Tämän uuden kokoelman myötä varmistui lopullisesti se, että lokakuussa 1970 ilmestyneen  New Morningin (NM) uudet Dylan-sävellykset eivät suinkaan syntyneet saman vuoden kesäkuussa ilmestyneen Self Portraitin (SP) saaman murskakriitin jälkeen, kuten monissa aikalaislähteissä oletettiin, vaan nämä kappaleet olivat olleet Dylanilla työn alla jo ennen SP:n ilmestymistä (8.6.1970). Alla nykytiedon valossa laadittu listaus siitä milloin Dylan alkoi näitä uusia kappaleita esittää äänityssessioissa New Yorkissa.

03.03.1970  Went To See The Gypsy

01.05.1970  Sign On The Window

01.05.1970  If Not For You

01.05.1970  Time Passes Slowly

03.06.1970  One More Weekend

04.06.1970   Three Angels

04.06.1970   New Morning

05.06.1970  Winterlude

05.06.1970   Father Of Night

Nämä yhdeksän NM:n kahdestatoista kappaleesta on nyt siis virallisesti ajoitettu tällä uudella kokoelmalla. Lisäksi vuoden 2013 Bootleg Series Vol. 10 -kokoelmalla ilmestyi 5.6.1970 äänitetty versio kappaleesta If Dogs Run Free. Niinpä tämän hetkisen tiedon mukaan ainoa NM:n kappaleista, jonka Dylan tosiasiallisesti sävelsi ja äänitti vasta SP:n ilmestymisen jälkeen on Day Of The Locust.

Huomionarvoinen on myös ero SP:n ja NM:n äänitysprosessien välillä, kuten selviää mm. ruotsalaisen Dylan-tutkijan Olof Björnerin selvityksestä.  Valtaosa SP:n kappaleista äänitettiin ilmeisti yhdellä otolla 3.-5.3.1970 sessioissa. NM:n osalla albumin valmistelu sen sijaan oli selvästi huolellisempaa, sillä Dylan äänitti ainakin 195 eri versiota 50 eri kappaleesta kahdeksassa sessiossa touko-elokuun 1970 välisenä aikana. Valtaosa oli cover-kappaleita, joita ei sessioissa yritettykään toistaa ja varmaankin ne toimivat ”siltoina” uusille kappaleille ja lopultahan Dylan sitten päätyi julkaisemaan NM:llä vain omia, uusia kappaleitaan päinvastoin kuin SP:llä joka koostui enimmäkseen cover-kappaleista.

Niinpä rosoisen ja vähän ”hutaisten” tehdyn SP:n jälkeen kriitikot haltioituivat kun jo kolme kuukautta SP:n julkaisun jälkeen kauppiohin ilmestyi uusi, Dylan-originaaleja sisältävä levy, joka oli selvästi valmisteltu huolellisemmin kuin SP. Uskon, että SP:n murskakritiikki jäi melkoisesti vaivaamaan Dylania ja niinpä hän lopulta 33 vuotta myöhemmin julkaisi Bootleg Series -sarjassaan upean 3LP:n Another Self Portrait, joka sisälsi useita hienoja hyllytettyjä SP-raitoja, jotka julkaisemalla SP:stä olisi saanut paljon paremman. Mutta näinhän se on usein Dylanin kohdalla. Julkaistu albumi ei edusta koko totuutta siitä mitä kaikkea sessioissa on soitettu ja äänitetty. Usein vasta tällaisten arkistojulkaisujen kautta paljastuu ”koko totuus”.               

Harri Huhtanen 2021