Steve Hackett: Selling England By The Pound & Spectral Mornings, Live At Hammersmith -osa 2

Olin Steve Hackettin konsertissa Helsingissä 11.toukokuuta 2019 ja kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni koko upean Selling England By The Pound (SEBTP) (1973) – albumin livenä. Se oli hieno kokemus, mutta ajattelin että se jäisi siihen. Onneksi olin väärässä. Vähän ennen Korona -lamaa eli 29.marraskuuta 2019 Hackett päätti kiertueensa Lontoon legendaarisessa Hammersmithissä ja mikä parasta keikka äänitettiin ja julkaistiin nyt syyskuun lopussa 2020. Olen kuunnellut Hammersmithin keikan äänitteen jo kahteen kertaan ja ilokseni voin todeta että se on erittäin hyvä ja ennen kaikkea keikka on onnistunut. Yleensä levyt eivät voita live-kokemusta, mutta nyt niin taisi käydä sillä vaikka Helsingin keikka toukokuussa 2019 oli hieno on tämä 4LP:n ja 2CD:n boksi vielä hienompi. Hackett ja bändi ovat loistavassa vedossa ja äänittäjät Ben Fenner ja Roger King ovat tehneet upeaa työtä keikan taltioinnissa ja miksauksessa!

SEBTP kuuluu 1900- luvun rockmusiikin harvalukuisiin mestariteoksiin. Niinpä bändin joka esittää sitä livenä pitää olla todella hyvä, muutoin tilanne voi kääntyä nurinkuriseksi ja alkaa muistuttaa ammattimasita bändi -karaokea. Steve Hackettin osuus alkuperäisessä SEBTP:issä on kuitenkin niin merkittävä että ilmeisesti tällä hetkellä hän ja hänen bändinsä ovat teoksen parhaat tulkitsijat. Vielä 1990-luvulla Hackettin Genesis-tulkinnat kärsivät siitä ,ettei hänellä ollut riittävän hyvää vokalistia tulkitsemaan näitä klassisia Genesis-kappaleita, mutta sitten 2000-luvulla häntä kohtasi onnenpotku eli hän tutustui ruotsalaiseen Nad Sylvaniin, joka on aivan suveriini Peter Gabriel-tulkitsija. En ole nähnyt missään Gabrielin omia kommentteja Nadista, mutta täytyy sanoa, että vähän aavemainen tunnelma tulee näitä 2019 SEBTP -livekappaleita kuunnellessa sillä Nad laulaa Gabrielin osuudet poikkeuksetta yksi yhteen. Ehkä joku tarkkakorvainen erottaa Nadin ja Gabrielin laulun, mutta minä en siihen taida pystyä.

Harri Huhtanen 2020

TOP10 Lokakuu 2020

Alla Lokakuun 2020 TOP 10 albumilistani 

  ALBUMILISTA 154

  1. ( – ) THE BEATLES: Abbey Road (3LP) (1969, 2019) (UUSI)
  2. (02) GENTLE GIANT: Unburied Treasure (29CD+ 1BR) (2019) (3kk)
  3. (03) BOB DYLAN: Rough and Rowdy Ways (2CD) (2020) (4kk)
  4. (05) RARE BIRD: As Your Mind Flies By (LP) (1970) (2kk)
  5. ( – )  NICK MASON’S SAUCERFUL OF SECRETS: Live At Roundhouse (2CD+ DVD) (2020) (UUSI)
  6. (04)  PETER GREEN: Anthology (4CD) (1967-2005, P. 2008) (re from 10/10) (6+3kk)   
  7. (06)  FLEETWOOD MAC: Live In Boston Remastered (3HDCD) (1970, 1999) (2kk)
  8. (08) WIGWAM: Tombstone Valentine (CD) (1970, 2003) (2kk)
  9. (07)  ARGENT: All Together Now (LP) (1972) (2kk)
  10. ( – )  KINGSTON TRIO: At Large With The Kingston Trio (LP) (1959, Italy) (UUSI)

Harri Huhtanen 2020

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 1

Kaunasin vanhasta linnoituksesta on nykyään jäljellä enää osa muuria sekä yksi torni. Tornissa on kuitenkin mielenkiintoinen linnoituksen monivaiheisesta historiasta kertova museo.

Olin vieraillut Liettuassa vain kahdesti aikaisemmin (2006 ja 2017) ja molemmat matkat oli tehty pääkaupunki Vilnaan, tosin jälkimmäisellä ryhmämatkalla tutustuin pikaisesti myös Kaunasiin, jossa ryhmämme vietti silloin yhden kauniin kevätpäivän. Kaunas oli maan pääkaupunki lähes 20 vuoden ajan I maailmansodan jälkeen kun Vilna liitettiin väliaikaisesti Puolaan.

Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki, siellä on yli 200 000 asukasta ja matkustaminen sinne helpottui huomattavasti kun lentoyhtiö Wizzair joitain vuosia sitten avasi suoran yhteyden Kaunasin ja Turun välillä. Matka kestää vain noin tunnin ja lentoliput sinne ovat ainakin toistaiseksi olleet hyvin edullisia. Nähtäväksi jää minkälaiseksi hintataso määräytyy Korona-pandemian jälkeen sillä vuonna 2020 suurin osa maailman lentoyhtiöistä on suurissa vaikeuksissa ja ennustetaan ettei lentomatkustus palaa ennalleen edes Korona-pandemian jälkeen. Jos tämä visio toteutuu johtaa se mitä todennäköisemmin siihen että lentoyhtiöt joutuvat nostamaan huomattavasti lentolippujen hintoja kattaakseen polttoaine- kulujaan.  

Kaunas on vähintään yhtä vanha kuin Turku, todennäköisesti vanhempikin. Kaupunki sijaitsee Nemunas- ja Neris -jokien välisellä kannaksella. Sinne rakennettiin paikallisten kauppiaiden, kalastajien ja metsästäjien suojaksi linnoitus jo 1200-luvulla. Osia tuosta linnoituksesta on säilynyt meidän päiviimme saakka ja linnoitusalueella sijaitsee nykyään pieni museo, joka on tutustumisen arvoinen.

1400-luvulla Kaunasista kehittyi merkittävä hallinnollinen keskus. Myöhemmin tulipalot, sodat ja kulkutaudit kohtelivat kaupunkia ankaralla hädellä. Venäläiset tuhosivat kaupungin lähes kokonaan 1655 ja 1800-luvun alussa Napoleonin joukot tekivät saman. Kaupunki on Vilnan tapaan ollut vuosisatoja monikulttuurinen eli siellä on asunut huomattava määrä sekä saksalaisia että juutalaisia. II maailmansota muutti tämän täysin ja 2000-luvulla Kaunasissa monikulttuurillisuutta edustavat enää turistit, joita vuosi vuodelta tulee entistä enemmän tähän kauniiseen kaupunkiin.   

Harri Huhtanen 2020      

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets: Live At The Roundhouse (2020) -osa 1

Pink Floyd -rumpali Nick Masonin SOS -bändin ensimmäinen albumi on nyt julkaistu. Mukana tulleessa vihkosessa oli onneksi aika hyvä selostus siitä miten bändi syntyi, sillä bändin jäsenten haastatteluista ilmenee, ettei Mason ollut aloitteellinen bändin perustamisessa, kuten vuoden 2018 uutisissa annettiin ymmärtää. Alunperin idea tuli kitaristi Lee Harrisilta, joka oli kyllästynyt Ranskan talonsa remontointiin ja halusi takaisin soittamaan live-yleisölle, kuten yleensä kaikki itseään kunnioittavat kitaristit haluavat. Harris tunsi basisti Guy Prattin, joka oli soittanut Pink Floydin kiertueilla ja uudestaan 2000-luvulla David Gilmourin kanssa.  Hän pyysi Prattia ehdottamaan Masonille että he perustaisivat bändin joka soittaisi vain Pink Floydin alkuaikojen materiaalia.  Mason innostui ajatuksesta ja bändiin pyydettiin lisäksi kosketinsoittaja Dom Beken, joka oli aikaisemmkin työskennellyt Pink Floydin legendaarisen kosketinsoittajan Richard Wrightin kanssa ja tunsi siksi hänen soittotyylinsä.  Bändin laulajaksi valittiin Spandau Balletissa aikaisemmin vaikuttanut kitaristi-laulaja Gary Kemp.

Viisimiehinen bändi aloitti harjoittelut jo marraskuussa 2017, vaikka aikaisemmin oli tiedotettu (ja Wikipediassa lukee edelleen näin) että bändi perustettiin 2018. Bändin nimeksi annettiin Saucerful Of Secrets (SOS) Pink Floydin toisen albumin kunniaksi. Harjoitukset jatkuivat koko alkuvuoden 2018 ja vasta huhtikuussa Mason julkaisi uutisen uudesta bändistään. Tosin tämäkin oli taas uutistoimistojen käyttämä termi. Nyt julkaistulla albumilla SOS -bändin jäsenet sanovat, että bändi on demokraattinen eli sillä ei ole yksittäistä johtajaa ja soitettavat kappaleet valitaan yhdessä. Ainoa rajoitus on Masonin veto-oikeus eli jos hän ilmoittaa ettei hän halua soittaa jotain kappaletta, ei bändi ota sitä ohjelmistoonsa, mutta toisin päin on niin, että Mason ei sanele mitä soitetaan vaan bändi ehdottaa biisejä.  Ilmeisesti yhteisesti on kuitenkin sovittu siitä ettei soiteta mitään Dark Side Of The Moonin (1973) aikaista tai sitä myöhempää tuotantoa.  Kuten mahtava Pink Floyd -boksi The Early Years 1965-1972  (2016) osoitti tästä lyhyestä seitsemän vuoden jaksosta riittää kuitenkin ammennettavaa todella pitkäksi aikaa. Bändi arvioikin soittaneensa toistaiseksi vasta alle 15% noina vuosina julkaistuista Pink Floyd kappaleista!  

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2020

Peter Green ja Fleetwood Mac – osa 2

Vuoden 1969 alussa Fleetwood Macissä oli peräti kolme lahjakasta kitaristia. Peter Greenin lisäksi Jeremy Spencer ja nuori Danny Kirwan. Kaikki kolme ihailivat vanhoja amerikkalaisia blues-mestareita.  Bändin rumpali Mike Fleetwood sekä basisti John McVie sen sijaan olivat enemmän huolissaan siitä, että keikat ja levyt myisivät hyvin eli he eivät olleet hirveän innostuneita Peter Greenin ajatuksesta levyttää alkuperäisten blues -mestarien kanssa Chigagossa. Peter sai kuitenkin ajatuksensa läpi ja heidän silloisen levy-yhtiönsä Blue Horizonin johtaja Mike Vernon  saikin sovittua legendaarisen Chess Recordsin pomon kanssa sessiopäivän 4.tammikuuta 1969 Chigagon Ter-Mar -studiolle. Mukaan projektiin haluttiin saada kaikki silloiset amerikkalaisen bluesin huippunimet, mutta bändin epäonneksi suurimmat starat olivat kiertueella tai eivät voineet muusta syystä osallistua.  Osasyynä voi olla toki sekin, ettei Fleetwood Mac alkuvuodesta 1969 ollut vielä maailmankuulu bändi eli voi olla että suurimmat blues -artistit eivät siksi tulleet mukaan projektiin.  Onneksi kuitenkin riittävän moni tuli eli mukaan saatiin seuraavat: Otis Spann (piano ja laulu), Willie Dixon (basso), Walter ”Shakey” Horton  (huuliharppu ja laulu), J.T. Brown (tenorisaksofoni  ja laulu), Buddy Guy (kitara), David ”Honeyboy” Edwards (kitara ja laulu), S.P. Leary (rummut).  Lopputulos on aika uskomaton!  Yhdessä päivässä tämä ryhmä äänitti valtavan määrän musiikkia josta lähes kaikki oli jälkikatsannossa erittäin laadukasta.  Vernon tiivisti sessiot Blues Jam In Chigago tupla-albumiksi, jonka kestoaika oli 108 miunuttia eli lähes kaksi tuntia. Paljon jäi kuitenkin julkaisematta ja lopulta 1999 Vernon päätti julkaista sessioista yli 40 minuuttia lisää materiaalia. Tosin hän pitkässä kirjoituksessaan perusteli miksi näitä ei alun perin ollut julkaistu. Ymmärrän Vernonin näkökannan sikäli että aika monessa julkaisemattomassa biisissä pääroolissa on joku projektin amerikkalaisista blues-artisteista ja jos tarkoitus on myydä Fleetwood Macin levyjä, niin ei ehkä ole hyvä että levyillä pääroolissa ovat ulkopuoliset muusikot.  Täytyy kuitenkin todeta että sessioiden laajennettu versio on entistä nautittavampi kokonaisuus. En tiedä oliko tämä Peter Green nuoruudenunelman täytymys, mutta vaikka sessiosta puuttuivat kaikkein suurimmat blues-starat on kokonaisuus erittäin hieno ja mikä parasta tässä vaiheessa vielä kaikki kolme Fleetwood Macin huippukitaristia soittivat sulassa sovussa.             

Harri Huhtanen 2020              

Queen ja Adam Lambert livenä (2014-2020)!

2010-luvulla Queen aloitti yhteistyön Amerikkalaisen Adam Lambertin kanssa. Bändi on tiettävästi tehnyt jo yli 200 keikkaa Adam solistinaan. Menestystä on riittänyt ja hyvän yhteistyön ansiosta bändi päätti tehdä dokumenttielokuvan The Show Must Go On: The Queen + Adam Lambert Story (2019)  joka hiljattain näytettiin myös Suomen TV:ssä. Lokakuussa 2020 julkaistaan lisäksi Queen + Adam Lambert : Live Around The World (2020). 2000-luvulle tyypilliseen tapaan uusi levy ilmestyy useassa eri formaatissa (LP, CD, DVD ja Blu-Ray). Alla uutuusalbumin kappaleet:

CD
1.Tear It Up (The O2, London, UK, 02/07/2018)
2.Now I’m Here (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
3.Another One Bites The Dust (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
4.Fat Bottomed Girls ft. Dallas Cowboys Cheerleaders (American Airlines Center, Dallas, USA, 2019)
5.Don’t Stop Me Now (Rock In Rio, Lisbon, Portugal, 2016)
6.I Want To Break Free (Rock In Rio, Lisbon, Portugal, 2016)
7.Somebody To Love (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
8.Love Kills – The Ballad (iHeart Radio Theater, Los Angeles, USA, 2014)
9.I Was Born To Love You (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
10.Under Pressure (Global Citizen Festival, New York, USA, 2019)
11.Who Wants To Live Forever (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
12.The Show Must Go On (The O2, London, UK, 04/07/2018)
13.Love Of My Life (The O2, London, UK, 02/07/2018)
14.Bohemian Rhapsody (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
15.Radio Ga Ga (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
16.Ay-Ohs (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
17.Hammer To Fall (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
18.Crazy Little Thing Called Love (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
19.We Will Rock You (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
20.We Are The Champions (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)

DVD/BLU-RAY 

 Kappaleet 1-9, 11-12, 14-22 samat kuin CD:llä. *Bonuksena DVD:llä kappaleet 10 ja 13.

10.Drum Battle (Qudos Bank Arena, Sydney, Australia, 2014)*
11.Under Pressure (Global Citizen Festival, New York, USA, 2019)
12.Who Wants To Live Forever (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
13.The Guitar Solo (Last Horizon) (The O2, London, UK, 2018)*
14.The Show Must Go On (The O2, London, UK, 04/07/2018)
15.Love Of My Life (The O2, London, UK, 02/07/2018)
16.Bohemian Rhapsody (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
17.Radio Ga Ga (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
18.Ay-Ohs (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
19.Hammer To Fall (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
20.Crazy Little Thing Called Love (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
21.We Will Rock You (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
22.We Are The Champions (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)

Harri Huhtanen 2020

DEPECHE MODE -osa 1

Aika on armoton tuomari. Englannissa 1980-luvun alussa punkin kiihkeimmän vaiheen mentyä ohi rock -lehdistön huomio kiinnittyi uuteen musiikkisuuntaukseen, joka sai nimekseen ”uusi aalto”. Syntetisaattoreiden hinnat olivat 1970-luvun jälkeen romahtaneet ja siksi myös aloittelevilla bändeillä oli varaa niitä hankkia. Syntikkabändejä syntyi pilvin pimein. Niitä oli Englannissa kymmenittäin ellei peräti sadoittain. Monet näistä bändeistä saivat myös levytyssopimuksen. Kukaan ei silloin voinut tietää voittajaa. Voittaja ei suinkaan ollut Human League tai Eurythmics, jotka aluksi vaikuttivat voittajilta, koska olivat paljon esillä ja pärjäsivät levynmyyntilistoilla erinomaisesti. 2000-luvulla alkoi vaikuttaa ilmeiseltä että kisan voittaja olikin yllättäen Depeche Mode , jonka suosio ja kansainvälinen maine kasvoi vuosi vuodelta. Erityisesti tämä oli intensiivisten keikkojen ansiota. Nyt aivan hiljattain Suomen TV:ssä näytettiin dokumenttifilmi Depeche Moden vuoden 1993 kiertueesta. Se kannattaa katsoa! Sen katsottuaan ymmärtää miksi Depeche Mode on edelleen, 40 vuoden jälkeen, niin suosittu!

Harri Huhtanen 2020

GLASTONBURY 2019

Yleensä Suomen TV on näyttänyt Glastonburystä vain pääesiintyjän konsertin tai osan siitä. Ulkopuolinen ei sen perusteella ole oikein päässyt sisälle tapahtuman kokonaisuuteen.  Siksi nyt heinäkuussa 2020 kun Yle TV2 lähetti peräti kolmiosaisen koosteen Glastonburystä alkoi tapahtuma kokonaisuudessaan avautua paremmin. Nyt oli panostettu nimenomaa siihen miltä festivaali vaikuttaa paikan päällä eli näissä kolmessa taltioinnissa esiintyjiä oli todella paljon, sillä jokaiselta  bändiltä/esiintyjältä näytettiin vain muutama kappale.  Vaikka ei diggaisi kaikkia esiintyjiä niin täytyy sanoa että tässä heinäkuun 2020 lähetyksessä festivaalin tunnelma tallentuu paljon paremmin kuin  aikaisemmissa lähetyksissä. Yleisö ei tietenkään voi vielä tapahtumahetkellä tietää että vuoden 2020 festivaali joudutaan peruuttamaan Koronan vuoksi. Vuoden 2019 yleisö on äärimmäisen innostunutta ja artistit samoin! Glastonbury 2019 taitaa olla viimeisiä suuren kokoluokan (noin 200 000 katsojaa) festivaaleja mitä maailmassa on voitu pitää.  Korona-”kuningas” on pakottanut järjestäjät perumaan valtaosan vuoden 2020 festivaaleista. Siksi on hienoa katsoa miten innoissaan Glastonburyn 2019 yleisö on ja miten paljon heitä on paikalla! Nykyään tuosta valtavasta yleisömassasta käytettäisiin nimitystä ”Korona-linko”. Toivottavasti vuonna 2021 festivaaleja voidaan taas järjestää normaalisti. Sitä odotelllessa on kiva katsoa ja kuunnella, miten innostuneita huippuartistit ja yleisö olivat Glastonburyssä vuonna 2019 !      

Harri Huhtanen 2020         

Neil Young: Archives Vol II 1972-1976 ilmestyy loppuvuodesta 2020!

Päivitys 3.1.2021. Mitä tälle boksille tapahtui? Siitä tosiaan julkaistiin rajoitettu painos 20.11.2020, mutta kun bokseja oli tarjolla vain 3000 kappaletta maailmanlaajuisesti myytiin tuo painos loppuun yhdessä päivässä! En tiedä miten monta kappaletta tuosta rajoitetusta painoksesta päätyi Suomeen, mutta itse jäin ainakin ilman. No, nyt on onneksi ilmoitettu että laajempi painos julkaistaan 5.3.2021 ja siitä pitäisi riittää mukava osa myös Suomen Neil Young- faneille.   

Neil Youngin mahtavan Archives Vol I -boxin (2009) ilmestymisestä on ehtinyt kulua jo 11 vuotta. Vol. I käsitti vuodet 1963-1972. Vol. II boksin piti ilmestyä jo vuosia sitten, mutta kuten niin usein tällaisten merkittävien Young -julkaisujen kohdalla on tapahtunut siirtyi julkaisupäivä moneen kertaan. Nyt ollaan ilmeisesti hyvin lähellä sitä että Vol.II oikeasti ilmestyy, koska boxin tarkka sisältö on nyt ilmoitettu julkisuuteen. Ilmestymispäiväksi mainitaan marraskuun loppupuoli 2020 ja ennakkotilauksia pystyy ilmeisesti tekemään kuukautta aikaisemmin. Julkaisemattomia kappaleita on tulevalla boxilla yli 50. Alla boxin tarkempi sisältö:

Neil Young: Archives Vol II 1972-1976

# aikaisemmin julkaisematon versio kappaleesta * kappaletta ei ole julkaistu missään muodossa aikaisemmin

CD1 (1972-1973)  Everybody’s Alone

1. Letter From ‘Nam * / 2. Monday Morning # / 3. The Bridge # / 4. Time Fades Away # / 5. Come Along and Say You Will * / 6. Goodbye Christmas on the Shore * / 7. Last Trip to Tulsa / 8. The Loner # /9. Sweet Joni * /10. Yonder Stands the Sinner / 11. L.A. (Story) / 12. LA. # / 13. Human Highway

CD2 (1973) Tuscaloosa

1. Here We Go in the Years / 2. After the Gold Rush
3. Out on the Weekend / 4. Harvest / 5. Old Man
6. Heart of Gold / 7. Time Fades Away / 8. Lookout Joe
10. New Mama / 11. Alabama / 12. Don’t Be Denied

CD3 (1973) Tonight’s the Night

1. Speakin’ Out Jam * / 2. Everybody’s Alone #
3. Tired Eyes / 4. Tonight’s the Night
5. Mellow My Mind / 6. World on a String
7. Speakin’ Out / 8. Raised on Robbery (Joni Mitchell song) *
9. Roll Another Number / 10. New Mama
11. Albuquerque / 12. Tonight’s the Night Part II

CD4 (1973) Roxy: Tonight’s the Night Live

1. Tonight’s the Night / 2. Mellow My Mind
3. World on a String / 4. Speakin’ Out
5. Albuquerque / 6. New Mama
7. Roll Another Number / 8. Tired Eyes
9. Tonight’s the Night Part II / 10. Walk On / 11. The Losing End #

CD5 (1974) Walk On

1. Winterlong  / 2. Walk On / 3. Bad Fog of Loneliness #
4. Borrowed Tune / 5. Traces # / 6. For the Turnstiles
7. Ambulance Blues / 8. Motion Pictures
9. On the Beach / 10. Revolution Blues / 11. Vampire Blues
12. Greensleeves *

CD6 (1974) The Old Homestead

1. Love/Art Blues #  / 2. Through My Sails #
3. Homefires / 4. Pardon My Heart # / 5. Hawaiian Sunrise #
6. LA Girls and Ocean Boys * / 7. Pushed It Over the End #
8. On the Beach # / 9. Vacancy # / 10. One More Sign #
11. Frozen Man * / 12. Give Me Strength *
13. Bad News Comes to Town # / 14. Changing Highways #
15. Love/Art Blues # / 16. The Old Homestead
17. Daughters * / 18. Deep Forbidden Lake / 19. Love/Art Blues #

CD7 (1974) Homegrown

1. Separate Ways / 2. Try / 3. Mexico / 4. Love Is a Rose
5. Homegrown / 6. Florida  / 7. Kansas
8. We Don’t Smoke It No More / 9. White Line
10. Vacancy / 11. Little Wing / 12. Star of Bethlehem

CD8 (1975) Dume

1. Ride My Llama # / 2. Cortez the Killer
3. Don’t Cry No Tears / 4. Born to Run *
5. Barstool Blues / 6. Danger Bird / 7. Stupid Girl
8. Kansas # / 9. Powderfinger # / 10. Hawaii #
11. Drive Back / 12. Lookin’ for a Love / 13. Pardon My Heart
14. Too Far Gone # / 15. Pocahontas # / 16. No One Seems to Know #

CD9 (1976) Look Out for My Love

1. Like a Hurricane / 2. Lotta Love / 3. Lookin’ for a Love
4. Separate Ways # / 5. Let It Shine # / 6. Long May You Run
7. Fontainebleau / 8. Traces # / 9. Mellow My Mind #
10. Midnight on the Bay # / 11. Stringman # / 12. Mediterranean *
13. Ocean Girl # / 14. Midnight on the Bay # / 15. Human Highway #

CD10 (1976) Odeon Budokan

1. The Old Laughing Lady # / 2. After the Gold Rush #
3. Too For Gone # / 4. Old Man # / 5. Stringinan #
6. Don’t Cry No Tears # / 7. Cowgirl in the Sand #
8. Lotto Love # / 9. Drive Back # / 10. Cortez the Killer #

Harri Huhtanen 2020

PETER GREEN IN LIMBO! -osa 2

Ote Daily Expressin virheellisestä artikkelista 27.1.1977

Vuodet 1972-76 Peter Green vietti hyvin ajelehtivaa elämää. Hän asui tuttujen ja puolituttujen luona, matkusteli ja teki erilaisia hanttihommia. Uusia levyjä ei syntynyt, vaikka vuonna 1970 kun hän erosi Fleetwood Macista oli hänellä vielä suuria suunnitelmia joko uudesta bändistä tai soololevyjen sarjasta.  Peter Green halusi pois julkisuudesta, sillä jo vuonna 1970 hän oli alkanut pitää rockbisnestä “likaisena”. Hän ajatteli että rojaltit jotka hän sai vanhoista levytyksistään olivat jotenkin likaista rahaa jota hänen ei kuulunut vastaanottaa tai ainakin ne piti jakaa hyväntekeväisyyteen.  Ja sen hän tekikin.  Green sai tiettävästi ainakin 30 000 puntaa (nykyrahaksi muutettuna summa on yli 200 000 puntaa!) vuodessa rojalteja Fleetwood Mac -levytyksistä ja noista rahoista hän aina valtaosan antoi pois. Tämä hyväntekeväisyys kulminoitui lopulta omituiseen välikohtaukseen joka jälleen kerran nosti Peter Greenin otsikoihin. Se mitä lehdissä kirjoitettiin ei kuitenkaan ollut täysin totta, mutta se riitti vahvistamaan Peter Greenin legendaa, vaikka hän ei olisi halunnut sellaista julkisuutta.

27.tammikuuta 1977 johtava englantilainen päivälehti Daily Express raportoi näistä tapahtumista varsin harhaanjohtavasti:

“Peter Greenbaum, Fleetwood Macin entinen pääkitaristi on pidätetty liittyen riitaan, joka koski 30 000 puntaa jota hän ei halunnut…Green yritti niin epätoivoisesti estää rahatoimitukset että hänet jouduttiin pidättämään kirjanpitäjä Clifford Adamsin toimistossa Paddingtonissa…”

Uutisessa on paljon asiavirheitä. Clifford Adams ei ollut Greenin kirjanpitäjä vaan David Simmons. Green ei mennyt kirjanpitäjänsä toimistoon, vaan ilmeisesti riita Adamsin kanssa käytiin puhelimitse ja uhkailut, jos niitä oli, olivat verbaalisia. Greeniä ei pidätetty toimistolla vaan hänen tyttökaverinsa luona. Vääristelevä uutinen jatkuu näin:

“Green myönsi että hänellä oli 22 kaliberin luvaton kivääri kirjanpitäjän luona. Hän kiistää halunneensa vahingoittaa Adamsin toimistoa ja mitään todisteita siitä ei myöskään esitetty…”

Virheellinen uutinen synnytti kuitenkin legendan, tarina lähti kiertämään lehdissä ja kaikki uskoivat että juttu oli totta. 1990-luvulla Peter Green kuitenkin kertoi Martin Celminsille mitä hänen muistikuviensa mukaan oli oikeasti tapahtunut.  Hän oli palannut Kanadasta ja oli viimeisillä rahoillaan ostanut hetken mielenjohteesta kiväärin, mutta oli jättänyt sen vanhempiensa luokse. Hän oli soittanut managerilleen ja heille oli tullut riitaa jostain. Hän oli ehkä tässä vaiheessa maininnut hankkineensa kiväärin, mutta se ei ollut edes hänen hallussaan eikä hän suinkaan mennyt kirjanpitäjän toimistoon, jossa pidätys lehtijutun mukaan tapahtui.  Sen sijaan hän oli mennyt tyttöystävänsä Bettyn luokse ja aika pian sen jälkeen ovelle koputettiin ja siellä oli poliisi, joka pidätti hänet. Pidätyksen syyksi ilmoitettiin se, että hän oli käyttäytynyt uhkaavasti Davisia ja Simmonsia kohtaan!

Peter Green oli siis saavuttanut uransa pohjakosketuksen. Hän joutui oikeuteen managerinsa ja kirjanpitäjänsä uhkailemisesta. Väitettiin jopa että hän oli uhannut heitä aseellisesti mikä ei siis pitänyt paikkaansa, vaan jos uhkaus oli esitetty oli se ollut pelkästään verbaalinen.         

Harri Huhtanen 2020