LYNYRD SKYNYRD -osa 1

Kuuntelin jo 1970-luvulla Allman Brothersia eli sikäli Southern Rock on minulle hyvin tuttua. Jostain syystä kuitenkin toinen southern rock suuruus, Lynyrd Skynyrd on jäänyt minulle vähän tuntemattomaksi. Toki olen kuullut heidän suuret hittinsä, mutta syvempi tutustuminen bändin musiikkiin on jäänyt ja nyt kun olen tutkinut heidän levykatalogiaan, niin “kenttäkokemuksella” voin todeta ettei heidän alkuperäisiä vinyylilevyjään kovin paljon Suomessa liiku.  

Innostuin bändistä uudestaan vai pitäisikö oikeastaan sanoa että löysin bändin varsinaisesti kun Suomen TV aivan hiljattain lähetti bändistä Stephen Kijakin vuonna 2018 ohjaaman dokumenttielokuvan If I Leave Here Tomorrow . Vaikka bändin 1970-luvun kiertueet olivat aikamoista piehtarointia kaikenlaisten päihteiden kanssa, niin edelleen elossa olevien jäsenten haastatteluista tuli sellainen vaikutelma, että kaikilla oli koko ajan hirveän hauskaa ja mitään ei kaduta. 1970-luvulla ei ollut nettiä ja TV:n tarjontakin oli vaatimatonta. Tämä auttoi luovia ihmisiä paremmin keskittymään siihen mitä he tekivät ja mihin he pyrkivät, oli paljon vähemmän “globaalista kohinaa”. Bändin miehiä voi jopa kaikesta juhlimisesta huolimatta kutsua työnarkomaaneiksi, sillä he harjoittelivat pienessä Hell House’ssaan aamusta myöhäiseen iltaan nonstoppina kuukaudesta toiseen. Satoja ja tuhansia tunteja he soittivat uudestaan ja uudestaan kappaleitaan, kunnes ne olivat live-kelpoisia. Bändissä oli kolme kitaristia, joka on aina yhteissoiton kannalta haastava ja hankala tilanne, kuten tiedämme varhaisesta Fleetwood Macistä.  Mutta he selvisivät tästäkin haasteesta kulta-aikanaan erinomaisesti.

Nousukiito katkesi vuoden 1977 lento-onettomuuteen, mutta 10 vuoden suruajan jälkeen bändi päätti palata yhteen, koska kysyntä USA:ssa oli edelleen niin kovaa. Lynyrdiä ei ollut unohdettu ja niinpä bändi jatkaa vielä nykyäänkin. Lynyrdin juuret ovat 1960-luvussa, huippuaikaa oli  1970-luku ja sitten tuli vielä hieno comeback vuonna 1987. Vasta vuonna 2018 he päättivät lähteä jäähyväiskiertueelle, mutta kuten niin usein näissä tapauksissa lopettaminen on vaikeaa eli lopettamispäätöksen jälkeenkin on ollut puhetta irtokonserteista ja uudesta levystä.  Lynyrdin ainekset olivat tavallaan kasassa jo vuonna 1964 perustetussa My Backyard -bändissä. Virallisesti Lynyrd perustettiin kuitenkin vuonna 1969 eli näin laskien bändi on jo yli 50 vuotta vanha!  Kyseessä on siis yksi maailman vanhimmista bändeistä.

Harri Huhtanen 2020                

FOCUS -osa 3

Boksin mukana tulee yli 60 sivuinen esittelyvihkonen, jossa erityisen mielenkiintoinen on tuottaja Wouter Besselsin selvitys boksin valmisteluista. Suomennan tähän lyhyitä otteita hänen tekstistään:

“Vuonna 1987 alkuperäisten (analogisten) Focus -albumien masternauhat siirrettiin (ensimmäistä kertaa) digitaaliseen muotoon EMI:n ja IRS:in tuottamia CD-julkaisuja varten. Koska kuitenkin digitaaliset masterointitekniikat ovat vuosien saatossa olennaisesti parantuneet ryhdyin harkitsemaan vuosien 1970-76 alkuperäisten Focus -albumien julkaisua outtakeseilla ja live-julkaisuilla täydennettynä… kolmisen vuotta sitten minulla oli hedelmällisiä tapaamisia Focus-katalogin omistajan Willem van Kootenin kanssa.  Alkuvuodesta 2019 sain haltuuni ensimmäisen pinon Focuksen master-nauhoja ja tuntui että olin saanut tilaisuuden juhlistaa Focuksen 50-vuotista historiaa (bändihän perustettiin 1969) uudella julkaisulla.”

Tämän jälkeen Bessels luettelee tarkkaan mitä kaikkea apua on saanut myös Focus-faneilta vuosien saatossa. Ja sitten hän jatkaa:

“Joulukuussa 2019 sain studioinsinööri Wout de Kruifilta haltuuni kaikki olemassa olevat Focus -masternauhat, joita on noin 50-60 kpl…ryhdyimme kuusi kuukautta kestäneeseen työhön, jossa digitoimme ja luetteloimme kaikki olemassa olevat Focus -nauhoitukset…(projektin edetessä) huomasimme että nämä nauhat olivat erinomaisessa kunnossa. “

Artikkelin loppuosassa Wouter kuvaa tarkkaan valintojaan sekä albumikansien ja biisijärjestysten variantteja kussakin julkaisussa. Hienoa minusta tässä julkaisussa onkin juuri se että kunnioitetaan kronologiaa eli alkuperäiset albumit julkaistaan aikajärjestyksessä ja pitkälti alkuperäisessä muodossa. Bonus-kappaleet on lisätty alkuperäisten julkaisujen perään.

Seuraavaksi kiinnostaa uusien digitaalisten versioiden äänenlaatu, sillä valtaosa näistä albumeista minulla on jo vinyyliversioina eli on mielenkiintoista verrata minkälainen näiden uusien CD:eiden ääni on LP-julkaisuihin verrattuna. 1980-luvun Focus CD-julkaisuja en koskaan hankkinutkaan ja uskon että tein siinä viisaasti, koska kuten Wouter artikkelissaan toteaa digitointitekniikka ei silloin ollut vielä sillä tasolla jolla se nykyään on.              

Harri Huhtanen 2020

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 12

Kuuntelin taas kuukauden tauon jälkeen “ystävääni” Gösta Sundqvistia. Sanon ystävääni, koska lähivuosien aikana Gösta on tullut minulle musiikillisesti aivan uudella tavalla merkitykselliseksi. Nuorempana ja tyhmenpänä ajattelin että Leevi and the Leavings (LATL) oli musiikiilisesti rajoittunut bändi joka teki kaikki kappaleensa samalla ”kaavalla”. Tämä harhaluulo perustui kappaleisin jotka kuulin radiosta. Vasta 2000-luvulla aloin hankkia bändin levyjä ja niiden kautta ilmeni, että  LATL on musiikillisesti paljon monipuolisempi kuin olin tiennytkään.  

Harri Huhtanen 2020                 

TOP10 Joulukuu 2020

Alla Joulukuun 2020 TOP 10 albumilistani 

ALBUMILISTA 156

01.(02)  GENTLE GIANT: Unburied Treasure (29CD+ 1BR) (2019) (5kk) 
02. (03)  PETER GREEN: Anthology (4CD) (1967-2005, P. 2008)  (Re from 10/10) (6+5kk)
03. (04)  BOB DYLAN: Rough and Rowdy Ways (2CD) (2020) (6kk)
04. (05) STEVE HACKETT: Selling England By The Pound & Spectral Mornings, Live at Hammersmith  (4LP + 2CD) (2020) (2kk) 
05. (06) NICK MASON’S SAUCERFUL OF SECRETS: Live At The Roundhouse (2CD+DVD) (3kk) 
06. (- ) ARGENT: Encore (2LP) (1974) (UUSI) 
07. (- ) TASAVALLAN PRESIDENTTI: Live In Lambertland (2LP) (r.1972, 2019) (UUSI) 
08. (- ) MAUSTETYTÖT: Eivät Enkelitkään Ilman Siipiä Lennä (LP) (2020) (UUSI)  
09. (- ) MAGNA CARTA: Seasons (LP) (1970) (UUSI)
10. (- ) BLONDIE: The Curse Of Blondie (CD) (2003) (UUSI)

Harri Huhtanen 2020

PJ HARVEY -osa 2

ROCK EN SEINE 2017 -osa 2

Adolphe Sax (1814-94) oli Belgiassa syntynyt juutalainen, joka keksi saksofonin. Hän kehitteli koko elämänsä saksofoneja.  Hän muutti Pariisiin 1842 ja haki patentin keksinnölleen vuonna 1846. Luulisi että Sax ja erityisesti hänen jälkeläisensä olisivat nykyään miljönäärejä.  Bisnes-maailma on kuitenkin armoton eli Saxin keksintöä kopioitiin surutta alusta lähtien ja vaikka Sax nosti oikeusjuttuja asiasta kuoli hän vuonna 1894 pennittömänä.

Miksi kerron tämän tarinan PJ Harveyn konserttiarviossa? Siksi että yleensä rockissa ei kuulla saksofoneja, mutta PJ Harvey on selvästkin ihastunut soittimeen, koska Seinen konsertissa hän soittaa itse saksofonia ja lisäksi bändin muista jäsenistä useampi soittaa erilaisia saksofoneja konsertin aikana.  Voisin kuvitella että ranskalaisyleisö arvostaa tätä, varsinkin kun kappaleet ovat sellaisia että saksofonin soundi istuu niihin todella hyvin.

Harri Huhtanen 2020  

CRANBERRIES & Dolores O’Riodran (1971-2018) -osa 2

Tämäkin artikkeli on jäänyt kesken tai siis kun kirjoitin ettei 2018 kuolintapahtumasta ole tarkempia tietoja niin kyllähän niitä nykyään on. On vain niin ikävä kirjoittaa näistä kuolinjutuista että sitä alitajuisesti lykkää tai jopa luopuu kirjoittamisesta. Onhan se niin ,että jos nainen kuolee 46-vuotiaana eikä kyseessä ole syöpä tai aivoverenvuoto, niin ajatukset kääntyvät siihen suuntaan että kuolema on joko itse aiheutettu tai ainakin omasta toiminnasta johtuva. Dolores ei tehnyt itsemurhaa, mutta BBC:n raportin mukaan alkoholi ja lääkkeet aiheuttivat sen, että hän kuoli. Alla olevan linkin avulla voitte lukea, miten kaikki tapahtui:

https://www.bbc.com/news/entertainment-arts-45434898

Harri Huhtanen 2020

PJ HARVEY -osa 1

ROCK EN SEINE 2017

PÄIVITYS torstaina 8.8.24. Viikonloppuna koittaa viimeinkin SE hetki! Jollei mitään maailmaa mullistavaa tapahdu esiintyy P J Harvey lauantaina 10.8.2024 klo 20.15 alkaen Helsingin Suvilahdessa Flow Festivaalien päälavalla. Tarkempia tietoja konserttipaikasta täällä: https://www.flowfestival.com/flow-info/saapuminen/

51- vuotias Polly Jean Harvey on erittäin kiinostava rockartisi, johon olen tutustunut vasta nyt “Korona-vuonna” kuultuani ja nähtyäni YLE Teemalla hiljattain Pariisin Rock en Seine -musiikkifestivaaleilla 2017 kuvatun konserttielokuvan. Jopa on hieno konsertti!

PJ Harvey on artistina kirjaimellisesti multitalentti. Hän kirjoittaa ja säveltää lauluja. Hän soittaa kitaraa, bassoa, pianoa, kosketinsoittimia, viulua, selloa, saksofonia, sointusitraa, huuliharppua, rumpuja ja muitakin lyömäsoittimia!  Lisäksi hän on näyttelijä, runoilija ja kuvanveistäjä!     

PJ Harvey julkaisi ensimmäisen levynsä 1990-luvun alkupuolella ja tähän päivään mennessä studioalbumeja on ilmestynyt jo kolmetoista. Yhdeksi innoittajakseen PJ Harvey mainitsee mm. Bob Dylanin  mikä on yllättävää, koska PJ:n  musiikki on hyvin erilaista kuin Dylanin. Minulla ei valitettavasti ole vielä Harveyn levyjä, mutta tämän vuoden 2017 konsertin perusteella Wikipedian kuvaus hänen musiikkityyleistään on aika osuva: vaihtoehtorock, punkblues, taiderock, indierock, folkrock ja avant-rock! Pariisin konsertissakin kuullaan hyvin erikoista ja hyvin monenlaista musiikkia, joka osuu hyvin noiden genrejen alle, mutta mikä tärkeintä PJ:n musiikkia ei voi laittaa yhteen lokeroon, koska se on niin monimuotoista ja moni-ilmeistä eli sitä kuvaamaan tarvitaan vähintään nuo kuusi eri genreä enkä ole varma riittääkö sekään.

Rock en Seinen keikka on upea ja vielä parempaa että se kuvattiin ja lähetetään ympäri maailmaa! Muutama sana vielä itse festivaalista. Rock en Seine aloitti toimintansa vuonna 2003 ja on vähitellen kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista kesäfestivaaleista. PJ Harveyn konserttivuonna eli 2017 lavoja siellä oli jo peräti kuusi ja artisteja 78. Festivaali kestää kolme päivää ja joka päivä kävijöitä on 30 000 -40 000. Nyt Korona-vuonna 2020 festivaali on tietenkin peruutettu, mutta ehkä sitten ensi vuonna toiminta taas jatkuu.    

Aikanaan Saint-Cloudin puisto on näyttänyt tältä. Kuvan linna ja monet sitä ympäröivistä rakennuksista on sodissa hävitetty, mutta vesiportaat ja Versailles -tyylinen puisto on säilytetty eli niitä turistit voivat ihailla tänäkin päivänä ( tai siis sitten kun Korona-rajoitukset matkustuksen suhteen poistuvat)

Festivaalialue sijaitsee vajaan 10 kilometrin päässä Pariisin keskustasta, kauniissa 460 hehtaarin laajuisessa Parc de Saint-Cloudin kansallispuistossa.  Aika lähelle keikkapaikkaa pääsee metrolla. Alueella on aikaisemmin ollut kuninkaallinen linna mutta sotien temmellyksissä se on tuhoutunut. Pariisilaisten mielestä alue on yksi kauniimpia Pariisin ympäristössä.

Harri Huhtanen 2020         

MAUSTETYTÖT -osa 9

Maustetytöt Helsingin kulttuuritalolla 14.11.2020

Asia on nyt varmistunut. Vaalan kunnanhallituksella on enää yksi tärkeä hanke, joka heidän viimeistään nyt  pitäisi saattaa vireille. Nimittäin se patsashanke. Tänään (Su 22.11.20) kun varmistui ettei lähes täydestä tuntemattomuudesta pinnalle ponkaissut Maustetytöt  jäänytkään yhden hitin tai edes yhden albumin ihmeeksi, vaan tuntuu että bändin laulujen synkeät tekstit ovat uponneet ja osuneet laajempaankin kuulijakuntaan, sillä viikko sitten ilmestynyt Eivät Enkelitkään Ilman Siipiä Lennä  hyppäsi heti Suomen virallisen albumilistan kakkossijaille ja jos suomalaisten ikisuosikki AC DC  ei olisi juuri samaan aikaan julkaissut uutta albumia olisi Maustetytöt varmaan löytänyt itsensä ykköspaikalta. Kakkoslevyn vanavedessä ihmiset kiinnostuivat uudestaan myös bändin ykkösalbumista ja se nousi takaisin listalle peräti sijaluvulle yhdeksän.  Vain runsas vuosi sitten julkaistulla Mastetyttöjen debyyttilevyllä on nyt listaviikkoja huikeat 54 !

Sen verran monta kertaa olen jo ehtinyt kakkoslevynkin kuunnella että voin todistaa sen olevan erittäin hyvä, yksi parhaista suomalaisista levyistä  pitkään aikaan! Ei olisi uskonut, mutta näin siinä sitten kävi. Mutta rima nousee koko ajan ja paineet kasvavat. Ei käy kateeksi. Kaisa itse sanoi haastattelussa ennen kakkosalbumin ilmestymistä että “tästä on suunta vain alaspäin”. Nyt kävi kuitenkin toisin. Suunta on edelleen ylöspäin!  Odotan mielenkiinnolla mitä kuulemme kolmannella kerralla!

Text and Photo: Harri Huhtanen 2020      

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 2

Vaikka Hansa -kauppiaat harjoittivat liiketoimintaansa 1400- ja 1500-luvulla tässä Perkunasin talossa, niin Perkunas ei viittaa mihinkään sukuun, vaan talon nimi tulee siitä että sen seinistä löytyi muinaisen Perkunas-pakanajumalan symboli 1800-luvulla. Perkunas on liettualaisessa mytologiassa mm. Ukkosenjumala ja siksi suomalaiset nimittävät taloa Ukkosen Jumalan taloksi.

Saavuimme Kaunasiin lauantaina 10.8.19 jo vähän ennen klo 12. Onneksi Daugirdas -hotellista sai huoneen saman tien. Daugirdas -hotellin sijainti on ihanteellinen eli se sijaitsee aivan vanhan kaupungin sydämessä ja sieltä pääsee siksi kätevästi katsomaan kaikkia Kaunasin historiallisen keskustan nähtävyyksiä.

Vanhassa keskustassa on ainakin kaksi 1500-luvun tiilirakennusta, jotka ovat kuin ihmeen kaupalla säästyneet, vaikka Kaunasinkin läpi on kuluneiden vuosisatojen aikana kulkenut useiden maiden sotajoukkoja. Kaupunkia ovat kurittaneet kuluneiden vuosisatojen aikana mm. venäläiset, ruotsalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset.

Ensimmäisenä matkapäivänä tutustuimme mm. Ukkosen Jumalan taloon, joka on toinen kaupungin kaikkein vanhimmista rakennuksista. Hotellimme lähellä sijaitseva kaupungin Raatihuone on myös alun perin rakennettu jo 1500-luvulla, mutta nykyinen talo lienee peräisin 1700-luvulta. Raatihuoneessa on pieni historian museo ja ylimmistä kerroksista on hieno näköala ympäristöön.

Kaunasissa on nykyään paljon hyvätasoisia ravintoloita. Päätimme kokeilla Fine dining -ravintola Uoksasia. Hienot annokset ja ainakin suomalaisen kukkarolle sopiva hintataso. Jos vierailee Uoksasissa niin kannattaa tilata tasting menu viinipaketilla. Siinä tulee monta pientä ruokalajia ja ne esittelee itse pääkokki.  

Sunnuntai -aamulla 11.8.19 oli vuorossa kahden tunnin opastettu kaupunkikävely. Siinä keskityttiin erityisesti Kaunasin kerrostalojen graffittitaiteeseen. Nykyään lukuisissa Kaunasin kerrostaloissa on mitä mielikuvituksellisempia graffitteja ja ne piristävät kummasti näitä neuvostoaikana rakennettuja lähtökohtaisesti rumia ja tylsiä betonikolosseja.    

1500-luvulla Liettua oli eurooppalainen suurvalta!

Sitten oli vuorossa tutustuminen Vytautas Suuren sotamuseoon.  Siellä viimeistään tajusi, että vaikka Suomi on nykyään paljon vauraampi maa kuin Liettua, niin Liettuan historia on komeampi kuin Suomen. Liettualla oli oma kuningas jo 1200-luvulla, hänen nimensä oli Mindaugas. Siitä alkoi perinnöllinen suuriruhtinaiden ketju, joka kesti yli 300 vuoden ajan. Liettua valloitti koko ajan uusia alueita itselleen ja oli 1400-luvulla eurooppalainen suurvalta, jonka hallintoaluetta oli nykyisen Liettuan lisäksi osia muusta Balttiasta, Puolasta, Valko-Venäjästä, Ukrainasta ja Venäjästä. Liettua ulottui suuruuden aikanaan Mustalle Merelle saakka! Kaksi muuta merkittävää Liettuan suuruuden ajan hallitsijaa ovat Gediminas sekä Vytautas Suuri. Suuriruhtinaita Liettualla oli 1200-luvulta 1500-luvulle peräti yli kaksikymmentä! Sitä vain miettii, että jos Neuvosto-Venäjä ei olisi ”lukinnut” Liettuan kehitystä yli 50 vuoden ajaksi 1900-luvulla niin mikä mahtaisi olla Liettuan tilanne vuonna 2020. Esimerkiksi lyhyenä Liettuan itsenäisyyden aikana, vuosina 1920-40, Kaunasiin rakennettiin yli 2000 kivitaloa ja elintaso Kaunasissa oli siihen aikaan erittäin hyvä. Toinen maailmansota ja sitä seurannut venäläisten hirmuvalta muutti kaiken. Liettuan kehitys pysähtyi ja elintaso laski. Älymystö pakeni ulkomaille ja se entisestään pahensi tilannetta.         

Harri Huhtanen 2020      

LED ZEPPELIN LIVE ! – osa 4

Led Zeppelin: San Francisco (soundboard recording)

24.4.1969 Fillmore West

Esitys: *****  !      Äänite:  **** / *****

As Long As I Have You  / White Summer – Black Mountain Side / Killing Floor / Babe I’m Gonna Leave You / Pat’s Delight

Zeppelin palasi Fillmore Westiin jo kolme kuukautta ensimmäisten konserttien jälkeen. Huhtikuussa 1969 bändi oli entistä parempi. Tämä ranskalaisen VERNE- yhtiön bootleg herättää jälleen kysymyksen siitä miksi Page ei ole julkaissut näitä alkuvuosien keikkoja virallisina versioina, sillä tällä bootlegillä julkaistu 51 vuotta vanha soundboard -äänite kuulostaa siltä kuin se olisi tehty eilen!  Taitaa olla äänentoistoltaan paras Zeppelin -bootleg, jonka olen kuullut. Ainoa mikä tässä poikkeaa virallisesta julkaisusta on se, että tässä rumpalin (Bonham) ja basistin (Jones) ääniraidat ovat voimakkaimmat, sitten tulee kitara (Page) ja heikoimmin toistuu laulusolisti (Plant).  Yleensähän laulusolisti on äänitteessä “edessä” ja bändi taustalla säestää. Mutta hyvä että tämä on nyt julkaistu näin, koska tästä kuulee että Bonhamin lisäksi basisti Jones on aivan loistava! Toinen seikka mistä tulee iso plussa Vernelle on kappalevalinta. LP:llehän ei kannata tallentaa yli 60 minuuttia musiikkia, koska muutoin äänentoisto kärsii olennaisesti. Kokonaisuudessaan tämä keikka on kestänyt kaksi tuntia eli kun se halutaan tallentaa yhdelle LP:lle pitää karsia aika monta kappaletta. Verne on mielestäni tehnyt hienon ratkaisun kun on jättänyt virallisesti julkaistut kappaleet enimmäkseen pois ja on keskittynyt pitkiin jamittelubiiseihin, joita ei ole toistaiseksi virallisesti julkaistu. Hieno levy ja vielä hienompi siksi että tässä on useampi ennenjulkaisematon hyvätasoinen kuva bändistä live-tilanteessa !                  

Harri Huhtanen 2020