Ylen nettisivuilla oli tänään (18.11.20) Anton Vanha-Majamaan kirjoittama pitkä Maustetyttöjen haastattelu. Siinä oli muutamia mielenkiintoisia näkökohtia, jotka kaipaavat jakoa. Anton kyseli Mastetytöiltä heidän synkästä imagostaan.  Laulujen tekstit on yleensä kirjoittanut Kaisa, joka sanoo näin:

Tokan levyn kohdalla ajateltiin sen menevän positiivisempaan suuntaan. Ajateltiin, että hyvä, ei ole enää sellaista valitusta. Mutta palaute mitä ollaan saatu on ollut sellaista että huh huh. Me ei oltu tajuttu kuinka rankkaa kamaa ne tekstit kuulijoiden mielestä on.

Anna komppaa:

Me ei kai vaan osattu tehdä musiikkia jota radiossa soi tosi paljon, jossa lauletaan että “jee elämä on ihanaa”. Tosi vaikee samastua sellaiseen.

Anton kirjoittaa että Maustetytöiltä on turha hakea hymyä. Kaisa selittää ilmiön syytä näin:

Me luultiin (uran alkuvaiheessa)  että ollaan naama peruslukemilla, mutta näytettiinkin tosi vihaisilta tai surullisilta. Siitä tuli sellainen joka lähti ruokkimaan ite itteään. Sille on nauranutkin että minkälainen imago siitä onkaan syntynyt.   

Anton kirjoittaa että ilmiö näkyy fanien keskuudessa niin, että he haluavat Kaisan ja Annan kanssa yhteiskuvia, jossa he olisivat “maustetyttömäisiä” eli vakavia.

Onhan sitä keikoilla tullut, että älä hymyile, ei saa hymyillä. Kaikkien pitää murjottaa siinä kuvassa, Anna kertoo. 

Kyllä mekin joskus hymyillään. Ollaan mekin ihmisiä, Anna jatkaa

Harri Huhtanen 2020

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 4

Saavuimme paikalle viisitoista minuuttia ennen Kulttuuritalon ovien avaamista. Siellä oli jonossa jo parikymmentä ihmistä ja koko ajan tuli lisää. Ovet avattiin tasan klo 19 ja sisällä oli maskipakko. Se näytti ja tuntui hassulta: sadat ihmiset parveilivat narikalla ja baarin myyntitiskin seuduilla ja kaikilla oli maskit. Tylsien perusmaskien lisäksi siellä oli monia “trendikkäitä” malleja. Selvästi valmistajat ovat huomanneet tässä oivallisen markkinaraon: nuoret haluavat olla tyylitietoisia myös maskien käytössä. Itse salissa permanto oli miehitetty kahden ja kuuden hengen pöydillä. Ainoastaan aivan esiintymislavan vieressä olevat VIP-pöydät oli etukäteen varattu nimikyltein, muut pöydät olivat vapaasti permantolipun lunastaneiden valittavissa. Oletin että isommissa pöydissä olisi pidetty huolta turvaväleistä, mutta ehei, kaikki paikat täytettiin. Juomatilaukset hoidettiin puhelimen whatsup -viesteillä, jotka lähetettiin baariin – uusi käytäntö ja kokemus tämäkin.

Keikan oli määrä alkaa klo 20. Ennen kuin siskokset astelivat lavalle ilmestyi sinne kolme kameramiestä jotka näyttivät pikimustine pipoineen ja maskeineen murtovarkailta. Aika hauskan ja komean näköistä!  Keikka siis striimattaisiin hesarin digisivuille peräti kolmen kameramiehen toimesta.  Yksi heistä oli permannolla Kaisan mikkitelineen edessä, toinen kuvasi sivusta ja välillä tuli aivan Kaisan “iholle”. Kolmas kuvaaja pyöri ympäri lavaa kuin jokin sirkusesiintyjä. Se näytti hyvin erikoiselta ja oli yllättävää, miten rutinoidusti pokerikasvoiset nyt jo monessa “liemessä” keitetyt siskokset tähän suhtautuivat. Lavalla oleva kameramies tuli useamman kerran niin lähelle Kaisaa, että olisi sen jo luullut häiritsevän itse esiintymistä, mutta ei, siskokset hoitivat homman kotiin kymmenen nolla!

Vähän yli kahdeksan Kaisa ja Anna astelivat lavalle raivoisien aplodien saattamana. Tässä vaiheessa Kulttuuritalo oli jo ihan täynnä tai ainakin niin täynnä kuin mitä viranomaiset tässä tilanteessa sallivat.  

Jopa oli asuvalinta: molemmilla siskoilla oli pitkät aamutakit. Ehkä jokin sisäpiiri -vitsi tämäkin.  Kaisahan on tunnettu erikoisista lohkaisuistaan ja välispiikeistään. Tänäkin iltana kuultiin monta mielenkiitoista välispiikkiä. Parhaasta päästä oli se, jonka Kaisa lohkaisi toisen kappaleen jälkeen. Se meni jotenkin näin: “hirveitä rangaistuksia nää konserttisalikeikat, kaikki vaan istuu ja tuijottaa, ei voi tehdä yhtään virhettä tai kaikki heti huomaa… voisiko joku ees tulla kaatuilemaan tuohon lavan eteen kaatelemaan siihen vähän kaljaa niin siitä tulisi turvallisempi olo…”   

(jatkuu…)       

Text & photo Harri Huhtanen 2020

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 3

Maustetytöt oli kysytty esiintyjä jo ennen debyyttialbuminsa julkaisua. Ja sitten kun levy loppuvuodesta 2019 singahti listan ykköspaikalle alkoi keikkapyyntöjä tulla niin paljon, ettei bändi voinut enää niihin kaikkiin vastata myöntävästi. Viime vuonna bändi teki tiettävästi yli 100 keikkaa, tänä vuonna Korona on ymmärrettävästi hiljentänyt tahtia, mutta vähentyneiden keikkojen ansiosta kakkosalbumi Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä   valmistui etuajassa. Bändi alkoi testailla uuden levyn kappaleita live-tilanteissa jo viime vuonna ja kakkosalbumin kymmenestä kappaleesta ainakin kahdeksan on kuultu livenä jo ennen levyn ilmestymistä. Niinpä mitään aivan dramaattisia yllätyksiä ei ollut odotettavissa Kulttuuritalolla.  Helsingin Sanomat julkaisi näyttävän jutun bändistä ennen keikkaa ja lisäksi ilmoitettiin, että koko konsertti tultaisiin näyttäämään digi-tilaajille streamina. Hesarin arvostelija oli saanut levyn kuunteluun jo ennen sen ilmestymistä ja hän hehkutti uutta levyä, piti sitä jopa parempana kuin debyyttilevyä. Myös Soundi kirjoitti kakkoslevystä innostuneesti ja antoi sille neljä tähteä.

Text & Photo by Harri Huhtanen 2020

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 2

Sanotaan että kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Keikalla sain yhden hienon kuvan, joka kertoo mielestäni hienosti mistä vuodessa 2020 on kysymys. Kameramies maskissaan on tässä kivalla tavalla ”uhkaava”. Viattomuus ja Korona kohtaavat!   

Harri Huhtanen text and photo 2020

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 1

Maustetyttöjen toinen studioalbumi ilmestyi perjantaina 13.11.2020. Alunperin sen piti ilmestyä vasta 2021, mutta koska Korona-pandemia vähensi Maustetyttöjen keikkoja jäi heillä aikaa viimeistellä kakkosalbumi jo nyt. Harva bändi on ollut niin kovilla kakkosalbumin suhteen, sillä media oli ykkösalbumin jälkeen nostanut Maustetytöt sellaiselle jalustalle, että kuten bändin biisien kirjoittaja Kaisa Karjalainen haastattelussa sanoi: “ tästä voi mennä vain alaspäin”. Ykköslevy nousi listakärkeen ja vietti Suomen virallisella myyntilistalla peräti 48 viikkoa! Odotukset kakkoslevyn suhteen olivat siis aivan kohtuuttomat ja ymmärrän hyvin, ettei tällainen tilanne ole bändille kovin mukava. Sain levyn haltuuni jo perjantaina, mutta hetken asiaa miettyäni jätin sen kuuntelematta, koska ykköslevy oli ollut tuotannollinen pettymys ja lauantana tulisin kuulemaan kakkoslevyn livenä Kulttuuritalolla.  Ajattelin että levyn arviointi on helpompaa kun voi verrata sitä siihen miltä levy kuulostaa livenä, sillä Maustetytöt oli jo ennakkolta ilmoittanut soittavansa kakkoslevynsä Kulttuuritalolla kokonaisuudessaan. Luvassa oli siis mielenkiintoinen ja harvinainen ilta, sillä en ollut käynyt keikalla Kulttuuritalolla vuoden 2007 jälkeen, jolloin näin siellä Manzarekin ja Kriegerin “remnantti”- Doorsit. Olin itsekin yllätynyt että 13 vuotta oli jo kulunut edellisestä Kulttuuritalon keikastani. Paikkahan on mitä hienoin ja siellä ovat esiintyneet aikanaan mm. Jimi Hendrix ja Led Zeppelin.  

Harri Huhtanen 2020