Napoleon kruunasi itse itsensä keisariksi. Papisto joutui seuraamaan näytelmää sivusta. Kaarle Suuri oli tehnyt saman 800-luvulla ja Napoleon uskoi että hän on yhtä suuri kuin Kaarle Suuri eli hän kuvitteli voivansa hallita koko Eurooppaa .

Ehkä minun pitäisi sittenkin luoda tänne uuteen (aloitus 2016)  Winterludeen myös Elokuvat– kategoria  koska nyt vuoden sisään arvostelen jo toista kertaa elokuvan joka ei ole rock-konsertti, vaan draamaelokuva.   

Arvosteluni motivaattori on sama kuin Oppenheimerin (2023) kohdalla eli Turun Sanomien  kelvottoman kritiikin vastakirjoitus. TS:n kriittikko antoi mestariohjaaja Ridley Scottin (s. 1937)  suurteokselle vain kaksi tähteä! Tietenkin voi olla niin että myös 200 miljoonaa dollaria maksanut suurtuotanto on elokuvana kelvoton, mutta kun lauantaina (2.12.23)  kävin itse katsomassa teoksen Turun Finnkinossa niin nyt on helppo sanoa, että TS:n krtiitikko on pahasti väärässä. Elokuva ei ole yhtä hyvä kuin Oppenheimer, mutta monestakin syystä se on minusta ainakin neljän tähden elokuva.

Millä perustelen väitettäni? Ensimmäinen perustelu on ajankohtaisuus. Kun Putinin Venäjä  käy nyt jo toista vuotta järjetöntä sotaansa Ukrainassa  ja uhkailee jopa ydinaseilla niin siitä syntyi Oppenheimerin ajankohtaisuus. Uuden Napoleon -elokuvan ajankohtaisuus taas syntyy siitä, että elokuvassa kuvataan henkilö joka oli oman kunnianhimonsa ajamana valmis tappamaan miljoonia ranskalaisia ja varmaankin yhtä monta ulkomaalaista (=Putin). Elokuvan lopputeksteissa luetellaan Napoleonin taisteluiden ranslalaisuhrit ja heitä oli kaikkiaan noin 3 miljoonaa! Ja yksikään noista sodista ei ollut puolustussotia eli sotia jossa Ranskaan olisi hyökätty, vaan aina sodan aloittajana näyttäisi olleen Napoleon, joka halusi valoittaa koko Euroopan.

Toiseksi perusteluksi elokuvan hyvyydestä nostaisin päähenkilöiden roolisuoritukset. Joaquin Phoenix  on Napoleonin roolissa aivan loistava ja myös Napoleonin rakstettua Josephineä  esittävä Vanessa Kirby  on hyvin vakuuttava roolissaan.

Kolmas perustelu ovat taistelukohtaukset, joissa jostain kumman syystä katsoja ei näe digitaalitekniikan käyttöä ihmisten monistamisessa, vaan elokuvateatterissa vaikutelmaksi jää että katsoja oikeasti näkee kymmeinä tuhansia sotilaita taistelukentällä. Erityisesti Waterloon taistelu on hienosti kuvattu.   

Ehkä on hyvä koota tähän myös elokuvan saama kritiikkikin koska sitä on jo nyt, muutama viikko elokuvan julkaisemisen jälkeen, tullut yllättävän paljon.   Monet ranskalaiset ja muutkin historiantutkijat ovat luettelleet historiallisia virheitä joita elokuvassa on. Scott on heille vastannut ironisesti kysymyksellä että olivatko he paikalla kun nämä tapahtumat tapahtuivat ja jos eivät olleet niin sitten heidän on turha kritisoida yksityiskohtia.  En ala tässä nyt luettelemaan mitä kaikki historiallisia virheitä (historioitsijat ovat maininneet jo ainakin 6 virhettä) elokuvassa on. Tyydyn mainitsemaan vain yhden. Kun Englantilainen Wellington voitti Napoleonin Waterloon -taistelussa ja lähetti hänet sen jälkeen keskelle Atlanttia St Helenan saarelle niin elokuvassa Wellington ja Napoleon keskustelevat vielä laivassa jossa häntä kuljetettiin tuolle syrjäiselle saarelle. Tämä on siis fiktioita eli Wellington ja Napoleon eivät todellisuudessa koskaan tavanneet. Elokuva on jopa historiallista aihetta käsitellessään aina fiktioita ja jos ohjaaja haluaa korostaa tiettyjä asioita on hänen joskus myös poikettava historiallisesta totuudesta. Tämä on aivan yleistä näissä historiallisissa elokuvissa eli Scott ei tässä nyt ole tehnyt mitään normaalista käytännöstä poikkeavaa ja jos kriitikko näiden historiaan liittyvien virheiden vuoksi alentaa arvosanaansa on hän pahasti hakuteillä.  

Mielenkiintoisin tämän elokuvan puitteissa tapahtunut asia on ranskalaisten kriitikoiden reaktio. Ranskassa Aki Kaurimäki on ehkä rakastetumpi kuin kotimaassaan ja kehuja hänen elokuvilleen siellä satelee jatkuvasti. Toisin on Ridley Scottiin laita. Ranskalaiskriitikot ovat tyrmänneet täysin hänen Napoleon elokuvansa. Se on jopa julistettu Ranska-vastaiseksi. Suomalaisen lukijan ja katsojan perspektiivistä tätä on vaikeaa ymmärtää koska puhutaan tapahtumista jotka tapahtuivat 200 vuotta sitten! Ranskalaiskriitikkojen teksteistä jää sellainen vaikutelma, että Napoleon oli suurmies joka on elokuvassa kuvattu täysin virheellisesti. Suomalainen näkökulma on kuitenkin se ,että hän oli diktaattori joka tapatti 3 miljoonaa oman maansa kansalaista ja mahdollisesti yhtä paljon ulkomaalaisia. Siinä mielessä hän oli samanlainen kuin Hitler  ja Putin. Suosikkibändilläni Van Der Graaf Generatorilla  on hieno kappale  nimeltään Every Bloody Emperor.  Bändi esiintyi maaliskuun alussa 2022 Englannissa Bathin kaupungissa  ja ennen tuota kappaletta kappaleen säveltäjä ja sanoittaja Peter Hammill totesi että ”meidän on pakko esittää tämä nyt”.  Pohjimmiltaan Napoleon -elokuva asettaa meille kysymyksen miten pääsemme eroon diktaattoreista sillä suurin osa sodista on diktaattoreiden aloittamia.

Harri Huhtanen 2023