Varsinaisesti suomirock syntyi punk-aallon jälkimainingeissa 1970-luvun loppupuolella, jolloin muutamassa vuodessa Eppu Normaali, Ismo Alanko, Tuomari Nurmio ja Pelle Miljoona – vain muutamia sen ajan staroja mainitakseni –  nousivat koko kansan tietoisuuteen. Heidän edeltäjänsä Wigwam ja Tasavallan Presidentti olivat edustaneet ”elitististä” progea jopa maailmanvalloitushengessä. Punk muutti kaiken. Musiikin piti olla suomenkielistä, yksinkertaista ja tanssittavaa. Edellä mainitut ovat ”alkuräjähdyksen” jälkeenkin pärjänneet hyvin eli levyttävät edelleen ja ovat jossain määrin suosittujakin. 2000-luvulla Suomessakin tilanne alkoi kuitenkin dramaattisesti muuttua sillä miesrokkareiden tilalle suosioon nousivat nuoret naispopparit, joita levyteollisuus syyti markkinoille entistä kiivaammalla tahdilla. Osasyynä tähän voi olla myös se ,että nuoret naiset vaan olivat ”parempia” eli heillä oli taiteellista kunnianhimoa ja ideoita enemmän ja miehet jäivät tässä tilanteessa muutamaa ”Cheekiä” lukuunottamatta paitsioon. Myös Idols -tyyppisten TV-formaattien suuri suosio johti siihen että bändimusiikki ja sellainen musiikki joka ei sovi 90 sekunnin raameihin ei enää päässyt kovin hyvin esille, vaan tippui vähitellen marginaaliin. 2000-luvulla suosioon nousseiden naisartistien luettelo on pitkä kuin ”nälkämaan kartta”: Jonna Tervomaa, Irina, Maija Vilkkumaa, TikTak, Indica, Katri, Stella, Nylon Beat, Anna Eriksson, Aikakone, Movetron, Gimmel, Kemopetrol, Siiri Nordin, Hanna Pakarinen, Laura Närhi, Laura Voutilainen, Anna Abreu, Johanna Kurkela, Jippu, Jenni Vartiainen, Anna Puu, PMMP, Suvi Teräsniska, Erin, Diandra, Jannika B, Chisu, Sanni, Haloo Helsinki, Janna, Paula Vesala, Evelina, Ellinoora, Alma jne. Osa näistä nuorista naisartisteista on jo ”edesmenneitä”, siis kaupallisesti tarkoittaen, ei fyysisesti. Osa toisaalta menestyy hyvin vuodesta toiseen kuten Jenni Vartiainen. Kilpailu on siis paljon kovempaa kuin bresneviläisenä aikana, jolloin Suomessa oli vain muutamia näkyviä artisteja. Nyt heitä on kymmenittäin ja heistä valtaosa on naisia ja bändejäkin johtavat nykyään naiset. Silti uutisoidaan että rockfestivaaleilla pitäisi olla naiskiintiö?! Vuosi vuodelta yhä enemmän alkaa vaikuttaa siltä että se kiintiö tarvittaisiin nimenomaa miesten suojelemiseksi, koska menestyvät miesartisit alkavat olla tässä maassa (Cheekiä lukuunottamatta) katoava luonnonvara.

Harri Huhtanen 2019