TOP10 Tammikuu 2020

Alla tammikuun 2020 TOP 10 albumilistani

Genesis-The-Carpet-Crawlers
ALBUMILISTA 145
01 (01 ) GENESIS: The Lamb Lies Down On Broadway (2LP) (1974) (3kk)
02 (02 ) TEN YEARS AFTER: Live At The Fillmore East (2CD) (r.1970, p.2001) (3kk)
03 (03) RENAISSANCE: Illusion (LP) (1971) (2kk)
04 (04) THE CURE: Disintegration (2LP) (1989, 2010) (4kk)
05 (05) NEW ORDER: Get Ready (CD) (2001) (3kk)
06 ( – ) JOY DIVISION: Live At The Paradiso, Amsterdam 11.1.80 (LP) (UUSI)
07 (07) NEIL YOUNG: Colorado (CD) (2019) (3kk)
08 ( – ) THE WHO: Who (2LP) (2019) (UUSI)
09 ( – ) AEROSMITH: Nine Lives (CD) (1997) (UUSI)
10 ( – ) STELLA: Kuuntelija (CD) (2004) (UUSI)

Harri Huhtanen 2020

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 10

TEMPEST -päiväkirja 24.marraskuuta 2013

NARROW WAY (laulu no. 3)

Dylan matkaa autiomaahan ja laulaa:

If I can’t work up to you, you’ll surely have to work down to me someday.

Säe on lainattu vanhasta, 1930-luvulla julkaistusta, Mississippi Sheiks -laulusta. Elämä on taistelua, tie onneen on ”kapea”. Monotonisesti rullaavan Chicago blues -tyylisen kappaleen sanoitus on dramaattinen:

Your father left you, your mother too
/Even death has washed it’s hands of you

Uskonnollisista sävyistään huolimatta laulu ei tarjoa valmiita vastauksia. Laulun kertoja toteaa vain:

This is hard country to stay alive in /
You won’t get out of here unscarred

Elämä kolhii kaikkia matkan varrella. Jokainen on tavallaan oman onnensa seppä. Laulun kertoja toivoo apua ylhäältä:

Look down angel from the skies /
Help my weary soul to rise

Rytmillisesti ja instrumentaatioltaan laulu kuulostaa monesta ehkä turhan monotoniselta, mutta sanoituksien tarkastelu paljastaa laulusta aivan uudenlaisen, rikkaan sävyjen maailman, jossa valo ja varjot vuorottelevat ja tarinan ”ratkaisu” jää kuulijan päätettäväksi.

Harri Huhtanen 2013

VIRON MATKA 24.-26.5.2019 -osa 1

Perjantai 24.5.2019 – Tallinna

Tallinnalennusadam

Kymmenhenkinen seurueemme oli ties kuinka monennetta kertaa matkalla Virossa. Kuten aina ennenkin, matka alkoi yöpymisellä Tallinnassa. Jotain uutta piti löytää. Osa seurueestamme suuntasi hotelliin majoittumisen jälkeen Kumun taidemuseoon, mutta koska olin itse ollut siellä aikaisemmin, lähdin toisten kanssa vuonna 2012 avattuun Lentosataman merimuseoon, joka on jo rakennuksena näkemisen arvoinen sillä museo on sijoitettu vuonna 1920 avattuun Viron vesitasolentokoneiden hangaariin eli valtavan suureen betonihalliin. Alun perin rakennuksen rakensi tanskalainen yritys. Viron menetettyä itsenäisyytensä 1940-luvulla siirtyivät hallit takaisin Venäjän eli silloisen Neuvostoliiton armeijalle. Kun Viro sitten uudestaan itsenäistyi 1991, olivat hallit jo erittäin huonossa kunnossa ja lisäksi Venäjä ei aluksi suostunut luovuttamaan niitä Virolle. Vasta vuonna 2006 omistuskiista ratkesi Viron voitoksi. Halleissa oli silloin jo romahdusvaara ja kunnostustöillä oli kiire. Kaikki päätyi kuitenkin lopulta onnellisesti ja nyt hienosti remontoiduissa halleissa on toiminut jo seitsemän vuoden ajan moderni merimuseo. Kunnostustyöt maksoivat 13 miljoonaa euroa ja kuluista 70% tallinnawanawiipuri maksoi EU. Hangaarin pinta-ala on peräti 8000 m2. Hallin suurin nähtävyys on Viron valtion Englannista tilaama ja 1936 valmistunut sukellusvene Lembit . Toinen suuri nähtävyys on melko hyvin säilynyt 1500-luvun Maasilinn –veneen runko.

Pari tunnin museokierroksen jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan ja aloimme etsiä sopivaa illallispaikkaa. Lopulta päädyimme suomalaishenkiseen Wana Wiipuri -ravintolaan (Pikk 33). Ruoka oli maukasta ja edullista, samoin viini. Lisukkeena tuli paikan viulunsoittja, joka pyynnöstä soitti vanhoja suomalaisia kaihoisia lauluja, joita erityisesti seurueemme ikämiehet mielellään lauloivat mukana. Vähitellen ilmeni että muutkin ravintolan asiakkaat olivat suomalaisia eli ilta päättyi sukulaiskansojen vahvan yhteishengen ryydittämänä. Yhteishenkeä kummasti lisäsivät kaikki pitkän päivän aikana nautitut virvoitusjuomat.

Harri Huhtanen 2019

2020 !

2020

Goerge Orwell (1903-1950) ja muutamat muut profeetat ennustivat että jo 1980-luvulla maailma olisi vaipunut totaalisen diktatuurin ikeeseen. Onneksi nämä dystopiat eivät toteutuneet, vaan globalisaatio on koko ajan edennyt, vaikka sillä onkin ollut myös ikäviä sivuvaikutuksia. Kaikesta huolimatta kuitenkin Hyvää 2020 -lukua kaikille Winterluden lukijoille!

Harri Huhtanen 2020

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 9

TEMPEST – päiväkirja 20.kesäkuuta 2013

dylanduquesne

DUQUESNE WHISTLE (laulu no.1)
Duquesne oli Pennsylvanian rautatieyhtiön vanha juna, joka kulki aikanaan Pittsburghista NYC:in Penn Stationille. Jotkut dylanologit olettavat Duquesnen viittaavan lisäksi Duquesnen terästehtaaseen, joka myös sijaitsi Pennsylvaniassa.

That Duquesne train gonna ride me night and day / You say I’m a gambler, you say I’m a pimp / But ain’t neither one

Vaikka melodisesti laulu on kepeän svengaava, on lyyrikoissa uhkaa ja lopunajan tunnetta. Mystiikkaa lisää se, että New York Timesin uutisen mukaan 1921 salama löi Duquesnen junaan.

Blowing like she never blowed before / Blue light blinking, red light glowing

”Blue light blinking” merkitsee rautatieläisten kielessä sitä ,että miehiä on työssä veturin alla. ”Red” taas merkitsee pysähtymistä ja vaaraa eli tässä yhteydessä varoitusta lopun alusta.

Listen to that duquesne whistle blowing / Blowing like it’s gonna sweep my world away

Dylan on jälleen täysin jäljittelemätön ja omassa, yksinäisessä kategoriassaan! Musiikillisesti, teemallisesti ja lyriikoiltaan erinomainen kappale!

Harri Huhtanen 2013

David Bowien ensimmäiset vuodet (2019) -osa 1

Tänään (2.1.2021) klo 23.40 alkaen YLE Teema esittää laskujeni mukaan jo kolmannen kerran Whatelyn erinomaisen Bowie-trilogian päätösosan Finding Fame (2019). Jos ette vielä ole sitä nähneet, niin katsokaa ihmeessä. Tavallaan se on ehkä paras noista kolmesta dokumentista, ehkä siksi että siinä on niin paljon sellaista asiatietoa ja kuvamateriaalia jota ei ole koskaan aikaisemmin esitetty.

Englantilainen TV-tuottaja ja ohjaaja Francis Whately tutustui David Bowieen jo 1990-luvulla ja he ystävystyivät. Heillä oli myös muutamia yhteisiä taideprojekteja, jotka eivät kuitenkaan saavuttaneet suurempaa julkisuutta. Jo paljon ennen kuin Bowie sairastui sopi Whately Bowien kanssa dokumentin David Bowie: Five Years (2013) tekemisestä. Tavallaan se oli biografia mutta Bowien pyynnöstä hänen elämäntarinaansa ja uraansa ei siinä käsiteltykään tiukan kronologisesti, vaan Whately rakensi tämän 90 minuutin kestoisen dokumentin siten että siinä tarkasteltiin fragmentaarisesti viittä eri ajanjaksoa, jotka olivat siihen mennessä olleet merkityksellisiä Bowien uran kannalta. Siinä vaiheessa Whately ei ehkä myöskään vielä tietänyt tekevänsä trilogiaa, josta mahdollisesti tulisi hänen oman uransa merkittävin filmityö. Trilogian toinen osa käsitteli Bowien viittä viimeistä vuotta ja valmistui 2017. Trilogian viimeinen osa, nimeltään David Bowie: The First Five Years (2019) esitettiin alkuvuodesta 2019 Englannissa ja melko tuoreeltaan myös YLE Teemalla. Uusintalähetys Teemalla tapahtui lauantaina 27.12.2019, jolloin lähetettiin uusintana myös muita David Bowie -aiheisia dokumentteja ja konserttitaltiointeja.

Näin tämän uusimman dokumentin vasta eilen ja täytyy sanoa , että se oli todella hieno! Paljon uutta tietoa, ainakin minulle, David Bowien uran alkuajoista, paljon sellaista musiikkia jota ei ole aikaisemmin suomessa kuultu ja lukuisia mielenkiintoisia ja harvinaisia uutis- ja haastattelupätkiä. Whatelyn Bowie -trilogia on nyt valmis ja täytyy todeta että siitä tuli merkityksellinen kokonaisuus, jonka kulttuuriarvo todennäköisesti vuosien saatossa vain kasvaa.

Harri Huhtanen 2019

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 9

leevi1981

Eilen (27.12.19) Gösta ja kumppanit eli Leevi and The Leavings (LATL) pääsi yllättäen YLE:n pääuutisiin, joita katsoo lähemmäs miljoona ihmistä joka päivä. Aluksi uutisessa kerrottiin virheellisesti että YLE:n arkistosta olisi “löytynyt” LATL:n ainut live- esiintyminen, joka tapahtui vuoden 1981 euroviisikarsinnoissa! No, tämähän ei tietenkään pitänyt paikkaansa ja uutismoka korjattiin seuraavassa lähetyksessä, jossa kerrottiin että kyseessä oli basisti Paanasen oma VHS-video, joka oli luovutettu YLE:n käyttöön digitoitavaksi ja oli nyt siis nähtävissä YLE Areenassa. Tämä siis eilen ja kun vasta tänään kävin katsomassa kyseisen videon YLE Areenassa huomasin että kiinnostus sitä kohtaan on ollut erittäin suuri, sillä sitä on katsottu vajaassa vuorokaudessa jo yli 200 000 kertaa!

On hienoa, että video on viimeinkin julkaistu. Youtubessahan siitä on ollut huonolaatuisempi versio esillä jo pitkään ja lisäksi Paananen on ainakin yhdessä julkisessa tilaisuudessa näyttänyt videotaan. Siinä mielessä mistään uudesta löydöstä ei siis ole kysymys, mutta uutismaailma toimii tietyllä logiikalla ja on hienompaa ilmoittaa että jotain ainutlaatuista on “sattumalta” löydetty juuri nyt.

Onneksi LATL ei voittanut Suomen karsintoja sillä ei Euroopassa olisi ymmärretty tätä Sinisilmä mansikkasuu -esityksen (1981) huumoria lainkaan, vaan todennäköisesti olisi ajateltu, että juuri tuollaista vanhahtavaa slaavihoilotusta ne siellä peräpohjolassa diggaavat. Tosin euroviisut nyt ei muutenkaan ole mikään uuden musiikin esittelyfoorumi.

Videolla Gösta ja kumppanit ovat satiirisesti pukeutuneet 1930-luvun tanssiorkesterin tapaan. Kaikilla on siistit valkoiset pikkutakit ja vitivalkoiset paidat ja kokonaisuuden kruunaavat hassut kissanrusetit! Kappaleen teksti on romanttinen ja sävelmä göstamaisen kaihoisa. Jäin miettimään oliko Gösta sittenkin tosissaan eikä kyseessä ollutkaan pelkkä vitsi. Tämä on juuri sitä Göstan ainutlaatuista materiaalia, jossa aina osa huumoria ja osa totta.

Harri Huhtanen 2019

Bob Dylanin USA:n kiertue 2019 ! -osa 4

Loppuvuoden kiertueen avauskonsertissa Irvinessä kuultiin ja nähtiin ensimmäistä kertaa kahta uutta NET-bändin soittajaa. Rummuissa oli Matt Chamberlain (kuvassa 1.vasemmalta) ja toisena kitaristina Bob Britt (5.vasemmalta).

bob-dylan-irvine2019

Dylanin loppuvuoden 2019 kiertue on päättynyt ja näillä näkymin The Never Ending Tour jatkuu vasta huhtikuussa 2020 Japanissa.

USA:n loppuvuoden kiertue oli pitkä käsittäen peräti 39 konserttia. Settilista ei käytännössä juurikaan muuttunut kiertueen aikana. Ainoat muutokset kiertueen alun jälkeen on mainittu alla:

01 avauskappaleen Beyond Here Lies Nothing Dylan esitti yhteensä 7 kertaa
02 kakkosena kuultiin It’s All Over Baby Blue 4 kertaa
18 ensimmäisenä encore-kappaleena kuultiin Long And Wasted Years 1 kerran

Muutoin setti oli koko ajan sama kuin päätöskonsertissa Washingtonissa. Alla vertailuna vuoden ensimmäisen eli Dusseldorfin keikan settilista ja vieressä vuoden viimeisen keikan setti. Kovin vähän siis vuoden aikana muutoksia settiin ilmaantui.

31.3.2019 Dusseldorf 8.12.2019 Washington

01 Things Have Changed                       sama
02 It Ain’t Me, Babe                              sama
03 Highway 61 Revisited                       sama
04 Simple Twist Of Fate                         sama
05 Cry A While                                        Can’t Wait
06 When I Paint My Masterpiece        sama
07 Honest With Me                                 sama
08 Tryin’ To Get To Heaven                  sama
09 Scarlet Town                                      –
10 Make You Feel My Love                   sama (9)
11 Pay In Blood                                       sama (10)
12 Like A Rolling Stone                          Lenny Bruce (11)
13 Early Roman Kings                            sama (12)
14 Don’t Think Twice, It’s All Right     Girl From the North Country (13)
15 Love Sick                                             Not Dark Yet (14)
16 Thunder On The Mountain             sama (15)
17 Soon After Midnight                         sama (16)
18 Gotta Serve Somebody                     sama (17)
–
19 Blowin’ In The Wind                         Ballad Of A Thin Man (18)
20 It Takes A Lot To Laugh,
It Takes A Train To Cry                  sama (19)