En ole koskaan aikaisemmin ollut Leonard Cohenin tribuuttikonsertissa. Sen sijaan olen nähnyt Mestarin livenä Helsingin Hartwall Areenalla vuosina 2008 ja 2010 ja niistä upeista konserteista minulla on edelleen varsin elävät muisti- ja kuulokuvat.
Ehkä on nyt syytä selvittää vähän terminologiaa tai siis miten minä nämä termit hahmotan.
Tribuuttikonsertti tarkoittaa minulle sitä että ei pyritä jäljittelemään suoraan alkuperäistä esittäjää, vaan esitetään hänen kappaleitaan osittain tributoijan omista lähtökohdista. Cover-esityksissä taas pyritään ikään kuin toisintamaan sekä artistin fyysinen hahmo että hänen tunnetut esityksensä. Näitähän bändejä kiertää tällä hetkellä maailmalla jo pilvin pimein: on mm. Abba-, David Bowie-, Pink Floyd-, Beatles-, Genesis-, Queen -cover bändejä.
Turussa 5.3.2020 esiintynyt kvartetti Koivusalo, Hänninen Väkipakka ja Lampi, joista tässä nyt käytän lyhennettä KHVL, on nimenomaan tribuuttibändi, koska kaikki heistä laulavat, kukaan heistä ei näytä tippaakaan Leonard Cohenilta ja kenenkään ääni ei muistuta Leonardin ääntä. Laulut sen sijaan noudattelevat kohtalaisesti alkuperäisiä sovituksia.
Illan konsertissa huomasin sellaisen asian, että kun Dylan on ”helppo” tributoitava eli hänen klassikoistaan saavat monenlaiset ja monentasoiset esiintyjäryhmät kohtalaisen mukaansatempaavia esityksiä niin Cohen onkin ”vaikea”. Erityisen hämmentävänä koin sen kun kaikki neljä vuoron perään esittivät Cohenia. Niinhän tribuuteissa tehdään, mutta nyt kun laulajien äänet olivat kovin erilaisia kuin Cohenin niin jotenkin minä en saanut siitä kunnolla kiinni. Ehkäpä alkuperäiset esitykset soivat edelleen liian voimakkaina korvamatoina päässäni. En tiedä mikä olisi auttanut. Voimakkaampi irtiotto alkuperäisesityksistä? En tiedä. Nämä ovat mietteitäni pari tuntia konsertin päättymisen jälkeen. Tätä täytyy nyt sulatella vielä eli palaan aiheeseen myöhemmin…
Harri Huhtanen 2020
Led Zeppelin: For Your Love (2LP) (r. 1969, p.1987) (International Records) (BOOTLEG) 
buukattua heti laajan USA:n kiertueen joka alkoi loppuvuodesta 1968 Denveristä. Tässä vaiheessa Led Zeppelin oli yleisölle suuri arvoitus, sillä bändi ei ollut julkaissut vielä yhtään levyä. San Franciscon maineikkaassa Fillmore Westissä bändi esiintyi peräti neljänä iltana tammikuussa 1969 ja bootleg -levy For Your Love on äänitetty toisena konserttipäivänä (10.1.1969) . On ikävää, että näin upeasta keikasta ei ole olemassa virallista julkaisua. Mutta onneksi on edes tämä bootleg, sillä tässä konsertissa Led Zeppelin todella loistaa! Jimmy Pagen soolot ovat käsittämättömän hienoja ja aika monessa kohta täysin erilaisia kuin julkaistuilla levyillä. Fillmoren yleisö sai tammikuussa 1969 kuultavakseen jotain aivan ainutlaatuista, sillä Zeppelinin ykkösalbumi ilmestyi USA:ssa vasta tämän keikan jälkeen!
Gösta julkaisi bändinsä kanssa vuosina 1980-2003 yhteensä 16 sutdioalbumia. Live-albumeita ei tietenkään julkaistu koska bändi oli siitä erikoinen ettei se ollenkaan keikkaillut, vaan teki pelkästään studiolevyjä. Olen vähitellen saanut kerättyä lähes kaikki Leevi And The Leavings (LATL) -levyt vinyyleinä. Alunperin loppupään levyjä ei julkaistu vinyyleinä, vaan ainoastaan CD:einä mutta sitten lopulta vuonna 2018 turkulainen Svart Records julkaisi nekin vinyyleinä. Koska minulta edelleen puuttuu muutama LATL -albumi en ole vielä valmis nimeämään parasta LATL -levyä, mutta tiedän jo ainakin yhden joka nousee kirkkaasti LATL -levyjen TOP3 joukkoon ja se on Häntä koipien välissä (1988). Se on hieno levy ja nimenomaa mainio kokonaisuus. HKV:llä ei ole yhtään huonoa biisiä, mutta monta erittäin hyvää. Se on siis klassikkoainesta suomirockin “kaanonissa”. Henkilölle, joka ei ole koskaan kuunnellut ainuttakaan LATL -levyä sanon että kannattaa aloittaa HKV:stä. Jos se ei sytytä niin ei kannata jatkaa, koska HKV:ssä on käytännössä kaikki ne elementit jotka tekevät LATL-levyistä niin hienoja: erikoiset laulujen aiheet, hienot lyriikat, koukuttavat melodiat ja taidokas tuotanto!
