
ELO eli Electric Light Orchestra aloitti 1970-luvun alussa proge-bändinä ja suosion kasvaessa siirtyi yhä enemmän melodiseen poprockiin ja oli 1970-luvulla jonkin aikaa yksi maailman suosituimmista bändeistä. Bändi poikkesi valtavirrasta monella tapaa, muun muassa siinä että jäseniä bändissä oli alkuvuosina 7-10 ja tyypillisten rockinstrumenttien ohella mukana oli useampikin klassisen musiikin instrumenttien (sello ja viulut) soittaja.
Johdanto
Varsinkin progen kultakaudella rockbändissä saattoi olla lukuisia muusikoita, ulko- ja vierailevat jäsenet mukaan laskien jopa 10. Perinteisemmät kokoonpanot ovat kuitenkin käsittäneet 4-6 muusikkoa. Ehkä yleisin rockbändin kokoonpano on tämä: vokalisti, kitaristi, basisti ja rumpali. Monissa bändeissä on lisäksi komppikitaristi, jolloin bändissä onkin jo 5 soittajaa ja jos vielä mukaan otetaan kosketinsoittaja, niin sitten päästään jo tuohon 6 soittajaan. Tiukan rockbändin ydin koostuu kuitenkin tavallaan vain kolmesta muusikosta: vokalisti, kitaristi ja rumpali. Basisti on tärkeä osa kokonaisuutta, mutta ei välttämätön.
Jos unohdetaan tässä vaiheessa vokalisti, kuten aikaisemmin ilmoitinkin tekeväni, niin voimme aloittaa kitaristeista. Mieleeni tulee välittömästi iso joukko huippukitaristeja, mutta tässä sarjassa teen nämä listaukset TOP5 -periaatteella kerran vuodessa. Listaukseni ei perustu teknisen taituruuden arviointiin, koska en ole muusikko, vaan kuntelija. Kuuntelijalle tärkeintä on tunnelma ja yksilöllisyys, joka välittyy muusikon soitossa. Jos kitaristeilta itseltään kysytään kuka on kaikkien aikojen paras rockkitaristi, niin melkein kaikki vastaavat välittömästi Jimi Hendrix. Vaikka Jimin kuolemasta on kulunut jo 50 vuotta ja vaikka hänen aktiiviuransa kesti vain alle 10 vuotta, ehti Jimi vakuuttaa rockpiirit siitä että hän on kitaristien ehdoton ykkönen.
Eräässä dokumentissa Eric Clapton kertoi menneensä kitaristikollegansa Pete Townsendin kanssa kuuntelemaan Jimiä 1960-luvun puolivälissä tämän ollessa ensivierailulla Englannissa. Eric oli tilaisuuden jälkeen todennut: ”tämä mies tekee meistä työttömiä!” . Minullakin on iso kasa Jimin levyjä, mutta täytyy todeta että vaikka hän ilmeisesti on teknisesti ylivertainen, niin hän on jäänyt minulle henkilökohtaisella tasolla vieraammaksi kuin muutamat muut kitaristit, joiden ainutlaatuista soittoa olen kuunnellut kymmeniä vuosia.
Harri Huhtanen 2020








soitti parillekymmenelle opiskelijalle 20.heinäkuuta 1968 keikan Walsallin Wert Midlands College Of Educationissa. Yleisössä oli kuitenkin Lontoosta tulleet Page, Dreja ja Grant. Robert Plantin esitys teki vaikutuksen Pageen, mutta hän ei kuitenkaan vielä tuolloin tehnyt mitään tarjousta, koska hän ihmetteli miksi niin loistava laulaja oli ollut niin pitkään pimennossa. Page oli huolestunut siitä, että Plantilla oli jokin vajavuus, jonka vuoksi hän ei ollut noussut maineeseen, vaikka oli loistava laulaja. Pagella oli kuitenkin rajoitetusti aikaa pohtia valintojaan, koska jo 7.syyskuuta hänellä piti olla esiintymiskykyinen bändi kasassa Tanskan keikkaa varten. Niinpä hän komensi manageri Grantin ottamaan yhteyttä Robert Plantiin. Siihen aikaan ei ollut käytössä sähköpostia, eikä edes faksia, joten Grant lähetti tarjouksensa Plantille sähkeenä. Siinä luki: “ Tärkeää – Robert Plant. Olen tavoitellut sinua puhelimitse. Soita, jos kiinnostaa liittyä Yardbirdsiin.” Plant ei vastannut heti, hän epäili jutun toimivuutta, mutta soitti sitten lopulta Grantille. Tämä johti kutsuun saapua Pagen kotiin Lontoossa. Plant oli siinä vaiheessa tyhjätasku, Page sen sijaan varakas. Page oli kerännyt omaisuutensa sadoista sessioista joita hän oli tehnyt jo ennen Yardbirds -aikaa ja tietenkin hänen omaisuutensa karttui entisestään hänen olleessan Yardbirdsissä 1966-68, jolloin bändi alkoi saada mainetta USA:ssa. Page halusi varmistua että hän oli palkkaamassa oikean miehen ja siksi oli tärkeää tutustua uuteen laulajaan perinpohjaisesti. Plant asui Pagen luona peräti viikon ajan. Yhteys syntyi keskusteluista ja musiikin kuuntelusta tuon viikon aikana.