ja rummut. En ymmärrä miksi, mutta sen lisäksi että basisti Ruusukallio oli siirretty aivan lavan taakse ja syrjään niin hänen soittonsa oli myös miksattu niin alas etten oikein missään vaiheessa erottanut kokonaissoundista bassoa. Akun ruummut kyllä kuuluivat, mutta aika peruskuvioita hän tuntui soittavan. Ovelin ja vaikeimmin tulkittava oli Dire Straits -tyylinen kahden kitaran yhteissoundi. Jouduin aika pitkään pohtimaan kumpi soitti mitäkin, mutta vähitellen ilmeni että kyllä Pantse oli se, joka enimmäkseen vastasi leadistä ja Torvisen rooliksi jäi enemmän komppaaminen. Pantse on yllättävän hyvä kitaristi, ei maailman omaperäisin, mutta soittaa kokonaisuutena hienosti ja onhan hänen sävelkynästään vuosikymmenien kuluessa syntynyt lisäksi useita kuolemattomia Eppu-hittejä. Yllätys oli myös se, että hän on kohtalaisen hyvä laulaja ja tavallaan olisin mielellään kuullut hänen esittämänään useampiakin kappaleita. Mutta ehkä Pantse ei mielellään laula tai sitten Martti vain haluaa pitää laulajan ja keulakuvan tontin itsellään. Rockhistoriassa on lukuisia esimerkkejä siitä että veljekset eivät pidemmän päälle pärjää samassa bändissä eli riitoja syntyy varsinkin jos bändi alkaa menestyä kovin hyvin. Onneksi Eppujen veljessarja on tällaiselta destruktiiviselta valtataistelulta säästynyt ja yhteistyö jatkuu edelleen, 46 vuotta bändin perustamisen jälkeen, hyvissä merkeissä.
Eppu Normaali ja Iiro Rantala Turun Logomossa 16.2.22
Eput ovat sinnitelleet hyvin jatkuvasti muuttuvassa musiikkimaailmassa. Trendit tulevat ja menevät mutta Eput ovat ja pysyvät vuosikymmenestä toiseen. Bändi ei ole tehnyt uutta musiikkia enää 15 vuoteen, mutta on silti edelleen valtavan suosittu Suomessa. Tämä perustuu siihen että Eppujen lähes kaikkia levyjä on myyty 50 000 -100 000 kappaletta ja kun studioalbumeja bändi on yli 40 vuotta kestäneellä urallaan julkaissut jo 14 niin on selvää että sadoilla tuhansilla suomalaisilla on lämpimiä muistoja bändistä ja silloin harvoin kun he lähtevät kiertueelle on lipunmyynti taattu. Niin oli asian laita myös keskiviikkona 16.2.2022 Turun Logomossa sillä lippuja oli myyty niin paljon kuin AVI:n asettamat Korona-rajoitukset sallivat. Koska Logomon ison konserttisalin katsomo on liikuteltava voidaan siitä tehdä pieni tai hyvin iso. Nyt käytössä oli kaikkein isoin versio, jolloin saatiin salin nousevaan osaan varattua riittävästi niitä tyhjiä paikkoja joita AVI vaatii. Etukatsomossa ei kuitenkaan ollut mitään turvavälejä, vaan liput oli myyty sinne ilman tyhjiä paikkoja. Olin onnistunut ostamaan itselleni eturivin paikan keskeltä eli näkyvyys ja kuuluvuus oli varsin hyvä. Liput maksoivat alle 60e ja sillä rahalla sai melkoisen paketin! Kaksi yli tunnin kestoista settiä ja yli 30 kappaletta koko eppujen pitkältä uralta. Yleisön ikäjakauma vaihteli ilahduttavasti eli paikalla ei ollut pelkästään keski-ikäisiä miehiä, vaan näin salissa ja käytävillä paljon pariskuntia sekä jopa nuorempaa väkeä, ei kuitenkaan sentään ”Instagram– nuoria”. Enemmänkin kuulijat olivat ”Facebook– ja Twitter-väkeä”, jos sitäkään. Voi olla että joukossa oli niitäkin jotka eivät edes ole mukana sosiaalisessa mediassa. Sellaisia jotka ostavat levyjä ja kuuntelevat niitä kotona eivätkä harrasta striimausta. Voiko sellaisia ihmisiä vielä olla olemassa? No, minä ainakin olen sellainen. Toivottavasti en ole ainoa. Jatkan kuitenkin valitsemallani tiellä ja niinpä ostin Logomon myyntipisteeltä kolme uudempaa Eppujen vinyylilevyä, joita en vielä omistanut. Eihän leopardikaan pääse eroon täplistään!
Syd Barrettia näyttelee Janne Laurila. Roger Waters hänen takanaan on Tomi Alatalo ja Nick Mason rummuissa on Antti Laukkarinen. Richard Wrightina nähdään avauskappaleessa Arnold Layne Kaisa Sarkkinen.
Juha Hurmeen kirjoittaman Syd Barrett -musiikkinäytelmän kestoaika on vain 60 minuuttia. Laulujen lomassa Pink Floyd-miehet Roger Waters (Tomi Alatalo) ja Nick Mason (Antti Laukkarinen) kertovat lyhyitä anekdootteja Sydin elämästä. Richard Wrightin ja Barrettin äidin kaksoisroolin näyttelee produktiossa Kaisa Sarkkinen . Kun juttujen lomassa Syd (Janne Laurila) ehtii lisäksi esittää peräti 13 lauluaan on selvää, että täysiverisestä näytelmästä ei voi olla kysymys eikä liioin konsertista, vaan pikemminkin esitys tuntuu keskittyvän siihen miksi Syd jouduttiin erottamaan Pink Floydista. Waters oli ratkaisijan roolissa erottamisessa ja kun ajattelee minkälaiseksi Pink Floydin musiikki myöhempinä vuosina kehittyi niin selvää kaikille lienee, että erottaminen ei ollut pahansuopaisuutta, vaan pakon sanelema tilanne. David Gilmour liitettiin bändin toiseksi kitaristiksi jo alkuvuodesta 1968 ja hänen tehtävänään oli paikata Sydiä keikoilla silloin kun hän ei soittanut vaikka olisi pitänyt soittaa. Näytelmä ei käsittele Sydin myöhempiä vaikeita eli vuosia 1968-72 jolloin hän yritti käynnistää soolouraansa. Gilmour auttoi Sydiä kahden vuonna 1970 julkaistun soololevyn koostamisessa. Näistä ensimmäinen, The Madcap Laughs saavutti pientä menestystäkin, mutta loppuvuodesta julkaistu Barrett jäi jo huomattavasti vähäisemmälle huomiolle. Tämän jälkeen Syd ei enää tehnyt uusia levyjä. Alkuperäisistä sessioista julkaisematta jääneistä kappaleista koottiin vielä 1988 Opel- niminen kokoelma. Sekään ei ollut mikään kaupallinen menestys, mutta Syd Barrett -fanit tervehtivät julkaisua ilolla, sillä se sisälsi muutamia todella hienoja, aikaisemmin julkaisemattomia esityksiä. Telakka Teatterin Barrett-produktiossa kuultiin Sydin säveltämiä lauluja aika kattavasti hänen lyhyeksi jääneeltä uraltaan: 4 oli peräisin Pink Floydin ajalta, 5 Madcapilta, 2 Barrettilta ja 2 Opelilta.
Samoin kuin Syd Barrettin sielunmaisema oli 1960-luvun loppupuolella hämärän peitossa on hänestä Suomeen tehdyn musiikkinäytelmän kohtalo ollut pitkään epäselvä. Kevään 2020 esitykset peruttiin Koronan vuoksi. Syksyn 2020 esityksistä osa toteutui mutta viimeiset eivät ja tietenkin olin fiksuna varannut liput juuri joulukuun 2020 näytökseen joka ei sitten rajoitusten vuoksi toteutunutkaan. Kuvittelen silloin että syksyllä 2020 Korona olisi pahemmassa vaiheessa kuin loppuvuodesta ja siksi valitsin siirtolippuni joulukuulle. Se oli siis virhe, mutta onneksi sain uudet siirtoliput huhtikuulle 2021 ja niin siinä sitten kävi että jälleen keväällä 2021 Korona oli voimissaan ja kolmaskin yritys päästä näkemään esitys kariutui. Lippumyynnistä vastaava Petteri Aartolahti totesi tässä vaiheessa että paras vaihtoehto voisi olla vapaaliput vuoden 2022 loppuun saakka. Tämä oli erittäin reilua ja jäin uusien vapaalippujeni kanssa odottamaan tilanteen kehitymistä. Syksyllä 2021 uusi yritys produktion esillepanoon sovittiin tapahtuvaksi helmikuussa 2022. Sekin oli lähellä mennä mönkään sillä joulukuussa 2021 Suomeen rantautunut Omikron variantti pani Koronan tartuntaluvut uusiksi eli kun aikaisemmin tartuntoja oli Suomessa ollut satoja päivässä niin Omikron nosti luvut tuhansiin. Onneksi tämä virus aiheutti kuitenkin harvemmin sairaalahoidon tarvetta kuin aikaisemmat variantit eli helmikuun 2022 esitykset päästiin sittenkin toteuttamaan! Kahden vuoden odotuksen jälkeen olin sunnuntaina 13.2.2022 klo 17 lopultakin päässyt ”maaliin” eli istuin Telakka teatterin kolmannen kerroksen pienessä katsomossa ja esitys todella alkoi ja toteutui!
Suurkiitos Petteri Aartolahdelle avusta koko tämän pitkän prosessin aikana!
En tiedä minkälaiset säännökset USA:ssa on tällä hetkellä konserttien osalta, mutta vaikka Koronan Omikron-variantti aiheutti vuodenvaihteessa 2021-22 maassa uusia ennätyksiä tartuntojen määrässä eli tuolloin USA:ssa todettiin lähemmäs miljoona tartuntaa päivässä ja vaikka edelleen USA:ssa kuolee joka päivä noin 2000 ihmistä Koronan vuoksi, niin ilmeisesti syksyllä 2021 USA:ssa alkanut konserttien vapauttaminen on jatkunut, koska joitain viikoja sitten Dylanin manageritoimisto uskaltautui julkaisemaan Dylanille USA:n kevätkiertueen 2022 keikkakalenterin. Koska keväällä 2020 Dylanin Japanin kiertue jouduttiin kokonaan perumaan Koronan vuoksi ja koska samoin kävi kesän 2020 USA:n kiertueelle päätin jäädä odottamaan mitä tapahtuu tälle nyt suunnitellulle kevätkiertueelle 2022. Tällä hetkellä ensimmäiseen konserttiin on enää alle kuukausi aikaa ja siksi voidaan kai todeta, että todennäköisyys kiertueen toteutumiselle alkaa olla aika suuri. Toisaalta edelleen on olemassa pieni mahdollisuus että kiertue sittenkin viime tingassa perutaan. Siksi en nyt listaa näitä keikkoja tänne Winterludeen, vaan laitan ainoastaan linkin jonka avulla voitte katsoa mihin keikkoihin lippuja on ainakin tällä hetkellä myynnissä:
Neil Young korottaa panoksia. Nyt hän on vihainen suoraan Spotifyn perustajaa, ruotsalaista Daniel Ekiä kohtaan.
On kulunut vasta alle kaksi viikkoa siitä kun Neil Youngin ja Spotifyn kärhämä alkoi. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että Young ei pelkästään halunnut vetää musiikkiaan pois Spotifystä ja unohtaa sen jälkeen asian, vaan nyt hän vaikuttaa ihan oikeasti käyneen taistoon maailman johtavinta striimausyhtiötä vastaan. En jaksa uskoa että Young voittaisi tämän taistelun, mutta kovasti hän ainakin yrittää, sillä uusimmassa lausunnossaan medialle hän kannustaa kaikkia Spotifyn työntekijöitä ottamaan loparit Spotifysta. Youngin viesti medialle oli: “häipykää sieltä ennen kuin se paikka syö sielunne!”. Tavallaan on hienoa, että Youngilla on vielä vanhoilla päivillään kapinahenkeä ja lausunnoissa tulta ja tappuraa. Ikävämpi asia on se, ettei maailma tai nuoriso toimi enää siten kuin 1960- ja 1970-luvun “kapinavuosina”. Kännykkäkulttuuri ja sosiaalinen media on muuttanut kaiken peruuttomattomasti. Paradoksaalisesti vapaaehtoisesti tulojaan pienentänyt Young hyötyy tästä muutoksesta, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Vaikka Young lähti Sportifystä, jäi hän moneen muuhun striimauspalveluun ja nyt kun hän on ollut näyttävästi maailman median otsikoissa ovat hänen musiikkinsa maailmanlaajuiset striimaukset todellisuudessa lisääntyneet! Joku voisi nyt kysyä onko Young vilpitön tässä kärhämässä. Minä uskon että on, sillä Young on sairastanut lapsena polion ja myöhemmin hänellä on todettu epilepsia ja diabetes. Näin ollen ymmärrän että jos maailman suurin striimauspalvelu päivästä toiseen pitää palvelussaan podcasteja, joissa jaetaan lääketieteellisen tiedon vastaista propagadaa niin se risoo Youngia suunnattomasti ja varmaan hän kuvitteli että Spotify lemppaa epätieteellisen Roganin ja pitää hänet, mutta koska toisin kävi niin tämä oli näköjään Youngille vain liekkeihin heitettyä bensaa. Ilmeisesti Young haluaa nyt kaataa koko Spotifyn koska uusimmassa lausunnossaan hän hyökkää suoraan Spotifyn perustajaa vastaan. En muista koska viimeksi maailmanluokan artisti olisi yhtä voimallisesti hyökännyt yksittäistä yhtiötä ja sen johtoa vastaan. Vaikka nuorempi artistikaarti ei ole reagoinut Youngin vetoomuksiin, niin sijoittajat ovat jo hermostuneet Youngin ulostuloista ja niinpä muutamassa viikossa Spotifyn osakkeen arvo on laskenut yli miljardi dollaria eli 25% kokonaisarvosta!
Alfan uusi omistaja on pyrkinyt keventämään liikkeen tavarakuormaa ja lisäksi liikkeen näyteikkunat on nyt järjestetty edustavammiksi. 100m2 kellarissa tosin on edelleen tuhansia tuotteita, jotka odottavat arviointiaan ja luettelointiaan.
Kun kirjoitan Alfa Antikvasta kirjoitan samalla Turun levydivaritoiminnan alkuhistoriasta, sillä Alfa Antikva on Turun vanhin levydivari. Alfan legendaarinen perustaja, valtiotieteen maisteri Pertti Grönholm jäi vuosi sitten eläkkeelle ja myi liikkeensa mainosgraafikko Tomi Tuomiselle. Alfan perustamisvuodeksi ilmoitetaan vuosi 1983, mutta itse muistelen käyneeni Grönholmin liikkeessä ostoksilla jo sitä ennenkin. Lehtijutussa vuosi sitten kerrottiin, että Grönholm olisi ollut mukana Turun Tellus– nimisessä divarissa jo vuodesta 1978 saakka. Nimi ei nyt enää sano minulle mitään, mutta käytettyjä viinyylilevyjä aloin Turussa ostella jo 1980-luvun alussa. Valitettavasti noista ostoksista ei ole enää mitään kuitteja tallessa, joten en pysty tarkistamaan mistä liikkeistä ensimmäiset ostokseni tein. Olisinko sittenkin tehnyt ostoksia jo tuossa Telluksessa? No, joka tapauksessa vuodesta 1983 jonnekin 1990-luvun alkupuolella saakka olin Alfan aktiivinen asiakas. Varmaan siitä harvinainen asiakas etten yleensä koskaan myynyt sinne mitään mutta ostelin sitäkin enemmän. Varmaan kolmasosa nykyisestä vinyylikokoelmastani on ostettu Alfasta 1980-luvulla. Siihen aikaan liikkeessä teki aina hienoja löytöjä. Tarjolla oli käytettyinä paljon rockmusiikin parhaita teoksia ja jopa harvinaisia ensipainoksia varsin edulliseen hintaan. Lisäksi kun ostin aina paljon kerralla sain Pertiltä hyvän paljousalennuksen. Parhaimmillaan liike oli toimiessaan Puistokadulla, mutta sitten (1990-luvun alussa?) kun se siirtyi Yliopistonkadulle alkoi tilanne muuttua vinyylin ystävän kannalta huonommaksi. Taisin käydä Yliopistonkaudun liikkeessa 1990-luvulta aina vuoteen 2021 saakka vain pari kertaa. Liikkeessä tarjolla olevien vinyylilevyjen määrä väheni ja laatu heikkeni. Liikkeessä oli yhä enemmän myynnissä kirjoja, sarjakuvia ja videoita. Tilat kävivät yhä ahtaammiksi ja yhä vähemmän liikkeestä löytyi siis mitään minua kiinnostavaa. Kun aloitin tämän levydivarien arvostelusarjani Winterludessa vuonna 2016 ajattelin aina käydä uudestaan myös Alfassa, mutta sitten siirsin käyntiä aina vaan myöhäisemmäksi, varmaan siksi etten oikein tohtinut kirjoittaa huonoa arvostelua liikkeestä joka oli aikoinaan tarjonnut niin paljon hienoja levyjä ja kuunteluhetkiä minulle. Ja sitten tuli Korona-vuosi 2021 ja yllätyksekseni luin että Grönholm olikin jo ehtinyt myydä liikkeensä pois! Niinpä tajusin että oli korkea aika tarkastaa mikä muuttuisi uuden omistajan myötä. Hienoa että Tomi Tuominen säilytti liikkeen vanhan nimen, koska se on hieno nimi leydivarille. (jatkuu…)
Syksyllä 2019 kukaan ei vielä tiennyt mitään tulevasta Korona-pandemiasta. Joulukuussa 2019 Kiinan tartunnoista kyllä jo uutisoitiin, mutta suurin osa eurooppalaisista, minä mukaan lukien, ajatteli että kyseessä on viruskanta joka ei merkittävässä määrin leviä Aasian ulkopuolelle. Näihän oli aikaisemmin käynyt lintuinfluenssan ja monien muidenkin aluksi kovasti pelättyjen virusten kohdalla. Loppuvuodesta 2019 Suomessa tuli myyntiin useiden isojen rockartisten konsertteja keväälle ja kesäksi 2020 ja koska olin onnellisen tietämätön tulevasta Korona-pandemiasta ostin suurimman osan noista tarjolla olevista keikkalipuista. Uskomaton lopputulos on se, että edelleen, yli kaksi vuotta myöhemmin, merkittävä osa noista keikoista odottaa toteutumistaan. Osa niistä on siirretty nyt kaksi kertaa, osa jo kolme kertaa! Tämä on hyvin erikoista ja ennenkuulumatonta. Näin ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut ja siksi ymmärrän hyvin että kulttuuriväki on tilanteesta käärmeissään. Jatkuvasti lyhyellä varoitusajalla muuttuvat Korona-suositukset ja määräykset pudottavat pohjan kaikelta järkevältä tapahtumasuunnittelulta.
Nämä neljä herra tekivät suomalaisen rockmusiikin historiaa kesällä 1999 olemalla ensimmäisiä kotimaisia artisteja, jotka esiintyivät Olympiastadionilla kymmenille tuhansille ihmisille keikan pääesiintyjinä.
Toisin on oli ennen. Voisin sanoa “vanhaan hyvään aikaan”, mutta en sano koska se kuulostaisi vähän lapselliselta. Voin kuitenkin kertoa, miten ennen vanhaan pääsi konsertteihin Suomessa. 1980-luvulla, ennen nettiä, riitti kun kävi ostamassa lipun (suureen) konserttiin paria viikkoa ennen tapahtumaa, sillä vielä 1980-luvulla Suomessa harvoin myytiin loppuun edes Jäähallia, Olympiastadionista puhumattakaan. Itse asiassa 1980-luvulla tilanteet, joissa bändi buukkasi Olympiastadionin olivat äärimmäisen harvinaisia ja jos stadion oli buukattu niin sitä ei ainakaan loppuunmyyty. 1990-luvulla tilanne muuttui olennaisesti, erityisesti vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Kun aikaisemmin konserttiliput oli ostettu paikan päällä lippumyymälästä niin netin yleistyttyä yhä suurempi osa konserttilipuista myytiin suoraan netissä. Tämä tekninen muutos aiheutti sen että lipuista tuli yhä kovempi kilpailu. Lippuja alettiin myydä ennätyksellisen paljon ja ennätyksellisen nopeasti jopa vuosi ennen varsinaista konserttia. Michael Jackson myi Olympiastadionin loppuun pikavauhtia ja siksi hänelle buukattiin perään toinen Olympiastadion -konsertti. Sitä ei muistaakseni myyty loppuun, mutta aika täyteen Stadion tuli toisenakin iltana. 1990-luvulla kotimaisten artistien suosio ei vielä riittänyt siihen ,että olisi kannattanut buukata Olympiastadion. Ainoa poikkeus tästä taitaa olla Mestarit Areenalla -kokoonpano eli Hector, Kirka, Pepe Willberg ja Pave Maijanen , jotka konsertoivat Olympiastadionilla elokuussa 1999.
2000-luvulla tilanne kuitenkin muuttui. Koronan aiheuttamista viivästyksistä johtuen kesälle 2022 on kasaantunut useammankin kotimaisen artistin Stadion-konsertti. Saa nähdä miten moni näistä toteutuu edes kesällä 2022 ja tuleeko kaikkiin näihin keikkoihin riittävä määrä maksavia asiakkaita kuluja kattamaan. Cheek pääsi kuin koira veräjästä, sillä hän realisoi suosionsa hyvissä ajoin ennen Koronaa eli jo vuonna 2014. Erään arvion mukaan Cheekin stadionkonsertti oheismyynteineen tuotti hänelle noin 10 miljoonaa euroa! Niinpä ei ole ihme että hän aika pian keikan jälkeen laittoi pillit pussiin ja hautasi Cheekin ja ryhtyi kiinteistösijoittajaksi. Näitä lottovoittoja odottavat nyt myös ne useat kotimaiset artistit, joiden on tarkoitus esiintyä Olympiastadionilla kesällä 2022. En luettele heidän nimiään tässä koska ennen kesää moni asia voi vielä muuttua. Sanon vain: onnea yritykseen ja pitäkää lippu korkealla!
Yleensä merkittävistä muusikoista kirjoitetaan vain muistokirjoituksia. Tämä on tavallaan sääli, sillä olisi kiva vaihteeksi lukea sanomalehdestä kirjoitus että X muusikko on nyt 88-vuotias ja jakselee hyvin. Viime aikoina olen kuunnellut vinyylilevyiltä merkittävintä elossa olevaa valkoista englantilaista bluesmuusikkoa nimeltään John Mayall. John on jo 88- vuotias ja siksi ajattelin että on korkea aika kirjoittaa hänestä jotain myös tänne Winterludeen. Siis kun hän on vielä alive and well! Korona-aika on pakottanut nuoretkin muusikot aivan liian pitkälle lepotauolle. Viimeksi John Mayall on ymmärtääkseni esiintynyt alkuvuodesta 2020 LontoossaPeter Greenin muistokonsertissa. Mutta niin se vaan on, että ihmiset elävät nykyään paljon vanhemmiksi kuin vaikkapa 50 vuotta sitten ja ovat kaiken lisäksi terveempiä. Muusikkojen kohdalla tämä ei yleensä päde, sillä Englannissa julkaistun suuren tieteellisen tutkimuksen mukaan muusikot kuolevat normaalisti 10-20 vuotta aikaisemmin kuin muu väestö. Onneksi John Mayall siis muodostaa selvästi poikkeuksen tästä säännöstä.
John Mayallin ura hakee vertaistaan! Hän on julkaissut ainakin 35 studioalbumia, 34 live-albumia, 24 kokoelma-albumia, 44 singleä ja 4 video-albumia. Hän soittanut tuhansia keikkoja 1960-, 1970-, 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-luvuilla!
Mayall oli mukana siinä blues-vallankumouksessa joka pyyhkäisi Englannin yli 1960-luvun alkuvuosina. Aika nopeasti monet vain suosiota ja rahaa himoinneet bändit käänsivät takkinsa ja alkoivat bluesin sijaan esittää poppia tai hardrokkia. Mayall ei kuitenkaan juossut trendien ja suosion perässä, sillä hän rakasti bluesia. Sen esittämisestä tuli hänen elämäntehtävänsä. Koronan aiheuttama pitkä esiintymistauko sai Mayallin kuitenkin pohtimaan sitä voiko hän enää jatkaa ja lopulta lokakuussa 2021 hän ilmoitti Facebookissa lopettavansa laajemmat kiertueet:
“I have decided, due to the risks of the pandemic and my advancing age, that it is time for me to hang up my road shoes. As a result I will be radically reducing my touring schedule and will be limiting my performances to local shows near my home in California, and the occasional concert further afield.
My epic road dog days however have come to an end. I want to thank my audience for all the wonderful decades of shows, your infectious enthusiasm for my music and for your support throughout my many musical incarnations. It has been a privilege to have spent my life doing what I love and having you along for the ride with me through all of it.”
Vaikka Mayall on tehnyt valtavan määrän levyjä, jotka enimmäkseen sisältävät hänen omia sävellyksiään ei hän suinkaan ole multimiljonääri, koska blueslevyt eivät yleensä nouse listojen kärkeen eikä bluesia esitetä stadioneilla. Parhaimmillaan bluesmusiikki on hämyisissä kapakoissa tai pienissä teattereissa ja sellaisissa myös Mayall yleensä esiintyy. Suomessakin Mayall on ehtinyt esiintyä jo yli 10 kertaa. Minä olen valitettavasti päässyt vain yhteen Mayallin konserttiin. Tämä tapahtui 5.11.1999, jolloin Mayall yllättäen tuli Turun Marina Palaceen esiintymään. Se oli hieno kokemus, vaikka yökerhon arvioni mukaan 200-päinen yleisö ei välttämättä osannut riittävästi arvostaa esiintyjää. Luulenpa että silloinkaan kovin monet eivät edes tietäneet kuka on John Mayall. Olivatpa vain tulleet viettämään hauskaa iltaa.
WINTERLUDE FINLAND 