16.5.1966 Sheffield CD#17 52:24 ja CD#18 46:17, molemmat Mono-äänitteitä
Setti. Myös Sheffieldin nauhoitus on säilynyt kokonaisuudessaan ja kestoaika on lähes 100 minuuttia! Setti sama kuin muissakin konserteissa eli 7 akustista ja 8 sähköistä kappaletta.
Äänite 5-/5. Äänite on erittäin hyvä. Akustisessa osuudessa kaikua on paikoitellen turhan paljon, mutta tämä ei sinällään haittaa, koska äänitteen preesens on hyvä. Dylanin laulu, kitara ja huuliharppu tosituvat yllättävän luonnollisina. Myös sähköisessä setissä soittimien balanssi on hyvä. Joissain kappaleissa huuliharpun ja kitaran soundi on digitalisoitu turhan kireäksi, mutta kokonaissoundsi on kuitenkin pääsääntöisesti miellyttävä.
Esitys 4½ / 5. Kokonaisuutena esitys ei ole yhtä hyvä kuin Leicesterissä, mutta jälleen akustinen setti on kyllä 5/5 tasoa eli erinomainen. Akustisen setin huippuhetket koetaan Just Like A Womanissa sekä Mr. Tambourine Manissa. Jälkimmäisestä kuullaan ekstrapitkä 11minuutin versio. Sähköisessä osuudessa myös yleisö ”sähköistyy” kuten niin monissa muissakin tämän kiertueen konserteissa. Sitten kun alkaa jälleen tulla buuaksia ja välihuutoja, heittäytyy Dylan sarkastiseksi ja toteaa: ”I was a baby once…”. Ja sen perään buuaajien kuoro hiljennetään aina yhtä tehokkaalla Ballad-Rolling loppusikermällä, joka on tässä konsertissa kestoltaan yli 15 minuuttia. Täytyy sanoa että Dylan on hyvähermoinen esiintyjä, sillä loppupuolen buuauksista huolimatta hän ilta toisensa jälkeen puskee rautaisella ammattitaidolla settinsä kunnialla maaliin. Moni herkkänahkaisempi taiteilija olisi vastaavassa tilanteessa poistunut lavalta niin sanotusti häntä kopien välissä.
Harri Huhtanen 2018
TNET:in lähtölaukaus koettiin siis 7.kesäkuuta 1988 Concordissa, Kaliforniassa. Alla konsertin settilista:
Vuonna 1988 Dylan päätti palata pienimuotoisempiin esityksiin. Hän kokosi ympärilleen pienen, mutta rokkaavan säestysryhmän, johon kuuluivat Georg Edward Smith (kitara), Kenny Aaronson (basso)
21 Kirppis Center
suuntasimme lähimmälle pysäkille, joka oli Branderburg Torilla. Porttia lähestyessämme huomasimme, että jotain oli nyt pielessä, koska aikaisemmin avoin Branderburgin kulkuväylä oli suljettu miehen korkuisilla levyillä ja lisäksi niiden vieressä seisoi tuimailmeisiä mellakkapoliiseja pamppuineen parin metrin välein. Liikennöinti länsipuolelle oli täysin estetty. Joku seurueestamme vitsaili että ”nyt ne alkavat uudestaan pystyttää muuria”. Menin läheiseen turistitoimistoon selvittääkseni mistä oli kysymys. Minulle kerrottiin, että tänään Berliinissä oli kaksi suurta mielenosoitusta ja kulku idästä länteen oli estetty, jotta vältyttäisiin yhteenotoilta. Länsipuolella marssivat uusnatsit, joita tiettävästi oli liikkeellä yli 5000, idässä marssivat rasismin vastustajat, joita oli tullut paikalle peräti 20 000! Turistitoimistosta meitä neuvottiin siirtymään Hauptbahnhofille metrolla, koska turistibussi ei tänään kulkisi lainkaan Unter Den Lindenillä. Teimme työtä käskettyä, mutta olimme saaneet vääriä neuvoja, koska Päärautatieasemalla oli vielä pahempi mielenosoitus kuin Branderburgin portilla! Emme siis päässeet turistibussiin vaikka meillä oli ne 16e liput jo ostettuna. Palasimme Branderburgin portille, mutta metrossa puolet ryhmästä päätti lähteä takaisin hotellille. Minä jatkoin kahden ryhmäläisen kanssa takaisin Unter Den Lindenille ja menimme liikkeeseen, joka oli myynyt bussiliput. Onnistuimme saamaan rahamme takaisin!
