Depeche Mode julkaisi maaliskuussa 1993 seitsemännen albuminsa Songs of Faith and Devotionja lähti tämän jälkeen kiertueella, joka alkoi 19.toukokuuta Ranskan Lillestä ja päättyi 20.joulukuuta Lontoon Wembley Areenalla. Kaikkiaan konsertteja Amerikassa ja Euroopassa bändille kertyi tällä kiertueella 96. Setissä oli yleensä 18 kappaletta, mutta jos keikka oli erityisen onnistunut soitti bändi vielä toisenkin encoren, joka sisälsi neljä lisäkappaletta eli tuolloin keikka käsitti 22 laulua. Normaalisti keikka päättyi kuitenkiin megahitteihin Personal Jesus ja Enjoy the Silence. Vuoden 1993 konsertit olivat Depeche Moden uran parhaasta päästä. Siksi on hienoa että legendaarisesta Joy Division -bändistä elokuvan tehnyt hollantilainen valokuvaaja Anton Corbijn teki Depeche Moden kiertueesta 94 minuutin konserttielokuvan, joka nyt on siis viimeinkin näytetty myös Suomen TV:ssä. Elokuva koottiin kolmesta eri keikasta (Barcelona, Lievin ja Frankfurt). Konserttivideolla ei juurikaan huomaa sitä, että kyse on koosteesta. Videolla on vain tärkein eli musiikki, bändin haastatteluja ei ole mukana eikä mitään muutakaan selostusta. Elokuvasta julkaisiin DVD vasta vuonna 2004 (siinä on mukana paljon ekstroja eli haastatteluja jne.). Laulaja Dave Gahan kärsi tuohon aikaan heroiiniaddiktiosta, mutta ainakin videolla laulusuoritukset ovat moitteettomia.
01 (01) GENTLE GIANT: Unburied Treasure (29CD+ 1BR) (2019) (6kk) 02. (03) BOB DYLAN: Rough and Rowdy Ways (2CD) (2020) (7kk) 03. (02) PETER GREEN: Anthology (4CD) (1967-2005, P. 2008) (Re from 10/10) (6+6kk) 04. (04) STEVE HACKETT: Selling England By The Pound & Spectral Mornings, Live at Hammersmith (4LP + 2CD) (2020) (3kk) 05. ( – ) PENTANGLE: The Time Has Come (4CD) (1967-73, p. 2007) (UUSI) 06. (05) NICK MASON’S SAUCERFUL OF SECRETS: Live At The Roundhouse (2CD+DVD)(2020) (4kk) 07. ( – ) DOORS: Morrison Hotel (2CD + LP) (1970, p. 2020) (UUSI) 08. (06) ARGENT: Encore (2LP) (1974) (2kk) 09. (07) TASAVALLAN PRESIDENTTI: Live In Lambertland (2LP) (r.1972, 2019) (2kk) 10. (08) MAUSTETYTÖT: Eivät Enkelitkään Ilman Siipiä Lennä (LP) (2020) (2kk)
Rock on miesten työtä. Tai niin ainakin aikaisemmin ajateltiin ja niin myös oli käytännössä. 2000-luvulla tämä on muuttunut ja usein bändin keulakuvat ovat naisia. Muutos ei kuitenkaan koske bändejä kokonaisuutena. PJ Harveyn bändi on tästä hyvä osoitus sillä kaikki bändin jäsenet ovat miehiä. Heitä on peräti yhdeksän! Suurin osa näyttäisi olevan vähintään 40+ ikäluokassa. Mutta he ovat siis erittäin hyviä soittajia ja osallistuvat myös lauluun eli monet kappaleista esitetään moniäänisesti.
Suomalainen RUMBA -lehti otsikoi nettiuutisessaan virheellisesti näin: “Neil Young myi noin puolet kappaleistaan 120 miljoonalla eurolla…”. On totta että Neil Young on tehnyt englantilaisen Hipnosis Song Fundin (HSF) kanssa kaupat 1180 laulunsa julkaisuoikeuksista, mutta kyseessä ei ole siis puolet vaan ilmeisesti kaikki Youngin nimiin rekisteröidyt kappaleet. Ja tuo 50% koskee julkaisuoikeuksia eli ilmeisesti Young säilyttää 50% päätäntävallan siitä milloin noita lauluja saa käyttää ja lisäksi hän saa todennäköisesti jatkossakin julkaisuoikeuksien tuotoista tuon 50%. Korostan kuitenkin että tässä on samanlainen tilanne kuin Dylanin tekemässä kaupassa eli kun tarkat sopimusehdot ovat salaisia niin hirveän pitkälle meneviä johtopäätöksiä sopimuksen seuraamuksista ei voi tehdä. Tarkka kauppasummakaan ei ole tiedossa. Laajalti netissä uutisisoitu luku 150 miljoonaa dollaria (eli 120 miljoonaa euroa) perustuu toiseen (varmentamattomaan) uutiseen jonka mukaan Young olisi vaatinut julkaisuoikeuksien luovuttamisesta 30 kertaa sen mitä hän saa niistä vuositasolla ja kun tiedetään että tuo luku on noin 3,5 miljoonaa dollaria niin tästä on päätelty että summa olisi 100-150 miljoonaa dollaria. Joka tapauksessa kauppa on todennäköisesti ollut Youngille erittäin hyvä diili, koska hän on ikään kuin etukäteen saanut 30 vuoden julkaisutulonsa ja silti aika pitkälti säilyttänyt oikeutensa laulujensa käyttöön tulevaisuudessakin. Tosin kun oikeudet on jaettu 50:50 niin kuka päättää laulun käytöstä riitatilanteessa?! Ainakin nyt alkuvaiheessa tämä “bisnes-liitto” vaikuttaa varsin auvoiselta, sillä ostaja Merc Mercuriadis ilmoittaa ”suhteestaan” Youngin kanssa näin:
“Meillä on yhteinen eetos, intohimo ja usko musiikkiin ja näihin tärkeisiin lauluihin. Ei koskaan tulla kuulemaan kappaletta, jonka nimi on Burger of Gold, vaan työskentelemme yhdessä ja varmistamme näin että laulujen versioinnit tehdään Neilin ehdoilla.”
Mercin viittaus Burger of Goldiin liittyy erääseen Youngin vuoden 1973 konserttiin, jossa hän paljasti että eräs yritys oli pyytänyt häneltä lupaa käyttää hittikappale Heart of Goldia mainoksessaan. Young vitsaili tuolloin että jos hän olisi suostunut ehdotukseen olisi hänen varmaan pitänyt uudelleen nimetä kappale Burger of Goldiksi!
Keikan rakenne oli sellainen että ensimmäiselle jaksolla soitettin debyyttilevy kokonaisuudessaan. Väliajan jälkeen oli vuorossa setti jossa soitettiin kokonaisuudessaan upouusi kakkosalbumi. En ollut seurannut Maustetyttöjen Facebook -sivustoa , joten vaikka he olivat esittäneet osan kakkoslevyn kappaleita jo ennen levyn ilmestymistä en ollut kuullut niitä etukäteen. Siksi oli jännittävä kokemus kuulla nuo kappaleet livenä ennen kuin kuulin ne levyltä.
The Beatles hajosi vuonna 1970. Sen jälkeen parhaiten taloudellisesti pärjännyt beatle on ollut Paul, joka on ehtinyt kuluneen 50 vuoden aikana julkaista jo parikymmentä soololevyä, joista osa on menestynyt todella hyvin. Hyvin hän pärjäsi myös Wings-yhtyeensä kanssa vuosina 1971-79. Wingsit julkaisivat 7 albumia, joista jokainen pääsi USA:n tai UK:n TOP10 listalle ja 4 noista levyistä nousi peräti ykköspaikalle!
Paulin ensimmäinen soololevy julkaistiin jo huhtikuussa 1970 ja sen nimi oli yksinkertaisesti McCartney . Levy nousi UK:ssa sijalle 2 ja Amerikassa ykköspaikalle. Paul palasi aiheeseen seuraavan kerran vasta vuonna 1980, jolloin ilmestyi McCartney II . Sekin menestyi hienosti eli oli ykkösenä UK:ssa ja Amerikassa kolmosena. Sitten sarjassa seurasikin peräti 40 vuoden tauko!
Kun Korona-virus keväällä 2020 pakotti sekä Amerikassa että Englannissa muusikot jäämään koteihinsa, alkoi Paul säveltää ja äänittää uusia kappaleita yksinään. Sitten hän studiossa lisäsi niihin päällekkäisäänityksillä monia soittimia ja alkoi muodostua kokonaisuus, jossa kaikki kappaleet soitti yksi ja sama mies. Paul päätti, että nimeää uuden levynsä McCartney III . Hän ei enää kuitenkaan luottanut pelkän nimensä voimaan, vaan alkoi 2000-luvulle tyypilliseen tapaan raivoisan ennakkomainonta -kamppanjan. Hän perusti uutta levyään varten oman nettisivun, julkaisi ennakkotietoja Twitter- ja Facebook-tileillä ja antoi haastatteluja lehdille ja TV:seen. Ja viimeisenä temppuna hän vielä siirsi levyn alkuperäistä julkaisupäivää. En tiedä miten paljon ennakkohypellä oli vaikutusta lopputulokseen, voi olla ettei se ollut ratkaisevaa, mutta lopputulos oli kuitenkin parempi kuin hänen monilla muilla viime aikaisilla levyillään, sillä 18.12.2020 ilmestynyt McCartney III nousi sekä USA:n että UK:n albumilistojen ykköseksi. Myös kriitikot pitivät levystä sillä suurimmat rocklehdet arvioivat Paulin uuden albumin 4 tai jopa 5 tähden arvoiseksi.
Dylan julkaisi vuonna 2013 Bootleg Series (BS) -sarjan osan 10, joka sisälsi New Morning (NM) ja Self Portrait (SP) -albumien outtakes (eli hyllytettyjä) -kappaleita sekä alternate (eli vaihtoehtoisia versioita) -kappaleista. Nyt, ehkä hieman yllättäen, Dylan palaa aiheeseen jo helmikuussa 2021, jolloin julkaistaan myös laajalle yleisölle 1970, 50th Anniversary collection. Normaalistihan nämä Dylanin vuosittaiset Anniversary -kokoelmat julkaistaan vain superrajoitettuna 100 kappaleen painoksena, koska niiden ensisijainen tarkoitus on juridinen eli niiden avulla levy-yhtiö pystyy pidentämään julkaisemattoman materiaalin oikeuksia siten etteivät nuo 50 vuotta vanhat levytykset muutu public domain -tyyppisiksi, jolloin muiden julkaisijoiden ei enää tarvitse maksaa rojalteja levy-yhtiölle. Mutta tällä kertaa levy-yhtiö tekee siis poikkeuksen eli vaikka tämä 1970 -kokoelma julkaistiin rajoitettuna jo joulukuussa 2020, tehdään siitä nyt myös ”yleisöpainos”. Miksi näitä NM- ja SP-outtakeseja ei voitu julkaista jo vuonna 2013 BS10:n yhteydessä? Tällaista tämä on, levy-yhtiöllä pitää olla aina jokin ”ässä” taskussaan, muuten bisnekset kärsivät. Uuden julkaisun sisältö on varsin mielenkiintoinen eli kappaleet ovat nämä:
CD 1
3.3.1970 Studio B, Columbia Recording Studios, New York City, New York 1. I Can’t Help but Wonder Where I’m Bound / 2. Universal Soldier – Take 1 3. Spanish Is the Loving Tongue – Take 1 / 4. Went to See the Gypsy – Take 2 5. Went to See the Gypsy – Take 3 / 6. Woogie Boogie
4.3. 1970 Studio B, Columbia Recording Studios, New York City, New York 7. Went to See the Gypsy – Take 4 / 8. Thirsty Boots – Take 1
5.3.1970 Studio B, Columbia Recording Studios, New York City, New York 9. Little Moses – Take 1 / 10. Alberta – Take 2 / 11. Come All You Fair and Tender Ladies – Take 1 12. Things About Comin’ My Way – Takes 2 & 3 / 13. Went to See the Gypsy – Take 6 14. Untitled 1970 Instrumental #1 / 15. Come a Little Bit Closer – Take 2 16. Alberta – Take 5
Bob Dylan – laulu, kitara, piano / David Bromberg – kitara, dobro, basso Al Kooper – kosketinsoittimet, piano / Emanuel Green – viulu Stu Woods – basso / Alvin Rogers – rummut Hilda Harris, Albertine Robinson, Maeretha Stewart – taustalaulu
1.5.1970 Studio B, Columbia Recording Studios, New York City, New York 17. Sign on the Window – Take 2 / 18. Sign on the Window – Takes 3, 4 & 5 19. If Not for You – Take 1 / 20. Time Passes Slowly – Rehearsal 21. If Not for You – Take 2 / 22. If Not for You – Take 3 23. Song to Woody – Take 1 / 24. Mama, You Been on My Mind – Take 1 / 25. Yesterday – Take 1
CD 2
1. Just Like Tom Thumb’s Blues – Take 1 / 2. I Met Him on a Sunday (Ronde-Ronde) – Take 1 3. One Too Many Mornings – Take 1 / 4. Ghost Riders in the Sky – Take 1 5. Cupid – Take 1 / 6. All I Have to Do Is Dream – Take 1 7. Gates of Eden – Take 1 / 8. I Threw It All Away – Take 1 9. I Don’t Believe You (She Acts Like We Never Have Met) – Take 1 10. Matchbox – Take 1 / 11. Your True Love – Take 1 12. Telephone Wire – Take 1 / 13. Fishing Blues – Take 1 14. Honey, Just Allow Me One More Chance – Take 1 15. Rainy Day Women #12 & 35 – Take 1 / 16. It Ain’t Me Babe 17. If Not for You / 18. Sign on the Window – Take 1 / 19. Sign on the Window – Take 2 20. Sign on the Window – Take 3
Bob Dylan – laulu, kitara, piano, huuliharppu George Harrison – laulu, kitara (CD1, 20 & 24 ja CD2 2-3, 6-7, 10-11, & 16) Bob Johnston – piano (CD1, 24-25 ja CD2 1-3) Charlie Daniels – basso / Russ Kunkel – rummut
1.6.1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York
21. Alligator Man / 22. Alligator Man [rock versio] / 23. Alligator Man [country versio] 24. Day of the Locusts – Take 2 / 25. Sarah Jane 1 / 26. Sign on the Window / 27. Sarah Jane 2
CD 3
2.6. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York 1. If Not for You – Take 1 / 2. If Not for You – Take 2
3.6. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York 3. Jamaica Farewell /4. Can’t Help Falling in Love 5. Long Black Veil / 6. One More Weekend
4.6. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York 7. Bring Me Little Water, Sylvie – Take 1 / 8. Three Angels 9. Tomorrow Is a Long Time – Take 1 / 10. Tomorrow Is a Long Time – Take 2 11. New Morning / 12. Untitled 1970 Instrumental #2
5.6. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York 13. Went to See the Gypsy / 14. Sign on the Window – Stereo Mix
15. Winterlude / 16. I Forgot to Remember to Forget 1
17. I Forgot to Remember to Forget 2 / 18. Lily of the West – Take 2
19. Father of Night – rehearsal / 20. Lily of the West
Bob Dylan – laulu, kitara, piano, huuliharppu / David Bromberg – kitara, dobro, mandoliini Ron Cornelius – kitara / Al Kooper – kosketinsoittimet / Charlie Daniels – basso, kitara Russ Kunkel – rummut / taustalaulajien nimet eivät ole tiedossa
12.8. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York 21. If Not for You – Take 1 / 22. If Not for You – Take 2
Bob Dylan – laulu, kitara, huuliharppu Buzzy Feiten – kitara / muiden sessiossa soittaneiden muusikkojen nimet eivät ole tiedossa
Päätin näin vuoden 2020 lopussa listata mitä olen vuoden aikana kuunnellut. Winterludessa olen pitänyt vuodesta 2008 lähtien kuukausittaista TOP10 -listaa, joka käytännössä on tavallaan minun kuuntelupäiväkirjani, tosin sillä erotuksella että tuolle listalle otan vain murto-osan niistä artisteista, joita olen kulloinkin kuunnellut. Tänäkin vuonna olen ehtinyt kuunnella varmaan yli sataa eri artistia, joista vain pieni osa siis pääsee TOP10 -listalleni. Lähtökohtaisesti otan listalle vain levyjä, jotka arvosteluasteikolla 1-5 saavat minulta vähintään arvosanan 4 eli HYVÄ. Joitain poikkeuksia toki vuosien varrelta löytyy, mutta siis valtaosa noista TOP10 levyistäni on hyviä tai erinomaisia tai KLASSIKKOJA.
Vuosi 2020 jää historiaan Korona-vuotena ja musiikintekijöille – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – se tiesi laihaa tiliä, sillä levymyynnillä ei nykyään enää voi päästä samaan kuin keikkailemalla ja kun ei ole keikkoja tai on vain keikkoja, joihin otetaan kourallinen ihmisiä, ei artisti voi sillä kerätä tiliä itselleen. Kuluttajille eli levynkuuntelijoille sen sijaan vuosi oli varsin antoisia, sillä toinen toistaan hienompia bokseja ilmestyi joko viime vuoden loppupuolella tai tänä vuonna.
Korostan että tässä 2020 TOP10 kuuntelulistassani ei siis ole kyse artistien paremmuusjärjetyksestä vaan siitä, miten monta tuntia kuunteluaikaa kullekin artistille olen vuoden aikana uhrannut. Aikaisemmin vuodesta toiseen eniten kuuntelemani artisti on ollut Dylan, mutta huomaan nyt että tämä vuosi teki siinäkin suhteessa poikkeuksen eli 2020 Dylan ei sijoitu kuuntelussani kovin korkealle.
TOP10 kuuntelulistani vuodelle 2020
1. PETER GREEN ja alkuaikojen FLEETWOOD MAC
Järkytyin kun heinäkuussa tuli tieto Peter Greenin kuolemasta. Huomasin että vaikka minulla on melkein kaikki Peter Greenin ja Fleetwood Macin levyt, niin en ollut kuunnellut niitä enää pitkään aikaan. Aloin uudestaan kuunnella niitä ja yllätys oli iloinen kun huomasin, miten hienoilta monet noita levyistä edelleen kuulostavat, osa jopa paremmilta kuin olin muistanutkaan!
2. GENTLE GIANT
Aloin jo viime vuonna uudestaan kuuntelemaan tätä hienoa 1970-luvun englantilaista proge-bändiä, mutta sitten kun keväällä 2020 sain Englannista heidän kerrassaan upean uuden 30 -levyn megaboksinsa UNBURIED TREASURE, jossa oli lähes 20 aikaisemmin julkaisematonta keikkaa (toiminta-aikanaan 1970-80 bändi julkaisi virallisesti vain yhden live-levyn), niin siitä se kuuntelu toden teolla vasta alkoi!
3. STEVE HACKETT ja alkuaikojen GENESIS
Ex –Genesis kitaristi Hackett on ollut todella ahkera pitämään yllä Genesiksen perintöä viimeisen 13 vuoden aikana kun varsinainen bändi ei ole enää keikkaillut. Hackett on 2000-luvulla julkaissut jo useamman levyn, joissa hän versioi Genesiksen varhaistuotantoa. Kuka olisikaan parempi coveroimaan Genesistä kuin mies, joka on osallistunut lukuisten legendaaristen Genesis-biisien säveltämiseen? Lisäksi vuoden aikana sain käsiini muutaman aivan huikean hyvän bootlegin alkuaikojen Genesis -konserteista.
4. JIMMY PAGE, YARDBIRDS ja alkuaikojen LED ZEPPELIN
Yardbirds keikalla 1966. Kuvan vasemassa laidassa Jimmy Page ja oikeassa laidassa Jeff Beck.
Vuonna 2020 aloin tutkia mitä kitaristi Jimmy Page on tehnyt ennen kuin hän perusti Led Zeppelinin. Tutkimukseeni liittyen tuli kuunneltua todella paljon Yardbirdsiä. Page oli 1960-luvulla Lontoon kysytyin sessiomies, mutta noita satoja äänitteitä en onnistunut löytämään, sen sijaan Yardbirds-materiaalia on onneksi saatavilla edelleen todella paljon. Samalla tutkimusretkelläni palasin varhaisiin eli vuosien 1968-71 Zeppelin -keikkoihin, joita löytyy yllättävän hyvätasoisina julkaisuina yllättävän paljon (sekä virallisina julkaisuina että bootlegeina).
5. ALVIN LEE ja TEN YEARS AFTER
Vanha suosikkini Ten Years After oli erityisesti alkuvuodesta 2020 minulla ahkerassa kuuntelussa. Vuonna 1970 äänitetty Fillmoren keikka on todella upea! Lisäksi löysin muutamia erinomaisia Alvin Leen Ten Years Later -bändin kanssa tekemiä keikkoja. Alvin Lee ei ollut Jimmy Hendrix, mutta melkein yhtä hyvä! Rockkitaristien aatelia, ehdottomasti!
6. BOB DYLAN
Korona teki mahdottomasta mahdollisen eli pysäytti Dylanin yli 30 vuotta yhtäjaksoisesti jatkuneen The Never Ending Tourin! Dylan ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan julkaisi uuden studiolevyn 8 vuoden tauon jälkeen. Levy sai loistavat arvostelut ympäri maailmaa ja oli myös todella hyvä, samaa korkeaa tasoa kuin muutkin Dylanin 2000-luvun julkaisut. Uutta levyä lukuun ottamatta Dylanin kuuntelu jäi Korona-vuonna 2020 yllättävän vähälle, koska edelle mainitut artistit valtasivat levylautaseni ja veivät valtaosan kuuteluajastani.
Photo of Jaco Pastorius Photo by Tom Copi/Michael Ochs Archives/Getty Images
Tarkoitukseni oli kirjoittaa ja julkaista jo vuonna 2020 TOP5 lista kitaristeista, rumpaleista, basisteista, kosketinsoittajista, multi-instrumentalisteista ja vokalisteista. Aika kuitenkin loppui kesken eli vuodelle 2020 sain listattua vain kitaristit ja rumpalit, mutta ei hätää sillä kohta vuosi vaihtuu ja sen jälkeen listaan TOP5 basistit ja ne muutkin.
Joku saattaa kysyä miksi yli 100 miljoonaa levyä myynyt, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä “pop” -sooloartisteista on mukana tällä listalla. Vastaukseni on että valitettavasti Phil Collins nyt vaan sattuu olemaan aivan suvereeni monilahjakkuus: hän osaa näytellä, hän osaa soittaa rumpuja, hän on loistava laulaja, hän osaa säveltää, hän osaa tuottaa levyjä jne. Harvalla on yhtä muhkea palkintokaappi kuin Philillä ,sillä kulta-, platina- ja multiplatina-levyjen lisäksi hänen palkintokaappistaan löytyy 7 Grammyä, 2 Golden Globea ja 1 Oscar. Ja tietenkin hän on myös Rock and Roll Hall of Famen jäsen vuodesta 2010 lähtien.
Parhaiden rumpalien listalla hän on siksi että hän on kaiken edellä mainitun lisäksi aivan loistava rumpali! Phil sai vanhemmiltaan lahjaksi leikkirumpusetin jo viisivuotiaana. Vartuttuaan hän sai vanhemmiltaan entistä parempia rumpuja ja hän opetteli ahkerasti soittoaan televisiosta ja radiosta kuulemiensa kappaleiden tahdissa. Hän osallistui jo viisivuotiaana kykyjenetsintäkilpailuun ja hämmästytti sillä että hän keskeytti orkesterin soiton, koska he soittivat Phillin mielestä väärin. Nuoreen Philiin suurimman vaikutuksen tekivät USA:n tummat muusikot, joita hän ihaili.
Teini-iässä Phil osallistui useisiin Tv- ohjelmiin ja elokuviin. Hänestä oli tulossa näytelijä, mutta onneksi ei tullut. Rockmusiikkia seuraavien piirissä Phil Collinsin huippuaika alkoi vuonna 1970, jolloin hän pääsi vakiojäseneksi erääseen kaikkien aikojen parhaasta proge-bändistä nimeltään Genesis. Ensimmäinen Genesis- albumi jolla Phil oli mukana oli Nursery Cryme (1971). Yleensä Phil lauloi taustoja, mutta For Absent Friendsissä hän laulaa päävokaalin. Sitten elokuussa 1975 legendaarinen Peter Gabriel yllättäen jätti Genesiksen, juuri kun bändi oli nousemassa suurempaan suosioon. Genesis etsi kuumeisesti uutta päävokalistia, mutta päätyi lopulta valitsemaan pestiin Philin, joka on myös erinomainen laulaja.
Genesis ei ollut vielä 1970-luvulla kaupallisesti kovin suosittu, vaikka kriitikot pitävät bändistä. Niinpä jokainen Genesiksen jäsen kokeili siipiään sooloartisteina. Ainoa joka menestyi oli Phil, jonka ensimmäinen soololevy Face Value (1981) oli aivan huikea menestys. Phil ei kuitenkaan eronnut Genesiksestä, vaan teki bändin kanssa vielä levyt Abacab (1981), Genesis (1983), Invisible Touch(1986) sekä We Can’ Dance (1991) .
Genesis menestyi loistavasti 1980- ja 1990-luvuilla, mutta niin menestyi myös Phil soolourallaan. Phil ei voinut jatkaa kahta uraa ja niinpä hän valitsi soolouran ja erosi Genesiksestä vuonna 1996.
Rumpalina Phil ei ole maailman paras ja siksi sijoitankin hänet tällä listalla sijaluvulle viisi. Suuri yleisö tuntee hänet paremmin vokolistina ja listahittien tekijänä, mutta hän on myös erittäin hyvä rumpali. Jos ette usko niin kuunnelkaapa miten Phil hoitaa rumpuosuudet Genesis -levyillä vuosina 1971- 1991.
